Tuntematta yhtään tuota pyörää voin kuitenkin selventää muutamaa, ilmeisesti jo nykyajan elektroniikan hämärtämää, sytytys perusasiaa ottomoottoreiden kyseessä ollen. (Ja tämä tietämys on kertynyt vuosikymmeniä sitten, ajettaessa ja huoltaessa Wartburg nimistä laitetta, uudesta loppuun, siis n. 12 vuotta. Sen laitteen kokeneet eivät varmaankaan epäile asiayhteyden kattavuutta.)
Kun induktorisytytys rakennetaan ilman magneettoa, siis akkua virtalähteenä käyttäen, menetellään kipinän tekemisessä niin, että rautasydämisen kelan läpi ajetaan tasavirtaa, tyypillisesti n. 1-3 A voimalla. Se lämmittää puolaa ihan jonkun verran.
(Katkaistaessa virta, syntyy puolan käämin päihin itseinduktion sähkömotorinen voima, joka aiheuttaa n. 300 V:n "takapotkujännitteen". Puolalla on myös toinen käämi, jossa on paljon kierroksia ja näiden kierrosten muuntosuhteen avulla tuo 300 V korotetaan n. 10 000 V:iin.)
Edellä mainittu virta kulkee akusta katkojan kärkien kautta puolan käämin läpi maahan. Jos moottori ei pyöri ovat katkojan kärjet, kampiakselin asennosta riippuen, joko yhdessä tai erillään, kiinni tai auki. Jos ne ovat kiinni, virta kulkee, ja tällöin puola kuumenee ja kuumenee ja kuu... Jos moottori käy, kärjet ovat kiinni vain pienen osan ajasta, eikä oleellista kuumenemista synny. Sellaisessa moottorissa ei siis koskaan saa jättää virtaa päälle, jos moottori ei käy. Puola ei välttämättä kuumene niin paljoa, että se palaisi. Tai se ei kuume lainkaan, jos kärjet ovat sattumalta auki. Mutta tuuria ei kannata kokeilla. (Elektronisella sytytyksellä, jossa myös on puola, ei ole tätä ongelmaa, koska siinä puolaa käytetään pulssimuuntajana eikä sillä ole jatkuvaa tasavirtaa.) Katkojan kanssa rinnankytkennässä on kondensaattori. Kun se vioittuu, se yleensä vioittuu juuri oikosulkuun. Se vika vastaa sitä, että katkoja on kiinni pysyvästi.
Voi katkoja olla kiinni pysyvästi ihan kulumisen takia. Tai kondensaattori on sen verran huono, että katkoja kipinöi ja lopulta hitsaantuu kiinni. (Kondensaattorin tarkoitus on estää katkojan kipinöinti ja kuluminen muodostamalla resonanssipiiri puolan käämin kanssa.)
Jos oikein savua on tupsahtanut ja sähkö on haissut, voi olla aika tarkastaa puola/t. Se käy niitä irrottamattakin, mutta paremmin irrallaan pöydällä. Puolassa on kolme kosketinta, kaksi pientä ja yksi iso suurjännitekosketin. Pienet on merkitty + ja -, Yleismittarilla voi mitata, että pienien koskettimien välillä on muutama kymmenen tai sata ohm, ja niistä molemmista on isoon koskettimeen n. kiloohm. Mutta kaikki puolat ovat tässä suhteessa hyvin erilaisia. Jos kuitenkin jonkin koskettimen vastus muihin on ääretön, on puola viallinen (käämi poikki). Samoin on asia, jos ison koskettimen vastus mitattuna pieniin, on pienempi kuin pienien välinen vastus (läpilyönti).
Tässä yhteydessä kannatta ottaa huomioon, että juuri se induktio, joka kipinän tekee sytytystulppaan, voi särkeä kalliin yleismittarin, kun johtimia sorkitaan kiinni ja auki ja mittausvirtaa katkotaan. Tämä estetään siten, että kaikki puolan navat ensin oikosuljetaan apujohtimilla yhteen nippuun, sitten kytketään mittari ja avataan oikosulut ja luetaan mittari ja kytketään oikosulut takaisin ennen mittausjohtojen irrottamista.
Kondensaattorin kuntoa voi myös testata yleismittarilla. Sen napojen välissä on oltava ääretön vastus. Kuitenkin näin ei nähdä koko totuutta, sillä kondensaattorilla saattaa läpilyönti tapahtua vasta parin sadan voltin jännitteellä ja sitä ei tavallinen yleismittari tee. Siihen tarvitaan eristysvastusmittari, joka antaa n. 500 V. Kondensaattori on yleensä niin halpa, että sen uusiminen varmuuden vuoksi ei ole ongelma.
Puolan voi tarkastaa myös tekemällä sen induktion ja kipinän. Järjestetään millin tai parin kipinäväli johtimilla, jotka tulevat isosta suurjännitenavasta ja + navasta, vaikka teippaamalla johtimet pöytään vierekkäin. Sitten kytketään hetkeksi jostain patterista muutama voltti + ja - napojen väliin, akun 12 V on myös sopiva, mutta vähempi käy myös ja akku on aika vaarallinen tässä kokeilussa. Kun patterin johto, ei väliä kumpi, irrotetaan kipinä napsahtaa. Parin millin kipinä pitäisi tulla 4,5 V:n taskulampun patterilla. Paljaisiin johtoihin ei kannata koskea sormin, tälli on jopa varallisen kova.
Niin... tein minä sille Walpurille elektronisen sytytyksen, kaikille kolmelle pytylle oman. Siihen loppui se kärkien säätö.
