Drop tulee siitä kun käytetään valojen liitäntää, vaikkakin mahdollisimman läheltä akkupäätä. Kun valot ottavat amppeeritolkulla virtaa syntyy releissä ja johtimissa jännitehäviö. Viitejännite on siis alempi kuin akun. Joku lie mitannut, että 0,6 V on lähellä sitä pudotusta. Jos valot sammutetaan putoaa virta siinä johtimessa ja jännitehäviö, ollessaan virran ja vastuksen tulo, myöskin putoaa. Drop ei siis enää olekaan 0,6 vaan jotain vähemmän. Se menee siis lähemmäksi akun jännitettä, siis nousee. Koska säätäjän toiminta perustuu viitejännitteen näytteen seuraamiseen lisättynä ilmeisesti pienellä ennakolla, joka lienee se oletettu 0,6 V, säätäjän lähdön jännite nousee lähelle akun jännitettä lisättynä ennakolla. Tällöin viitejännitteen näyte tietysti myös nousee. Säätäjä seuraa uutta näytettä nostaen lähtöä ja lisäten siihen ennakon. Tämä nousu näkyy taas jännitenäytteessä ja lähtö nousee taas. j.n.e. Tämä on sen laitteen epävakauden syy, suunnitteluvirhe.
Jos purkin sisään on pääsy, sen trimmerillä, jos se siellä on, täytyy säätää antojännitteen "ennakko" riittävän pieneksi, sanoisin olemattomaksi, ja kytkeä viitejännitelähteeksi joku pysäyttäessä pimenevä johdin, jonka perässä on aina vakio kuorma. Tuo mainitsemasi 44 varning light (liekö hätävilkut) vaikuttaa hyvältä. Viimeistelyksi trimmerillä säädetään lähtö niin, että se ei heilu ja huoju. Volttimittarin olisi oltava true-RMS mittari, jollaiset ovat kyllä aika arvokkaita. Kyllähän muukin mittari näkee sen, että jännite pysyy kohdallaan, sen todellinen arvo vaan ei ole oikea.
Jos taas laite on suunniteltu niin, että se ennakko on oltava, muuten lähtö on matala, tällöin viitejännitteeseen on tehtävä se droppi, 0,6 V tai mikä se sitten onkin, jotta saadaan 14,4 V. Tähän viittaa se, että referenssijännitteenä, enkä nyt tarkoita sitä viitejännitettä, on 7 V:n zener ja kaksi jännitteenjakajaa kiinteästi. Jos halutaan, että säätäjä seuraa omaa tekemäänsä jännitettä ja säätää sen aina, ilman mitään ennakkoa, aina johonkin arvoon, on muutettava sitä referenssivirtapiiriä kummastakin päästä, siis kummastakin niistä kahdesta jännitteenjakajasta, jotka ovat sen 7 V:n zenerin päissä. Se tuskin on käytännöllistä.
Siis – on tehtävä se keinotekoinen drop ja otettava viitejännite siitä pisteestä 44. Koska virtaakin menee siinä viitejännitteen siimassa hiukan, tarvitaan mieluummin amppeerin diodeita yksi tai kaksi sarjaan, siis siihen viitejännitteen johtimen päähän tai johonkin sopivaan kohtaan väliin. Anodipää pyörään päin ja katodipää, renkaalla merkitty, säätäjään päin. Niiden jännitteenpudotus 0,5-0,8 V ei riipu paljoa virrasta, eikä sen johtimenkaan virta paljoa vaihtele. Sarjan 1N4001 normaali aksiaalimalli on hyvä ja hinta on n. 0,10 € jos ei ole kiskurikauppa. Kun oikea asetelma löytyy niin paksu kutistemuovituppi päälle ja siinähän se. Sitten se säätäjä tuntee todella vain akun jännitteen ja säätää sitä sen noustessa alemmaksi ja laskiessa ylemmäksi, eikä heilu satunnaisten valojen vilkuttelujen mukana. Ryömintää ehkä ei voida silti estää, mutta se onkin tekovika.
