Silloin kun noiden erimerkkisten rikkinäisten pakujenkin kanssa olin työn vuoksi tekemisissä, sai välillä
tosissaan pinnistellä, ettei olisi alkanut hymyilyttää kun asiakas kertoi murheistaan.
Eräskin oli jäänyt tienposkeen ranskattarensa kanssa jo jonkun kerran. Oli siitä tullut sellaiseen ajatukseen,
että tästä voi nousta vain ylöspäin. Muuta vaihtoehtoa ei voi edes olla.
Osti sitten italialaisen pakun. Ekat kunnon pakkaskelit, jäätyi siitä huohotin, lykkäsi öljyt pihalle ja leikkasi nokka-akselit kiinni.
Ajelin silloin Transitilla, nykyään Transportterilla. Kuulemma maailmanlopun vehje, 2,5 bensa+automaatti.