Piti tänään piipahtaa hammaslääkärillä. Viimeksi syksyllä pyörähdin siellä, kun laittoi lääkepaikan syöpyneeseen hampaasen. Viikonloppuna alkoi yllättäen oireilla, ei kärsinyt purra, kylmä ja kuuma eivät haitanneet. Eilen sitten turposi poski. Mukava juttu, kun hammas on yläorrella, niin tuntuu että koko kärsä turpoaa. Heti kahdeksalta soittelemaan päivystysaikaa ja sain sen vasta puolille päivin. En viitsinyt jomottavan naaman ja sykkivän hampaan kanssa lähteä töihin.
Vihdoin sitten pääsin tuoliin ja tohtori alkoi tutkia purukalustoa. Päätti sitten avata tuon lääkepaikan, jotta näkee, mikä siellä kuplii. Diagnoosi oli selvä; hammas vaatii kahteen juureen juurihoidon. Sanoin vaan että anna palaa, puudutetaan sitten kun tarvii, juuren hermoa kun on liki mahdotonta puuduttaa, niin ajetaan raakana. Hammas tyhjeneekin pikapikaa, eikä tunnu missään. Itselläni on erittäin korkea kipukynnys, niin en turhaan ota piikkejä. Kaikki menee hyvin siihen asti, että lekuri laittaa jotain lääkettä juureen, hampaan sisälle. Sukat pyörähtävät muutaman kierroksen jalassa ja kengät varmaan myös, eri suuntaan! Jos voisi kuvitella, miltä tuntuu, kun leukaluuhun tökätään jännitteellisellä piikillä, voisi kuvailu olla lähinnä todellisuutta. Melkein pääsi karkeaa kieltä suusta. En sitä kuitenkaan harrasta, niin annan luvan jatkaa. Tohtori kysyy lupaa laittaa puudute. No, tökkää sitten. Tämän olisi ehkä voinut jättää tekemättä! Tulehtuneeseen ikeneen ja kudokseen kun tuikataan neulalla myrkkyä, silmistä juoksee vesi ja olen oksentaa kivusta! Tämä on kovinta kipua, mitä ikinä olen kokenut! Polkupyörän satulalta tipahtaminen tangolle, nenäkarvojen tai viiksien nykiminen tai nilkkojen murtaminen ovat leppoisaa sunnuntaiviihdettä tämän rinnalla. Sen verran vie pahinta terää kuitenkin kivulta, että loppu operaatio menee helposti. Sovitaan seuraava aika, jolloin juurihoitoa jatketaan. Muutaman särkylääkkeen jälkeen tuntuu jo ettei kukaan ole tekemässä pahuutta yläleuassa. Naama on vielä turvoksissa, kudoksissa olevan tulehduksen takia, mutta hammas on onneksi kivuton. Voi jopa syödä. Huh. Kolmen viikon päästä lisää, mutta homman pitäisi olla silloin helpompaa, kun hermon tulisi olla silloin kuollut. Sen jälkeen varaillaankin kesälle pari viisaudenhampaan poistoa. Päätin, että nepataan ne pois, ennen kuin alkavat oireilla tms.
