Minä kun olen oppinut tinkimään vähän kaikesta niin se on verissä.
Silloin kun ajoin isoilla ja vähän pienemmilläkin enduroilla niin ajopinta oli enimmäkseen soraa. Karheat renkaat alla. Malli oli usein "Desert"-tyyppinen. Ainakin takana. Kokoontumisajomatkaa saattoi kertyä useampi sata vaikka suorinta reittiä pääsisi alle sadan viidenkymmennen km ajolla.
Toki ihan joka ilta ajettiin jossakin päin Pirkanmaan pohjoissivulla metsäteitä ja sivuteita ihan huvin vuoksi. Asuin silloin niillä seuduin: Vilppulassa, Kuorevedellä ja sitten pidempään Mäntässä. Alueella oli useita lajin harrastajia. Siihen aikaan lennätin pääasiassa Quota 1000:sta. Mutta oli pienempiäkin ja toki katupyöriäkin. Pari ratakelpoistakin.
Isolla suoralla tiellä on ajaminen yhtä juhlaa! Mutkaisella joskus liki orgastista. Enää, näin eläkeukkona jolla on liikuntavaikeuksia ja trike siltä varalta että ei jalka nouse ison pyörän satulan yli. Mutta ajan siis edelleen mielelläni soolollakin. Vain pyörän siirtäminen omin voimin sekä liikkeelle pääseminen ja pysähtyminen on hankalaa ja potää suunnitella etukäteen.
Viimeksi perjantaina ajelin Tampereelta Kiteelle Ponuun. Reitti oli Tre - Lammi - Asikkala - Selänpää jossa söin lounasta motoristiravintolassa nimelta J. Corazon. Varsin mukava mesta. Ruokakin kohtuuhintaista. Asiakkaita oli muitakin. Kylän korkeimmalla mäellä. Ei voi olla huomaamatta.
Voisi olla mukava ajelukohde motoristiryhmällekin.
https://www.facebook.com/pages/category/Restaurant/Ravintola-JCorazon-675285909595241/Reitti jatkui siitä Tuohikottiin ja Savitaipaleelle. Tällä kertaa en kiertänyt Taipalsaaren kautta vaan ajelin 13-tietä Lappeenrantaan ja siitä oikein isoa tietä yli Vuoksen ja suoraan Kesälahdelle.
Paluu Savonlinnan kautta Juvalle - Pieksämäelle - Kangasniemelle - Joutsaan ja Korpilahdelle. Juva - Pieksämäki väli oli sunnuntaina hyvin sateista. Sieltä sitten 9-tietä Tampereelle. Isoja teitä kaikki. Tuli liki tonni mittariin lisää kilometrejä. Kulutus koko reissulla tasan 5.5 litraa sadalle, keskinopeus sekin tasan 75 km/h. Muu liikenne hidasti. Loppumatkasta tein jokusen ohituksen mutta lähinnä ohituskaistoilla. Jämsän jälkeen en niin nauttinut ja tarvitsin särkylääkettä jota en ottanut koska se tekee ajamisesta huolimatonta mutta aika kivutonta. Nautin maisemista ja joitakin kuviakin otin. Naarajärvellä sain juttukaverinkin hetkeksi ja pyörää piti selittää.
Siinä siis tapani pitää hauskaa myös ajaessa. Isollakin tiellä.