Se on jännä juttu tuo alustan säätö. Luulin omasta Tontista tuntevani alustan käytöksen. Olin säätänyt painumat suht hyvin kirjan oppeihin. Perässä joutuu laskemaan stereoperällä ennemminkin prosentteja liikeradasta, kuin millejä. Ei mene ihan linjassa monopolin kanssa. Ajelinkin näillä asetuksilla pari kesää. Viime syksynä sitten ajattelin säätää alustan mukavammaksi katuajoon. Poistin keulasta esijännitysmutikat (n. 25mm) ja perästä pudottelin Marsuista esijännityksen minimiin (jousina Hagonin vieterit, en muista jäykkyyttä). Vaimennuksen jätin molempiin päihin koskemattomaksi. Keulassa vain testaamalla haettu sopiva öljysekoitus, perässä Marzzochin iskareissa itse järkätty shimmipakka, paine ja 20w öljy.
Unohtui sitten nuo säädöt alustaan, kun tänä kesänä menin radalle. Eipä ole ikinä tuntunut ajaminen niin helpolta tuolla pyörällä! Varmaan kellokin tykkäsi, kun oli selvää rentoutta ajossa. Ei tarvinnut puristaa, kun tuli niin helpolla ajaminen. Rengaskaan ei revennyt lähellekään niin paljon kuin reilummalla jousella. Pohjaamista ei tullut vieläkään, mutta juorunippuside kertoo, että lähellä käy.
Eli pyöräkohtaisia eroja on, mutta pitää olla toistoja alla, että voi tuon todeta.