Monitoimityökalu: vannesorvi

[motomatti]

Elektroniikkahommista heavympiin metallipuolen hommiin.
Koska itsellä ei ole tilaa tai haluakaan hankkia niin isoa sorvia että siihen moottoripyörän vanteen saisi sopimaan niin piti tarkoitusta varten rakentaa muunneltava ja tehokkaalla voimanlähteellä varustettu kone. Runko on järeästä 150 mm U-palkista ja muutkin osat varsin jämäköitä. Tällä onnistuu myös vanteiden rihtaus tai vanteen halkaisu kuten isossakin sorvissa. Valuvanteiden pieni oikominenkin onnistunee.
http://www.motomatti.fi/2014/03/vannesorvi.html

Samalla tuli testattua kuinka valovirtamigilläni käy järeämmän teräspalkkitavaran hitsaus. Hyvästi käy.

[GuzGuz]

Sulla on kyllä mahtavasti T&T:tä alalle ja DNA:aat ilmeisesti sopivat.
Kunnioitettavaa.
Itsekin venehommissa huomasin että parempi tehdä työkalut itse kun ei niitä oikein mistään saanut järjelliseen hintaan.
Vanhasta Fiatin tuuletinrungosta tuli esim tehtyä kelpo pöyräytin 7m pitkille mastoille/puomeille loppuhiontaan.
"sorvia" pyörittää kaatopaikalta löydetty Stömberin joku muutama sata wattinen 220v.
Osaaminen on siihen ryhtymistä sanoi aikanaan Da Vincikin jos ehti.


 

[motomatti]

Osaaminen on siihen ryhtymistä.

Hyvin sanottu. Monelta vaikuttaa jäävän asioita tekemättä vain siksi kun ei pääse alkamaan tai ei tiedä miten alkaa. Toinen este tekemiselle on motivaation puute.

Itse manailin työmäärää suunnittelemassani monisäätöisen keulan tekemisessä. Päätin kuitenkin aloittaa ostamalla materiaalia eli korkealaatuista rakennealumiiniä muutaman kilon. Jotkut kutsuvat sitä virheellisesti billet-materiaaliksi. Koneistamista tulee olemaan todella paljon koska rakenne käsittää yli 20 erillistä osaa joista 18 pitää tehdä käsityönä. Aloitin vajaa viikko sitten ja päätin tehdä joka arkipäivä vähintään kaksi tuntia hommia asian eteen. Nyt on jo neljännes osista tehtynä. Vielä pari viikkoa päivittäistä raatamista niin homma tulee tehdyksi. Itse asennustyö onkin sitten helpompaa koska muualle keulaan ei tule mitään muutosta.

Itsetekoisia työvälineitä on itselläni huomattava määrä. Lähinnä käsityökaluihin verrattavia erikoistyökaluja laakeriasennuksiin ja vastaavaan useita kymmeniä. Isompia itse rakentamiani välineitä on pyöränostin, prässi/muottipuristin/putkentaivutinyhdistelmä, joka ei kuulemma voi toimia lukuisten nettiyhteydenottajien mielestä (ovat kai yrittäneet matkia), suuritehoinen kiillotuskone, pesulaite/pesupöytä sakkaerottimella, hiekka- ja lasikuulapuhalluskaappi (pohjana tosin Bilteman peltipöntöt), erilaisia työpöytiä säädöillä tai ilman, mainittu vannesorvi ja kaikennäköistä muuta tarpeellista. Lisääkin varmaan tulee tehtyä. Rungonoikaisupenkkiä olen suunnitellut. Tehonmittauspenkki inertia- ja mekaanisella jarrulla on työn alla.
Kun on monta projektia yhtä aikaa teossa voi vaihdella hommia mielenkiinnon mukaan mikä kulloinkin huvittaa tai motivoi. Huonona puolena on se että valmistumispäivää ei kykene arvioimaan. Vaan harrastamisessa on se hyvä puoli että ei ole velvollisuuttakaan aikatauluttaa hommiaan.

[aj@]

Matti on Matti, mutta voin kertoa, että meillä maalla Myrskylässä on appiukkovainaa rakentanut navettaan niin monenlaista sorvia ja poraa, ettei erkkikään ota niistä selvää, eikä uskalla edes käyttää. Pesukone näyttäisi olleen melkoinen innoituksen lähde. Erikseen oli paja, mutta paikkaseudun aktiivit ymmärsivät paikan ainutlaatuisuuden ja vaarin kuoltua joku vuosi sitten, kävivät ja varastivat kaiken alasinta myöten.

[TunturiTT]

Eiköhän noita työkaluja, itsetehtyjä ja ostettuja, ole yhdellä jos toisella rakentavalla harrastajalla.

[motomatti]

Eiköhän noita työkaluja, itsetehtyjä ja ostettuja, ole yhdellä jos toisella rakentavalla harrastajalla.

Näin olen itsekin huomannut. Jotkut ovat hankkkineet oikein isollakin rahalla pajoihinsa kaikenlaista. Tyypillinen työkalu rakentelijoilla on englanninpyörä tai vastaava pellintaivutusväline. Pylväsporakone tai jyrsin on tietysti perusedellytys aktiivisempaan rakenteluun monipuolisuutensa suhteen. Mulla kallein yksittäishankinta on ollut sorvi hieman yli tonnin hintaan.
Mutta perusedellytys on kohtuullinen harrastetila. Sitä varten erilaiset paikalliskerhot antavat parhaan mahdollisuuden kevyempään harrasteluun. Yhteishankintana suoritetaan tarpeellisten välineiden hankinta ja silloin tavarat ja työkalut säilyvät kunnossä ja paremmin. Varsinkin kun aivan kaikille poropeukaloille ei anneta niille käyttöoikeutta vaan jokin taitavampi tekee avuksi vaativammat työt.

[TunturiTT]

Omaan talliin viime syksynä rakensin lämpimän nurkkauksen. Tila on täysin eristetty tulityötilaksi ja maalattu valkoiseksi, jolloin isoista loisteputkista saadaan eniten varjotonta valoa irti.
Kylmällä puolella on sorvi, pieni pylväs, pari työpöytää, käsi- ja sähkötyökaluja. Joka paikassa sitten itsetehtyjä, muokattuja jne työkaluja ja lisäksi sorviin tehtyjä apulaitteita ja työkaluja.

..enkä pelkää käyttää niitä!! 

[GuzGuz]

Motiivi lienee käsitetty nykyisin sisäiseksi tarpeeksi ja syyksi ryhtyä johonkin.
Traivi on kans vierasperäinen sana ja huonosti suomentuva.
Miten kävisi STVT, sisäisen toimentarpeen virtaavuuden toteutus? Hah.
Vai onko meidän tehtävät jotenkin tahdotonta, suorittajaksi en ainakaan suostu väittämään takojaa joka nauttii työstään.
No, ihan sama sinänsä. Ihmistä on aina ajanut tarve nähdä asioita ja keksiä ratkaisuja toteuttaa niitä.
Oikeastihan kaikki keksinnöt lähtee siitä miten tehdä asiat helpommin/tehokkaammin.
Tekijät on aina mukauttaneet kaikkea saatavilla olevaa tarpeisiinsa ja se juts on hienoa mielestäni.
Innovatiivisuus sopeuttaa jo olevaa muuksi ja käytettävissä olevan tarpeisiin.
Kaikki ei ammattikäyttöön tarkoitettu on nykyisin kertakäyttöistä, ihan sama yleismaailmallinen kartelli kun hehkulampuissa.
Ei kannata tehdä 100v kestävää mitään, koska se myy vain kerran.
Mutta jos haluat jotain kunnolla tehdyksi, niin siihen ei auta kuin ammattitaito&tieto ja sikäli en ole huolissani meistä käsin tekevistä.
Niin hölmö ei ihminenkään ole ettei parista halvasta munauksesta opi ostamaan jotain kunnollista joka on jopa korjattavissa.

[aj@]

Hienosti kiteytit asian

[motomatti]

suorittajaksi en ainakaan suostu väittämään takojaa joka nauttii työstään

Jonkinnäköinen luomistapahtuma on tällöin menossa.
Itse yllätän itseni aika-ajoin ns flow-tilasta jolloin homma etenee kuin itsekseen ja ajantaju katoaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Flow

Sinänsä oli yllättävää, vielä kun olin työelämässä mukana, saatoin sielläkin päästä kyseiseen tilaan useasti kunhan vaan työtehtävä oli riittävän haastava. Mikään ei ole ikävämpää kuin tehdä ns. sarjatyötä. Enkä siihen olekaan suostunut vaikka sitä on ehdotettu minulle. Olen aina valinnut työni niin että voin tehdä ja oppia jotain uutta tai ainakin soveltaa vanhaa uudella tavalla.

Työtila ja työvälineet ovat tärkeässä asemassa: välineiden pitää löytyä niille kuuluvilta paikoilta ja toimia oikein. Työtilan pitää olla myöskin kohtuullisen siisti. Lisäksi pitää olla rauhallista mutta esimerkiksi taustamusiikki ei häiritse vaan usein sulkee pois pienempiä ulkoisia häiriöitä. Keskittymisen tehtävään tulee olla täydellistä. Muuhun toimintaan liittyvät ajatukset pitää pitää loitolla.
Kuullostaa vaikealta mutta ei välttämättä ole.

[TunturiTT]

Mulla on yleensä tulpat korvissa kun olen tallissa. Saa omaa rauhaa.
Välillä olen tuon flow-tilan saavuttanut radalla. Silloin on onnistumisen tunne kohdillaan. Pariinkin otteeseen Luoman Jussin kanssa aiheesta keskusteltu. Sieltä irtoaa nielenkiintoisia argumentteja aiheesta ja rata-ajosta 

[Pekka73]

Hieman tuo ähvällä-alkava sana meinasi alkaa ärsyttämään. Lähinnä vaan kun alkaa kuulua pisneselämän bullshit-bingoon aika olennaisesti, flow, innostuminen, jne... Hyviä ja kannatettavia asioita kyllä itsessään, sitä en kiellä. Missä tarvitaan nopeimpia (joskus jopa myös laadultaan parhaimpia) mahdollisia päätöksiä niin ne ovat kyllä tiedostamattomia, eli intuitiivisia. Esim jos sulta putoaa vaikkapa kahvikuppi pöydältä niin yleensä sitä yrittää saada sen kiinni ensin ja ajattelee vasta sitten. Samantapaiseen toimintaan voinee pyrkiä muissakin tilanteissa kuin onnettomuustilanteissa. Se vain on tavallaan hieman pelottavaa, koska ei voi tietää etukäteen onnistuuko intuitiivinen toimenpide/päätös, kun siinä ei ole sitä puntarointia takana. Luulen, että tuohon tilaan pääsemiseksi helpottaa jos onnistuu muutaman kerran tiedostetulla puolella jolloin voi antaa itselleen luvan "kyllä se sujuu ajattelemattakin". Nuo tiedostomattomat päätökset tulee sitten aina itsellekin yllätyksenä, jolloin hommat muuttuu mielenkiintoisiksi.

[motomatti]

tiedostomattomat päätökset

Itsellä tulee silloin tällöin vastaan toimintoja jotka tulevat "selkärangasta" eli ovat harjoiteltuja käytännön tai ainakin mielikuvatasolla jo aiemmin. Silti niistä yllättyy aina silloin tällöin. Todennäköisesti olen pelastunut niiden ansiosta monastikin vammautumiselta.

Mutta ylläoleva ei liene sama asia kuin Pekka73:n tarkoittama tiedostamaton päätös?

[Pekka73]

Juuri samaa tarkoitin.