Aika monissa jarrulevyissä on levyn keskiössä stanssattuna levyn minipaksuus. Joissain vanhemmissa levyissä (kiinteissä ja paksuissa) on tieto laitettu levyn ulkoreunaan. Levyllä on tyypillisesti kulumisvaraa vain muutama kymmenesosamilli. Tavallisella työntömitalla ei välttämättä saa paksuutta selville. Siihen tarvitaan työkalu:
http://www.biltema.fi/fi/Tyokalut/Mittausvalineet/Tyontomitta-ja-mikrometri/Tyontomitta-jarrulevyja-varten-191611/Vaikka onkin halpa laite niin sillä löytyy levyn ohuin kohta. Useimmiten ulkoreuna ei ohene lainkaan kun taas levyssä olevien reikien linjan kohdalta on levy kulunut enemmän. Levyistä tulee siis lievästi haitarimallisia poikkileikkaukseltaan. Uusien jarrupalojen sopeutuminen kuluneeseen levyyn kestää kauemmin kuin sileään ja palat kuluvat nopeammin. Ohut levy on myös herkempi lämpenemiselle ja sen aiheuttamille muodonmuutoksille.
Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voi pitää sitä kun alkuperäisen levyn paksuudesta on kulunut 10%. Oikein paksuissa vanhoissa valurautalevyissä kulumavaraa voi olla enemmän.
Muistanette talven aikana herkistellä kelluvien ja puolikelluvien jarrulevyjen "niittien" toimintaa. Niiden reiät ovat usein lian ja hapettumien täyttämiä. Jos ne heiluvat liikaa eli ovat kuluneita niin sen vaivan syytä on parempi hakea jarrusatuloiden puolelta. Voi olla jarrupala tai mäntä jumissa.
Em viat ilmenevät yleensä jos pyörällä ajetaan vain rauhallista matka-ajoa kaikenlaisissa sääoloissa ja tehokkaasti jarruttaminen on harvinaista.
Oman pyöräni jarrujuttua:
http://www.motomatti.fi/2012/08/arkipyoran-jarruremontti.htmlLevyssä ei myöskään saa olla hiusmurtumia kiinnikkeiden tai levyissä olevien reikien tai muotokulmien reunoissa. Ilmenee useimmiten valurautalevyissä. Jokainen voi kuvitella mitä sattuu jos jarrulevy hajoaa vauhdissa. Se ei merkitse pelkästään sitä että jarruttaminen ei onnistu vaan pysähtyminen voi olla varsin raju levyrojun pyöriessä haarukan putkien ja pyörän pinnojen tietämillä.