Mahtaa jäsenistä löytyä alan ammattilaisiakin. Tämä kumminkin on minusta hyvin mielenkiintoista.
Nykyisin hampaissa käytetään tuttua tekniikkaa. Niitä kiinnitetään ”helicoililla”... Ikenet avataan niin, että leukaluuhun päästään käsiksi. Riippuen siitä, miten on luuta käytettävissä, valitaan tekijä (hammaslääkäri – leukakirurgi) ja käytettävät osat. Leukaluuhun porataan pultin mukainen reikä. ”Helicoil” (sisä-/ulkokierrepultti, virallisemmin implantti) kierretään porattuun reikään. Tässäkin kohtaa mielestäni käytetään jo momenttiavainta. Jos luuta on hintsusti kiinni vedetyn pultin sivuilla, voidaan luuhun poratessa syntyvällä luujauheella ”kasvattaa” luun määrää. Sitten ikenet käännetään paikalleen ja neulotaan kiinni. Asiakas jatkaa kärsimystään (puudutus alkaa kaikota). Muutaman kuukauden päästä avataan taas sen verran (pieni viilto ikeneen), että kierretään sisä-/ulkokierrepultin sisäkierteeseen tappi (ulkokierteellään pultti on leukaluussa kiinni). Tapin toinen pää istuu nyt leukaluussa olevassa pultissa ja toinen pää tulee ikenen läpi. Hampaan tilalla on ”pultin pää”. Ien voi nyt ”rakentua” tapin ympärille. Jonkin ajan kuluttua kierretään tappi pois, asetetaan hammas tilalle. Tapin tilalle tulee nyt hampaan jatke (”juuri”). Hampaan kiinnitys tapahtuu omalla läpipultillaan, jonka toinen pää menee leukaluussa olevan pultin sisäkierteeseen. Kiinnityspultti vedetään naurettavan pienellä momenttiavaimella kiinni. Parin viikon päästä jälkikiristys (kuten aluvanteilla…). Siis hammasten kiristys… itku tulee vasta laskua maksaessa. Parin implantin hinnalla saa jo hyvän käytetyn Guzzin. Molemmat kestävät koko loppuiän.