Huhhuh! Olipahan projekti, mutta onpahan nyt talo maalattu. Ja viimeistelty. Ei ole iso torppa, mutta on siinä maalattavaa, kun on kaksi harjaa, niin on kolme päätyä ja kolme korkeata räystästä. Itse kun en varsin rakasta korkeita paikkoja, oli vuokrattava telineet. Neljä päivää meni ja itseltä 50 tuntia. Siihen vielä apukädet, niin tuntimäärä noussee reiluun sataan-sataanviiteenkymmeneen.
Koska talo on jo vanha ja vähän arvelluttaviakin rakenteita olen edellisen jäljiltä korjannut toimivimmiksi, piti myös muutama ränni ja kouru vaihtaa katon reunalle. Pihi kun olen, kierrätin anoppilan hyväkuntoisia vaihdettuja vesikouruja ja pari syöksytorvea. Vaikka oli ensimmäinen itse tekemäni vesikouutyömaa, on pakko tuntea ylpeyttä lopputuloksesta. Parempi kuin uusi! Vedin vielä mustan maalin kaikkiin osiin, niin ei todella häpeä ostotyölle. Vanhat kourut olivat sen verran surkeassa jamassa, että olivat vuotaneet ja muuttaneet lumisilla keleillä muotoaan. Huonosti ohjattu sadevesi oli päässyt hapattamaan muutaman verhoilulaudan. Luonnollisesti nämäkin tuli vaihtaa. Sama homma oli myös takapihalla, missä vanha omenapuu oli oksillaan painanut kourua ja vesi oli päässyt roiskimaan seiniä alaosaan.
Nyt kaikki on korjattu ja talo näyttää liki uudelta, varsinkin kun teetin talvella ikkunaremontin. Vanhat olivat luultavasti kierrätetty jo jostain purkutalosta..
Ohessa kuva rakentamisen taidosta, jota olen saanut parsia viimeisen 14 vuotta. Edellinen asukas oli kuitenkin ammatiltaan kirvesmies.
