Olipa lystiä ajella rupulikumipyörällä! Ei vieläkään ole piikkirenkaita, niin piti hieman suunnitella enemmän ajomaisemaa. Kaikki tiet olivat siis pannassa. Onneksi metsiä ja peltoa riittää kotipuolessa. Traktorilla syksyllä tehtyä uraa, siitä pellolle ja takaisin metsään. Uraa edestakaisin ajellessa, alkoi jo tuntua vähintään Päitsiltä! Tunnin saldona yksi kaatuminen, vaihdepolkimen oikaisu, polven lyönti vilkkukatkaisijan runkoon ja läpihikiset aluskerrastot sekä suojat. Kyllä voi olla ukko puhki taas, kun ei tuota lajia ole pariinkymmeneen vuoteen tullut harrastettua. Oikea jalkaterä taisi ottaa vähän osumaa, mutta silti jäi polte päästä uudelleen. Ehkä sitten niillä karkeammilla pyörillä..