Minkä tahansa teknisen laitteen tyyppihyväksynnässä testataan tarvittavat asiat ylikansallisen testausmenettelyn mukaisesti. Menettelyssä säädetään sekä testaus( mittaus )menetelmät, että testauslaitteet. Esim. sähkötekniikassa on ns. sormi, jolla testataan vieraan esineen tunkeutuminen laitteen sisään. Sormi on mitoiltaan ja niveliltään tarkasti määritetty ja sovittu.
Jospa vaikka testataan mp:n pakoäänen tasoa, niin siinähän on huomattavana seikkana testauspaikan heijastus-, absorbtio- ja kaikuolosuhteet. Jos katsastuksessa - tai tien päällä - mitataan ääntä, on tuloksen oltava vertailukelpoinen tyypihyväksynnässä saatuu tulokseen. Muutenhan ei voida esim. antaa sakkoa tai korjausmääräystä. Eihän rattijuoppoakaan tuomita sen perusteella, että henki haisee...
Ymmärtääkseni Suomessa ei ( vielä ? ) ole tällaista äänenmittauspaikkaa. Jotenka tien varrella mittauksesta saatua tulosta ei tarvitse pitää virallisena. Vaan mitenkäs viranomaiset tämän ratkaisevat? Pahoin pelkään, että tulee määräys, jossa vaaditaan määräaikana esittämään ao. virallinen todistus mittauksesta. Tällaisen todistuksen tietenkin saa Saksan TUV´iltä. Koko proceduuri maksanee luokkaa > 5000 euroa.
Sama juttu vaikkapa jarrujen kanssa. Ne on testattava kalibroidussa dynamometrissa, jotta taas saadaan hyväksyttävä tulos. Odotan erittäin mielenkiinnolla tätä asiaa! Väitän, että suomalaisessa päätöksenteossa ( Eduskunta ) ei ole riittävää tietoa siitä, minkälaisia jarruja pyörissä on. Erilaiset integraalijutut ja jarrukombinaatiot aiheuttavat vielä harmaita hiuksia. Ei tosin minulle...
Ja kun vielä on niitä kuormituksen mukaisesti etu/takapainetta jakavia juttuja...
Pahin skenaarion on se, että asiasta säädetään yksioikoinen laki tai asetus, josta paljastuu sekä kohtuuttomuuksia, että porsaanreikiä. Tämä on todennäköistä kylläkin... Huoh!