Jos on johonkin pyörämalliin tottunut ja sen tapoihin voi olla ihmettelyn paikka kun on ikääntynyt pyörä on alla eikä toimi oikein.
Varsin usein tapahtuu virhe että kuluneen ja hyvin vanhan (Yli sataviisikymmentätuhatta km alkaen.) Ryhdytään tekemään laajaa remonttia. Siinä suhteessa pitää katsoa että vanhat hammaspyörät ovat käyttökelpoisia mikäli pyörää on, ylipäätään, huollettu asiallisesti. Kun laittaa uudet laakerit niin vaivat katoavat noin vain. Laakerit ovat halpoja ja kohtuuhintaan saatavissa, hammaspyörien osalta ei kaikki onnistu.
Aika moneen käytettyyn olen törmännyt joissa ei ole tehty tarpeellisiä huoltoja. Se aiheuttaa ennenaikaista vaivaa.
Vanhoihin vaihteistoihin suosittelen RVS:ää. Asiasta on paljon spekulaatiota. Hyvää ja huonoa. Se selittyy sillä että huono on jo avun ulottumissa. Ei huonoa kannata korjata lainkaan.
Vaihteisto, teknisesti, on laakereiden kunnon varassa. Jos se ei toteudu niin turha on lisäaineita laitella.
On yksi perussyy: ajaminen tapahtuu liian alhaisilla kierrosluvulla. Harvakäyntinen, isokuutioinen moottori kyllä jaksaa. Tulee vammoja mutta kuulostaa komealta. Ajakaa aina reippailla kierroksilla! Tyypillisesti pidetään noin 3000 kierrosta alarajana. Sen alle ei kannata vedättää voimalla.
Hidasajo liian isolla vaihteella tekee sen että että syntyy iskukuormitusta jota vaihteisto ei kestä, ajotavasta riippuen, 50.000. sataantuhanteen kilometriin. Käytännössä pintakarkaisu, epätasaisen käynnin tuloksena, termi: pitting, syö hampaita.
Kerrottakoon että edellä kerrottu koskee Guzzin vinohampaisia viisivaihteisia vaihteistoja.
