Kirjoittaja Aihe: Aikuisoppimista sähköasioissa  (Luettu 4286 kertaa)

motomatti

  • Viestejä: 13 490
Aikuisoppimista sähköasioissa
« : Helmikuu 02, 2015, 20:52:12 ip »
Ensimmäinen kohtaamiseni elektroniikkalaitteen korjauksen kanssa tapahtui tänään.
Vaikka monenlaista konehommaa on tullut tehtyä niin nyt oli ensimmäinen kerta että tarvitsin tinakolvia muunkin kuin pelkän johtoliitoksen tinaukseen. Ensimmäinen tinaus piirilevyyn toteutui.

Tosin sain ohjeita ja varaosia muualta mutta vika ei ollut niissä. Tuli tehtyä turhaa hommaa mutta ei se mitään kun löytyi niiden myötä se oikeakin vika.

Yksi pieni aluevaltaus siis tehty. Nyt kun vielä tietäisi ja ymmärtäisi mitä ne vaihdetut komponentit tekevät. Ja ne muut....
http://www.motomatti.fi/2015/02/kevyt-verstaspaiva-ultraaanipesurin.html

Hajakenttä

  • Viestejä: 961
Vs: Aikuisoppimista sähköasioissa
« Vastaus #1 : Helmikuu 02, 2015, 22:59:09 ip »
Onnea uudelle harrastukselle.  ;D

Tuo vika on hyvin tyypillinen vanhoille piirilevyille. Vanha on tässä tapauksessa n. 5V tai enemmän. Niitä tule vastaan niin usein, että tavaksi on tullut aina ensimmäisenä suosiolla kääntää levy nurin ja suurennuslasilla esson +4 rillien kanssa ja kirkkaassa valossa katsastaa joka tinaklimppi. On niitä varmaan satoja tullut korjattua.

Tuollaisen syntyyn on muutama todennäköinen syy. Yleisin on malesialainen pikkutyttö, joka on tehnyt juotoksen huolimattomasti. 1.) Juotoskohtaa ei ole lämmitetty tarpeeksi ja tina on sulanut vain kolvin kärjessä. 2.) Juottimen kärki ei ole ollut kiinni sekä johtimessa, että piirilevyn foliossa ja tina ei ole juossut. (Esitetyssä tapauksessa on mielestäni käynyt näin.) 3.) Juotoskohdan johdin on liikahtanut juuri kun tina on päästetty jäähtymään. Tässä viimeisessä jälki on vielä vaikeampi havaita, siinä on kuin pieni murtumaviiva juotoskartion ympärillä tinassa, siis ei folion tai johtimen ja tinan välissä vaan tinan keskellä. Se näkyy juuri ja juuri ja liikkuu hiukan kun piikillä nutkuttaa. Murtuma aiheuttaa juuri niitä satunnaisia toisinaan ilmaantuvia vikoja ja saattaa kestää vuosia, ennen kun se edes ilmoittaa itsestään.

Yleistä on myös juotosten pettäminen mekaanisen rasituksen tai lämmön takia. Jos se on lämpö, se näkyy yleensä myös levyn eristeen ja komponenttipuolen eristeen ja komponenttien tai johtimien tummumisena. Mekaaninen rasitus syntyy siitä kun komponentti ei ole kiinnitetty kunnolla. Esitetyssä tapauksessa muuntajia on kiinnitetty vain nippusiteellä. Kun muuntaja tai muu komponentti on raskas, ja laite tärisee käydessään, komponentti tärisee eri vaiheessa kun levy. Liikkeen ottaa vastaan sitten johtimet ja niiden tina, joka on pehmeää ja kestää huonosti voimia. Syntynyt jälki muistuttaa em. liikahtanutta juotosta, myös oireiltaan. Kaiuttimen, myös ultraääni transduuserin, sisältävissä koteloinneissa on aina tärinää. (Siksi, mm. siksi, olen kytkenyt telkkarini sisäiset kaiuttimet pois ja soitan äänet hyvänlaatuisista ulkoisista aktiivikaiuttimista.)

Kun piirilevyn juotospuolen esille rassaaminen ja tarkastaminen on kohtuullisen aikaa vievää ja työlästä, teen sen yleensä suosiolla kuuma juotin valmiina ja tirautan kuntoon jokaisen vähänkin epäilyttävän kohdan, ikään kuin samalla vaivalla.

Korjaukset saisivat tarkastajalta tyydyttävän arvosanan. Hyvä tulisi jos piirilevy olisi juotoksen kohdasta tentulla ja pienellä pensselillä pesty. Ja, jos tehokomponentit jäähdytyslevyllä olisivat kiinnitetty siten, että niiden alla oleva eriste kiille levy olisi voideltu kunnolla, molemmin puolin, piirasvalla lämmön siirtymisen varmistamiseksi. Sillä piirasvalla on suuri merkitys. Voi olla, että Matti on ollut tapansa mukaan niin pikkutarkka, että valkoista piitä ei vaan näy. Jos se puuttuu, niin se kannattaa lisätä. Muuten ne transistorit/tehokomponentit ylikuumenee. Levyn pesu on tärkeää siksi, että juotostinalangan putkessa oleva hartsi sisältää juoksutetta, yleensä sinkkikloridia, joka on veden kanssa hyvä elektrolyytti ja aiheuttaa aikanaan uusia ongelmia kaikissa kohdissa, joissa on kahta metallia. Silloin syntyy galvaaninen syöpymä, joka muistuttaa ulkonäöltään tuota puheena olevaa vikakohtaa.

Jaa, mitäkö tekevät ne komponentit? En saa suurentamallakaan selvää niiden merkinnöistä. Näyttäisivät olevan sisarukset keskenään. Lienevät transistoreja, jotka syöttävät riittävän vaihtosähkötehon ultraäänitaajuudella muuntajalle, joka nostaa ison transistorien virran isolle jännitteelle joka tarvitaan pietsokiteille, transduusereille l. sähkömekaanisille muuntimille. Kaksi transistoria tarvitaan vuorovaihevahvistimelle. Toinen tekee positiivisen ja toinen negatiivisen puolijakson. Vähän kumma olisi, jos ei olisi käytetty integroitua tehovahvistinta, jossa on siis molemmat transistorit samassa shipissä. Jos olisi, niin se toinen tehokomponentti voisi olla jänniteregulaattori, kun tasasuuntaaja näkyy kuvissa, mutta regua ei.

Olisiko kolme muuntajaa kun on kolme transduuseria?

Näkemättä ic-piirin tyyppiä, arvaan, että se ohjaa tehopääteastetta, niitä transistoreja, ja tekee siis tasasähköstä ultraäänitaajuista vaihtosähköä.

http://www.alldatasheet.com/view.jsp?Searchword=MJE

Tuosta sivustosta voi katsoa melkein minkä tahansa komponentin tärkeimmät tiedot hakemalla sen tyypillä. Sieltä voi myös tehdä vertailuja, jos vanhoihin vehkeisiin ei enää löydy osia ja täytyy korvata uudemmalla komponentilla.
Sentire la forza!
Terv: Timo

TimoEv

  • Viestejä: 2 173
  • Porukassa mukana - pyynnöistä huolimatta!
Vs: Aikuisoppimista sähköasioissa
« Vastaus #2 : Helmikuu 03, 2015, 10:00:17 ap »
Joskus työvoitto viasta: Tutkalla näki lähelle hyvin, vaan kauas ei mitään. Teetti sitten heti paljon työtä. Vaan työvoitto lopulta heltisi.
Vika oli elämäni helpoimpia korjata - vaan se vianhaku...Huoh! Piirilevyn yhdessä kuparifoliossa oli lämpökatkos. Sitä ei pystynyt erottamaan mitenkään "silmin". Lopulta, kun sen löysin n. viikon ahkeran työn jälkeen, niin näytin jäänmurtajan kipparille miten vika korjataan:
" Katsos kun tökkään kolvilla tuohon ja lisään pikkasen tinaa. Noin! Meni 5s ja mennääs ylös katsomaan kuvaa. "
( Hajakentälle: IF-ampin etupää )

1980 -luvun alussa korjasin tuollaisen "huonon näkymisen vian" 8min, kun laiva oli jo lähdössä. Mutta se meni silkalla praktiikalla.
( Hajakentälle: TR-pesän elpymisaika! )



TunturiTT

  • Viestejä: 11 408
Vs: Aikuisoppimista sähköasioissa
« Vastaus #3 : Helmikuu 03, 2015, 10:24:52 ap »
Jos omistaa Rosenlewin astianpesukoneen, kannattaa kolvauksen alkeet opetella. Ainakin tuossa tuoteperheessä, jota omakin edustaa, on "normaalia" komponenttien juotosten irtoaminen piirilevystä. Kolvilla kun käy juotoksia läpi, korjaantuu moni sekaisin mennyt kone ilmaiseksi. Kodinkonehuolto veloittaa kortin vaihdosta ihan oikeaa rahaa. Eikös e ole kestävän kehityksen mukaista, että koneita korjataan, eikä vaihdeta heti uuteen?
Itse olen tuon kolvausoperaation kerran tehnyt ihan kettiössä ja hyvä tuli. Vaikken sähkö- tai putkimies olekaan, olen tuota konetta korjannut elektroniikan ja lvi-puolelta menestyksekkäästi. Persaukisuus kannustaa opettelemaan..
Hyvä pyörä, parempi mieli.

motomatti

  • Viestejä: 13 490
Vs: Aikuisoppimista sähköasioissa
« Vastaus #4 : Helmikuu 03, 2015, 11:27:15 ap »
Pesuri on vajaat kymmenen vuotta ollut pajallani. Käyttöä muutama kerta kuussa, joskus pitkiäkin aikoja peräkkäin "pannu kuumana" kun on ollut jokin isompi purku/korjaustyö meneillään. Mikään ei ole ikävämpää kuin koota osia jotka eivät ole puhtaita vaikka sitten olisi kysymys esimerkiksi mp:n rungon isoista osista. (Niille on se jutun isompi pesuallas) Pultit, mutteri laakerit, hammaspyörät, kaasuttimet, muut pikkuosat sekä sähkökomponentit siivoutuvat uä:llä nasakasti. Pesuaineena on ollut vesi johon lantattu hieman (muutama prosentti) neutraalia pesuainetta. Pelkällä vedelläkin lähtee yllättävän hyvin. Vain öljy ei lähde kokonaan mikä on hyvä laakereita pestessä.

Jokin aika sitten pesimen teho väheni ja käyntiääni muuttui. Sen selittää tuo yhden "ravistimen" irtoaminen säiliön pohjasta.

Se että komponenttien merkinnöistä ei saanut selvää johtuu siitä että niistä on osasta poistettu merkinnät hiomalla, ilmeisesti hienolla santapaperilla, tms, merkinnät pois. Oli aikaa vievää saada selville mitä mahdollisesti tarvittavat osat olisivat. Lisäksi niitä ei löytynyt maastamme vaan piti ulkomaasta tilata. Turhia hankintoja. Uskoin alan korjaajaa joka sanoi että noissa transistoreissa se vika on. Nyt on ehyitä osia foliopusissa jos ihan oikea vikakin iskisi.

Enpä tiedä tuleeko tästä harrastusta. Vähän liian pientä piperrystä mulle.

Olisi kyllä mielenkiintoa tehdä muutamia pienikokoisia led-lambdanäyttöjä mutta taitaa vielä olla kynnystä liikaa....
Pitäisi saada oppia ensin. Kunhan joku tekisi vaikka piirilevyt valmiiksi.

Lainaus
jos tehokomponentit jäähdytyslevyllä olisivat kiinnitetty siten, että niiden alla oleva eriste kiille levy olisi voideltu kunnolla, molemmin puolin, piirasvalla lämmön siirtymisen varmistamiseksi

Ihmettelin miksi niiden transistoreiksi sanottujen osien alla on "eristeenä" kirkkaat levyt. Laitoin samalla tavalla takaisin kun en tiennyt mitä varten ne ovat. Piirasvaa saanee elektroniikkaliikkeestä? Johtaako se sähköä vai vaan lämpöä?
Käytännössä kun luulisi että metalli metallia vasten olisi johtavampi asia. Vai onko komponentissa oleva metallipinta jännitteellinen ja siksi sitä ei saa laittaa jäähdytyslevyä vasten suoraan?

Pesuri on vielä kokoonlaittamatta. Siksi siihen on vielä mahdollista tehdä parannuksia. Sähkölaitekorjaaja ehdotti että laittaisin pienen tietokoneissa käytettävän puhaltimen kotelon kylkeen. Kotelossahan on melko kuuma koska sen sisällä on myös lämmitysvastus pesuaineen lämmitykseen aina 90 asteeseen saakka.

TimoEv

  • Viestejä: 2 173
  • Porukassa mukana - pyynnöistä huolimatta!
Kirkkaat levyt
« Vastaus #5 : Helmikuu 03, 2015, 12:15:50 ip »
Ne kirkkaat levyt ovat eristeitä. Transistori on kiinnitetty jäähdytyselementtiin, koska ilman jäähdytystä tra sanoo poks. Tran kuori on yleensä "kiinni sähkössä", joten se on eristettävä tuosta elementistä. Levy on kiillelevy, joka eristää ja johtaa hyvin lämpöä. Tuo kiinnitysruuvi tarvitsee myös eristeholkin po. syystä. Lisänä - kuten totesit - käytetään piirasvaa.
Se johtaa lämpöä hyvin, mutta ei sähköä. Rasvaa saa ao. liikkeistä. Se on muuten hyvä tahraamaan sormia yms...
Huomaa sitten, että ihan aina kolmijohtiminen palikka ei ole transistori, vaan saattaa olla myös ns. päätekivi, jossa sisällä muutama muukin komponentti.

Monet tehtaat raapivat pääkomponenteista tiedot pois estääkseen kilpailijan saamasta tietoa... Joskus Englannissa tutustuin tällaiseen tilanteeseen ja kysyin, miksi ovat tuosta mikropiiristä TAXXXXYYY raappineet tekstin pois. Tuli pitkä hiljaisuus ja sitten kysyivät mistä tiedän tuon tyypin. Eivät ymmärtäneet niitä myytävän ihan julkisesti Suomessa vast. sovellukseen. Oli pitkään ihmetystä, että miten Suomessa jääkarhujen joukossa voidaan tällaisia asioita edes kirjoita lukea.

Minä sitten kysyin heidän keskuslämmityksistä talvipakkasella...



Hajakenttä

  • Viestejä: 961
Vs: Aikuisoppimista sähköasioissa
« Vastaus #6 : Helmikuu 03, 2015, 16:32:52 ip »
Lainaus
Tuo kiinnitysruuvi tarvitsee myös eristeholkin po. syystä.

Tuossa tehokomponentin/transistorin kotelotyypissä on kiinnitysreikä muovilla ympäröity. Se näkyy ihan päältäpäin. Eristeholkkia ei siinä tarvita. Toisin on ne kotelotyypit, joissa kiinnitys on metallilipareessa muovikotelon vieressä. Ja ne kotelot, joissa on soikea metallikotelo ja kaksi kiinnitysruuvia.

Niillä turhiksi jääneillä transistoreilla, jos ovat transistoreja, voi harjoitella yleismittarin käyttöä transistorin eheyden toteamiseksi:

Yleismittari pienelle ohmialueelle ja sillä todetaan suora nollaohmin yhteys siitä jäähdytys metallipinnasta yhteen kolmesta johdinpinnistä. Se on transistorin kollektori, merkitään datalehdellä c. Muut kaksi ovat kanta b. ja emitteri e.

Sitten asetetaan mittari dioditestaukselle. Kannan b ja emitterin e välillä pitää olla diodi. Siis dioditestauksella mittari näyttää joko ääretöntä vastusta, yleensä OL, tai diodin kynnysjännitettä millivoltteina, yleensä n. 650. Kumpaa se näyttää riippuu siitä kumpi on mittarin +johdin ja common johdin. Niitä siis vaihtamalla asia selviää.

Jos diodia, kynnysjännitettä, ei ole kumpaankan suuntaan vaan aina OL on transistori palanut poikki.

Jos kumpikaan suunta ei ole OL tai edes suuri ohmimäärä, transistori on palanut itseisjohtavaksi, eikä siis ole enää transistori vaan vastus.

Tässä vaiheessa emme vielä tienneet: kumpi noista kahdesta ei-c johtimesta on b ja e. Sen ei ole väliä. Otamme mittarin dioditestaukseen jomman kumman ja mittaamme taas samalla tavalla kollektoriin c päin.

Jos valitusta johtimesta on selvä diodi kollektoriin mitaten, OL ja aika iso kynnysjännite, usein n. 1800, on transistori ehjä ja valittu johdin on kanta.

Jos selvää diodia ei löydy on ehkä valittu emitteri e ja koestetaan siis uudelleen, mutta siitä toisesta pinnistä.

Kannalta on siis diodi emitterille ja kollektorille. Kumpaan suuntaan, ulospäin kannalta vai sisäänpäin kannalle, riippuu siitä onko transistori pnp vai npn tyyppiä, mutta sillä ei tällä tavoin testatessa ole väliä. Pääasia, että diodit ovat ehjät ja todettavissa. Esitetyssä pelivälineessä oli ehkä vuorovaihe pääteaste, siinä tod. toinen on pnp ja toinen npn. Ylilämpötapauksessa yleensä tuhoutuu lämpövyöryyn se pnp, koska sen puolijohdekerros on ohuempi ja yhtä kerrosta kauempana substraatista, peruskerroksesta, ja lämpö ei pääse siitä pois hyvin.

TimoEv ehkä joskus tekee asiasta kuvitetun mallin lehteemme, kun on jo lehtiartikkeleja harjoitellut.  ;)

On tullut kerran myös tehtyä tutkan hauska pikakorjaus kun näyttölaite ei tahdistanut kuvaa hyrrän pohjoiseen. Alus odotti koneet käyden laiturissa ja kippari vieressä kyseli "kauank viel mene?" Leuat vähän loksahti kun sanoin "ei kestä kauan" ja otin A12T pullosta pienen ryypyn ja puhalsin tuimasti höyryä näyttölaitteen sisään valittuun tarkkaan kohtaan ja näyttölaite kolisi hetken ja alkoi tahdistaa. (TimoEv. Se liukurenkaan pikkurako, johon joskus tulee hiilipölysilta. Ystävämme KV tämän kerran neuvoi. R.I.P.)
Sentire la forza!
Terv: Timo