Jos apua ei saa, niin sittenhän sitä ei ole saatavissa!
Niin jos apu vaikuttaa vääränlaiselta niin ei kai se sitten käy.
Vuosikymmenet auttelin kavereita varsin monien merkkien suhteen kun oli tilat, vehkeet ja systeemit. Nyt, eläkkeellä, haluan tehdä itse itselleni, ja ihan vain sinä hetkenä kuin haluan, kaikenlaista mp-hommiin liittyvää. Kaverit ovat, eivät aivan kaikki, mutta suurin osa kun kaveripohjalta tekevän huoltomiehen menettäneet ihan siksi etten tee enää kalja- tai kiitospalkalla.
Viimeksi eilen soitteli eräs että miksen ole verstaallani kun hänellä oli pyörässään ongelma. Pirustako minä tiedän milloin jonkin tuttavan pyörä prakaa. Maksan kuitenkin pikku pajastani useamman satasen kuussa eläkerahoistani niin alkaa risoa ovelle kolkuttelevat ongelmatapaukset. Neuvon kyllä, mielelläni, merkkihuollon osoitteen tai miten asian voi hoitaa itse.
Jokaisen olisi paras miettiä kohdallaan että jos homma ei omilla käsillä syystä tai toisesta suju, ei uskalla tai ei ole välineitä, niin sitä varten on aika monta firmaa jotka oikein halusta sellaista tekevät. Itsellänikin on sellainen paja osaomistuksessa mutta ihan eri paikkakunnalla ja on täystyöllistetty, onneksi. Osinkoja odotellessa.
Paras apu on kuitenkin oma apu ja kun on jonkin kerhon jäsen jolle yhteisö, kuten mp- tai mc-kerho, tarjoaa fasiliteetit tehdä hommia omalla aikataululla itse, on runsaasti. Lähinnä keväällä on nosturipaikat ajoittain varattuja mutta muu aika on varsin vapaata. Talvikaudella nosturit ja muut työkalut seisovat tyhjänä kuukausitolkulla eli tilaa touhuta kyllä riittää. Samalla, useimmissa kerhoissa, on palveluita kuten ravintolatuotteita. Joskus joutuu keittämään kahvit ihan itse. On, tietysti, omasta persoonasta kiinni pääseekö edes ehdokasjäseneksi. Pieni nöyryys on joskus paikallaan.
