California III monimutkainen keulan rakenne

[motomatti]

Siihenkin on resepti ettei aina ole riekaleina. Keskipöntön ympäristössä on paljon klemmareita ja se on tuettu putkiinsa erillisillä peltilipareilla. On jo suunnittelu mennyt metsään rakenteessa. Itse pari kertaa hitsautettuani Quotan putkia laitoin ne kestämään: klemmarien alle pakoputkinauhaa ja kiristystä vain hieman ja jouset pitämään putkia paikoillaan. Ei enää niin usein hitsattavaa!

Loppujen lopuksi itse pönttö repeytyi riekaleiksi, (n. 70.000 km kohdalla) pikainen hitsaus migillä ja pyörä meni vaihtoon. Ilmeisesti siihen kaupassa laittoivat uuden pöntön koska ko. yksilössä ei ole näkynyt enää jousia ja niiden korvakkeita.

[TunturiTT]

Eiköhän se just tärinä tapa rosterin. Se kun muokkauslujittuu käytössä. Sitten se onkin halkeamien jahtaamista ja seuraavan korjaamista.

[egon]

Osa syypää on varmaankin se, että rosteriputki (jos on austeniittista tavaraa) elää lämpötilan vaihteluiden seurauksena enemmän kuin tavallinen rauta ja kiinnikkeiden teossa se on otettava tarkemmin huomioon, että pääsee suht vapaasti pitenemään ja lyhenemään.  Autoissa kyllä nuo savupiippujen ruostumattomat osat tapaa olla ferriittistä terästä, joka laajenee samoin kuin tavallinen.

[motomatti]

Kannatan myös tuota lämpölaajenemisteoriaa. Tärinä lienee vasta seuraava syy.

[TunturiTT]

Joo, lämmönvaihtelu ja tärinä. Edistää toki tuota hajoilua jos on kiinteähkösti kannateltu.
Lämmönvaihtelu on tässä kuitenkin niin pientä (vrt. tulisijat), että se pelkästään ei riko putkea.

[motomatti]

Quota 1000 alkukäyrät olivat reippaassa ajossa aina valkohekuiset ja päästövärit keskipöntössä. Veikkaanpa että lämmöillä oli siinä merkittävä vaikutus. Quota 1100 taas on normi California-koneinen ja tyypilliseen Guzzi-tapaan käy liiankin kylmänä. Mutta siinä on erilainen keskipönttö.

[TunturiTT]

On aika monella muullakin merkillä, varsinkin kun käyttelee paikallaan. Siitä syystä japsit käyttivät ilmajäähyvehkeissä kaksikerrosputkia, pysyy nätimpänä ja kiiltävänä..

[motomatti]

Harjattu rosteri oli Quotassa juuresta sinistä ja punaruskean kautta ruskeaksi ja keltaiseksi jäähdyttyään. Takapönttö oli sitä keltaista.
Japsit säälivät sitä huonoa kromausta painavilla kaksikerrosrööreillä. Siellä sisällä ei juuri mehupilliä paksumpi kanava ollut....

Brevassa on muutoin kestäneet putket ja pöntöt hyvin paitsi se keskituen pidätinkorvake. Silloin tällöin olen Autosolilla kiillottanut käyrät. Oikean puoleinen on rumempi ja rupisempi kun se saa happosateen useammin päällensä ulkoillessa.

[TunturiTT]

Olis omassa ajossa loputon suo, jos yrittäisi pitää Calin käyrät kiiltävinä. Ostaessa olivat, mutta muuttuivat tumman maitokahvin värisiksi varmaan viikossa. Olisiko ajokki edellisessä elämässä tottunut vain kaasun ensimmäiselle neljännekselle. Tuo titaanivaimennin on pitänyt viehkon puhalletun harmautensa  Sisäänmeno ja 'volyyminsäädinventtiili' sinertävät sievästi..

[motomatti]

Lentokonehommissa joutui titaania pajottamaan aina toisinaan. Tuli sillä tehtyä omatoimisia kokeitakin: esimerkiksi lämmittämällä siihen saa todella kirkkaat päästövärit. Vein yhdelle uistinmaakarille titaanipeltiä ja kerroin menetelmän värin luomiseksi. Tuli helketin kiiltäviä ja hienoilla väriskaaloilla varustettuja lippoja. Moottoripyöräkäytössä titaani on usein vaan nimenä tai sillä on vain päällystetty jokin rakenne jossa lujuuden muodostaa jokin muu materiaali. Tulisi nimittäin järkyttävän kalliiksi käyttää sitä rakennemateriaalina.
Taannoin eräs tuttavani halusi vaihdattaa pyöräänsä pakoputkiston keveyden vuoksi koska oli ostanut "ultrakevyen titaanisen" putkiston. Oli maksanut useamman tonnin. Siitä en kyllä hänen harmikseen titaania löytänyt palaakaan mutta helketin ohutta terästä se oli. Siksi kevyt. Sama juttu on useimmiten hiilikuidun kanssa: joko värjättyä lasia tai sitten vain kerros muuten lasisen osan pinnassa.

[aj@]

Ootte te negatiivisia

[TunturiTT]

Tuo on ihan niittejä lukuunottamatta aitoa titaania. Jatketaan off topicilla; mulla on vihkisormus titaania, itse suunnittelema, mutterin muotoinen "teos". On uniikki tuote. Työni puolesta konepiirustus on varsin tuttua, joten mallinsin sormuksen ja tein kuvat. Olin kuulemma harvinaisen helppo asiakas kultasepälle 

[motomatti]

Palatekseni aiheeseen: Cali 3:n keulan osiin. Tänään oli muutakin asiaa laakerikauppaan niin kävin huulitiivisteet iskareihin samalla kertaa. Ei sitten kauaa mennytkään kun iskarit olivat nipussa. Yllätysvieras Camnista oli apua toimimisena jousipuristimena. Asiasta lisäyksiä samassa jutussa johon tuolla aiemmin oli linkki. Seuraavaksi sitten teleskooppien kokoonpano. Sekin tulee saman jutun jatkoksi. Stein Dinseltä tilatut teleskoopit ovat vielä kaverin tallissa, kas kun teimme kimppatilauksen.

[motomatti]

Nyt on teleskooppiputket asennettu tiivisteineen ja kunnostettuine iskareineen. Pari muoviosaa piti iskareihin sorvata uusiksi kun olivat turvonneet ja vioittuneet eivätkä kulkeneet kunnolla. Myös uudet sisäputket olivat hieman ylimittaiset: eivät mahtuneet alaputkien sisään ennen kuin hieman sylinterihoonilla hoonasin. Eikä siten myös kolmioihin. Parempi näin. Ovat oikein nasakat paikoillaan kun hieman asensi sovittaen. Keula on siis nipussa ja vaikuttaa toimivat odotusten mukaisesti. Pitää tehdä myöhemmin "tonnin huolto" "sisäänajon" jälkeen ja vaihtaa öljyt ja mahdollinen irronnut töhnä pois keulasta. Öljyistä ja muusta asennuksesta tarkemmin blogissani.

[TunturiTT]

Nuo kolmiot tuppaa muistamaan sijansa jos ovat olleet kauan kiinni putken ympärillä. Puu- tai muovikiilaa väliin levittämään.