Inhokki MP-tiet

[Tuulenpoika]

Mun inhokki tie on ylivoimaisesti Itavallan Grossglockner.Pelkkiä huonoja kokemuksia.
Kesäkuussa 09 matkalla Kroatiaan satoi saatanasti,näkyvyys 5 metriä.Kun päästiin yli, vedin vielä omasta mokasta turvalleni liukkalla .Etujarrua liikaa ja menoksi.Onneksi kunnon suojat,eikä törmätty mihinkään.Itse lensin päälleni ansvalttiin,onneksi oli kunnon kokopotta päässä,selvisin pelkällä vertavuotavalla nokalla.Eipä sen jälkeeeen ole tullut ajettua avokypärällä.
Heinäkuussa 2010 kun palattiin Italiasta Locknerin kautta,satoi taas.Ja ylitimme Locknerin yhdellä pytyllä.Tps (kaasuntunnistin)oli hajalla,pyörä söi 14 litraa sadalla ja tuntui hajoavan millä hetkellä hyvänsä.Kyllä oli fiilikset perseestä.
Kaikkein kummallisinta kuitenin oli,takapenkkiläinen ei valittanut.Onkohan hän täyspäinen ?
Vielä minä joskus ylitän Locknerin auringossa ja näen Murmeleita !!!!!!

[KariL]

Mun mielestä täältä kotimaastakin löytyy ikäviä teitä - ainakin tääältä K-Suomesta.

Tarkoitan tätä nykyistä tapaa korjailla sorateitä. Pintaan ajetaan vankka kerros mursketta. Joskus sentään vaan 0-16mm, mutta välillä myös jotain 32-64mm tavaraa. Sitten se jätetään muutaman kuukauden ajaksi (kesällä) liikenteen pakattavaksi!
Yksi pahimpia oli viime kesänä väli Rutalahti-Viisarinmäki väli - kaikki routineet kohdat oli laitetttu tuollaiselle karkealle murskeelle joskus kesäkuussa. Sellasta kivan irtonaista tavaraa oli vaihtelevasti 0-20 cm:n vahvuudelta. Siihen siitten tuli vetästyä vastahankitulla Calilla - jännnitystä elämään, ja emännälle. Onneksi oli kuitenkin Cali - sillä selvisi myös tällaisesta maastokokeesta. Uskon, että aikaisempi ajokkini, bmw - oli mennny multa kyljelleen sinne murskeen sekaan.
Tällaisia inhokkiteitä on täälläpäin aika paljon. Sellaisia teitä, jotka jostain kylänpinnasta lähtiessä on alkuun muutama kilometri asfalttia/öljysoraa - ja sitten muuuttuu soraksi - ja sinne on tehty tuollaista korjausta. Missään tienvarressa ei takuulla ole minkäännlaista liikennemerkkiä varoittamassa asiasta...
Voiko tästä valittaa muille kuin kavereille?

KL

ps. niin, niin, on tietty myös kalustokysymys...
pps. vai olisko vaan soralla-ajotaidot päässy ruostumaan...

[millegt]

Ai niitä on tullut taas. Joskus 20 v. sitten ajettiin veljen kanssa Leppävirralta Pieksänmäelle joka on mukava väli niin siellä tuli mutkan takaa vastaan irtosepeliä öljysoralla, pysyttiin molemmat kyllä pystyssä. Olisko joku merkki ollut, en muista.

Muuten on melko tappavia nää kaikki isot tiet kun lähtee turusta, esim tampereelle tai hämeenlinnaan, jos ei viitti pikkuteitä ajaa niin eka tunti pari on aika puuduttavaa

[Antsu]

2 Tie väli Vorssa-Pori. Kyllä on tylsä.

[millegt]

yeah,
huittislainen mopomies on samassa asemassa kun paimiiolainen veneilijä, ekat tunnit aina sitä samaa herkkua

[MarkkuEVP]

Savettu ja markä soratie !!!

Tosin 70-luvulta.... mutta on tulevaisuutta. ?

Soratie sidottiin savella ja kalsiumkloridilla  ( vettä ja lanausta )
Työmaalta sain houkuteltua kaverin kyytiin ( oli tietoinen senaikaisesta ajotyylistä )
 Vedettiin sitten kunnon lipat... huomasin kurvissa ettei pyörä ollut alla....vaan kyljellään mentiin.
Ja pyörä kiinni ainonaan tiessä olevaan ylösnousseeseen kiveen..ja jatkettiin sitten vielä 50 m ilman pyörää.

Taidan olla ainut joka on kaatunut 10 km kotimatkalla  joka kilometritoplan välillä ainakin kerran....

[KariL]

Juu, muistan minäkin 70-luvun ja savetut soratiet.

Kyllä se niin on, etä täällä k-suomessa sellaset tiet on historiaa, tulevaisuutta - ja tätä päivää. Tuossa aikaisemmin kerroin siitä tien pohjan rakentamisesta sepelillä.
Viiime kesänä jo sitten muutamat noista teistä oli saatu pakattua ja pintaan oli tullu se hienompi aines. Ei niille teille viitsiny sateella kakspyöräsellä lähteä - kyllä ne on oikeesti liukkaita.
Kun tuo ensikesän MG-kokoontuminen on täällä k-suomessa, niin siihen yhteyteen vois järjestää sellasta extreme-puuhaa, että ajetaan muutama tuollanen tie. Kuivalla kelillä sellanen vasta "sepelöity" ja märälle sitten joku, missä on jo savi pinnassa. Idea vapaasti käytettävissä.
Ei tietysti toimi nappularengas- tai oikeilla kurapyörämiehillä...

Tässä sitä ihmettelee, että kaikenmaailman verot ja maksut on tullu maksettua, niitä tarvitaan kuulema mm. tieverkon ylläpitämiseen. Miksen minä sitten uskalla ajaa niitä maksamiani teitä...?
Onneksi tääällä Grupppon palstalla on kavereita, joille voi valitttaa tästä(kin).

t. KL

ps. "kyllä minä niin mieleni pahotin..."

[Ekku]

Kun tuo ensikesän MG-kokoontuminen on täällä k-suomessa, niin siihen yhteyteen vois järjestää sellasta extreme-puuhaa, että ajetaan muutama tuollanen tie. Kuivalla kelillä sellanen vasta "sepelöity" ja märälle sitten joku, missä on jo savi pinnassa. Idea vapaasti käytettävissä.

ps. "kyllä minä niin mieleni pahotin..."

Jos porukka todella niin haluaa, niin kyllähän se onnistuu...

Tosin meikäläisen pakettiautoon ei kerralla mahdu kuin nippa nappa 2 Guzzia, että tulee romunkeräysreissulle ehkä useampi kierros...

ps. "Kyllä jokamiehenoikeuksien tilalle pitäisi saada jokamiehen velvollisuudet".

[Tuulenpoika]

Minulla on mökki Viitasaarella,keski-suomessa.Viimeiset 12 km km on hiekkatietä ja välillä on aika luikertelua Calilla.Kerran palattiin Lofootin reissulta kaikki mahdolliset varustukset pyörän päällä,oli teltat ja rangiat.Olivat juuri lananneet ,pinnassa senttien pehmeä hiekan ja sepelin kerros.Tietysti myös satoi...Gusti luikerteli minne sattui.Takapenkkiläinen istui silmät kiinni.Perille päästiin kaatumatta vaikka meno oli kuin Guevaran elokuvassa..Kyllä wiskypaukku merillä maistui.

[guzzismo]

Kerran kesällä Keski-Suomen tuolla puolen osuttiin laajan suoaukean ylittävälle asvalttitielle, joka oli tietyön alla, taisi olla joku kolminumeroinen tie. Ennen tietyömaata oli 50 nopeusrajoitus ja varoituskyltti, jossa luki "Varo verkkoa". Laskin nopeuden sallittuun ja aloin ihmetellen tarkastella lähimaastoa, että mitä prkleen verkkoa...? Sitten suureksi ihmetyksekseni ja kauhukseni huomasin vanhan halkeilleen ja routineen asvaltin päälle levitetyn betoniverkkoa!!! Sitten etupään alla jo rysähti ja California alkoi seilata epämukavasti aaltoilevan betoniverkon päällä. Takana tuli autoja ja vastaantulevalla kaistalla levitettiin jo uutta höyryävää öljysoraa verkon päälle. Alkusäikähdyksestä selvittyäni mieleeni tuli kuva raudoittajasta, joka suruttomasti "surrailee" viiksilangalla verkkoja yhteen, toivottavasti oli muistanut kääntää rautalangan päät alaspäin. Siinä sitä sitten rytisteltiin yhteen sidottujen verkkojen päällä useita satoja metrejä ja lopulta selvittiin pystyssä suon yli. Kun sitten seuraavalla tauolla tuumailtiin koettua, todettiin, että siinä joku vanha raksainssi oli päässyt tietyömaan vastaavaksi. Onneksi oli kuiva keli, sateella olisi saattanut tulla ylimääräistä toimintaa.