Italiassa joku voi hyvinkin väittää mitä vain. Ja Wikipediaan kirjoittaa. Fakta kuitenkin on, että nuo Hondan tehdasraaserinelikot olivat 16-venttiilisiä DOHC-koneita "harjakaton" muotoisin palotiloin (vai miten tuo pent-roof pitäisi kääntää?), kun taas tuutti oli 8-venttiilinen SOHC-kone hemi-palotiloin. Ja ainakin tuossa Benellin koneessa näyttäisi voimansiirtokin olevan ihan eri tavalla hoidettu kuin tuotantovehkeissä. "Lähtökohta" on tietysti venyvä käsite, mutta ei noissa Hondan ja Benellin tuotantovehkeissä tainnut olla sylinterien määrää lukuun ottamatta mitään yhteistä tehdaspyörien kanssa.
Muutenkin tuo kopiointijuttu tuntuu heittäneen vähän häränpyllyä tässä vuosien kuluessa. Jos luette vaikka Vic Villoughbyn koeajojuttuja 60-luvulta, niin tuoreeltaan se juttu meni nimenomaan niin päin, että Benellin raaseria epäiltiin (ilmeisen perusteetta) Hondan kopioksi. Taustana tietysti se fakta, että Honda esitteli oman nelikkonsa ennen Benelliä. Kaksitahtitekniikanhan japanilaiset varastivat MZ:lta, mutta Hondan ei tarvinnut ainakaan enää 60-luvulla moottoritekniikan puolella kopioida ketään, päinvastoin: muut kopioivat Hondaa. Runkopuolella asia oli vähän toisin, mutta siinäkin apua haettiin briteiltä, ei Italiasta. Italialaiset oppivat homman vasta 70-luvulla.
Vaikka tässä on tullut kirjoiteltua vähän kuin paholaisen asianajajana, niin tarkoitus ei ole mitenkään halventaa Benellin kuusi- tai nelisylinterisiä. En ollenkaan panisi pahakseni, jos joku noista nelikoista joskus omasta tallistani löytyisi (Seit ovat nykyään jo liian kalliita). Kylmä fakta kuitenkin on, että ne suunniteltiin De Tomason aikana ja aloitteesta nimenomaan lyömään japanilaiset heidän omilla aseillaan. Ja tuotehan ei ollut lainkaan huono: rivinelikko/kuutonen, jonka ajo-ominaisuudet olivat paljon paremmat kuin japanilaisilla esikuvillaan. Kuumimmissa versioissa taisi olla enemmän tehoakin? Kaupallinen menestys jäi kuitenkin vaisuksi ja japanilaisten lyöminen vain Alejandron päiväuneksi.
