Moottorirata

[TunturiTT]

Juu, vaimon Triumphissa oli ostettaessa Metzeler z-jotain. Siinä reunat olivat niin pystyssä, että olisi vaatinut motogp-kulmat tai ihan suoraan lappeelleen laiton, jotta olisi voinut koko kumin käyttää. Rengas on jo pari vuotta sitten lähtenyt kierrätykseen. Tätä silloin kavereiden kanssa ihmeteltiin. Toinen aika lailla vastaava tuli samana kesänä vastaan. Outoa kyllä. Oli kuitenkin tuossakin oikean levyinen kumi vanteelle.

[FOT]

...Metzeler z-jotain. Siinä reunat olivat niin pystyssä, että olisi vaatinut motogp-kulmat tai ihan suoraan lappeelleen laiton, jotta olisi voinut koko kumin käyttää...

150/70-18 takarenkaat laitettuna 3,5 tuuman vanteelle, jolloin olivat hyvin lähellä puoliympyrää, kuluivat aikoinaan reunoiltaan loppuun, vaikkei oltu lähelläkään gp-kulmia.

T,
Jukka

Ps. Eiköhän tämä jo riitä johtopäätöksiinkin.

[motomatti]

Tässä toinen tapa: http://www.bajahill.net/2001/12/squid-manuaali-ravintolabikerin.html

[TunturiTT]

Kysymys; miten Kemoran kahvilanmutka tulisi ajaa? Kyykkypyörillä ajavat vasemmasta laidasta syvälle ulkokurviin ja siitä suht jyrkällä linjalla apexin kautta loivenevalla linjalla, kiihdyttäen vasempaan laitaan. Linja on käytännössä puoliparaabeli.
Calilla ei ihan näin voi käytännössä tehdä, maavara loppuu kesken. Jos matkin ko. linjaa, ei ulostulossa riitä leveys. Ajautuu liikaa betonivallia kohti. Ajolinja muistuttaa enemmän puhdasta paraabelia. Tai sitten nopeus tippuu talutusvauhdiksi.
Tämä on itselleni Kemoran haastavin mutka.
Ratapyörällä tuo onnistuu aika hyvin ja käytännössä polvea on vielä turha tarjota sisäkaarteeseen. Ehkä sitten, kun saa enemmän ratakilsoja alle. On sen verran ketterä (ja hidas), että ajolinjana voi käyttää lyhintä nopeimman sijaan 

[Olavi]

Kesän aikana on tullut kierrettyä näitä moottoriratoja, Alastaro, Ahvenisto, Botniaring ja Motopark. Radat ovat kovin erilaisia, mikä on lähinnä hyvä asia. Botniaring on oma suosikki näistä ja siellä olenkin viihtynyt yhteensä 4 ajopäivää. Ahvenisto ja Motopark omaavat selkeitä korkeuseroja, jotka tuovat oman mausteensa ajoon.  

Olen osallistunut eri seurojen ajopäiville, joilla on selkeä turvallisuusohjeet ja nopeuden mukaan tehdyt ajoryhmät. Ainoa poikkeus oli Motopark, jossa oli yleinen ajopäivä. Nopeat ja hitaat kuskit samassa vuorossa ei ole paras mahdollinen järjestely. Ohittelu mutkissa oli kielletty mm. DCF:n KCI:n ajovuoroilla.

Vain Motoparkissa ja Ahvenistolla on melumittaus näistä, ensimmäisessä siis vain "ei melupäivänä". Meluraja on molemmissa 96,6 desibeliä, Ahvenistolla pakoputken päästä mitattuna. Motoparkissa ohiajomelu mitataan yhdessä kohdassa rataa yläpuolelta. Motoparkin tapauksessa ei kontrolloida kierroksia, joten melua voi kuski manipuloida siltä osin. Ahvenistolla mittaus toteutetaan paikallaan 4500 rpm kierroksilla. Oman Aprilia RSV4 mökä oli putken päästä mitattuna Ahvenistolla tasan 95 desibeliä.

Liki nollasta lähdin keväällä ratatreeneihin. Aloitin hitaasta ryhmästä ja nyt olen siirtynyt keskinopeaan ryhmään, tosin vasta nyt viimeviikoilla. Nyt alkaa mutkat menemään jo aika hyvin ja ajosta alkaa tosissaan nauttimaan ja pahin puristaminen on takana. Viimeisillä ratareisuilla olen keskittynyt pääasiassa mutkien haltuunottoon. Suorilla en yritä edes maksiminopeutta. Koko ajan oppii lisää ja ajovarmuus paranee. Olen yrittänyt pitää jonkinlaista turvamarginaalia, etten kävisi ihan omilla rajoilla. Oleellista on ymmärtää milloin pitää huilata ja myös lopettaa. 6 x 20 minuuttia on nykykunnolla aikalailla tapissa per päivä. Hikoilusta päätellen, jonkinlaista urheilua on tämäkin.  Paikat on vieläkin aika hapoilla pari päivää ajopäivän jälkeen.

Noista renkaista, niiden profiilissa on selkeitä eroja. Pirellin Diablo Supercorsa on katulaillinen ratarengas (RSV4) ja siinä kulutuspinta nousee todella ylös, kun vertaa muihin tallin renkaisiin. Ei ole vielä ihan viimeiset reunan millit kuluneet omassa ajossa .  



 


 
 

[FOT]

Hatunnoston arvoinen suoritus Olavilta!!!

Eiköhän TT:n Calin / ratapyörän ajamiseenkin jotain löydetä, jotta kyyti paranee. Tulevina viikkoina kalenterin mukaan arkisin voin suunnata Kemoraan, Motoparkkiin...

T,
Jukka

[TunturiTT]

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2389074#cxrecs_s

 

[Olavi]

Juu ei taida Kymiring on valmis vielä ensi vuonna, mutta on ne siellä jo jotain saanut aikaiseksi websaittien kuvien perusteella.
Kouvolan kaupunki ilmeisesti yrittää eri tavoin jarruttaa asiaa erinäisin valituksin. Ei uuden "ison" aikaansaaminen koskaan ole ollut helppoa.

Kesän ratareissuista alkaa olla aika kirkastunut kuva mitä korjausliikkeitä vielä tarvitaan, jos haluaa kehittyä:
- painosta pois 10-15 kg (fläbä ei tässä paljoa auta )
- lihas- ja aerobista kuntoa pitää parantaa,
- em. yhdessä tuovat parannusta jaksamiseen ja keskittymiskykyyn
- rengaslämppärit käyttöön (säästää renkaita eikä tarvitse himmailla 2-3 kierrosta muiden jaloissa)

Ajotekniikan kehittyminen:
- paljon tavoitteellista treeniä radalla, toistoa/lihasmuistia
- joku kokenut ja osaava katsoo perää ja antaa vinkkiä korjausliikkeistä
- videoita on hyvä ottaa (mm. oma ajo-asento tulee parhaiten selväksi)

[Camn]

Hatunnoston arvoinen suoritus Olavilta

Kerro vielä Olavi siitä...että kun sinulla on neljä niin erilaista pyörää... tuleeko kaikilla vielä ajettua ja miten saat mielesi asettumaan eri moodeihin. Onko Duce käynyt jo radalla? Miltä tuntuu ajaa Calilla tai Brevalla sen jälkeen kun on tullut Aprililalla radalta... Aprilia on sen perusteella mitä olen lukenut, edelleen huippuluokan ajettava radalla...

[Olavi]

Lähtihän se vähän "mopo käsistä" näiden pyörien kanssa, mutta ei ole ensimmäinen kerta kuin näin käy harrastusten kanssa.  Toisaalta olen samalla luopunut kaupunkiin muuton takia metsästyksestä, sukelluksesta ja veneilystä, joihin meni noin 20 vuotta vapaa-ajat (ja rahat).
 
Tämä kesä ja lomat ovat menneet motojen kanssa melkein kokonaan tienpäällä ja tapahtumissa. Peruskuvio menee niin, että Calilla ja Brevalla ajellaan vaimon kanssa matka- ja katuajoa, reissut ovat olleet 50 - 500 km välillä - yli yön ja päiväretkiä. Kilometrejä on tullut nyt noin 4.000 noilla. Ducatilla aloitin ratapuolen alkukesästä ja ajoa on tullut noin 2.000 km. Siinä on erittäin hyvä satula (customoitu) kahdelle ja vaimokin on ollut mukana muutamalla päiväretkellä. Ducati 900 Sport oli 2.500 euron löytö, täydellisessä kunnossa/huollettu/uusilla renkailla ja 36 tkm ajettu. Siitä on ollut paljon iloa ja sen selässä pääsee jo täysin ratatunnelmiin   ja sillä myös pärjää, jos vaan osaa ajaa sillä.

RSV4 tuli vähän "vahingossa", kun sain vaihtokaupan kautta hävitettyä syksyllä 2016 veneen, jota olin 1,5 vuotta yritellyt turhaan kaupitella. Rehellisyyden nimissä Ducati riittäisi rata-ajoon ja kadulle minulle hyvin ja siinäkin olisi opittavaa jo vuosiksi. On se kuitenkin ollut hienoa ajaa modernilla rata-ajoon soveltuvalla kalustolla edes kerran elämässä. Aloitin katuohjelmalla ensin tutumisen pyörään, sitten katu/rataohjelma ja vasta viimeviikolla otin race-ajomoodin käyttöön. Varovaisesti ole yrittänyt edetä. Lopen ei tuollainen pyörä mitenkään vaikea ole käsitellä, päinvastoin se menee kuin juna ja kaikki toimii juuri kuin on tarkoitettu eikä sen mihinkään käsistä ole karannut. Varikkoelämä ja uudet tuttavuudet harrastuksen parissa, on toinen tärkeä puoli.  Vaikka työ jo painaa päälle, Ahvenistolle ja jonnekin muulle radalle on päästävä vielä elokuussa.  

Olen ajatellut ajaa RSV4llä ainakin tämän kauden. Kokemukset ovat hyviä. Talven aikana päätän pidänkö pyörän vai vaihdanko se esim. moderniin matkapyörään.
Valitettavasti Guzzin Norgea ei enää saa kaupasta ja yksi hyvä California on jo. On varsin ikävä tilanne, että Guzzilla ei ole oikein mitään tarjottavaa, joka kiinnostaisi.
Jos Sport- tai matkasportpyörää hakee, pitää katse kääntää käytettyihin.




 

[FOT]

Nostan hattua Olaville toistamiseen ja nyt vielä kumarruksen kera.
Rata-ajo harrastuksen alottaminen, kuin suoraan oppikirjasta, hienoa analyyttista itsearviointia, täsmällinen jatkosuunnitelma...

Tälläisellä otteella se ajotaito etenee


T,
Jukka





 

[Olavi]

Kiitos vaan. Nöyränä on pitänyt treenit, mikä ei ehkä ole niitä luontaisimpia ominaisuuksiani . Ensimmäisellä ajoleirillä Ducatilla (veteraanikilpamoottoripyöräkerhon juhannus) hitaassa ryhmässä "melkein kaikki meni ohi" niillä yli 30 vuotta vanhoilla kilpapärrillä .  Itsellä oli takki märkänä ja kädet puristuksesta hapoilla - ei ollut alku helppoa. Kahden ajopäivän jälkeen kaikki paikat huuti armoa.

Camn:n kysymyksiin vielä vastauksia:
Ducati ja RSV4 ovat samanlaisia "junia" ajotuntumaltaan keskenään, Ducati on etupainoisempi ja etuhaarukan joustoliike on iso jarrutuksessa.  Ducati kiertää iloisesti 7500 rpm. RSV4ssä olen pitänyt 10.000 ylärajana, mutta käytännössä 4000-8000 rpm riittää minulle tässä harjoittelussa. Molemmilla tulee houkutus ajaa lujaa.

Cali3 ja Breva ovat jotain ihan eri muuta jo keskenään.  Breva on kepeä ja kiva ajettava kaupungissa ja sitä suosinkin siinä. Maidon hakureissut venyy "vahingossa" ja oikeasti on ajamisen iloa, kun kone kiertää pirteästi ja värinät ovat lähinnä mukava mauste.  Pyörähän on myös edellistä kesää noin 10 kg kevyempi pienen purkumodifioinnin tuloksena. Tehot ovat ihan riittävät, lähtee valoista ihan pirteästi.

Cali3 on palvellut kesän moitteetta. Siinä värinät on oikeille kierrosalueilla hallittavissa siis mukava ajaa ja 110- 120 kmh nopeus ei ole ongelma 2 päällä + retkikamat mukana. Tuolla setillä ollaan tulossa Marjoniemeen telttaileen. Vähän nämä Guzzit kolisee ja paukkuu, kun vertaa noihin muihin. Vaihteitakin on oppinut käyttämään jo kokolailla oikein. Cali vaatii tulevana talvena vähän laajemmat huoltotoimet, jotka parantavat oleellisesti ajettavuutta (mm. renkaat, takajouset, jarruletkut, jarrupalat).

Kevään EAK koulutuksessa oppi jarruttamaan Ducatilla rohkeasti aina takapyörän hienoiseen lukkiutumiseen saakka. Asia jota varmaan moni hieman vierastaa - vaiheittain edettiin ihan maksimitehoille jarrutuksessa myös nopeuden kasvaessa.
Taisi olla lopuksi nopeus noin 70 - 90 kmh, josta pyörä pysäytettiin. Kouluttajilta tuli palautetta vähän kaikesta ja jokaiselle, katse, asento, takajarrun ja etujarrun käyttö. Ei ollut eikä tullut monellakaan puhdasta suoritusta, vaikka virheitä karsittiin.

[GuzGuz]

Vanhan liiton pyörät kuten Guzzien painokset on ajastaan jäljessä tietysti.
Ei ole sellaista sulavuutta kun parhaissa nykypyörissä ja kaikki on vähän osuu jos sattuu löytämään vaihteen, tehon jne osalta.
Mutta onko se niin huono asia?
Ei kai lähellekään paras ajettava, mutta 4-5000 kierrokset ja värinöillä mutkateille, niin kyllä edelleenkin hymyilyttää.
Painava matkapyörä omani ei ole, hyvä jotenkin kaikkeen, eikä kuormajuhtana ollenkaan huono kantamaan kyytiläisiä pidempääkin reissua.
Suorastaan sirohan tuo oma EV:kin on n, 250 kiloineen
Tajutakseen mistä kyse, niin limitillä ajotaitoihinsa nähden vasta paljastuu missä mennään.
Värisköön 5000rpm, mutta ominaisuudet ei kyllä lopu, pysyy hyvin tiellä jos uskaltaa antaa mennä.
Hitaana matkapyörinä lienee yleisesti käytössä, mutta luonnetta on muuhunkin.
Hieno moottoripyörä, kyllä Guzzeissa on sitä jotain vaikka muka ovat kesyjä.

[Olavi]

Rata-ajoon soveltuvaa Guzzia on tullut pohdittua kesän aikana. Nykyisiä omia Guzzeja ei halua välttämättä ajaa radalla, vaan ne on tarkoitettu fiilistelyyn maantiellä ja yhteiseen aikaan vaimon kanssa. Guzzeja tuli vastaan veteraanikilpamoottoripyöräkerhon ajoissa, muutama Lemans ja 650sta tehty replika kilpuri. DCFn ajoissa reilu viiko sitten oli yksi Lemans. Lemansit ovat aika hinnoissaan ja hyvän sellaisen, jos löytäisi, raaskisiko sitä rääkätä radalla. Toinen valitettava tosia-asian lienee, että uutta sporttipyörää taitaa olla turha odottaa Guzzilta .

Sen sijaan tarjontaa on hyvin Guzzipuolella näyttää olevan vanhemmista Caleista, pikku Brevoista ja Nevadoista ja hinnat on aika halpoja. Edelliseen viitaten, minkälaisen ratapärrän saisi esim. Cali3sta ja mitä muutoksia se vaatisi? Olisiko joku muu malli fiksumpi aihio? Jotenkin houkuttaisi sellainen ratkaisu, jossa saisi mm. korin varaosia rataCalista nykyiseen Caliin rakentaessa siitä ratapyörään. Toki pikku Brevasta voisi tehdä jonkilaisen "V7 sport replikan". Kaluston määrääkään ei voi juuri enää kasvattaa, joten pikku Brevan rakentelu em. tarkoitukseen voisi olla yksi ratkaisu.

Yksi syy, että on tullut kokeiltua myös muita merkkejä, koska esim. 2000 luvun sportti Ducateja saa hintaa 2.000 - 2.500 euroa ja pyörä on suoraan valmis radalle.

[TunturiTT]

California on hyvä radalla.   Jos haluaa siitä enemmän rataisan, käy Tontin osat hyvin ristiin. Eli taakse asennettavia jalkatappeja yms löytyy valmiina. Siitä voi karsia paljon ylimääräistä pois, kun ei ole aikomusta ajaa kadulla. Startin kun jättää varikolle, pärjää pienellä akulla, putkistoa voi keventää, lokareita jne jne.
Olen ajanut riisutulla Le Mansilla muutamat kerrat radalla ja oli hauskaa. Ekun pyörässä oli runko, tekniikka, iso alumiinitankki, satula ja parannetut jarrut pinnapyörissä. Olisi päässyt kovaakin. Classic/historic kilparenkaat vielä alla.
Koska en halunnut omaani liiaksi muuttaa, että Calismi säilyy, rakensin oman ratapyöräni. Ja koska budjetti oli minimaalinen suhteessa haluun ajaa, päädyin tuohon omaani. California kulkee toki kovempaa, mutta vauhti absoluuttisena suureena ei ole rataharrastukseni tärkein määre. Vaan halu ajaa ja kehittyä ajamisessa.