Navigaattori vai kartta ?

[Tuulenpoika]

Itse suosin karttaa reissuillani mutta jossain vaiheessa ehkä tulee harkintaan asiallisen navin hankinta.Itse ajattelen että kartalla mennään ja navilla tuetaan perille pääsyä.
Navigaattoriin liittyen tapahtui hassu juttu Viitasaarella.Kotitilani on täysin sivussa valtateistä.11 km hiekkatietä ja sitten 700 metriä yksityistietä.Viime viikolla 4 hengen seurue oli Mersullaan navigaattorin ohjeistamana ajamassa Ouluun.Ajoivat vanhempani navetan ohi päättyvälle metsätielle ja upottivat Mersunsa kurakkoon.No,sitten isältä traktoria lainaamaan ja vetivät autonsa irti.Ilmeisesti olivat Kokkolan suunnalta kotoisin.
 Tarinan opetus,navigaattoriin ei voi sokeasti luottaa.
Ehkä hangoittelen suotta kehitystä vastaan mutta joskus ihmetyttää nykyaika.Mulle moottoripyöräreissu on irtaantumista arjesta ja haluan olla rauhassa.Toiselle taas tärkeää että on Fifi ja pääsee kertomaan naamakirjassa suurista seikkailuistaan.Ja kun saa tykäämisiä kokee olevansa olemassa.

[egon]

Meidän reissuissa on navigoitu sekä paperin kanssa että sähköisesti. Sähkönavigonnnista voi olla huomatava hyöty kun ajaa isomman taajaman läpi, esm. Varsova tai Berliini, mutta maantienavigoinnissa paperi on edelleen kova sana. Onkohan niin, että on molempi parempi?

[motomatti]

Navikaattorin kanssa pitää olla noheva ja laittaa asetukset ennen reissua ja sitten vasta reitin ohjaus. Vaimon suvun mökille ei pääse edes Pelastuslaitos koska heillä oli navissaan lookisesti suorin reitti. Se seurailee kaikenlaisia metsäpolkuja jotka alkupäästään näyttävät, päätieltä kääntyessään, liki mökkitieltä mutta ovat käytännössä umpiperiä koska tie muuttuu kurapoluksi jo kaukana ennen mökkiä. Näitä tämmöisiä teitä kutsutaan "karttateiksi" eli ovat olleet joskus teitä tai ns talviteitä jotka ovat rasitteina maatilojen tonteilla.

Asia on nyt toivottavasti korjattu kun opastelin edellä ajaen tontille. Tai oikeastaan naapurin tontille. Viiskytmetriä eroa risteysten välillä. Jostain lehmipolusta tämä meidän, ja mökkinaapurin, tiekin on kehittynyt: menee talojen pihojen läpi, kääntyilee pellon kulmissa yllättäen useampaankin suuntaan, mutkittelee metsässä ja ylittää hentoista lankkusiltaa myöden joen. Välillä pinta on kohtuullista soraa, välillä savikkoa ja loppumatka nurmea. Pinnan vaihtelu johtuu siitä että kenenkä metsäauto- pelto tai tilustietä reitti kulloinkin noudattelee ja kuinka kullakin tien tarvitsijalla/haltijalla on tarvetta tielleen. Tai vaurautta.

Tontit on kuitenkin merkitty tonttinumeroilla kukin. Siinä heti kiinteistön kupeessa on se merkki. Ei paljon opastukseen auta. Posti tulee kuitenkin perille. Mutta postinjakajalta tiedustelin navigaattoria niin sain savolaisen selkäkeikkanaurun: Eihän Itellalla semmoisiin varaa ole! GT-kartalla ajelevat siellä. Itse ovat postipekat- ja -paulat omasta pussistaan kartat hankkineet.

Mulla on käytössä sekä navi että kartta. Kartalla katsotaan sopiva reitti ja navilla taajamakohteiden lähiosoitteet. Kirkonkylissä pyöriminen osoitetta etsien on turhauttavaa. Normimatkailussa en juurikaan karttaa tarvitse. Sellainen on omassa päässä sisäänrakennettuna suurimmalta osalta Suomea ja vähän lähiseuduillakin. Molempi parempi mutta kartta voittaa vaikka muinaisjäännökseksi haukkuisitte.

[Sami]

Kartan kanssa tehdään matkareittisuunnitelmat ja pohditaan eri reittivaihtoehtoja. Kartta kulkee myös reissuilla mukana varmistuksena. Kahvilan pöydässä on myös mukava fiilistellä kartan kanssa ja miettiä mihin seuraavaksi.
Pidemmille ulkomaanreissuille ollaan aina otettu navi mukaan ja näpytelty koneseen ajopäivän suunnitelma Via Michelin -kartaston vihreitä teitä pitkin, eli maisemareittejä seuraillen. Mukavaa, kun ei tarvitse kiinnittää huomiota opasteisiin ja tienviittoihin, sen kun vain ajaa ja nautiskelee. Taajamien läpiajoon myös aivan ehdoton kapistus. TomTom Rider ollut mukana monilla matkoilla, tämän kesän Euroopanreissu heitetään setillä iPhone 5 + Tompan Europe -sovellus (offline-kartat).
Eli molempi parempi, onneksi ei tarvi valita vaan voi ottaa molemmat
Terve järki pitää tietenkin aina olla mukana, suunnistaa ihan millä vaan metodilla.

[TunturiTT]

Kännykkänavit on päteviä nykyään ja aina mukana. Lisänä muitakin ominaisuuksia.
Tänään näin harvinaisen näyn; matkailuauton kuski luki isoa karttaa ajaessaan. Ei paljoa näe enää.

[egon]

Vielä sen verran aihetta sivuten, että paperikartoissa on laadullisesti huimia eroja. Omassa käytössä oli monta reissua aivan erinomainen Euroopan kartta, jonka lisäksi ei tarvinnut juurikaan muuta.  Kun se rispaantui harsoksi, niin uusihankinta-investointi osoittautu ihan onnettomaksi vaikka mittakaava oli sama ja päälle päin paketti oli laadukkaan tuntuinen. Vuosien mittaan maakohtaisi karttoja on sitten kertynyt riittämiin, niillä osuu kun vaan on puhtaat silmälasit taskussa.

[Vierailija]

Meidän reissuissa on navigoitu sekä paperin kanssa että sähköisesti. Sähkönavigonnnista voi olla huomatava hyöty kun ajaa isomman taajaman läpi, esm. Varsova tai Berliini, mutta maantienavigoinnissa paperi on edelleen kova sana. Onkohan niin, että on molempi parempi?

Just nii!
Paperikartalla on helppo suunnitella, mutta ajossa se on hankala. Ja isommassa (ja pienemmässäkin) kylässä navigaattori on lähes välttämätön (kokemusta on esim. Kööpenhaminasta).

[Vierailija]

BTW on navigaattoreissakin eroja! Itsellä on TomTom Rider ja kaverilla joku Garmin. Jo viime kesänä tuli esiin, että Garmin tykkää ajattaa kylien läpi, TomTom ohitusteitä pitkin: viime kesänä Panevezys, tänä kesänä Riika ym. Riiassa pari kertaa ajelleena vältän sitä niinkuin ruttoa (Varsova toinen saman moinen). Panevezysissä muuten ohitustie (pitkä) oli hitaampi, Riiassa ajat suunnilleen samat.

Kesäkuun Moottori-lehdessä herra Atte Jokinen kertoo, että hänet Garmin opasti Helsingin, Lahden ja Heinolan keskustoihin eikä niiden ohi. Autoliiton koulutuspäällikkö vastaa hänelle odotetusti, että pitää käyttää asetusta 'nopein reitti' ja tarvittaessa asettaa välietappeja - niin varmaan, mutta hankalaksi menee.

[LeCa]

Kyläkaupan poika mun naapurista kertoi toissakesänä saksalaispariskunnasta joka tuli kauppaan kyselemään, että missä on Turku kun heidän pitäisi olla navigaattorin mukaan nyt siellä. Olivat Etelä-Karjalassa, Lemillä. Vajaat 400 kilsaa Turusta itään.
Siinä on tosiaankin pieni, muutaman savun kylä jota kutsutaan Turunkyläksi. Saanut nimensä parista Turku nimisestä perheestä.
Että ehkä siihen karttaan vilkaiseminen olisi ollut eduksi tuossakin tapauksessa. 

[motomatti]

Eestin poika ajoi maasturillaan Tampereen Aleksanterinkatua vastakarvaan. Torvet soi ja viittilöijiä riitti. Seurasin toimiaan ja sattui niin että parkkeerasi kovin hankalasti viistoparkkiin niille kohdin jossa istuin terassilla. En malttanut olla kysymättä että huomasitko että ajoit vikasuuntaan. Oli huomannut mutta kun GPS opasti niin. On se vahva laite kun sillä voi ohittaa liikennesäännötkin.

[TimoEv]

Tankkasin takavuosina pyörää silloisen 1.tien varrella Saukkolan Essolla. Kassajonossa oli kaksi ~19 neitosta. Kyselivät miten Raumalle pääsee. Olivat menossa RMJ:een.
Minä: "Tästä tuohon suuntaan, kunnes tulee risteys NAANTALI. Sinne käännös ja edelleen kunnes tulee viitta RAUMA ja PORI. Sinne kunnes olette perillä."
- Onks sinne pitkä matka?
- No, vähän alle 250 km.
- NIIN PALJON! Voi v****!
- Mitäs te olette koulussa oikein tehneet?

Mulla on kierreselkäinen GT-kirja Suomesta vm 2008 ja sillä hyvin pärjää. Ulkomaille menoa varten joku vuosi sitten ostin piene taskukartan. Ja sillä hyvin pärjättiin...

[LeCa]

Tulipa tuosta Vierailijan viestistä mieleeni se yksi ja ainoa (ja ehkä viimeinen) navikan kanssa ajettu motoreissu jostain neljän, viiden vuoden takaa.
Olin menossa Krakovaan. Masina oli Garmin ja tuijotin tietenkin uskollisesti sitä perkeleen näyttöä ja mihinkä jouduinkaan. Keskelle Varsovaa ja iltapäiväruuhkaa! Calin kone hehkui siinä helteessä vähintään saman verran kuin huolella lämmitetty kiuas ja jäniksen kokoinen vaahtopallo oli munissa.
Kilsan pari pystyin oikaisemaan jotain ratikkaväylää pitkin mutta sitten piti pudottaa takaisin autojen sekaan. Parinkymmenen sentin korkuinen rotvallin reuna esti uudet aikeet sankartekoloihin. Siinä mentiin sitten kilpikonnavauhtia läpi Varsovan. Hetken kesti.

[Tuulenpoika]

Mitä minä olen ajellut navimiesten kanssa ,olen huomannut että osa heistä menettävät kontaktin ympäristöön.Mennään kuin pässit narussa minne navi vie.Ei seurata tieviittoja vaan sokeasti tuijotetaan näyttöön.Joskus heidän ajonsa jopa näyttää vaaralliselta.Euroopassa pääsee hyvin pitkälle kun kirjoittaa tankkilaukun päälle tienumerot ylös.Tietenkin karttamies on välillä eksyksissä mutta se kuuluu kuvioon.

[motomatti]

Justiinsa. Olen ajanut "navimiehen" perässä Alpeilla ja ensitöikseen ajettiin samaa väliä edestakaisin. Kun asiasta mainitsin niin ei uskonut. Uskoi sitten kun tultiin samaan kylään missä oli tankattu aamupäivällä. Syy tietysti oli navissa kun reittiasetus olikin mennyt jotenkin väärin. Samainen herra ajoi kolmatta kierrosta helketin isoa liikenneympyrää ympäri navinsa kanssa vaikka minä tiesin minne päin pitäisi mennä. Selitys oli että navi päivitti tietojaan parhaillaan eikä kiertoliittymään saa pysähtyä. Pakko oli perässä tulla kun oli sovittu että ei erkaannuta toisistamme ettei eksytä erikseen ja muutakin liikennettä oli. Tunsin itseni melkein yhtä pöljäksi kuin kaverinikin. Ja erinomainen helle jossain Gardan laaksossa.

Kartan numero- ja nimitietojen painaminen muistiin niin liittymien numerot ja tienviitat opastavat oikein hyvin paikkakunnalle. Lähiopastus toimii navikaattoriltakin kun pitää osoite löytää. Paitsi ei em herralta. Ajettiin pientä kirkonkylää ympäri kunnes koukkasin edelle ja pysäytin paikallisen trattorian eteen ja kysyin lähimmältä että missähän on kysyinen osoite. Sieltä hyppäsi nuori mies Punton puikkoihin ja ajoi oikeaan osoitteeseen. Oli vuokraemäntämme poika.

Toista kertaa en ole, pyynnöistä huolimatta, lähtenyt samaan porukkaan. Jos nyt luet tätä niin tiedät kyllä miksi ei....

[Tuulenpoika]

Muista kun navimiehet ajoivat Italiassa tunneliin ,ajoin perässä.Navit pimeäksi ja selvän tunnelin suulla olevan viitan ohi ....ei seurattu ympäristöä vaan kadonnutta näyttöä.Naviuskovaisen usko on monesti murtumaton.Tässä kerran lähestyttiin tuttua ulkomaista kaupunkia ja sen satamaa.Tuttu kaupunki koska olin asunut siellä.Ruuhkassa kaveri sanoi navin näyttävän satamaan olevan 40 km.Minä sanoi ettei voi pitää paikkaansa.No ,seurattiin navia ja se vie ihan päin persettä.Kaupunki jäi oikealle ja suunta pohjoiseen.Sitten meinas mennä hermot....