Tuota terapeuttista puolta ei tosiaankaan saa vähätellä. Ja jos nyt vertaa käyntiä yksityisellä kallomaakarilla, sanotaanko pari kertaa viikossa, niin moottoripyöräily on jopa halpa keino laajentaa tajuntaa. Kaikki kunnia pyskologeille (yläasteella aikoinaan kun psykologia tuli oppiaineeksemme, niin ensimmäisissä kokeissa vain pari kolme oppilasta osasi kirjoittaa oppiaineen nimen oikein. En kuulunut heihin).
Kun tuo kateus tuossa edellä vilahti, niin myönnettävä on etten ole itse tuosta synnistä ihan vapaa. Usein, kun siitä jää itselleen kiinni, niin havahtuu eikä voi kuin todeta, että on se järjetöntä olla kateellinen jollekulle, jolla on hienompaa, parempaa, kauniimpaa, vakituiset tulot, paremmat pakarat vaimolla jne. jne. Mutta on hyvä avata silmät ja huomata ne kaikki hyvät asiat jotka itseä ympäröi (naapurin vaimon pakarat kyllä jäävät aivopieruna kummittelemaan). Aina toki voi olla paremmin, mutta autuasta on huomata että tässä on hyvä, enempää en tarvitse. Kateus on hajoittava voima kuten mitä enimmässä määrin katkeruuskin, jota generoi tietysti monet sosiaaliset ja ekonomiset vastoinkäymiset ja mistä lie peräisin olevat huonommuudentunteet, ja on sikäli ymmärrettävääkin. (Vaimo antoi välttävän kun hän vastaanotti keittiöpyskologian aprobaturini.) Kyllä Gallen-Kallela osasi oivallisesti kuvata perisuomalaista tunnetilaa teoksessaan Kullervon kirous. Siinä protagonisti kiroaa ja puipa vielä nyrkkiään pilvi- ja siipiveikoille, ja ilmeestä päätellen vielä feminiiniset genitaalitkin saavat kyytiä.
Arjen sankareista vielä sen verran, että hatunnosto niille kaikille jotka aamuisin ylös vääntäytyvät, hoitavat työnsä ja velvoitteensa. Olen tutustunut pintapuolisesti erään terästehtaan historiaan ja kun katsoo eri aikakausina otettuja kuvia, niin sitä vaan kunnioitusta tuntien ihmettelee, miten raskaissa ja vaativissa hommissa ja olosuhteissa ihmiset ovat työuransa tehneet. Metallimiesten kasvoilta paistaa nöyrä ammattiylpeys kun he seisovat rakentamiensa hirveän kokoisten ankkureiden tai laivanosien vieressä. Tämän kyseessä olevan terästehtaan loru loppui ja ammattimiehille ei enää ollut käyttöä. Surullista.
