totaalisen off-topic -ketju

[TunturiTT]

Todella hienoja urheilumopoja!

[motomatti]

Mopoista ääneen.
Onko porukassa kuinka hifistejä tai uusantiikin tai vinyylin kerääjiä? Talvi- ja ehtooharrastuksekseni hommasin laitteet, monien aiempien lisäksi, jotka toistavat erityisesti tiettyjä, valitettavasti harvoja, live-esityksiä paremmin kuin stereolaitteet.
http://www.motomatti.fi/2019/11/orthoperspecta-thorens-ja-salora.html

Pari viikonloppuiltaa ja keskiviikko on mennyt varsin tiiviisti asian parissa. Mukavasti korvienvälissä on muutakin kuin muttereita.

[Urpo ja Turpo]

Urpolla oli nuorempana Salora 3000. Hyllyssä on Voimaradion OP3, ei ole tullut
käytettyä moneen vuoteen. Voin tarvittaessa kertoa lisää ortoperspektasta
ja Köykästä.

[Breeze]

TV-huoneessa on digitaalia, HiTeciä ja multiääntä.

Olohuoneessa on Tensai TA-2130 vahvistin, Luxman PD-290 levari, JVC  XL-V221 CD-soitin ja Wharfedale Diamond 8.1 kaiuttimet.
Olohuoneessa ei ole televisiota.
Kasettidekki pääsi eläkkeelle edellisessä Fengshuissa.
Vahvistin taitaa olla 70-luvulta ja CD-soitin on 80/90-taitteeesta. CD-soittimessa voi valita, että C60 vai C90-kasetti, niin CD-levyt kopioiminen kasetille oli helpompaa...

Vinyylejä CD-levyjä on kerätty 80-luvulta lähtien ja kaiken kaikkiaan niitä on ehkä noin 800-900 kappaletta ja oisko vinyylejä vähän enemmän kuin CD-levyjä.
Yhtään levyä en ole myynyt, joitakin tuplakappaleita olen antanut pois, mutta jopa ne nuoruuden hairahdukset on tallessa, toki vähän siellä syvemmällä...

[TunturiTT]

Olohuoneessa Sonyn virivahvarin ympärille kasattu 5.1 Audio Pron kamoilla. Siinä on kiinni viihdevehkeet.
Makkarissa sitten Siemens Klangmeister RS161, alkuperäisillä pahvikajareilla. Lämmettyään hieno ääninen. Levari olis aitassa, mutta ei jaksa enää viritellä.

[lounliraider]

Kesällä iski vintagehifikärpänen, nyt on kaikki kasari- B&O:ta kaiuttimia lukuunottamatta ja vinyylien määrä tuplaantunut.

[TimoEv]

Tuli nostalginen olo MM:n sivuilla. Erityisesti DIN-liittimistä; Niitä tuli joskus tehtyä paljon - itselle, kavereille ja asiakkaille. Olin -75 - 76 paikallisen Expert-puodin radioverstaalla töissä. Minulla oli jopa jigi työn helpottamiseksi. Noiden vanhojen kajariliittimien johdoissa on tärkeä yksityiskohta: Niiden vaiheistuksen piti olla oikein. Siis molemmissa kaiuttimissa sen liittimen lattakontaktin johdin oltava toisessa päässä molemmissa kaiuttimissa kytketty samaan napaan. Ja niitähän sitten kaiken itse osaavat asiakkaat toivat korjaamolle, kun äänenlaatu oli vähän merkillinen.
No, eipä noiden muidenkaan liittimien tekeminen aina ihan kaikilta onnistunut.

Muistui mieleeni Philipsin 522 radionauhuri; Siinä oli aivan onneton äänipää. Niitä vaihdettiin ja putsattiin. Vaan kerran oli korjattavana ko. värkki. Avasin sen ja irroitin kaikki piirikortit ja pistin takas oikeisiin paikkoihin. Huoltolappuun "itse korjattu - väärin kasattu". Asiakas tästä tulikivenkatkuiseksi. Kun kerroin "...kyseessä olevan maailmanhistorian ainut laite, joka ihan itse tehtaalta lähdön jälkeen on vaihtanut osien paikkaa ja kantta avaamatta...", heitti kaveri 50mk:n setelin ja häipyi vaihtorahoja ottamatta. 
Kaikkea kivaa sitä on sattunut matkan varrella.

[Urpo ja Turpo]

Urpollakin tulvahti muistot mieleen kesätöistä B&O:n radiohuollosta
joskus 70-luvun puolivälistä. Tehtaalta oli tullut lavallinen kasettidekkejä
ja kaikissa äänipää väärin säädetty. Urpon tehtävänä oli säätää laitteet
tehtaan spekseihin. Parissa oli ruuvit tosi kovassa ja ne piti porata auki.
Tuli aika törkeän näköisiä, mutta äänellisesti tulivat kuntoon. Jos joku
löytää dekkinsä äänipäästä poraamisen jälkiä, ne ovat varmaan Urpon kätten töitä.

[motomatti]

Mulla on myös noita B&O laitteita jonkin verran eri vuosikymmeniltä. Yksi setti on pitkäaikaislainassa Velipojalla. Toisaalta voisin palauttaa hänen Salora/Thorens TD160 viritinvahvistin-levysoitinyhdistelmänsä, jossa on uusi äänirasia, vaihdossa B&O:n CD-viritinvahvistinsettiin. Talouteen kun rakennetaan paraikaa huonetta rentoutumista ja nauttimista varten. Tänään käytiin hankkimassa tapetteja.

Eikös sen nyt kaikki tiedä että kaiuttimien vaiheistus pitää olla oikein? Jos ei muutoin niin Yleisradion stereotesti paljasti vääjäämättä vian vaiheistuksessa.

Muuten olen sitä mieltä että nykyään suuri osa kansasta kuuntelee musiikkinsa surkeiden laitteiden kautta. Tallenteetkaan eivät ole kovin kummoisia mutta kai se suuri määrä korvaa laadun?

Tänään kävin eräällä kirpputorilla penkomassa LP-laatikoita. Muutama levy tarttui mukaan. Paljon oli naarmuisia ja likaisia sekä jopa taipuneita vinyyleitä tarjolla kovaan hintaan. Hintahaitari yhdestä eurosta 60 euroon. Eihän se hullu ole joka pyytää....

[TunturiTT]

.

Muuten olen sitä mieltä että nykyään suuri osa kansasta kuuntelee musiikkinsa surkeiden laitteiden kautta.

Ei niinkään laitteiden surkeus ole pääasiassa (paitsi nappikuulokkeet) vaan kuunneltava materiaali. Ihmisiä pyritään ajamaan striimauksen ja muuten digitaalisesti pakatun musiikin pariin. Ei vaadi kovin kummoisia laitteita, kun huomaa miten surkeaa äänenlaatu on.

[Urpo ja Turpo]

Tässä olisi vielä B&O:n nauhamikrofoni reilun 50 vuoden takaa.
Tehtaalla oli siihen aikaan vain yksi vanhempi patu, joka osasi
asentaa niitä nauhoja. Tuskin on taitoa tehtaalla enää tallella.

[Urpo ja Turpo]

Yksi vielä:
B&O:n vahvistin 60-luvulta, transistorietuvahvistin, putkipäätevahvistin.
Alla Braunin täysputkivahvistin ennen sähköhammasharjabuumia.

 

[motomatti]

Industrialismi kunniassa.
Tuota muutama valmistaja toteuttaa edelleenkin. Ei mitään ylimääräistä tai kallista muotoilua.

[TimoEv]

Olihan niitä minunkin "kuolaamia" vehkeitä: Maranz, Harman Kardon, Kenwood, Yamaha, muutamia mainitakseni. Kaikissa tekninen etupaneeli hopeahohtoista levyä ja jalopuukotelo. Samalla myytiin hyvät kaapit - mutta ostajankin piti osata pyytää. Ja rahaakin tarvittiin aikas kasa.
Niiden jälkeen tuli sitten paljon halvemmat jaappanialaiset "kotistereoyhdistelmät", joissa oli nappuloita kuin urkuharmoonissa. Ääntä tuli niin, että tapetit irtosivat - laatu nyt oli alussa vähän niin ja näin; Halvat muovikoppakajarit epäsopivina vahvistimen pääteasteeseen. Kaupanpäälle sai jopa 25mk kuulokkeet.
Älyttömin näkemäni oli vir-vah-dekki -yhdistelmä( Panasonic ), jossa kasettikoneena oli autosoittimen mekanismi. Se imaisi kasetin sisäänsä ja palautti napista - JOS vieteri oli ok...Niitä tuli kiroiltua. 

Käsittääkseni nuo Marantzit yms. ovat edelleen kovaa kamaa, kun vain lisää hyvät kaapit - esim. Genelec´it. Jo vain saa asuntoon riittävästi musiikkia.

[motomatti]

Noista mainitsemistasi merkeistä useimmat, jos ei oteta hinnat alkaen malleja mukaan, tekivät senaikaista Hifiä. Itsellä oli noista ainakin Harman-Kardon ja Maranz jossain vaiheessa käytössä.

Tuossa Vanhan ja uuden tekniikan parittamisessa vaan tulee ikä vastaan sillä ainakin vanhan laitteen vahvistinosa pitää ohittaa sillä olen ymmärtänyt että Geneleceissä on itsessään jo vahvistin niin kuin nykyään on tapana ollut. Parikymmentä vuotta on itselläni ollut aktiivikaiuttimia. Nykyiset ovat vasta toiset. Tavara ei enää kierrä niin kuin ennen.

98% kansasta kelpaa lähes mikä mölytoosa tahansa jos ääntä lähtee sen verran ettei itse tarvitse hyräillä eikä seinänaapurit ihan ryhdy häätöpuuhiin.
Sitten on se loppuporukka joilla voi olla huusholli täynnä äänilelektroniikkaa tai ainakin hyvät kotiteatterivehkeet joita osataan myös käyttää. Musiikin kuunteluun, sillä tavalla kuin olen itse oppinut, ei kotiteatterilaitteet oikein parhaiten sovellu. Toki niissäkin on eroja. Joskus niitä kokeilin mutta kyllästyin aika pian. TV ja Bluray on yhdistetty B&O:n vahvistimeen ja alumiinivaluiset aktiivikaiuttimet tuuttaavat äänet olohuoneeseen. Tuttavaperheen teinit etsivät huoneesta tilakaiuttimia ja subfooferia kun eivät uskoneet että ääni tulee kahdesta pikkukaiuttimesta kun jotain toimintaleffaa katseltiin. Tilaääniharhan ja jyskeen saa aikaiseksi kahdellakin kajarilla.

Tavallinennenkin DVD-soitin on. Siinä on paras puoli se että siihen on sisäänrakennettu suht helppokäyttöinen ekvalisaattori. Saa surkeammankin äänitteen kuulostamaan kohtuullisen hyvältä kunhan jaksaa hiukan valikoita selata. Digitaalikasettinauhuri sai mennä kiertoon jo 15 vuotta sitten. Kuten sen edeltäjäkin joka hyödynsi VHS-formaattia digitallennuksessa: yhdelle kasetille mahtui kymmenkunta tuntia bittiääntä.

Olohuoneessa on seinillä raanuja ja gobeliineja, korkeita huonekaluja ja taulua ym krääsää hillitsemässä elementtirakenteen kaikua. Naapurit eivät ole valittaneet.

Aikanaan omakotitalossa asuessani tilasin Sähkötasosta akustiikkasuunnittelijan paikalle. Hänen ehdotuksestaan osaan kattoa ja kolmelle seinälle tuli ns sisustuslevyjä. Huone oli hieman hankala sillä toisessa päässä oli useampi kulkuaukko, toinen pääty ummessa, korkein kohta 6 metriä ja vino lape. Korkeassa reunassa oli seinän mittaiset ikkunat. Mutta kyllä siihenkin kohtuullinen akustiikka saatiin. Silloin saatoin huudattaa vehkeitä varsin pitkäänkin kerralla Bacardikolan voimalla. Yksin tai seurassa.