totaalisen off-topic -ketju

[motomatti]

Kalliiksi tulee Avensis-miehelle, vaikka olisi kuinka hyvä vaihtohyvitys...

Tuttu kauppias ja lisävarusteet kaupan päälle ja alle 3v vanhasta saa melkein uuden hinnan. Sitä saa kyllä kuulla mutta en viitsi sanoa rumasti: sama herra on taloyhtiömme hallituksen itsevaltias puheenjohtaja jo yli 20 vuotta.
Hyvissä väleissä pitää olla: esimerkiksi autopaikan sain ohi jonon. Autotalli moottoripyöriä varten olikin sitten pidemmän väännön takana.

[TunturiTT]

Olkoon miten tuttu kauppias, niin silti taitaa kertoilla satuja vaihtohyvityksestä..

[Vierailija]

Olkoon miten tuttu kauppias, niin silti taitaa kertoilla satuja vaihtohyvityksestä..

Samaa epäilen. 

[motomatti]

Eihän katsastus nykyään paljon ahdista. Toista se oli Valtion Katsastusasemalla. Silloin seitsemänkymmentäluvulla. Hinta ei niin kovin kova ollut mutta kadun varressa hallitunkin kanssa räntäsateessa työskentelevä alipalkattu inssi kuikuili pohjalevyn syöpymiä ja koittaa koeajolla löytää jarruista vikaa niin eihän se hääviä ollut. Tampereella se paikka oli muistaakseni Teiskontien ns. palvelukaistan laidassa keskustan puoleisessa päässä. Siinä myös taisi olla viinakauppa liki.

Nuorelle finninaamaiselle myöhäisteinille oli kova paikka kun parasta ja ainoaa autoa taotaan piikkivasaralla antaumuksella vaikka oli sanonut katsurille jo ennalta että pohjasta ei sitten takuulla reikiä tai ruostetta löydy. Että turha takoa. Joka lokasuojassa oli paskaiset kintaan jäljet kun iskunvaimentimia oli testattu painelemalla ja tulkitsemalla heilahduksia. Pakoputki testattiin silloin tukkimalla se takapäästään ja jos kuului tai näkyi pihinää niin hylky tuli. Vilkun lasin väriä arvottiin vaikka laissa sanottiin että suuntamerkin pitää näyttää keltaista tai kellanrukseaa valoa. Pyyhkimien liikenopeus oli mukamas liian hidasta, jne.

Mikäli katsuri sitten joutui hyväksymään auton liikenteeseen eli ei löytänyt riittävästi vikoja niin kuitenkin mainitsi että nää kloppien kotterot on vihonviimeisiä rysiä joita ei tielle pitäisi päästää ollenkaan. Ja silloin sellainen kottero oli vain reilut kymmenen vuotta vanha mutta pohjaa oli jo heftattu laajasti.

Itselläni on tullut silloin aloitellessa pari hylkäysta kun olen omaa autoani tai kunnostamaani toisen henkilön autoa katsastuttanut. Kaksi kertaa on katsastus keskeytetty. Siihen taas on vaikuttanut puutteelliset paperit.

Auton alusta mekaniikaltaan on sen verran yksinkertainen laite että katsastuksessa katsottavat rakenteelliset viat on helppo tarkistaa ennakoltakin ja uusia ne osat joiden toimintaa epäilee. Itse tehden ei tule edes kalliiksi.

Nykyään ei vain ole enää kovin paljoa tee-se-itse-halleja. Niitä käytin aktiivisen satunnaisesti auton laittoon sen jälkeen kun kotoani pois muutin 18v ikäisenä. Sitä ennen oli maatilan konekorjaamo ja paja käytössä ja satunnaisesti myöhemminkin. Jossain vaiheessa oli omat korjaamotilat ja vielä myöhemmin homma on onnistunut moottoripyöräkerhojen tiloissa. Esimerkiksi Vimpyllä Vilppulassa on täysikokoinen autohalli jäsenten autojen laittoa varten. Ja monella muullakin paikalliskerholla. Ei niissä aina moottoripyöriä ruuvata. Yleensä maalla ja pikkukaupungeissa on ollut helpompaa löytää tiloja tarkoitukseen edullisesti. Nyt on itsellä vain kylmä sorapohjainen halli jossa en kyllä autonlaittoa suostu tekemään. Taloyhtiö tallissa taas ei mitään pysty järkevästi tekemään. Mutta kaverilla on onneksi autokorjaamo jota saa käyttää ilta-aikaan. Työkalut pitää olla omat. Hän viisaasti pitää kaapit lukossa.

Ilman autoa olin noin 15 vuotta jolloin osan talvista ajoin moottoripyörällä kokonaan ja muutamat talvet melkein. Joulukuun alku - maaliskuun puoliväli oli pyörä tallissa. GT-Guzzilla ajelin ja myöhemmin NTX:llä ja TT:llä. Jälkimmäinen oli paras.

[TunturiTT]

Ei se aina ole niin yksioikoista. Eräs aiemmista autoistani oli ennen katsastusta tehdyssä tarkastelussa kunnossa. Ei heiluttelemalla tai hetkuttamalla löytynyt välyksiä tms.
Konttorilla sitten katsuri nosti auton ilmaan ja mihinkään muualle katsomatta valkkasi nosturin vierestä piiitkän temmiraudan. Suunnisti sen kanssa takaripustuksen luo, kampesi sen korin ja takakehdon väliin ja väänsi. Hylätty! Tuo välys oli ilmeisen varma paikka. Välys tuntui vain vääntämällä ja kun auton paino oli tietyllä tavalla pois takakelkan päältä.
No, katsastusmiehen ilme oli kullanarvoinen kun toin saman auton samana iltapäivänä, samalle ukolle syyniin. Pikkuveljen kanssa vaihdettiin suht kiukulla uusia osia autoon 60 kilsan päässä kotitallilla. Onneksi otin vaihdetut osat mukaan konttorille, sillä ei meinannut katsuri uskoa. Nosti ja kampesi autoa vielä ihan reippaasti. Siinä vaiheessa kun siirtyi toista puolta kolkuttelemaan, avasin jo suuni! "Joutui" antamaan leiman..

[Pekka]

Kevyt prikaati hyökkää...

https://www.youtube.com/watch?v=Li58voy6xXM

[Summu]

Tuolla Kaukaisesti Guzzia muistuttava -triidissä oli juttua lentokonemoottorista. Itse olen kautta aikojen ihmetellyt (siitä saakka kun näin elokuvan Aavikkolento), että miten patruunnalla ammutaan moottori käyntiin. Onneksi on tämä teh internets:

http://s287.photobucket.com/user/tradiper/media/coffman-starter-1024.jpg.html

Ilmeisesti paineilmakäynnistin toimii samalla periaatteella. Ennen luulin, että patruunan palokaasu työntää suoraan yhtä mäntää alaspäin niin, että magneetto antaa virtaa,  mutta oikeasti se siis pyörittää käynnistintä. Sikacooli systeemi.

[motomatti]

Paineilmakäynnistin on ollut ja on vieläkin melko yleinen käynnistystapa pienissä ja keskikoisisissa dieseleissä. Isoista laivadieseleistä en tiedä kun en ole niiden kanssa puuhaillut. Pitää asiasta kysyä kaveriltani Konemestarilta. (myös Guzzimiehiä) Ratkaisu soveltuu myös bensiinimoottoriinkin. Kun moottori käy sen kupeessa oleva kompressori täyttää paineastian ja kun käynnistysvoimaa tarvitaan johdetaan paineellista ilmaa ajoitetusti suoraan moottorin sylintereihin ja saadaan liikettä aikaiseksi joten polttoainetta mukaan annosteltaessa lähtee moottori käyntiin. Painesäiliöt voidaan luonnollisesti täyttää myös ulkoisesta lähteestä. Myös hitaan räjähdyspanoksen tuottamaa painetta on käytetty käynnistykseen mutta periaate on muutoin sama: paine-ero muutetaan pyöriväksi liikkeeksi.

Merkkiä en muista mutta joskus olin tutustumassa moottoriin jossa oli paineilmakäynnistyksen lisäksi toinen konsti: pieni kaksitahtimoottori lihasvoimakäynnistyksellä joka käynnisti pienen dieselin joka toimi vielä isomman moottorin starttina. Samalla kun isokin moottori kävi niin pieni diesel kävi myös tuottaen generaattorilla sähkövirtaa käytettäväksi muualla. Kaksitahtari sammutettiin kun käynnistys oli tapahtunut. Laite oli valmistettu Neuvostoliitossa. Erittäin siistiä työtä. Tarkoitettu ilmeisesti arktiselle alueelle.

[Vierailija]

No jotta menisi oikein off-topic'iksi niin Messerschmitt Me 262:n Junkers Jumo 004 suihkumoottorit käynnistettiin 200-kuutioisen 2-sylinterisen Riedel 2-tahtimoottorin avulla. 

[TunturiTT]

Neukkulaiset on noita tahtistartteja käyttäneet paljonkin ajoneuvoissa. Telavetoisissa traktoreissa varsinkin, ja aika myöhään. Ei vissiin tuolla laajoilla aroilla kannata luottaa pelkkien akkujen antamaan starttivoimaan. Myös Jenkkien Cateissa oli noita isojen moottoreiden kyljessä, kutsuvat Donkey engineksi.
Matin kuvaama tapa on ollut käytössä laivamaailmassa. Tuo isompi startti on jätetty tosiaan aggregaatiksi rinnalle käymään. Eräänlainen apumoottori siis. Iso kone on saanut tehdä sitten ensisijaista työtään, eli kuskata laivaa.

[TimoEv]

Suomeen hankittiin joskus -50 ja -60 -luvuilla ATS-tykinvetäjiä. Nehän tulivat Suuresta ja Mahtavasta. Vääntöä ja tehoa oli sen verran, että oli juuri sama mitä perään ripusti - siellä se tuli mukana. Joskus siirsimme linnakkeella isoa viipaleparakkia tuhottavaksi polttamalla. Tyhjäkäynnillä se tuli vaivattomasti...

Startteja oli useampi: "Tavallinen" sähköstartti akusta. Paineilmastartti pullosta ja - tietenkin - veivi. Se veivaaminen vaati tietysti useita isohkoja Igoreita, mutta niitähän siellä oli.
Arktisiin olosuhteisiin oli järjestetty "Veivi-Webasto": Säiliö, jonka alla allas, johon kaadettiin palavaa nestettä ja trasselitukko. Tulta tuikattiin ja säiliössä oleva neste lämpeni. Veivattavalla pumpulla kierrätettiin hiljalleen nestettä moottorin ja laatikon sekä alennuslaatikon kautta.
Lopulta mankeli käynnistyi. Pakorööristä lensi palamatonta polttoöljyä kaaressa ja savu - sitä riitti. Vaan siitä se sitten lähti. Metelikin oli melkoinen.
Suuri maa - suuri toleranssi. 

[motomatti]

Kouluaikana erään luokkahuoneen ikkunasta oli näköala erään kuorma-autoilijan varikolle. Pakkasta 25 ja rapiat niin hän lämmitti Vanajaansa hiilipadan avulla öljypohjan alla. Jo aamulla hän oli laittanut tulet ja sitten parin tunnin päästä kun päivä yöstä vähän vaaleni lapioi hiilet pataan ja työnsi sen kuormurin keulan alle. Kohta tienoon peitti läpinäkymätön harmaa sauhu ja sitä sitten välitunnilla hengiteltiin kun ei silloin koululaisilla mitään pakkasrajoja ollut. Minä kovasti kuormurimiestä ihailin ja joskus sainkin olla Vanajan kyydissä. Olihan se komeaa sieltä ylhäältä katsella kuinka köyhä kansa kulki kuuskytluvulla.

[TunturiTT]

Suomeen hankittiin joskus -50 ja -60 -luvuilla ATS-tykinvetäjiä. Nehän tulivat Suuresta ja Mahtavasta. Vääntöä ja tehoa oli sen verran, että oli juuri sama mitä perään ripusti - siellä se tuli mukana. Joskus siirsimme linnakkeella isoa viipaleparakkia tuhottavaksi polttamalla. Tyhjäkäynnillä se tuli vaivattomasti...

Startteja oli useampi: "Tavallinen" sähköstartti akusta. Paineilmastartti pullosta ja - tietenkin - veivi. Se veivaaminen vaati tietysti useita isohkoja Igoreita, mutta niitähän siellä oli.
Arktisiin olosuhteisiin oli järjestetty "Veivi-Webasto": Säiliö, jonka alla allas, johon kaadettiin palavaa nestettä ja trasselitukko. Tulta tuikattiin ja säiliössä oleva neste lämpeni. Veivattavalla pumpulla kierrätettiin hiljalleen nestettä moottorin ja laatikon sekä alennuslaatikon kautta.
Lopulta mankeli käynnistyi. Pakorööristä lensi palamatonta polttoöljyä kaaressa ja savu - sitä riitti. Vaan siitä se sitten lähti. Metelikin oli melkoinen.
Suuri maa - suuri toleranssi. 

Olikos tuommoisessa joku älyttömän kokoinen v12 mylly?

[TimoEv]

ATS-59:
- Moottori 300hv / 260rpm 38,88 l, vesijäähdytteinen V12 4-tahtidieselmoottori.
- Vääntötietoja ei ole, mutta pienen pitäjän tarpeiksi riittää...
- 525 mm leveät telaketjut, pintapaine 0,52 kg / cm2, mäennousu on enintään 35%, maavara 425 mm.
- Kahlauskyky jopa 1,5 m, esteen ylityskyky jopa 1,1 m, kantavuus oli 4000 kg ja vetää 14000 kg perävaunua.
- Pa-kulutus 40km/h 156l/100km, polttoöljyä

Olen tällaisessa kulkenut eka kerran 1974 ja ihan umpimaastossa. V-korp ( lempinimi oli "Patton" ) ajoi ammattimiehen ottein. Oli kokemus, joo...

Kuvia täältä:
https://www.google.fi/search?q=%22ATS-59%22&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=SHvQVIqWH8bXyQOmzoIY&ved=0CB8QsAQ&biw=1440&bih=751

[Pekka]

Lisää offtopikkia, jos ei jaksa katsoa alkuvalmisteluja niin n. 3 min kohdilta eteenpäin

https://www.youtube.com/watch?v=7Sz5t-m9IOE


262 nykäistään käyntiin 6:30 kohdalla.

https://www.youtube.com/watch?v=oBH0ULVmsow