Muutaman kerran olen lähtenyt työpaikasta kesken päivän sen kummempia ilmoittelematta. Pitänyt hetken vapaata (2003 yli puoli vuotta)ja kun tuntuu siltä että voisi jotain tehdä niin olen hakeutunut sen sortin hommiin joita on ennen tehnyt tai ihan joihinkin muihin hommiin antaen sattuman vaikuttaa.
Eräästä työpaikasta minut laitettiin yllättäen pihalle lopputili ja puolen vuoden palkka kerta-annoksena kouraan. Palkka ja korvaus riittivät yli vuoden lorvailuun. Alkuharmituksen jälkeen se olikin ihan hyvä juttu.
Ammattitöitä en ole koskaan ottanut niin vakavasti etteikö hommista voisi luopua jos on jotain toista mielenkiintoista tarjolla vaikka pienemmällä liksalla.
Sittemmin, eräiden kivuliaiden sattumusten jälkeen, lääkäri totesi että hakemus eläkkeelle on tehtävä. Vakuutusyhtiö ei ollut ollenkaan samaa mieltä noin vuoteen. Käytin yhteiskunnan palveluita hyväkseni oleskellen useita kuukausia vuodesta kylpylöissä ja kuntoutuslaitoksissa vakuutusyhtiön piikkiin kun minusta piti vielä tehdä työmies. Työläistä eivät minusta sillä menetelmällä saaneet ja maksoivat sitten edellisvuoden saamattoman palkan kertarysäyksellä ja myöntyivät eläkkeeseen. Tämä siis lyhyt versio siitä miten olen päässyt "vapaaherraksi".
Mutta kunnossa olevalle ammattihenkilölle riittää kyllä töitä. Joskus epämiellyttäviäkin mutta useimmiten ihan asiallisia hommia. Mielestäni on turha olla ely-keskuksen pompoteltavana vaan ottaa työtodistukset yms. paperit matkaan ja lähteä päättäväisesti kiertämään firmoja kyselemällä niistä töitä. Monella työpaikalla on tarjolla hommia vaikka niitä hakuun ei ole laitettukaan. Pikkupaikkakunnilla tämä voi olla hankalampaa mutta teollisuuspaikkakunnilla töitä lienee tehtäväksi asti aina. Ihmisellä voi olla elinaikanaan helposti toistakymmentä ammattia joista loppututkinnon kautta saatuja niitäkin muutama.
Tietysti, jos pitäytyy tiukasti yhdessä ammatissa eikä muuta huoli tai ei ole halunnut opiskella, niin työnsaantinäkymät ovat varsin kapeat. Lisäksi putoaa helposti ammatillisesta kehityksestä.
Aikuisenakin voi mennä oppisopimuskoulutukseen. Siinä yhteydessä myös verkostoituu ja saa kavereita.
Jumiutuminen jollekin paikkakunnalle voi olla huono homma työllistymiselle. Huomasin sen kun rakensin omakotitalon syntymäkuntaani ja sen jälkeen työt loppuivat. Vanhat työkaverit jäivät sinnittelemään korvauksilla ja märisemään paikalliseen pubiin.
80- luvun lopulta vuoteen -91 tein töitä ainakin viidessä eri firmassa, myin talon ja erosin silloisesta kumppanista ja aloitin kiertelevän elämäntavan koti- ja ulkomailla. Joskus teki tiukkaa, useimmiten ei. Pitää vain uskaltaa ja luottaa itseensä vaikka välillä pelottaa. Siihen ei kuitenkaan kuole ja hommat järjestyvät aina jollain lailla.
PS: noiden vapaavuosieni ja poissa töistä olot ilman ilmoittautumista Työvoimatoimistoon/Ely-keskukseen ja kirjaamalla vero-ilmoitukseen että verotettavaa työtuloa ei ole, hankkii itselleen leppymättömiä virkamiesvihollisia. Epäilivät veronkiertoa tai muuta rikollista toimintaa vaikka vedin pääasiassa lonkkaa kämpillä, kesäaikaan ajelemalla moottoripyörällä koti- ja ulkomaissa ja muutoin viettämällä, jostain näkökohdasta katsoen, huonoa elämää kaupungilla. Paperisotaa joutui käymään pitkään ja piti todistaa että rahaa oli säästynyt aiemmista verotetuista hommista, kauppa-aktioista ja sijoituksista. Näin laitetaan yksiö ruotuun ja istumaan passiivisena kotona odottaen mitä ylhäältä annetaan. Muuten keksitään sanktioita.
MC-kerhoihin kuulumalla on pystynyt hyvin verkostoitumaan ja sitä kautta saanut töitä ja asunnon useamman kerran. Joskus väliaikaisen, useimmiten pysyvän.
