Juu, varuillaan pitää olla.
Nyrjäytin nilkkani vuonna kuokka ja kirves (samana iltana kuin olin huristellut kotiin Jämsänkosken Guzzi-rallista).
Aamulla lääkäri sanoi, ettei ehkä kannata leikata, pidä siinä ideaalisidettä ja anna lepoa. Näin tehtiin viikko. Viikon kuluttua toinen lääkäri katseli sitä pää kallellaan ja paineli peukaloilla, sanoi että kyllä se siitä paranee, ota Burana 600, mutta ei yli 4 pilleriä päivässä ja anna nilkan levätä. Näin tehtiin toinen viikko. Nilkka oli edelleen turvoksissa, mutta lääketokkurassa sillä pysyi kävelemään pieniä matkoja. Meinin töihin ja työterveyslääkärille. Työterveyslääkäri paineli nilkkaa peukaloilla ja lausui tutun asian - kyllä se siitä paranee- , mutta tarvisitko vielä viikon sairaslomaa, kun viikon kuluttua tulee ortopedi meille niin hän voi sitten tutkia nilkan. Mikäpä siinä muukaan auttoi. Viikon kuluttua menin näyttämään kuuluisaa nilkkaani ortopedille, joka katseli sitä ja paineli peukaloillaan ja lausahti, että ei sitä kannaa leikata, kyllä se siitä paranee. Tarvitko lisää sairaslomaa? En tarvinnut, olin lukenut koko kirjaston, katsonut kaikki videot ja olin kurkkua myöten täynnä istumista nojatuolissa turvonnut nilkka edessä jakkaralla.
Sattui työpaikalla olemaan ihminen, joka puuttui tilanteeseeni. Hän neuvoi "hyvän niksauttajan" viiden kilometrin päässä, joten epätoivoissani menin näyttämään kävelyelintäni tuolle niksauttajalle. Hän katseli nilkkaani ja paineli sitä peukaloillaan ja sanoi, että "täällähän on kantaluu täysin jumissa". Niksauttaja laittoin nilkkaan kylmägeeliä ja alkoi hieroa omalla tavallaan jalkaterää ja sanoi, että kyllä tämä tästä vähitellen alkaa liikkua. Varttitunnin kuluuttua kävelin autolleni niksauttajan pihalla lähes terveen miehen tapaan.
Kaikkea sitä sattuu.