Ensikosketuksia Guzzeihin

[heimoli]

60-luvulla otin talteen Tekniikan Maailmasta kaikenlaista kivaa, eletroniikasta, aseista ja pyöristä.
Kansioita läpikäydessä muistui mieleen Tapio Sunellin sanat "..Guzzi taas ei ollut moisesta moksiskaan..."
Vuoden 1968-1970 väliltä löytyi muutama kuva, ja tuolla tekstilläkin..
Ensikosketuksesta ehti kuitenkin kulua 45v ennenkuin oma pikku Guzzi Breva ilmestyi talliin.
Heimo
Katos vaan kuvasta jäi vähän tekstiä pois: lumimysrkyn läpi 14 tunnissa 11 minuutissa. Italian Express juna taittaa..

[NorgeGTL]

Ensikosketus taisi olla 1982-83 kun Kouvolan silloisen Guzzi-kauppiaan, Toro-Sportin kellarissa oli vanha valkoinen ex-poliisipyörä, joka taisi olla ´73 GT. Etsimme tuolloin tosin jotakin ihan muuta. Samaisen liikkeen yläkerrassa ihastelin, taisi olla ´84, tuliterää V65 SP-mallia, joka oli vihreä ja aivan liian kallis silloiseen budjettiini. Jotakin siitä jäi kuitenkin kytemään. ´88 kesällä kävimme jo kaverin kanssa Piikkiössä katsomassa Guzzeja ja ajoimmekin uudella LeMansilla. Olin edellisvuonna päässyt eroon japanialaispyöristä ostamalla K 75:n ja matka kohti italialaista oli alkanut. Matka kesti 19 vuotta kunnes ´07 keväällä ostin Norgen. Jo ´96 minulla oli tarjous kourassa uudesta California 1100:sta mutta sen aikainen hallitus tyrmäsi idean. Norgen aikaan en edes kysellyt mutta samainen hallitus luokittelikin Norgen matkustajan olot miltei 1100 LT:n veroisiksi. Näinkö tähän piti kirjoittaa...

[motomatti]

Ammattikouluaikoina autopuolen opiskelun ohessa kotimatkalla poikkesin Pyynikin Autovaruste -nimisessä liikkeessä ihailemassa moottoripyöriä. Yleensä kaikki pyörät kiinnosti mutta sitten sinne tuli riviin Benelli Sei ja Guzzi California. Sen jälkeen muut pyörät olivat tarpeellisuudessa vassapaperin luokkaa. Tarpeellisia kyllä käytännössä mutta eivät enää kiinnostavia. Hinnat olivat ylettymättömissä ja samalla rahalla olisi saanut parikin japsipyörää. Katsoin parhaaksi odottaa niin kauan että pääsen oikeisiin ansioihin ja sitten menen tekemään kaupat. Realiteetit seitsemänkymmentäluvun lopulla eivät puoltaneet pyörän ostoa: palkka oli hyvää mutta sitä oli liian harvoin saatavissa ja tilistä firma pidätti noin puolet työsuhdeasunnon vuokrana. Verojen jälkeen oli sen verran rahaa että ruokaan se riitti seuraavaan tiliin asti. Tilille ei paljon kertynyt.

Muutos piti saada riistoasumiseen ja se tuli nuoren naisen muodossa. Hän asui vanhempiensa omakotitalossa vinttihuoneistossa jonne minäkin tavarani hilasin. En muista maksaneeni mitään vuokraa. Osallistuin toki talon töihin. Siitä alkoi rahaa kertyä muutama satanen kuussa säästöön. Suhdetta kesti sen verran että sain säästetyksi noin vuodessa käytetyn pikkuauton hinnan ja sitä seuraavaan kesään mennessä myös käytetyn moottoripyörän hinnan. Molemmat japanilaisia. Rassaamista riitti. Taisi menopelit kiinnostaa enemmän kuin käytetty neitokainen. Vuosikymmen ja asuinkunta siinä sitten vaihtui ja pääsin sittemmin rahakkaampiin hommiin. Kalusto vaihtui taajaan. Japanilaisia useita kunnes hankin halvalla entisen poliisi-GT:n.

[hannujussi]

Se oli joskus -70 luvulla kun eka kerran ihailin Guzzeja, taisi olla 850- poliisipyörä jota porukalla kuolattiin. Meni rapiat 20 vuotta ja sitten hain Raumalta 650 Floridan joka vaihtui parin vuoden päästä 1100i Caliin. Californian kaveriksi tuli 2005 RT Bemari joka sai väistyä kun Norge ilmestyi markkinoille 2007 keväällä. Viime vuoden kesällä sitten California muutti Ouluun, uuteen kotiin ja Norge vaihtui 1400 Californiaan jolla todennäköisesti tulen pärjäilemään monia vuosia eteenpäin, nyt on sellainen peli joka saa naaman ns. "messingille"

[TimoEv]

Kauan sitten luin jotain lehteä ( TM ? ), jossa oli jokin juttu Moto Guzzista. Siinä oli Californian ja Floridan kuvat ja hinnat. Muistan ajatelleeni "...on tuo California iso ja kallis, mut jos joskus tuollaisen riittävän kokoisen Floridan edes sais..."

Eka MG oli sitten 1999 -mallinen Nevada, jonka ostin netin kautta näkemättä Raision BW:stä. Siitä se sitten alkoi... Ja kahta en vaihda... Moto Guzzi ja sukat...

[Urpo ja Turpo]

70-luvun alussa Urpolla oli CB125 ja yläluokkalaisella kaverilla oli Tuutti. Tuutilla ei kuulemma saanut
ajaa yli 140kmh sisäänajossa. Piikillä ei saanut ajaa yli sataa muuta kuin alamäessä.
Tämä Tuutin omistaja tunsi janakkalalaisen kaverin, joka oli ostanut V7 Sportin. Kaverit vaihtoivat
välillä pyöriä ja Tuutin omistaja kävi silloin koulussa sillä Sportilla.
Interrailillakin tuli sitten käytyä ja Bolognassa pyörät olivat melkein pelkästään makaavasylinterisiä
Guzzeja. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen Laverda 750, jolla paikallinen hulivili veti urku auki tukka
hulmuten kaupungilla.
Munch Mammothkin tuli nähtyä, mutta se menee jo vähän kauas tästä aihepiiristä.

[aj@]

Hanna kiteytti asian. Ei nyt samasta, mutta ihan viereisestä syystä, on muun lisäksi jo kolmas menossa. Ducateista, tai itse asiassa aluksi Elefantista mulla lähti homa lapasesta.

[klassikko]

Kyseine Urpon mainitsema V7 Sport lienee se sama jonka oikein aikoinaan Italiassa siunasivat kirkossa? (muistaakseni TM ssä juttu)
Ja jonka näin (ja olisin halunnut ostaakkin) sieltä Janakkalasta 80-90-luvun vaihteessa kun kävimme kuulun radiopersoona Kauko Kojosen kanssa (jo hieman huonoon kuntoon mennyttä) omistajaa motukoilla tervehtimässä. Omistajalla oli myös 750 custom Honda.
Sittemminhän tuo pyörä meni (omistajan siirryttyä taivaallisiin ajoporukoihin) sukulaiselle joka entisöi sen. Myöhemmin se oli yleisessä myynnissä. Nykyinen olinpaikka ei minulla ole tiedossa.

Ensikosketus Guzziin aivan kirjaimellisesti taisi tulla ehkä 1977 kun velipoika jolla oli Hondia kävi hakemassa GT850:sen koeajoon. Siitä oli starttinappi tai rele rikki ja se laitettiin käyntiin ruuvarilla. Sain sitä kaasutella paikallaan. Se oli aika raatokunnossa joten ei broidi sitä ostanut.
Osti tuutin hondan mutta silmissä kiilsi jo europrätkä.. koska se pian vaihtui Bemariin.. jolla pystyi ajamaan ilman käsiäkin kovempaa kuin mitä tuutti kulki!
(ai hurja..otti oikein kuvankin mittaristosta siinä vauhdissa!)

Broidilla on edelleen bemuja. K1 ja museokilpinen RT.. mutta myös pari italialaista HRD:ta ja MV Agusta!
(maksamaton mainos: viimeisimmässä Mobilisti 2000 lehdessä hänen HRD sta juttu! Mielestäni maailman kaunein piikki! "Piikkien Bimota")

Itselleni tuli vasta 250 -61 Simsonin, 450 Suzukin, parin bemun ja 1200 Laverdan jälkeen Guzzeja...

[Pekka]

Tekniikan Maailma on näköjään aikoinaan ohjannut muidenkin harrastuksen suuntaa
Mieleen ovat jääneet 70 -luvun Unelmatestit. Niissä oli aivan ylittämättömien autojen lisäksi
muistaakseni ainakin Laverdaa, Ducatia ja myös LeMans.
Edellä mainitussa Tori Sportissa tein ensimmäisen kerran tuttavuutta italialaisten moottoripyörien kanssa. Hintalapuista en muuta muista mutta, tavoittamattomissa olivat. Harvoin niitä liikenteessäkään näki.

80-luvun puolivälin jälkeen ajelin Honda CX:llä ja hieman vaivautuneena parkkeerasin joskus
Koskenkylän Shellillä punamustan LeMansin viereen.
CX ei tainnut tuosta tykätä kun kohta sen jälkeen alkoi hylkiä vitosvaihdetta, ja seuraavassa öljynvaihdossa
peräöljyynkin oli jo ilmestynyt ratajauhoa.

Hesarissa oli tuolloin ollut jonkin aikaa myynnissä LeMans. Olin sen pikkuilmon silloin leikannut irti ja laittanut
keittiön ilmoitustauluun kypsymään. CX:n peräremontti ei enää kiinnostanut, säästöpossu sai vasaraa ja kun
Lempparin myyjä suostui ottamaan Hondan, kaupat syntyivät lopulta pankin avustamana.
Siitä tuli minulle ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen Moto Guzzi

[GuzGuz]

Nuorena tuli ihailtua monenlaisia pyöriä -70 luvulla, Guzzejakin. Jotenkin Benellin Sei taisi olla silloin se saavuttamattomien unelmien huippu.
Muttei koskaan ollut omaa m-pyörää 1900-luvulla, edes mopoa!
Joitain pääsin kokeilemaan, muttei niissä Guzzia ollut.
Japanilaiset just valtas silloin maailmaa hah, muistan kyllä vaikka Kawan Mach3 taisi olla 2-tahtinen raketti mikä vei niin pusikkoon päin mutkissa, et vaihtihulluus meni ekasta kokeilusta ohi.
Löysä runko ja ajo-ominaisuudet tais olla vähän harakiri tasolla siihen aikaan.
Meni pitkään omaan ja vasta 2007 viidenkympin villityksessä jostain kipinä palasi ja osui hollille sopuhintainen V65C.
Hain jostain Jyväskylän läheltä trailerilla ja ensi kosketus oli sitten suoraan omalla ja soratiellä ensiajot.
Aika äkkiä varmuus ajamiseen tuli, toi V65 oli hyvin vakaa ajettava.
Ihan mukava juna, sähköongelmat sai sitten vaihtamaan hyväkuntoiseen Nevadaan ja nykyisin EV.
Kaikki pyöräni olleet siis Guzzeja.
Kuvassa ensi Guz, taka heittosatula olisko ollut vanhasta IC-Planetasta etunen minkä asensin ja ihan ylpeä olin modifioinnista.
Siinä istuimessa oli niin hyvät jouset että aina kun mentiin 2 päällä kovempaa montuissa, niin takaa kuului et hiljempaa, en pysy kyydissä!

[Jukka Laine]

70-luvun puolella Kemissä pyöri vakoinen miliisi-Guzzi, joka jostain syystä jätti muistijäljen. Varmaan sen äänimaailma kiinnitti huomion.
Käsiksi Guzziin pääsin 30 vuotta myöhemmin, kun -86 Monzan ostin ekaksi isoksi pyöräksi CZin kaveriksi. SP65n ja Breva 750n jälkeen
ajopyöränä on nyt Breva 850 -08.

[Paavo]

Eka kosketus Guzziin oli joskus kai 71-72, kun jäätelökauppias kirjoitti ylinopeussakon.

[egon]

V. -91 tuli GT 850 talliin lähes näkemättä ja täysin kokeilematta. Edelinen omistaja oli ajanut sillä vimeksi useita vuosia sitten, mutta arveli pyörän olevan "suunnilleen kunnossa" . Pienellä näpelöinnillä se lähtikin uudelleen liikenteeseen ja saattaa olla käytössä edelleen. Merkki on siitä lähtien meillä pysynyt samana, malli on kahdesti vaihtunut. Meillä näillä on pääasiassa ajettu, hiukan mutteroitu eikä ollenkaan tuunattu. Näiden 24 vuoden ja muutaman k:n aikana on reissuisista tultu kerran kärrykyydillä kotiin.

[klassikko]

Tekniikan Maailma on näköjään aikoinaan ohjannut muidenkin harrastuksen suuntaa
Mieleen ovat jääneet 70 -luvun Unelmatestit. Niissä oli aivan ylittämättömien autojen lisäksi
muistaakseni ainakin Laverdaa, Ducatia ja myös LeMans.
Edellä mainitussa Tori Sportissa tein ensimmäisen kerran tuttavuutta italialaisten moottoripyörien kanssa. Hintalapuista en muuta muista mutta, tavoittamattomissa olivat. Harvoin niitä liikenteessäkään näki.
 

Juuri noin! Vaikka guzzi foorumilla ollaankin niin tämä otsikko on jäänyt Tekniikan Mailman unelmatesteistä erityisesti mieleen:
Onni on litran Laverda!
 Ja aina noiden unelmatestien lopussa oli hauskat toteamukset että näistä me voidaan vain täällä suomessa haaveilla tai että tälläisen tuonti suomeen on miltei mahdotonta jne  
 No pienen pojan unelmat ovat tehty toteutettaviksi.. mutta siihen voi mennä aikaa
  ToriSportista minäkin ekan Laverdan vaihdoin (Formula Mirage 1200)
Noista poliisi Guzzeista: Mikkelissä kun oli Poliisin päivät pr tapahtuma aikoinaan niin pikkuveli nostettiin istumaan poliisipyörän päälle ja otettiin oikein valokuva!
 Olisin ollut muuten kateellinen mutta olin itse voittanut raittiuskirjoitus kilpailun (? ajattelevat varmasti minut tuntevat) ja palkinnoksi helikopteri tuli minut (jotain 12v. ) hakemaan urheilukentältä lennolle.. Arvatkaa jännittikö pikkupoikaa?

[Thunder Man]

Nuoruudessani pohjois-savossa jotkut likilegendaariset tyypit ajeli guzzeilla. Esim. yhessä rallissa 850 GT:n omistaja oli tilkinnyt peräboksinsa niin tiiviiksi, että siihen oli rallipaikalla kaadettu kiljua, jota sitten kupilla kävivät harnimassa :-D Oma ensikosketus niinkin tuore kuin toissavuoden syksyltä. Oin nähnyt Aarbikessa tän 94 Calin (MG-saitilla Moto1-lehden koeajoyksilö btw, ex-korpela-Guzzi Turun suunnalta) ja guzzimies Asko Juuti yllytti sitä ostamaan, kun paku oli rutannut Ninjani parkkiksella.

Koeajon suoritin kirpeässä pakkasessa 30.11. ja sekavien tunteiden valllassa tein Jarkon kanssa kaupat. Lähinnä se sekavuus johtui siitä, että pyörä tuntui kosahtavan hetkenä minä hyvänsä, piti ääniä kuunnella. Viime kesänä taivallettu reilut 15 tkm ja opeteltu näitä vähäisiä huoltohommia. Pyörä mennyt nyt n. 200tkm yhteensä. Hyvin viihdytään yhdessä. Ottelupainomme rakkaani kanssa laukkuineen päivineen yhteensä sen reilut 500 kg ja hyvin se nyhtää meitä - perusreippaalla ajolla kulutuslukema alkaa usein 5:lla.

Jos nettimotoa zoomailen, toivon löytäväni jonkun enska-guzzin tai kuppilakilpuriaihion. Ehken kyörään maahan itse jossain vaiheessa.

T.M.