Oli aikomus kirjoittaa tästä jo aiemmin; Oltiin siis kuukausi sitten vaimon työpaikan pikkujouluissa. Ennen juhlia kävimme yhdellä juhlapaikan viereisessä hotellibaarissa. Siinä tiskille jonottaessani, edessäni seisoi tytön ruipelo, jolla avonaisesta selkämyksestä killitti jonkun aloittelevan tai humalaisen tatuointiartistin luoma köynnöstatuointi. Ohitsemme viilettää nuori tyttö, ehkä edessäni seisovallekin tuntematon, joka mennessään huikkaa:"Ihana selkä!!". Ja koskettaa avonaista selkää. Edessäni seisova tyttönen kiittää ja hänen iltansa on kohteliaisuudella aateloitu.
Niin, miksi otan puheeksi? No siksi, ettei kukaan koskaan kehu minun selkääni. Veikkaan, että minun selkäni eteen on kärsitty ja maksettu enemmän, kuin pari satkua ja muutama tunti artistin penkissä. Uskon selkäni treenaamiseen ja sen edellyttämään ruoan sisään mättämiseen menneen hulppeasti enemmän. Lisäksi minun lapaluuni eivät törrötä tyhjästä, lihattomasta selästä. Tatuointeja en ole vielä itseni tehostamiseen tarvinut, kehyksiä on kyllä tarpeeksi..