Merialpeille syksyllä?

[NorgeGTL]

Ajatelma olisi ajaa ensin Merialpeille ja koukata Kölnin moponäyttelyn kautta kotiin ensi syksynä. Näyttely on lokakuun alussa ja syyskuun lopulla olisi ajankohta sinne vuoristoon. Joko on Col de la Bonetilla lunta?

[Pekka]

Todennäköisesti on lunta.
Voi olla mihin aikaan tahansa.
 Viimeiksi kun LaBonettesta pääsin yli, oli Nizzasta lähtiessä +28C. Lumiraja tuli vastaan
 n. 2000 metrissä ja huipulla pyrytti lunta mutta tie pysyi sulana.

Pekka

[NorgeGTL]

Mikä oli ajankohta?

[Pekka]

Syyskuussa silloinkin. Kolme kertaa olen tuota reittiä ajanut ja aina syksyllä.
Kahdesti on ollut hieno keli, kerran oli tuo lumipyry.
Ja sitten on vielä ne muut "kolme kertaa" kun ei ole ollut tie auki.
Siis 50% mahdollisuus onnistua.
La Bonetten jälkeen tulee kotiinpäin tullessa vastaan Col de l' Iseran, mikä
on ollut useammin kiinni. Col du Var kannattaa myös ajaa, mielestäni
hienoin noista, ainakin ruskan aikaan hyvällä kelillä.

Google Mapsista pistää ukkelin tielle niin pääsee fiilistelemään.

Alla viimekeväinen näkymä La Bonetten suuntaan muistaakseni La Cayolleen noustessa
kesäkuun alussa.

[kaide]

Solateitten kunto on arpapeliä syyskuussa. Kannattaa varautua kiertämään. Kerran odotettiin neljä päivää Söldenissä tien avautumista Timmelsjochin rajanylityspaikalle rankkasateen jäljiltä. Sitten kierrettiin matalammalla sijaitsevan ja paremmin hoidetun Brennerin solan kautta Italiaan. Se oli jotain syyskuun alkua. Parikymmentä vuotta myöhemmin heinäkuussa Timmelsjochin valloitus onnistui.  Olihan mahtavat maisemat. Tie oli kapea mutta päällystetty. Ei korkean paikan kammoisille. Alppikurvailut kannattaa ajoittaa keskikesälle.

[NorgeGTL]

Keskikesällä vaan ei viitsi lähteä kotoa kauas kun on täälläkin hyvät kelit ja etelämpänä kuumaa. Totta silloin oli varmempaa. Toukokuun alku olisi toinen vaihtoehto mutta matalammillekaan vuorille ei ole tuolloin aina pääsyä. Sitten tosiaan lokakuun alussa Kölnin Intermot hoituisi samalla. Senhetkinen tilanne selviää tietty kun käy katsomassa ja jos ei onnistu niin myöhemmin uudelleen. 

[Ekku]

Eikä Ekku tykännyt kun oli lunta paljon.
Tuolla vuorilla ajellessa kannattaa pitää mielessä että, normaalistikin lämpötila
laskee suunnilleen 10 celsius astetta/km. Siis suoran ylöspäin .

Ei siitä lumesta nyt haittaakaan ollut, mutta näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuu tyhmälle lähteä etsimään lunta tuolta etelästä...

Lämpötilan suhteen Pekka on oikeassa. Siellä ylhäällä olisi tullut kylmä, jos ei olisi aurinko paistanut tai lämpötila olisi tippunut vielä vaikka 3 astetta.

[motomatti]

Kokemusta alppisolan ylityksestä: ylösmenomatkalla kuskilla tuli hiki ja kyytiläinen oli hiljaa kyydissä eikä puhunut tai tehnyt mitään. Huipulla sai suunsa auki kun haukotteli ilman ohuutta ja paleli. Alasmenomatkalla kuskilla tuli hiki ja kyytiläinen oli vielä hiljempaa kuin ylös mennessä. Alhaalla laaksossa totesi että tuli hienoja kuvia eikä haukotellut. Paluumatkalla laivalla avautui että seuraavan kerran kun hän on kyydissä mennään suorempaa tietä.

[Sami]

Edelliskesänä jäi Stelvion valloitus kesken kesäkuun puolivälin jälkeen, lunta satoi urakalla ja 2200 metrissä oli nöyrryttävä ja käännyttävä takaisin. Yli päästiin lopulta Livignon kautta, n. 2000 metristä, mutta tiukille otti sielläkin. Lämpötila oli nollan ja +1c:n välillä, onneksi ei tie ehtinyt mennä jäähän. Sohjoa oli sitten senkin edestä   Viikkoa myöhemmin oli taas Stelvion huipulla +28c.
Että täysin arpapeliä se tuolla vuoristossa on. Tietysti todennäköisyys lumisateelle lienee huomattavasti suurempi syyskuussa.