Kriisipalvelu motoristeille

[motomatti]

Laitetaanpa taas tämäkin näkösälle jos sattuu olemaan tarvetta keskusteluun tai muuhun toimintaan johtuen esim. vammautumisesta kolarissa.
http://www.smoto.fi/index.php/smototoimii/motukka

mm

[Espoon jätkä]

 
Riisiapua ?

Minkähän takia kaikki, tai ainakin lähes kaikki tarvii nykyään kriisiapua ja psykologia lähes joka hommaan?
Mun mielestä se on kummallista.
Vanhan liiton miehenä, itseni 16 vuotiaasta elättäneenä (40v) olen oppinut siihen, että aina sitä selviää,
kunhan vaan painaa menemään tavalla tai toisella.
Jos on ollut onnettomuudessa, on selvää, että apua tarvitaan, mutta kun nykyihmiset on niin
helvetin heiveröisiä ja avuttomia reppanoita, että suurinpiirtein kun tulitikku tippuu lattialle, tarvitaan
vähintään puolen vuoden kriisipsykologiapu ja sittenkään ei meinata pysyä pinnalla.
Mikä porukoita oikein vaivaa ?  Häh?
Omituista meininkiä.

Sen sijaan, että ihan itse tehtäisiin jotain itsensä eteen, niin jäädään seisomaan kuin Hoo Moilaset ja
ruikutetaan ja surkutellaan vaikka kuinka ja kauan.
Tosi omituista.

[motomatti]

Se tuli jälleen viikonloppuna, harmikseni, esille että olin aikoinaan ensimmäisenä moista toimintaa vastustamassa kun sitä esitettiin Smoton yhdeksi toiminnan osaksi. Niin vain kävi että minun ja muutaman muunkin mielipiteen yli käveltiin ja kriisiryhmä Motukka perustettiin.
Perusteluni oli melko lailla samanlainen kuin Espoon jätkänkin. Lisäksi köyhän yhdistyksen pienistä varoista oli kysymys. Joita tietysti yritin silloin varjella.

Sittemmin olen tullut huomaamaan, kuten muutkin aikoinaan hanttiin panneet, että väärässä olin. Sen lisäksi että Motukassa toimii psykiatrian ammattilaisia se on vetänyt toimintaansa vertaistukihenkilöiden lisäksi myös julkisen terveydenhoidon verkoston hyväksynnän ja on täysin omillaan tuleva organisaatio joka pyörittää omaa talouttaan ja on Sosiaali- ja terveysministeriön avustuksen piirissä. Suuri osa rahoituksesta tulee yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. Smoton jäsenmaksuja tähän ei kulu.

Taloushan ei tässä kuitenkaan ole pääasia vaan se että tällä palvelulla oli sosiaalinen tilaus ja autettavia henkilöitä on ollut valitettavan paljon.

Pakko on ollut tunnustaa että kovin väärässä olin tämän asian suhteen.

Kaikki ei ole niin kovia jätkiä kuin minä ja Espoon jätkä. Esimerkiksi kyytiläisen vaikea vammautuminen kuljettajasta johtuvan virheen vuoksi voi tarvita pitkäaikaista ammattiapua. Kuljettajalle.

mm

[TunturiTT]

Riisiapua ?

Minkähän takia kaikki,****lässyn lässyn lässyn*** ja kauan.
Tosi omituista.

Sinähän oletkin niiiin äijä että heikompia heikottaa.

[TimoEv]

Ottamatta kantaa motoristien kriisiaputarpeeseen, olen Espoon Jätkän kanssa samoilla linjoilla.
Parisen vuotta takaperin paloi Kauniaisten vanha asemarakennus. Ihmishenkiä tms. arvokasta ei ollut uhattuna, eikä ympärillä olevaa omaisuuttakaan. Kauniaisten kaupunki järjesti kriisiapupisteen asukkaille palon johdosta. Voi elämän kevät!!!
Jokaiseen vähänkin turvallisesta arjesta poikkeava tapahtuma on ns. katastrofi, johon tarvitaan kriisiapua. Lapsetkin opetetaan siihen, että arjen vastoinkäymisiä ei tarvitse sietää ilman hyvittelyä; karkkia tms.

Asioita vain sattuu - shit happens - eikä ihan kaikkea tarvitse silitellä tai taputella. Lentokoneita putoaa, jäätelöpalloja putoaa. Jalkoja katkeaa, samoin kynsiä. Kaikki tapahtumat eivät tarvitse psykiatriryhmää lepertelemään osallistujille...

[TunturiTT]

Kesällä ystäväni menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa moottoriradalla. Tapahtuman johdosta hänen leskensä ei meinaa vieläkään olla normaalielämässä kiinni. Kukaan ei hänelle tarjonnut/tarjoa kriisiapua. Ei ammattilaisia ei päästäisi käytännössä lähellekään, mikä on toisaalta hyväkin; ei pääse keittiöpsykologit enempää hämmentämään.
Ystäväni kilpakumppanit ovat ryhtyneet puntaroimaan omaa harrastustaan ja jotkut jopa päättäneet laittaa ajorukkaset naulaan, absurdin onnettomuuden myötä. Itseäni vieläkin edesmennyttä läheisemmät ystävät ovat minulle ja vaimolleni kiitollisia, että vietimme juhannuksen (pari päivää onnettomuudesta) heidän kanssaan mökillä. Siellä ei puntaroitu tapahtunutta, ei surtu menneitä yms. Pelkkä läsnäolo ja ymmärrys asiasta riitti "terapiaksi".

Tahdon vain tällä sanoa, että tarvetta tälle palvelulle on. Espoon jätkä ja Timokin idioottimaisesti rinnastaa jäätelöpallon putoamisen ja kissan vastakarvaan silittämisen läheisen poismenon aiheuttamaan suruun. Ei ihan mene noin. Kun tarpeeksi läheltä ja tarpeeksi "väärin" joku henkilö riistetään, saa jokainen aiheen oikeaan perspektiiviin. Kuoleman ja sen jälkipuintiin liittyvän terapian tarpeen vähättely ja sillä leikkiminen on vainajien arvon rienaamista ja sitä en ainakaan henkilökohtaisesti hyväksy. Jokainen käsittelee surunsa eri tavoin, itse en juuri silmäkulmaa kostuttanut ystävän poismenosta, eräät henkilöt kostuttavat yhä kurkkunsa väkijuomilla sen johdosta.

[Tuulenpoika]

TunturiTT ja Motomatti puhuu täyttä asiaa.Kuinkahan monta mahkoilevaa miestä on kannettu ennenaikaisesti hautaan kun ei kuitenkaan ole kestettu.Ja apuahan ei haita,perkele.Eikä nyt ole ollut puhetta mistään tikku kynnenalla murheesta. Kriisityöhön kuolutettuna uskon apuun silloin kun todella vakavaa on sattunut.Turvalleen vedettyäni OMAN AJOVIRHEEN takia Itavallassa,suurin hätäni oli,miten rakkaammalleni kävi.Mikä helpotus ,kun hän nilkutteli vastaan.Oi siinä varmasti apua tarvittu jos esimerkiksi puoliso olisi halvaantunut.Mutta osaahan suomalainen mies kunniakkaasti itseään hoitaa.Potkut,avioero,poika paljastuu homoksi..eikun viinaa lääkkeeksi tai haulikolla päähän.Sankarillista.

[Reima]

Jokainen ihminen kokee asiat vaan erilailla ja kaikki eivät osaa kohdata omin avuin elämän kriisitilanteita, oli ne sitten mistä syystä johtuvia tahansa.
Ei tässä kriisipalvelussa mielestäni ole kysymys mistään paapomisesta.  Kaikki vaan eivät ole "kovia jätkiä" ja sitten kun se sattuu omalle tai läheisen kohdalle niin...

Toivottavasti Gruppon jäsenten menttaliteetti ja kirjoittelu tässä asiassa pysyisi asiallisena ja ajellaan ihmisiksi!

- Reima -

[kaide]

Voihan tuota kokeilla kun seuraavan kerran jotain sattuu, vaan en siitä kyllä mitään suostu maksamaan edes 0,99€/min+pvm. Jotenkin nuo järkyttävät tapahtumat täytyy työstää pois mieluiten ilman kemiallisia aineita.

[Olli]

... Espoon jätkä ja Timokin idioottimaisesti rinnastaa jäätelöpallon putoamisen ja kissan vastakarvaan silittämisen läheisen poismenon aiheuttamaan suruun. Ei ihan mene noin....

Minä kyllä luin ja ymmärsin nuo kommentit ihan päinvastaisella tavalla, noita ei missään tapauksessa rinnastettu siten kuten väitit.

... Kaikki tapahtumat eivät tarvitse psykiatriryhmää...

Korostus minun.

[jjp]

Kuoleman ja sen jälkipuintiin liittyvän terapian tarpeen vähättely ja sillä leikkiminen on vainajien arvon rienaamista ja sitä en ainakaan henkilökohtaisesti hyväksy.

Minusta täällä ei tuollaista ollut. Enemmänkin arvostellaan oikeastaan sitä että tällaisia, oikeasti rajallisia, resursseja ollaan suuntaamassa ihan jokaiseen normaalista poikkeavaan tapahtumaan(vrt. tuo juttu Kauniaisten asemasta).

[TunturiTT]

Myönnän, että saatoin tuon Timon tekstin lukea hieman pikaistuksissa, pahoittelut siitä. Mutta mitenkään muin päin en tuota "Espoon Jätkän" tekstiä osaa lukea.

[jjp]

Myönnän, että saatoin tuon Timon tekstin lukea hieman pikaistuksissa, pahoittelut siitä. Mutta mitenkään muin päin en tuota "Espoon Jätkän" tekstiä osaa lukea.

Siinähän selvästi sanotaan, että 'Jos on ollut onnettomuudessa, on selvää, että apua tarvitaan...'. Mutta kun sitä kriisiapua ollaan tunkemassa joka väliin. Näiden onnettomuustapauksien lisäksi.

[TunturiTT]

Myönnän, että saatoin tuon Timon tekstin lukea hieman pikaistuksissa, pahoittelut siitä. Mutta mitenkään muin päin en tuota "Espoon Jätkän" tekstiä osaa lukea.

Siinähän selvästi sanotaan, että 'Jos on ollut onnettomuudessa, on selvää, että apua tarvitaan...'. Mutta kun sitä kriisiapua ollaan tunkemassa joka väliin. Näiden onnettomuustapauksien lisäksi.

Joopa joo, ja sanotaan heti alkuun myös:

Huh?
Riisiapua ?

Minkähän takia kaikki, tai ainakin lähes kaikki tarvii nykyään kriisiapua ja psykologia lähes joka hommaan?
Mun mielestä se on kummallista.
Vanhan liiton miehenä, itseni 16 vuotiaasta elättäneenä (40v) olen oppinut siihen, että aina sitä selviää,
kunhan vaan painaa menemään tavalla tai toisella.

[TimoEv]

Niin...en missään kohdassa väittänyt tai vähätellyt avun merkitystä kun kohdalle sattuu. Ymmärrän ja hyväksyn tietenkin erilaisen henkisen tuen ja avun, kun sitä ihan oikeasti tarvitaan.
En vain ymmärrä sitä, että esim. Kauniaisten aseman palaminen on sellainen, johon kaupunki järjestää jos jonkinlaista apua. En ymmärrä sellaisen avun järjestämistä tapauksissa, joissa sitä ei tarvita. Tämä on vähän kuin kotona riitely: Ei jokainen poikkipuolinen sana tai mielipide tarvitse syvällistä analysointia tai ripittäytymistä. Aamulla sitä herää taas uuteen päivään...

Vuosien aikana olen mm. hakenut pari palouhria ulos, leikannut auton irti ihmisestä, hakenut tytön pois linja-auton etuakselin alta jne. Palokuntahommissa näkee ja kokee...
En ole tullut kyyniseksi tai tunteettomaksi, mutta realistiksi olen tullut. Tai oikeammin - olen lopettanut kauan sitten sellaisten asioiden murehtimisen, joille en ( enää ) mahda mitään. Suhtaudun näin myös edellislauantaina sattuneeseen kylkimyyryyn. Se vain tuli ja nyt hoidan pois asiaan liittyviä käytännön juttuja turhaan jauhamatta asioita mielessäni.

Pahoittelen, jos aiheutan ajatuksillani mielipahaa. Tästä enempää...