Tuohan on se ”EFI Manual” (electronic injection) 6/1989, jossa esitellään polttoaineen ruiskutusjärjestelmä perusteellisesti. Sitä katseltiin porukalla Guzzirallissa 2012 valkokankaalta Motomatin johdolla...
Mietityttää että miksiköhän tästä on myöhempien mallien kohdalla luovuttu? Siksikö että USA versioissa nuo imuilmakanavan liitännät tarvittiin tankin polttoainekaasujen takaisinimemiseen? Ja kun paineensäädin alkoi 2002 alkaen siirtymään tankin sisälle "pumppumysteerio" -rakennelman osaksi, koko polttoainepiirin paineensäädintä ei ollut enää näkysällä. Tuo manuaali nimittäin perustelee, “jotta ruiskutussuuttimen paineolosuhteet pysyvät tasaisina, polttoaineen ja imuilmakanavan paine-eron on myös pysyttävä vakiona. Tämä saavutetaan sillä, että johdetaan letku polttoaineen paineensäätimen ja imuilmakanavan välillä.”
Imukurkun painehan vaihtelee mutta suuttimille tuleva ei (tai hyvin vähän). Kun polttoainepiirin paine voittaa paineensäätimen jousen paineen, jousi liikkuu ja polttoainetta pääsee virtaamaan takaisin tankkiin.
Sattumoisin luin eilen juuri tekstin, missä vanhempiin Guzzeihin epromeja (”paremmat kartat”) myynyt kaveri kertoo, että kun yhdistää polttoaineen paineensäätimen vapaan liitännän 5 mm lämmönkestävällä bensaletkulla viereiseen imukurkkuun (alipaineen mittauspiste), toimii moottori kuormanvaihtelutilanteissa merkittävästi pehmeämmin mutta täysteho pysyy silti samana. Erityisesti mutkissa pehmeys lisääntyy, koska ruiskutusmäärä optimoituu hiukan kuormituksen mukaan.
* Johtuuko tästä "letkunpuutteesta" osaltaan se paljon puhuttu "kaasun kulmikkuus" pienillä kahvan kääntökulmilla ? Nimittäin moottorinohjausjärjestelmä ei tiedä mikä on tila imukurkuissa, ainut ilmanpaine mikä tiedetään on "yleinen" ilmanpaine jolla määritellään onko peli vuorilla vai merenrannalla.
Liitteet: punainen=polttoaine suuttimille, vihreä=tankkiin palaava polttoaine, keltainen=alipainetila (jos tästä letku imukurkulle, sama kuin siellä).