Pitäiskö tutkituttaa pää?

[Tuulenpoika]

Toivotaan ettei Stilo ole mikäänn maanantaitekele.( Wagon  1.4 vm.2004 ml 115 tuhatta).Puolisoni Guiletta on toiminut moitteetta alun ongelman jälkeen.Uusi auto ja tuhannen km jälkeen valot hävisivät.Joku yksikkö vaihtoon ja sen
jälkeen mittariin tullut 44 tuhatta huoletonta kilometriä.
Calikaan ei ole tielle jättänyt vaikka Itavallan Grosslockner on ollut kirottu paikka.V.2009 sateessa ylityksen jälkeen turvalleen ja v.2010 tpsin piiputtaessa  räntäsateessa yli koneen pätkiessä.Silloin meinasi mennä luotto Guzziin.

[Urpo ja Turpo]

Reilu vuosi sitten kun valittiin Turpolle työsuhdeautoa niin meinattiin, että voisihan
sitä Giuliettaa kokeilla. Usealta suunnalta oli tullut viestiä, että nykyään ne ovat
jo melko luotettavia. Jonkun lehden testissä olivat sähköt kerran tiltanneet, mutta
sitä voitaneen pitää normaalina.
Asia kilpistyi siihen, että sitä ei ollut leasingfirman listoilla.

[Isa-Masa]

   Banzai!
Mulla eka auto Fiat 127,joka oiva tuote monta vuotta. Senjälkeen Tipoa ja farkku Tempraa. Ei millään muotoa hienoja, mutta hinta/laatu suhde aikoinaan ihan kohdillaan.
Ja taipumus viedä takas kotipihaan,vaikka vähän köhienkin johtuen siitä aidosta "Italialaisuudesta".. !
Rätkät ollut jo 20.v italialaisia,eikä muutosta näköpiirissä... !! (Benelliä,Guzzia,Laverdaa..ja uusin tulokas keväällä Aprilia..?)
Elikkä lukumäärä 4.kpl italomopoja tallissa säilyy,ja naapurit nauraa,"et aikas pimee tyyppi". Toki keväisin kehuvat aina mopojen soundeja upeiksi!!
Ja kuulemma varma kevään merkki,kun meitzi työntää jonkun Guzzeista pihalla laittaa jytkyttämään.. !!
Mutta matkan varrella kuultu paljon myös mollausta tyyliin, "kuinka pimee pään täytyy olla,kun talli täynnä mopoja, JA VIELÄ GUZZEJA !!!!"
Ja kaikesta huolimatta onnellisena odotan tulevaa kevättä,ihan sama mitä muut kommentoi...

        T.Isä-Masa

                                                                                                                                                                                               

[tramp]

Tuossa työkaverin Alfa-"fanitusta" kuunnellen ei ihan Italiaanot vakuuta. Alle 100tkm ajetusta Alfasta laukesi vaihdelaatikko. 2kk odottelua ja 4000€ köyhempänä loppui hänen fanituksensa vaikka kuinka makeita ovatkin ajaa ym. Mutta toisilla hermo ja "perse" kestää moiset takaiskut. Tilastollisesti pitäs hinta/laatusuhteen olla ok. Onhan noita mailmalla muutama ja Fiat-konserni porskuttaa edelleen kohtuullisesti automailman myllerryksessä.

Iloisia kilometrejä Italiaano-faneille.

[MarkkuEVP]

Täytyy tässä myös tunnustaa..

Fiat 850 Coupe , Fiat 127 ja Fiat Uno 55.
Eka oli aika hieno... muut olosuhteiden pakosta...  ruostuivat yön aikana niin paljon, ettei päivasaikaan edes ehtinyt korjata.
Viimeinen niitti oli kun kerran tarvitsin Unoa... en saanut sitä liikkeelle...jarrut olivat juuttuneen kiinni.

"Viimeksi kun oltiin samassa autossa ja kuuntelin Markun "viksua" selittämistä, peruutin mäntyyn..
Caravelliin vaihto..elä nyt Markku unta nää..."

Täytyy sanoa, että sellainen hiljainen hetki pidettiin kun Skoda kohtasi loppunsa.... ja sen päälle pidit manailun oppitunnin.
Se oli niitä unohtumattomia hetkiä... muistaa varmaan loppuelämän.

Mutta Guzzien kanssa ei vielä mitään ongelmia..... se  ei ihan järjelliseltä tunnu..

nmim. alle 520

[Ekku]

Viimeinen niitti oli kun kerran tarvitsin Unoa... en saanut sitä liikkeelle...jarrut olivat juuttuneen kiinni.

meillä oli isän kanssa aika monta Unoa lyhytaikaisessa käytössä siinä vaiheessa kun ne kävivät vanhempina halvoiksi. Yleensä se meni niin, että ostettiin Uno, josta oli leima vanhentunut, kunnostettiin jarrut ym. muuta, ajettiin vähän aikaa ja myytiin pois ennen seuraavaa katsastusta.

Oikein hyviä ajettavia olivat, mutta kaikkea pikkuvikaa paljon ja sisustuskin alkoi näyttää aika räjähtäneeltä melko vähillä ajokilometreillä. Ja ehdoton edellytys edes jonkinlaiselle luotettavuudelle oli päivittäinen käyttö. Muuten ilmeni mm. mainitsemaasi jarrujen jumiutumista ja ihan yksinkertaisesti käynnistäminenkin oli joskus ongelma.

Vähän samanlaisia oireita on nykyään Puntoissa. Siskolla on sellainen ja lähes kaikki mitä Unosta sanoo pätee siihenkin.


PS. tarttisko joku 1973-mallista Fiat X 1/9 - keskimoottorista Fiiattia?

[motomatti]

Mulla oli viistoista vuotta sitten jonkinlainen addiktio murtolukufiiattiin. Yks oli myytävänä Keuruulla ja piti hintana kymppitonnia sikäläistä valuuttaa. Sovin tapaamisesta reilun viikon päähän ja menin käymään. Hionta oli noussut 14000 markkaan ja uusi väri oli ilmestynyt pintaan. Sanoin että ok ja tarjosin käsirahaksi 5000 mk ja loput viikon päästä tilipäivän jälkeen. Sanoi sälli että on tehty parempiakin tarjouksia eikä käsiraha käynyt. Soittelin sitten kuunvaihteen jälkeen ja pirssi oli edelleen myymättä mutta oli pyynti noussut: 16000 mk pitäisi saada, käteisellä. Sai pitää äksänsä ja murtoluvun kans!

Onko tää se sama joka on konetilasta punainen mutta päältä sininen?

[pastafani]

Usein olen saanut kuulla Italialaisten autojen sähkö- ja jarruvikojen yleisyydestä. Eivät ole kylläkään minulle tuttuja kohtuullisen laajasta kokemuksesta (henkilöautot ja pakut sekä yksityis- että ammattikäytössä yli 30v) huolimatta. Miksi ne samat osat eivät toimisi Italialaisissa kun kuulemma toimivat muissa? Jarrut näkyy olevan lähinnä Bosch ja Aten ym. kamaa, sähkö osat aika harvoin Marellin (http://www.multiecuscan.net/SupportedVehiclesList.aspx). Omakohtaiset Stilon (3kpl) viat olleet Bosch:n nokka-akselin anturi ja Denson syylari, sekä tuo airbag-failure Siemensiltä. Guzzitkin on toimineet hyvin. Kerran on pitänyt kaivaa reissulla työkalut esiin - kaverin Intruderin korjaamista varten. Pysyn edelleen pastafanina

[Urpo ja Turpo]

Sinulla ei ole tainnut olla yhtään Lanciaa. Urpon ja Turpon kaverin Lancia Prisman
jarru-, vaihteisto- ja sähköviat ajoivat hulluuden rajamaille. Erityisen tympeää oli kuulemma
vaihtaa kalliit käsijarruhelyt joka vuosi uusiin ennen katsastusta.

[Tuulenpoika]

Ensimmäinen varsinainen autoni oli Fiat Panda,lapseni äitin kannssa tehtiin sillä jopa 5500 km Norjan reissu.Monikäyttöauto,nukuttiin jopa takatilassa.Seuraavasta autostani 127,muistooni on jäänyt laahaavat jarrut.Opinpahan pari kertaa vuodessa remontoimaan niitä.Tapasin tänään hyvän ystäväni Matin.Matille möin hankkimani Libanonista tuodun romu Calin ja luulin ystävyytemme loppuvan siihen.Sitkeästi Matti kunnosti sitkeästi pyörää ja sai  toimivan pelin siitä.Teki sillä Euroopan reissunkin.Vaihtoi pyöränsä hienoon matkabemuun mutta jotakin muistoja oikeasta moottoripyörästa oli jäänyt mieleen.Niimpä,tänään oli tehnyt kaupat Vernerin kanssa uudesta Calista.Vähän on kateellinen olo.
Kyllä sinäkin Markku vielä järkinnyt ja palaat Calikantaa. Puuhun peruuttamisen muistan hyvin mutta kiirehän oli kova kun yritettiin vanhaa Guzzia käyntiin.

[Breeze]

Mie pääsin aikoinaan paikallislehteen 127 Fiiatilla.
olin menossa Kultakiven rallisprinttiin ja kiire oli. Vissiin matkalla ohitin paikallislehden toimittajan (ohitin myös tosi monta muuta autoa), kun seuraavan päivän lehdessä oli juttu rallisprintistä ja jutun yhteydessä oli semmoinen erillinen juttu.
Jutussa oli mainittu jostain kahjosta ohittelijasta, joka ohitteli autoja vastaantulijoista ja keltaisesta viivasta piittaamatta. Jutussa oli mainittu auton merkki, malli, väri ja rekisteritunnuksen kaikki kirjaimet ja kaksi numeroa. Sen takia ei ollut kauhean vaikeaa arvata, että kuka oli ollut asialla.
Vähän jäi ihmetyttämääm jutussa se, että miten ihmeessä se toimittaja oli nähnyt ajoani niin monen kilometrin matkalta
Rata27 oli oikein kiva peli ja 903 pata kiersi korkealta ja kovaa, 8500rpm ei ollut edes tiukassa.

Nykyään Italialaisia autoja ei näy pihalla, mutta tallissa on viisi eri merkkistä Italialaista moottoripyörää.
Maalla odottaa melkein Italialainen auto remonttivuoroaan, eli Neckar European, eli Fiat 1100:sen sakemannikopio.

[hannujussi]

Minullakin on ollut Italian ihme ja sitten Espanjalaisten tekemänä toinen 127 joskus 70-luvun loppupuolella. Kävimme yhden kaverin kanssa jopa -78 vuoden kesällä pienen turneen ilman ongelmia Fiatilla. Matka alkoi Helsingistä ja jatkui seuraavasti, Venäjälle Moskovaa josta jatkettiin Puolaan, Tsekkeihin, Unkariin, sitten Jugoslaviaan Adrianmeren rannalle Splittiin, Italiaan, Itävaltaan, Saksaan ja Tanskan ja Ruotsin kautta kotisuomeen. Matkan aikan vaihdettiin kerran öljyt jossain parkkipaikalla eteläsaksaassa, auto pelasi hienosti koko reissun. Johtui varmaan siitä, että oli kesä, talvellahan ko. peli sitten temppuili kesänkin edestä. Nuorena sitä uskaltaa, nyt jo miettisi ehkä kalustoa enemmänkin tuollaiselle matkalle.

Hyvää Joulua Guzzisteille

[TunturiTT]

Usein olen saanut kuulla Italialaisten autojen sähkö- ja jarruvikojen yleisyydestä. Eivät ole kylläkään minulle tuttuja kohtuullisen laajasta kokemuksesta (henkilöautot ja pakut sekä yksityis- että ammattikäytössä yli 30v) huolimatta. Miksi ne samat osat eivät toimisi Italialaisissa kun kuulemma toimivat muissa? Jarrut näkyy olevan lähinnä Bosch ja Aten ym. kamaa, sähkö osat aika harvoin Marellin (http://www.multiecuscan.net/SupportedVehiclesList.aspx). Omakohtaiset Stilon (3kpl) viat olleet Bosch:n nokka-akselin anturi ja Denson syylari, sekä tuo airbag-failure Siemensiltä.

Mulle on ainakin ihan sama, onko komponentit tehty vaikka Turussa, jos nekään eivät toimi. Omassa Stilossa ainakin tuntui olevan ties missä antureissa vikaa ja häiriötä. Osat toki oli halpoja, mutta kun niitä piti ostella ja vaihdella sitten vapaapäivät läpeensä. Lisäksi on pakko mainita, että ei Italialainen ollut osannut tehdä talvikelpoista autoa; Jarrut jäätyilivät, ABS jäätyili, lukot eivät toimineet, sutimisen esto halvaantui kovalla pakkasella, vaihdelaatikko hajoitti vetarin stefan pakkasella (?) jne.
Mutta silti itse pidin autosta, ainakin ajettavuudesta, se dynamiikasta ja ohjaustehostimesta. Lisäksi auto oli halpa pitää ja ajaa, bensan kulutus oli pieni ja vakuutus oli halpa.

Vaihto saksalaiseen ei harmita, joskaan autoa ei voi mitenkään verrata rouvan nykyiseen autoon, ovat aivan eri hintaluokkaa. Omanikin on saksalainen ja olen siihen erittäin tyytyväinen, se vaan on paljon Stiloa yksinkertaisempi auto, joten antureita ja sähköhimmeleitä on kosolti vähemmän. Voisi luulla, että vikojakin sillä saralla on odotettavissa vähemmän 

[Guzzr]

Voisin kertoa kuinka FIAt 127 tuli mulle. Oli kesä ja kaveri kävi kaupungissa tapaamassa nuoren neidin ja samalla reisulla hän osti italialaisauton neidiltä- mutta ei "halunnut " viedä auton
kotipihalle (rouva ei olis tykännyt)- siksi hän tarjosi fiatin mulle ja minä autoin tietysti ja häneltä hävisi yks ongelma. Vähän aikaa myöhemmin myin fiatin naapurikylän Fiat-hullulle mieshenkilölle.
Omistusaikani kesti ainoastaan pari viikkoa ja ei ollut mitään( ei ehtinyt syntyä) vikoja.

Toinen vähän samanlainen tilanne oli kun ostin samalta kaverilta Remmi-Volvon 343.  Hän oli hankinut pari volvoa ja yritti myydä mulle se huonompi- ja onnistui. Minä korjasin auton- laitoin remmisäädöt kuntoon ja ajoi kesän
aikana- sit vaidoin Opeliin-oli Ascona 5-ovin. ja oli vaihdettu konkurssikypsästä autokauppiaalta ja kauppa kävi nätisti juuri siksi.

Kolmas autokauppa saman kaverin kanssa oli seuraava.;
Mulla oli Mazda 929 ja kaveri haluais vaihtaa uudempi Saab 900. Maksoin välirahan ja taas olin onnelinen SAAB-omistaja.
Sit tuli kylän pappi kaverin pihalle ja sai nähdä hienon mazdan ja yhtäkkiä syntyi heidän välillä autokaupan ja pappi vaihtoi poies vanhan dieselMersun ja sai Mazdan jolla hän ja pappirouva ajoivat vähän aikaa kunnes
auto sähkövikojen johtuessa paloi maantiellä.

Että semmonen stori autokaupoista

[Ekku]

Onko tää se sama joka on konetilasta punainen mutta päältä sininen?

Ei ole sama. On ihan itse haettu Italiasta.

Ei toki virheetön, mutta ei tätäkään saa 16000 markalla.