Läppärunkokalibraattori DIY

[Arska]

Pelle Peloton -mallisen mittarin saa tehtyä alle 10 euron kirkkaasta muoviletkusta, kuusiokoloruuveista ja jarruputkesta.

Muutamien kokeilujen jälkeen päädyin seuraavaan:
-Vajaa 10 metriä sisämitalta 9 mm letkua, letkuun vettä reilun metrin mittainen patsas letkun mutkaan suunnilleen keskivaiheille ja viritys roikkumaan niin että pystysuoraa nousuvaraa vesipatsaalle jää vaikka metri.

-Liitosnippelit tein sopivista kuusiokoloruuveista. Porasin niihin 1,5 mm reiät läpi. Kuusiokoloon tinasin letkulle liittimet jarruputken pätkistä. Noihin nippeleihin laitoin pienempää letkua ensin pätkät muutaman päällekkäin niin että 9 mm letku on tiiviisti.  Ruuveille o-renkaat tiivisteeksi, niin käsikiristys läppärunkoon riittää.

Jos vesipatsas käyttäytyy liian levottomasti on letku lyhyt, vesipatsas lyhyt tai liittimien reiät liian suuret. Kokeilun aikaisemmassa vaiheessa tinasin liittimen reiän kevyesti umpeen ja porasin uuden reiän  alle 1 mm terällä. Jos epäilee laitteen tarkkuutta niin vaihtaa vaan letkunpäät keskenään ja tuloksen pitää olla edelleen sama.

Vasemman läpän säätöön ei TPS:n takia kannata koskea jos ei ole yleismittaria tai muuten tiedä miten se tapahtuu. Siitä on ollut täällä toisaalla kattavat ohjeet.

Cali EV vm -00 kone tulille ja alipaine-eroa löytyi 200-240 mm H2O. On tehtaan säädöissä ja ajettu 30tkm. Joku tietävä osaa varmaan sanoa onko se paljon.

Epätasapainoa epäilin, koska menossa oli toisinaan tasaisella pintakaasulla sellaista meinaamisen tuntua varsinkin siellä 3-4 kilovarvin alueella, veto ei ollut aivan tasaista. Kulutuskin on aavistuksen korkea. Alle 5 litran ei pääse mitenkään ja liki 7 menee helposti. Onhan tossa toisaalta toi suurempi orkkispleksi ja laukut.

 Omalle työllehän ei hintaa lasketa... 

EDIT: mittasin vielä veden määrän letkussa, yhteensä 120 cm. Letku on heitettynä seinätikkaan puolan yli, ylämutka on jossakin pään korkeudella.

[Arska]

Läpät säädin seuraavasti:

Vasemman läpän päällä 7 mm kannalla olevalla ruuvilla säätelin paineet tasan kierrosalueella 3000 paikkeilla. Sen jälkeen oikean puolen läpän toppariruuvia (pieni kuusiokoloruuvi) kunnes paineet on tyhjäkäynnillä tasan.

Tulipa kaasuun herkkyyttä. Balanssisäädön tarvetta oli vajaan kierroksen verran.
Miten lie huollon hemmo säädöt hoitais, tämä tuntui toimivan ja herkkyyttä  kalibraattorissa riittää  kun niin pieneen säätöön reagoi.

EDIT: Ajokokemus
Wanhasta maatalouskoneesta tulikin kertaheitolla kierroskone. Vetoa ja vääntöä löytyy aivan toiseen tahtiin ja kone käy nyt halukkaasti myös 4000-5000 välillä. Aivan pintakaasu riittää sataseen saakka hyvin. Aiemmin meno oli väkinäisen oloista ja täristävää yli 4000 varveilla pienellä kaasulla, että ihmettelin kun täällä puhutaan kierroskoneesta. Selkeä veto alkaa nyt 3000 paikkeilta aivan olemattomalla kahvankääntämisellä. Tyhjäkäyntiäänestäkin kuulee nyt että kone käy molemmilla pytyillä samalla voimalla.

Kusti on kaikin puolin aivan orkkis, mitään tuuninkia ei ole tehty.

[TunturiTT]

Ja ihan vaan tulevaisuutta ajatellen; kannattaa lirauttaa putkiin jotain värikästä 2-T öljyä. Se on huomattavasti vaarattomampaa imaista koneeseen KUN tulee ajatuskatkos käynnistäessä. Nuo nipat kurkkuihin tulee suoraan MIG/MAG-hitsauskoneen kaasusuuttimista. Samalla kun siinä on kierre sopivasti, on siinä myös sopiva kuristus. On myös valittavana 0,6-2mm reikiä. Letkunkin saa tuohon mukavasti kiinni. Ei varmasti lisää kustannuksia.

[Arska]

Miten vesi on vaarallista koneeseen joutuessaan? En tiedä onko asia eri jos on kattikone. Ainakin toisesta maailmansodasta saakka moottoreihin rakenneltiin imupuolelle vesisuihkutuksia jotka siis toimi ajettaessa.
 
Tässä värkissä on niin pieni reikä imupuolelle ettei siitä määrästä minun mielestäni ole mitään haittaa jos kone imaisee. Totahan ei ole tarve käyttää ajon aikana. Riittää kun saa säädön kohdalleen läpän vähäisellä avautumalla. Suuremmalla läpän avautumalla ei pienet heitot enää vaikutakaan niin paljoa. Vesi kyllä poistuu jos kone käy hetkenkin sen jälkeen.

Reilu 20 v, sitten poistin auton moottorista karstaa vedellä; ilmanputsari pois, kaveri painamaan kierroksia kaasulla vähintään riittävästi ja puutarhaletkusta vettä paineella kaasarinkurkkuun. Jos meinasi kone tukehtua niin sitten lisättiin kaasua tai vähennettiin vettä. Se oli aivan yleisesti käytössä oleva konsti.

Tuo kaasusuutin on hieno huomio. Mitä pienempi reikä, sen parempi, tähänkin tarkoitukseen