Onnittelut Juice!
Tuosta muistuu mieleen syksy 2001 ja Guzzin kasikymppiset Mandellossa.
Edesmennyt Salmen Jape halusi etsiä Ghezzi-Brianin pajan Leccosta. Tuumasta toimeen. Kaveri lähetti Suomesta käsin tekstiviestillä G&B:n osoitteen ja paineltiin Leccoon. Kaupungin laitamilla kantattiin ensimmäiselle huoltsikalle ja näytin osoitetta yhdelle autoaan takkaavalle kaverille. Yllättäen kertoi olevansa menossa niille kumille. Pyysi seuraamaan.
Vedettiin varmaan parikymmentä minuuttia kiertoliittymästä toiseen ja aloin olla jo varma, että kaveri kusetti turisteja oikein huolella ja naureksi ratin takana. Olin jo erkaantumassa saattueesta kun hän näytti kylttiä jossa oli kaivattu kylän, tai mikä lie, osoite. Sitten alettiin etsiä katuosoitetta. Kävin kysymässä asiaa jopa yhdestä hautaustoimistosta. Pikkuhiljaa asia alkoi tarkentua. Tiedettiin kummalta puolelta pääkatua etsiä ja lopulta osuttiin oikealle kadulle. Jopa talonumerokin löytyi, mutta ei merkkiäkään Ghezzi-Brianista. Lisää harhailua ja palattiin taas takaisin siihen missä pajan olisi pitänyt olla. Puolittain teollisuusaluetta se kuitenkin oli. Toinen puoli asuintaloja.
Jalkauduin moton selästä ja kävin katsomassa portinpielessä olevaa metallikylttiä ja siinä se oli. Ghezzi-Brian. Näytti aivan asuintalolle ja menin soittamaan ovikelloa. Mummo tuli avaamaan ja oivalsi heti mistä oli kyse. Ghezzi-Brian, Ghezzi-Brian ... ja talutti toiselle ovelle. Soitin kelloa ja Ghezzi tuli avaamaan. Selitin tankeroenglannilla, että mistä ollaan. Rahaa ei ole ostaa pyörää mutta kiinnostaa kyllä pirusti. Eikun peremmälle vaan. Juotiin espressot toimistossa ja sitten jatkettiin tuotantotiloihin. Sijaitsivat muuten hammaslääkärintuoleja valmistavan firman perällä. Sermeillä erotettu tila ja keskellä nostopöytä. Ympärillä palikat siististi hyllyissä ja laatikoissa.
Pyörittiin siinä varmaan kolme varttia ottaen kuvia sporteista ja yhdestä nakumallista. Olikohan Furia, tai jotain sinne päin. Aloin valmistella jo lähtöä ja kohteliaita kiitoksia vieraanvaraisuudesta kun Ghezzi kysyi haluammeko ajaa sportilla. Olisiko se mahdollista? Toki. Tankkasivat pyörän ihan meitä varten ja työnsivät ulos läpi hammaslääkärituolipajan. Pyörä käyntiin ja lämpimäksi pihalla ja heitimme Japen kanssa kumpikin reitin kylästä vuorile nousevalla serpentiinillä. Oli meillä naamat näkkärillä.
Jäi todella hieno muisto uskomattoman ystävällisestä kohtelusta ja vieraanvaraisuudesta.
