totaalisen off-topic -ketju

[Jukka Laine]

On vissiin jo aiemmin tullu mainittua omasta yt-vetoisesta poistumisestani teollisuuden paklveluksesta kera erorahan.
Aikaa viralliseen eläköitymiseen tällä hetkellä hilikusti alle 10 vuotta.
Niinpä olen sitten hankkimassa uutta ammattia puutarhuroinnin puolelta. Hommaa on etupäässä sulanmaan aikaan, vaan
sitäpä ihmettelen vuoden päästä kun paprut on plakkarissa. Rikastumaan tuolla hommalla ei pääse, mutta työnjälki on heti näkyvissä ja se ilahduttaa myös muita kansalaisia, sikäli kun työn on kelevollisesti tehty.
Kuntoilu hoituu työn ohessa, koskapa homma on manuaalista touhuamista mitä suurimmassa määrin. Satoi tai paistoi.
Opiskelu hoituu päivärahan ja EVP-menetelmän avulla. Vielä on varaa harrastaa guzzismiakin aikaajoin.
Optimismista on tässä apua. Asioilla on tapana järjestyä.
Suuta vaan hevosenkengälle ja Guzzin selekään.

[LeCa]

Tässä kun on taas kuunnellut ja katsellut päivän verran tuota hetkittäin hyvinkin raivokasta vesisadetta, niin alkaa tulla mieleen, että taitaa ilmatila hoitaa täällä Härmässä sen mikä hallitukselta jäi keväällä kesken. Eli nitistää moottoripyöräilyn ja bisneksen sen ympäriltä.

On ollut huiman näköinen Euroopan sääkartta koko kesän. Kylmän sininen ilmavirta kiertää pohjolaa jatkuvalla syötöllä. Moneskohan vesikesä lienee peräjälkeen. Ei ole tullut merkattua kalenteriin. Mutta ilmiö on tullut jäädäkseen. Siitä olen jokseenkin varma.

Mutta pieniä murheita nämä kun vertaa maanviljelijöiden tilanteeseen jos tämän kesän sää ei kohta muutu.
Sitten jos on vielä moottoripyöräilevä maanviljeliä, niin on tuplapaskajuttu. 

[motomatti]

Ei sade estä ajamista. Sateen sattuessa ajetaan sateessa.
Tällä hetkellä on menossa kuurosateiden aika. Lyhyitä kuuroja ja poutaa välissä.
Jos ajovarustus on kunnossa niin sade, voimakaskin, lähinnä vain naurattaa.
Toki taukojakin voi pitää kun kuuro kohdalle sattuu.

Entä sitten jos kamppeet falskaavatkin. Nahka kastuu mutta esimerkiksi tänään on ollut lämmintä yli kaksikymmentä astetta jo aamupäivästä niin ei ainakaan tarvitse palella vaikka pallit kastuu.

Itse olen lämpöherkkä. Pilvipouta ja +15 astetta on hyvä ajokeli pitkän matkan tekoon eikä tarvitse erikseen pynttäytyä lämpövuoriin tms hikoilukamppeisiin.
Kun on yli +20 astetta jää pyörä talliin ja taival, jos sellainen on tehtävä, tehdään ilmastoidulla autolla. Muutoin terassilla tai rantasaunan kuistilla kylmä olut kourassa.

Jos taas on pitkä reissu menossa niin on ajettava kelillä kuin kelillä tai sitten oltava joustava ja katsottava sääkartasta mitä kautta kannattaa reitti ajaa. Myös pieni joustavuus aikataulussa auttaa: Pikku pysähdys sadepäiväksi leirintään, B&B:hen, matkustajakotiin tai hotelliin. Tulee ehkä katsastettua sellaisiakin paikkoja joissa ei ollut edes tarkoitus pysähtyä.

Jos pyörä on niin hieno tai niin huono että se ei kestä sateessa ajoa niin pitää hieman miettiä että onko tullut valittua oikea harrastus.

[LeCa]

No joo, tämä oli vaan tämmöinen testi, että miten väärässä sitä voi olla jopa säiden suhteen. Täällä foorumilla se selviää helposti. Hyvät ajokelithän nämä.

[Pekka]

Ei huvita ajaa sateessa, yhtään. Pari viimeisintä ulkomaan reissuakin onnistunut kuivin nahoin.
Senverran tarpeeksi olen jo aiemmin kastunut, etten tarkoituksella sateeseen lähde ajamaan. Siinä ei ole
mitään kivaa. Lisäksi huonontunut näkö vaatii silmälasien käyttöä, silloin kosteissa oloissa on
näkeminen joskus todella huonoa. Ei auta pinlockit eikä mitkään huurteenpoistoliemet kuin
hetkeksi.
Tälle kesälle ei ole sattunut kuin 3-4 sellaista ajopäivää milloin ei ole tarvinnut ylimääräistä
vaatetusta, nekin yhtä lukuun ottamatta ulkomailla.
Alkaa olla ajokausi purkissa, Guzzilla en tänä kesänä ole ajanut ja Guzzirallikin jää
toisen mielenkiintoisen tapahtuman vuoksi käymättä.
Toivon sään suosivan kumpaakin tapahtumaan osallistujia.

[Breeze]

Sateessa ajamisessa ei ole kuin yksi huoli.
Kun on tämmöinen nelisilmä, niin siinä vaiheessa, kun silmälasit kastuu, alkaa harmittamaan.
Jokainen lasien käyttäjä tietää, miten kiva on saada vesisateessa, märillä käsillä lasit kuivaksi...

Ellei sitten satu se huoltsikan vessa ihan liki, mutta ennen kuin sitä on siellä ja lasin oikeasti kuivat, niin tovi vierähtää.
Jos ajovarusteista lentää puhdistuksen jälkeen yksikin pisara, niin se on satavarmasti keskellä vasenta linssiä.

[TunturiTT]

En minäkään vasiten aja sateessa. Jos jonnekin pitää lähteä ja sataa, valitsen auton. Minulle moottoripyörän ajaminen on harrastus josta haen ensisijaisesti nautintoa. Kaatosateessa ajaminen ei sitä tuota. Ja ei, ei se ole varustelukysymys, minun harrastukseen ei kuulu kurahousut tai toppatakit.

[Aapo]

Juu, moottoripyöräily on mulle harrastus, ei pakkomielle. Jo n. 50 vuoden ajan, joten ne sadekelit on tullut "nautittua". Reissussa jos sataa, sitten sateessa.

[LeCa]

Elokuun ensimmänen sunnuntai ja tiet täysin tyhjänä moottoripyöristä täälläpäin. Eli näyttää kelit kiusaavan muitakin kuin Pekkaa ja minua.
Aamupäivällä oli kyllä kuutostiellä letka Harrikoita tulossa idästä. Veikkaan, että Ponutaipaleesta.

[motomatti]

Ja minä kun luulin olevani nössö. Vertaan itseäni itseeni sillä 80 - 90 -luvuilla ajelin ympäri vuoden kaikki ajot. Kesäajoon oli kesäpyörä ja talvella kyyti vaihtui nappularenkaisiin ja nastarenkaisiin. On ihan oma lajinsa ajaa reissua 20 asteen pakkasessa. Ei kannata valita pääteitä silloin. Nollakelissäkin oli viehätyksensä.

Kieltämättä innostus talviajoon on mennyt ohi. Terveyskään ei mahtaisi sallia kovin pitkiä siirtymiä. Mutta jos on kokoontumiseen lähtö telttailemaan kavereiden kanssa tai edessä pidemmän matkan teko on varsin yhdentekevää jos lähtiessä sataa. Normaaleja rajoitusnopeuksia ajaisin kuitenkin niin sateen aiheuttama mahdollinen liukkaus tuskin haittaa.

Guzziralliin tällä tietoa olen lähdössä mökkeilemään mutta jatkan sieltä Lappiin pikku porukalla ja telttaa ei oteta matkaan. Itselle kelpaisi mutta muut haluavat sisäpalvelua. Onpa yksi kuorma reissussa vähemmän. Nykyinen teltta on nimittäin aika iso. Puolison vaatimuksesta.

[Opa]

Ei sade muuten haittaa, mutta kun pyörä likaantuu.
Nyt kun ollaan matkalla Guzziralliin täältä norjan kautta oikaisten?, on pyörä alkumatkan kaatosateiden jälkeen aika kammottavassa kunnossa ja lisäksi nämä tuhannet hyttyset yms. joita olen kerännyt kunnioitettavan määrän kypärään ja pleksiin tuntuvat pinttyvän  pysyvästi alustaansa.

Eli, jos joku väittää saavansa pyörän kurareissun jälkeen helpolla puhtaaksi, niin sopii näyttää rallissa taitonsa. Tuon kyllä pestävää.

[Pekka]

Elokuu alullaan... Josko sattuisi syksyllä aurinkoisia 15C päiviä jokunen niin että em. ehdot täyttyvät...

Minua moitittiin tänä(kin)kesänä kermaperseeksi. Samalla myös kehotettiin siirtymään 1800 luvulta nykyaikaan.
En noista mieltäni pahoittanut kun sanoja oli minua kokeneempi moottoripyöräilyn harrastaja.
Lisäksi molemmat sattuvat olemaan mukavuusalueella.

[motomatti]

Kieltämättä tuntuu joskus epämiellyttävältä ottaa pyörää, varsinkin lyhyen ajon vuoksi, sadesäällä käyttöön. Onneksi tallissa on ns. hanttipyöriä joiden ulkokohtaisella kiillolla ei ole niin väliksi. Pestään ehkä kerran vuoteen.

Pyörän puhtaaksi saamisesta: Kyllä oli helppoa silloin pyörän puhdistus kun alla oli Ducati 906. Kokokoteloitu laite. Kun kuoren oli pessyt olivat vain vanteet ja hieman takahaarukkaa näkyvillä joista niistäkin lika irtosi pienellä työllä.
Nyt kun on California 1400 niin siinä tehty pyörää purkamatta liki mahdottomaksi takavanteen ja -navan pesu. Muutenkin siellä takapäässä on ahtaita paikkoja sivu- ja takalaukkujen vuoksi. Mustamaalattu moottori on pestävä vähintäänkin tiskiharjalla jollei jopa hammasharjalla. Myös pleksin takana mittariston ja etuvalon tietämissä on hankalia paikkoja.

Toki kaupasta saisi ammattikäyttöön tarkoitettuja liuottimia jotka irrottavat lian varsin kivuttomasti mutta niillä on herkästi taipumus aiheuttaa ajan kanssa harmautta mattamustille pinnoille.

Siksi teen pesun vaikeamman kautta: miedolla pesushampoolla ja paljon harjausta ja sienellä pesua. Sehän on hyvin rentouttavaa hommaa ja samalla saa muistella edellistä reissua tai suunnitella tulevaa.

Pyörä on helpoin pestä pyöränostimella. Silloin ne alemmatkin kohdat tulevat huomioitua. Vaikka johonkin kohtaan ei katse yltäisi niin ei se sitä tarkoita että se saa olla likainen. Äänenvaimentimien sisäsivut näyttävät monet unohtavan. Sieltä se ruoste alkaa jos ovat kromattua terästä. Rosterisilla ei niin väliksi. Pakokäyrissä lika on melkein kiinteää. Joskus joutuu kiillotusaineen kanssa irrottamaan eläimien jäämät niistä. Kromipinnoille ei pidä käyttää hankaavia aineita.
Pesun jälkeen vahaus ja ulkoisten mekanismien voitelu.

Painepesu ei sovi moottoripyörälle. Korkeintaan pesun jälkeinen huuhtelu matkan päästä pienellä paineella.
Kerninnahkaiseen satulaan on olemassa omat aineensa. Niillä saa mustan mustaksi ja valkoisen valkoiseksi.

Pesun päälle kuivaus käsin säämiskällä tai vastaavalla liinalla. Lopullisen kuivumisen jälkeen vahaus.

Pesuun menee yleensä sellainen 2 - 3 tuntia. Vahaamisen helposti saman verran. Joskus, kun aika ei anna myöden, vain näkyvien pintojen pesu miedolla pesuaineella. Eikä vahausta lainkaan.
Vahaan myös pleksien etupinnat. Saa ne kuolleet eläimet irti paremmin.

[Pulmu]

Täällä kertaluokkaa laiskempi harrastaja..hd:n vetelin painepesurilla liuottimen kera puhtaaksi, toki turhia suihkuttelematta pyöränlaakereihin ja sähkölaitteisiin. Ei ongelmia neljäntoista vuoden aikana. Samalla kaavalla mennään Guzzin kanssa kopkop

[motomatti]

Endurotyyppisiä rypemispyöriä tuli pestyä kovakouraisemmin. Mitään välitöntä ongelmaa ei ilmennyt mutta ajan kanssa kyllä. Sähkövaivoja ei niinkään mutta laakeriongelmia kyllä. Pikkujuttuja sinänsä sekä edullisia ja nopeita korjata. Painepesuri ajaa helposti likaa sellaisiin kohteisiin joihin sitä ei normaalisti juurikaan menisi.

Osassa mallistoa on pyöränlaakerien suojana huulitiivisteet. Joissain malleissa ei lainkaan. Laakerit ovat suoraan näkyvissä.

Nyt kun pyörien sytytys ja ruiskutus ja jotkin muutkin toiminnot ovat digitaalisia ei kosteus ole isokaan ongelma. Kaasutinpyörissä joissa on katkojan kärjet, kuten 80-luvun pyörissä, pesu paineella tai runsaalla vedellä voi tuottaa helposti huonosti käyvän pyörän.

Siitä tulikin mieleen vanhepien Guzzien kaikista hyljeksityin mutta tärkeä osa: keskipakosäädin. Se on voinut kulua niin että ennakko on väärä, voi olla juminut jolloin säätöa ei tapahdu ollenkaan tai jopa hajonnut. Vikaa etsitään silloin useasti aivan väärästä paikasta. Vika säätimeen tulee hiljalleen niin ettei sitä huomaa. Kuinka moni muistaa edes kerran vuoteen laittaa säätimen akselin huopapalaan tipan moottoriöljyä?

Säätimeen pääsee helposti käsiksi: irrotetaan virranjakajan kansi ja kärkien kiinnityslevy niin säädin tulee näkyviin. Jouset voivat olla kalvaneet tappeihinsa lovet joten säätö on jo pielessä. Vastapainojen akselitkin voivat voitelun puutteessa olla väljät. Tai koko laite on "yhtä puuta" eli pyörii aina samaa vauhtia kuin akselinsa.

Kun on tuotu pajalleni kärkisytkälaitteellinen pyörä ja valitettu heikosta kulusta vaikka kaasuttimet on säädetty ja muutenkin pitäisi olla kunnossa niin keskipakosäätimen tarkistus on unohtunut vaikka kärjet ovatkin säädetty niin ei kun tankkia pois, virranjakaja kouraan ja työpöydälle sen osat levälleen. Sitten tilausta Stein Dinselle. Samalla tietysti uudet kärjet kun kerran keskipakosäädinkin on vaihdettava. Muutoinhan laite on varmatoiminen. Mutta pesemällä liian rajusti saa senkin rikki.

Tässä turaajan tai osaamattoman tekijän käden jälkeä jonka purin ja pyrin korjaamaan: http://www.motomatti.fi/2015/12/varamoottorin-virranjakaja-ja.html

Tässä pikkulohkon kärjetön mutta keskipakosäätimellinen sytytys ja muuta juttua: http://www.motomatti.fi/2012/07/nato-guzzi-sytytyslaitteet.html