Rouvan auto on jo sitä ikäluokkaa, ettei sen korjaaminen kaikin osin ole kotikonstein mahdollista tai taloudellisesti järkevää (testereiden ja erikoistyökalujen hankkiminen olisi kallista tai mahdotonta). Viime vuonna sille piti suorittaa poppaloitsuja ja hankalia askareita oman autoni arvon verran. Itsekin siihen upotin omaa harrastuksesta pois otettua vapaa-aikaa ihan tarpeeksi. Tuon auton tulee olla kunnossa, kun sitä vaimo ajaa ja yleensä lapsikin on kyydissä. Oman autoni kanssa otan vapauksia, ei sekään mikään romu ole, laadukas ja uutena hivenen arvokkaampi auto. Siinä on vaan tullut vastaan edellisten omistajien laiminlyöntejä ja heidän ilmeisesti "tuttujen autoasentajien" säpöstyksiä, joita sitten olen paikkaillut. En tasan tee tuon auton kanssa mitään ylimääräistä! On juurikin minun arkinen käyttöauto, ilman intohimoja. Kun pelaa, niin saa olla. Tämän katsastuksesta tuolla aiemmin kerroinkin, kun olin hakemassa vikalistaa ja en sitä saanut, kun olikin hyvässä kunnossa. Ajelen sitten, mieluummin kuin kiertelen sitä tunteja, vikoja etsien.
Enkä koe olevani mitenkään siunattu sillä, että itse korjailen, vaan kun on pakko. Mun lompakossa EI OLE ylimääräistä rahatukkoa antaa ulkopuolisen korjaajan taskuun. Siitä on pitänyt viime vuosien lama ja työ/lomatilanne huolen.
