Talvella jo ehdin tilata maahantuojalta Nevadan vakio takatarakan ja -laukun, mutta ei se tarakka sopinut Anniversarioon. Perä on sen verran erilainen.
Siitä suivaantuneena totesin, että on se rauta näitä käsiä tähän asti totellut. Ihan alusta asti ei tarvinnut aloittaa, vaan trokasin täältä kautta Calin hyvin säilyneen takatarkan, ekassa kuvassa. Siitä veistettiin alaosa pois ja tehtiin tilalle uusi.
Pahvimallineen kanssa sovittelin ja piirsin kuvat plasmaleikkuri robotille. Lujuusluokan 8,8 teräslevystä, 5 mm paksusta, leikattiin paikallisella pajalla kaksi suikaletta ja vähän pokattiin mutkia ja hitsattiin paikalleen. Vielä sorvattiin reilun kokoiset kannatinholkit. Sivulaukut roikkuivat ennen 8 mm kierretangon pätkien ja alumiiniputkiholkkien varassa. Laitoin M10 (8,8) pultit. Rautojen etupäät kiinnitin M8 kierteitettyihin reikiin, jotka ovat rungossa alkuperäisiä "kauhukahvoja" varten iskarien kiinnitysholkkien edessä.
Pyörään ei tullut mitään muutoksia, ja se on helposti palautettavissa syntymäasuunsa. Tai tarkemmin sanoen: M10 kierteen kiersin runkoon ennestään sileään reikään, (sivulaukkujen kannatin,) joka oli melkein oikean kokoinenkin. Oli, muuten, aika lujaa ainetta se runko. Sai olla tarkkana, ettei kierretappi katkea.
Pari kerrosta ruostesuojamaalia ja mustaa Miranolia päälle. Hitsauksesta kärsineeseen kromaukseen meikkasin kromin väristä maalia. Olishan koko komeuden voinut kromatakin, mutta ei tämä ole mikään kromilaiva. Vesihionta olisi tietysti ollut paikallaan ennen loppumaalia, mutta ne on talvihommia.
Lopputuloksen, pyörän kanssa, näkee Guzzigalleria osiossa.
Niin... eihän tähän pyörään ole mitään matkustajaa meinattu alunperin. Mutta, kuten usein käy, nämä jutut muuttuu.
