Nuorena poika innostuin valokuvauksesta. Filmi ostettiin 100m keloissa ja purkitettiin itse kinopurkkeihin. Kehitys ja vedostus tehtiin tietenkin itse. Kamera oli ensin isoveljen vanha ja yksinkertainen. Valokuvauskilpailussa voitin uudemman ja sen jälkeen oli varaa sitten Practicaan. Canon AE-1 seurasi ja sen jälkeen Olympus päätyen OM-2:een. Tähän ostelin kilkkeitä, mm. moottorin ja muutaman kakkulan.
Aika ajoi senkin ohi ja siirrtyin digivekottimeen. Sen käyttö onkin jäänyt vähemmälle. Pitkällä taipaleella opin eräältä tunnetulta valokuvaajalta - ja itsekin sen havaitsin - kamerassa olevan kolme tärkeää asiaa. Muilla ei sinänsä ole merkitystä. Ne kolme ovat objektiivi, objektiivi ja objektiivi.
Piirtokyky reunoilla, zoomeissa ääripäissä ja lasin valovoima. Pikselimäärä ei tee autuaaksi, jos ei sinne kennolle piirretä hyvin. Semminkin kun suurin osa kuvaajista katselee kuvaan esim. 21" näytöltä ja kutistaa kuvan pieneksi mm. tälle forumille.
Tuolla manitsemallani Olympuksella ja Zeissin kakkulalla käyttäen Agfan 64 ASA diafilmiä kierrättäen sen ammattilaiskehitykseen ( ja vedostukseen ) sai loistavia kuvia. En vielä ole nähnyt yhtään kännyräpsyttimellä otettuja, jotka olisi päässyt edes johonkin vastaavaan. Kännyssä olevan muovipalan ( kutsuvat sitä linssiksi ) kyky ei ole likikään samaa luokkaa kuin oikeiden kameroiden. Toki sillä saa keskivertotilanteissa keskivertokuvia. Jotka tietenkin ovat parempia kuin ei kuvaa lainkaan.
Vaativin kuvaus jonka tein, oli 3200 ASA filmillä ilman salamaa hämärässä kirkossa. Ja toinen rulla ulkoa keskikäytävää pitkin alttarille. Kehitys meni Eirille sinnen prof.osastolle. Kuvat 13x18 kiiltävälle paperille - sen koommin ei kukaan kysellyt miksi olin maksanut ( "...ihan älytöntä pistää noin paljon rahaa kameraan..." )kohtuullisen kookkan summan.
Saiskos tästä jotenkin väittelyn aikaan?
PS. Kuulin uusia huhuja MG / HD / Ducati -asioista....
