40th kuoltoon menossa oleva EV -02 on paljon nautinnollisia kilometrejä kahdelle antaneena aiheuttanut myös tilanteita, joita voisi pitää epätavallisina. Saattaisi tulla mieleen jopa voisiko tämä yksilö olla n.s. maanantaimalli l. Monday Modello. Kaksi kertaa kauaskin matkalle jättäneet venttiilin hydrauliikat, ihan uutena irti tärisseet osat, mittarit, nupit yms. kumeja jännästi kuluttava selkäheittoinen takavanne, potkiva etujarru, 30th paikkeilla pettänyt takalaakeri ja metkasti jatkuvasti muuttuva moottorin kalina ja kilinä ym.ym. ovat aiheuttaneet ajoittaista epäluuloa jaloa Forza Italiaa kohtaan. 60-luvun lopulta alkaen japsimopoilua harrasteneena asiat ovat sulautuneet kuitenkin ihan toleranssiin. Tässä on suuresti auttanut se, että huolto on pelannut erinomaisesti sitten kun pyörän on sinne saanut, Piikkiöön tai paikalliselle.
Jos itsellä on ollut sinniä vaihtelevasti, niin on ollut myös mm. takakumeilla, 6000 - 15000 km, joista viimeisimmällä Mezin Maraton 880:llä on ollut turvallisimman tuntuista ihan loppuun - ilmeisesti ensi kevääseen asti. Motorismi on asenne-harrastus jossa kaikki sattumat - epäonnisetkin - rikastuttavat itseasiassa koko juttua. Ne opettavat ja voivat muuttaa paitsi matkasuunnitelmaa ja -budjettia, myös koko loman varsinaiseksi seikkailuksi. Kaksi aiempaa lomaa keskeyttänyt EV on puskenut tänä kesänä jo yli 12th tosiraskailla kuormilla ympäri pohjolaa, valittaen mutta kuitenkin. Guzzia vaan pitää ymmärtää - syvemmin. :cool: EVH
