No vähän uskonvahvistuksen tynkää: V11 sarja on suurella tunteella ja ihan oikeasti hyvällä insinööritaidolla tehty pyörä; prätkässä on komponentteja, jotka ovat melkein parasta, mitä rahalla saa, ja Rosso Corsassa sitä ihan kirjaimellisesti. Prätkän sähköihin on käytetty lentokoneissa käytettyjä liittimiä, ilmanvastus Le Manssissa on keskimääräistä parempi, pyörän ollessa silti hyvän näköinen.
Sitten jotain tapahtuu matkalla piirustuspöydältä valmiiden pyörien varastoon. Tehdas on ollut heittopussina vuodesta-66, ja ainoa syy, miksi se on yhä pystyssä, on pakko olla tehtaalaisten harras katolisuus! Liiketoiminnan lainalaisuuksia se ei muuten olisi pystynyt välttämään, ja nurin olisi mennyt koko puulaaki.
Rahojen vähyys näkyy konepajan konekannan vanhuutena. Ei voi investoida uusiin koneisiin --> laatu kärsii --> menekki pienenee --> noidankehä on valmis.
Aprilian alla Guzzi sai pelimerkkejä, joiden satoa korjataan vasta nyt. Piaggiolle lienee Apriliaakin paremmin tuttuja nykybisneksen luonne, ja se, ettei pelkät guzzihyveet - ulkonäkö,karisma ja "cojones" - myy, jollei laatu ole kunnossa. Nykyguzzeissa laatu lieneekin kunnossa, koska "oldskuul"-guzzeja ei enää myydä.
Tää nyt vaan menee näin. Voit kuitenkin lohduttaa itseäsi sillä, että allasi on klassikko, joka mainitaan vielä 30 vuoden päästäkin. Eikä se ole vähän se.
Lohduttiko...ees yhtään?
