Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: s151669 - Toukokuu 11, 2024, 19:04:22 ip
-
Niin. Viidessäkympissä pomppii. Justiinsa jotenkin ärsyttävästi. Ei alkuun huomannut mutta sitten kun alkoi kiinnittää huomiota niin ... onhan nyt jonkin sortin nopeusindikaattori. Mittarin pyörittimen kynsi kun taipui taas - pyörittimen lisävoitelusta huolimatta. Onkos tuohon mitään toimivaa ratkaisua vai etsinkö sopivan tarvikemittarin ?
Eturenkaan tasapainotus ei auttanut juurikaan.
Mitäs sitten ? Keulaöljyjen vaihto alkuun, joku muu, mikä ?
-
Katso onko renkaassa tai vanteessa pystyheittoa. Se ei näy tasapainossa, mutta pompottaa kyllä ajossa. Jos on kumissa hyppyä, niin sitten tutkimaan onko kumi noussut hyvin vanteelle vai onko renkaassa vika.
Toki myös keula kannattaa huoltaa, mutta se tullee vian perässä ja huollon puute ehkä korostaa oikeaa oiretta.
-
Katso onko renkaassa tai vanteessa pystyheittoa. Se ei näy tasapainossa, mutta pompottaa kyllä ajossa. Jos on kumissa hyppyä, niin sitten tutkimaan onko kumi noussut hyvin vanteelle vai onko renkaassa vika.
Toki myös keula kannattaa huoltaa, mutta se tullee vian perässä ja huollon puute ehkä korostaa oikeaa oiretta.
Ei siinä ainakaan tasapainottaessa ollut silmiinpistävää vikaa. Mikään ei tietysti ole koskaan täysin pyöreä - mutta paljonkohan on sallittu heitto ?
-
Alle pari milliä ei vielä juuri tunnu normaalinopeuksilla.
Noin matalalla nopeudella esiintyvä pompotus yleensä kielii rengasviasta tai esim jarrujutuista. Eli esimerkiksi kevyesti vääntynyt jarrulevy. Mutta nämä selviävät ilmaan nostettua etupyörää pyörittelemällä.
-
Semmonen arvaus johtui mieleen tuosta jarrulevystä. Senhän kuuluu olla kelluva. Voisiko se syöpyä jotenkin jumiin epäkeskeiseksi, tai vinoksi?
Sain minä kerran sellaisen takapyörän renkaan, jossa oli patti. Se tuli vasta kun rengas ajossa lämpeni. Oli siksi hankala havaita pajalla. Sain takuuseen uuden.
-
Nyt on mitattu, menetelmä kaksi tiiliskiveä ja kuusiokoloavainsarja tulkkina. Pari milliä heittää, ei varmaan pitäisi vaikuttaa ? Vanne todettu suoraksi menetelmällä tiiliskiveä vasten kuusiokoloavain ja kärki vanteen reunaan.
Pitää vielä tarkistaa haarukan ilmanpaine, moinen ei tullut mieleenkään.
Kunhan siis oikean arvon jostain löytäisi.
-
"Semmonen arvaus johtui mieleen tuosta jarrulevystä. Senhän kuuluu olla kelluva. Voisiko se syöpyä jotenkin jumiin epäkeskeiseksi, tai vinoksi?"
Ainaki ne jarrulevyjen niitit voi olla niin likaset ettei levy kellu kunnolla. Mä omiani putsailin ja elvyttelin eloon.
-
"Semmonen arvaus johtui mieleen tuosta jarrulevystä. Senhän kuuluu olla kelluva. Voisiko se syöpyä jotenkin jumiin epäkeskeiseksi, tai vinoksi?"
Ainaki ne jarrulevyjen niitit voi olla niin likaset ettei levy kellu kunnolla. Mä omiani putsailin ja elvyttelin eloon.
Todennäköistä että onkin. Ei sen silti varmaan pompottamista pitäisi aiheuttaa.
Tutkin tuota keulaa. Ei tunne korjausopas moista: siinä on auton venttiili toiseen teleskoopin päässä ja yhdysputki toiseen teleskooppiin. Jos tämä nyt keulanhuoltohommiksi vielä eskaloituu niin mitenkähän irtoavat ehjänä ? Putki menee yläkolmioiden päältä ja jossain nopeusmittarin takana piilossa.
Eipä kyllä mene ilmaakaan sisään. Tai tule rengaspainekynään mitään näyttämää. Tai pihahtele karasta painaessa.
Varmasti olen tälläkin foorumilla törmännyt jonkin ilmakeulan ohjeisiin mutta eipä taas osu hakusanat kohdalleen.
-
Katso esim Larion keula. On samaa tyyppiä.
-
Tuosta ilmanpainekeulasta on juttua ollut joskus.
https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=8471.0
Ei siinäkään sen paineen arvoa selvinnyt, mutta luulisin sen parhaan paineen olevan se, joka ajossa on parhaan tuntuinen. Saattaa se pompotuskin loppua. Se on kai juuri siksi tuollainen, että olisi säädettävissä. Tuosa linkin jutun lopussa on vihje sellaisesta pumpustakin, tosin polkupyörään tarkoitettu, mutta eihän se Nevada sitä tiedä...
-
Tuohan selvensi.
Naapurissa on hienompia maastopyöriä, oliskohan pumppukin.
-
Oli joskus Nevada 1999. Siinä oli myös po. ilmaruuvit - ilman väliputkea. Niihin paineen saaminen oli fakiirin hommaa. Paine kyllä meni, mutta suhahti veks, kun pumpun irroitti. Ilmamäärä oli niin pieni. Viritin pienen takaiskuventtiilin. Sillä korjaantui. Minulle kerrottiin, että se ilmamäärä on ihan oikeasti suht. pieni ja teleskoopissa olisi jokin ilmapussi tai -kalvo, jonka saa vaivattomasti rikki paineilmalla.
Muuta en noista tiedä. Sekaannuin hieman myöhemmin Calistimiin...
-
Keulan Oikea paine 1bar. Sielä on hyvin pienet kumipussukat ilma ja öljytilan välillä. Ja se ilmanpaine ei säädä mitään, vaan sen tarkoitus on sama, kuin kaasuiskareissa kaasun paine, eli paineistaa iskarin öljytila öljyn vaahtoamisen estämiseksi niin , ettei se ole kosketuksissa ilman kanssa. Ja ilmaa on mahdollista laittaa vain sellaisella pumpulla, jossa venttiilin voi sulkea ennen liittimen venttiilin irroitusta nipasta.
-
Ja varsinainen vika vissiin löytyi: keula ahdistaa jos sitä painaa alas.
--> viikonloppuna huolto. Kymppiähän tuohon pistetään öljyksi ?
-
Se öljy, mikä sinne pohjalle vaihdetaan, on sielä vain putken voitelun takia. Ohjekirjan mukaan 100 ml ATF dexron ll.
Varsinainen iskariöljy on yläpäässä, eikä siihen ole vaihtosuositusta, eikä ohjeita, mutta sekin vaihdettavissa jos purkaa iskarit kokonaan irti.
-
Se öljy, mikä sinne pohjalle vaihdetaan, on sielä vain putken voitelun takia. Ohjekirjan mukaan 100 ml ATF dexron ll.
Varsinainen iskariöljy on yläpäässä, eikä siihen ole vaihtosuositusta, eikä ohjeita, mutta sekin vaihdettavissa jos purkaa iskarit kokonaan irti.
Jaahas. Se manuaali joka mulla käsissä on esitteli ihan perinnekeulan ja ohjeet tyyliin 400ml per putki. Ei siinä kyllä sitä ilmaventtiiliäkään ollut.
-
Ohjekirjan mukaan
Ei sulla olisi tätä ohjekirjaa sähköisesä muodossa ? Löysin kyllä Larion keulasta räjäytyskuvia mutten minkäänsortin huolto-ohjetta siitä vierestä.
-
En ole löytänyt kyseistä tietoa mistään sähköisessä muodossa. Pyörän mukana tulleessa käyttöohje kirjassa on mainittu öljyn määrä ja laatu, mutta ei mitään vaihto-ohjetta.
-
Löytyisiköhän tästä?: https://www.guzzitek.org/gb/accueil_gb.htm
Jos löytyy ja tyydyttää niin kannattaa laittaa pieni almu ylläpitäjälle. Aukeaa sivu sitten uudelleenkin kun haluaa.
Jos suomenkielistä huolto- tai korjaamokirjaa tarvitsee niin ovat kiven alla. Sellaiset taisivat loppua 90-luvun alussa...
Liekö kukaan niitä keräillyt?
-
Löytyisiköhän tästä?: https://www.guzzitek.org/gb/accueil_gb.htm
Jos löytyy ja tyydyttää niin kannattaa laittaa pieni almu ylläpitäjälle. Aukeaa sivu sitten uudelleenkin kun haluaa.
Jos suomenkielistä huolto- tai korjaamokirjaa tarvitsee niin ovat kiven alla. Sellaiset taisivat loppua 90-luvun alussa...
Liekö kukaan niitä keräillyt?
Tuolta lopulta löytyi, itselleni ja muille tiedoksi.
https://www.thisoldtractor.com/mg_manuals/workshop_manual_v35-ii_v50-iii_v35-imola_v50-monza_v35c_v50c_v65_v65sp_en.pdf
-> samanlainen haarukka ja huolto-ohje, sivu 99.
Kaikki Nevadan ohjeet tuntee vain sen perinteisen haarukan. Mittariston joutunee purkamaan edestä. Voipahan samalla vaivalla tutkia toimiiko sen bensavalon lamppu.
-
Homma etenee.
Kaikki mahdollinen oli jumissa tuota keulaa purkaessa, lämpöä sai antaa vaikka minne. Lampunkannake ruuvipenkissä toimi hyvin ylätulpan irrotuksessa.
No, mitäpä löytyi ? Toisesta haarukasta tuli ruokalusikallinen jotain ruskeaa öljymäistä. Toinen oli kuivempi kuin sahara. Nyt kun on molemmissa se 100ml atffää niin jopas toimii keula kuten voisi olettaa.
Keskenhän tämä toki jäi: yksi M10 kuusiokolokanta mälvääntyi irrottaessa. Pompotuksen paraneminen ei siis ole vielä varmaa mutta eiköhän se tässä ollut.
Kokoaminen olikin lystiä kun kaikki ylä- ja alakolmioiden reiät olivat liian kireitä. Pari sadasosamilliä. Dremelillä ja lamellilaikalla korjaantui.
-
Nonih.
Keula toimii nyt. Vieläkin on vaan pienenpieni väpätys kuudenkympin tienoilla muttei sellaista hyppykeppiefektiä mikä oli aiemmin.
Vaan - vähemmän yllättäen - nyt kun öljyä on sitä pukkaa stefan välistä. Varsin mustaa hiekkaisen näköistä kuraa kylläkin vaikka punaiset ATF:t on sisällä, piirtoheitinkalvokonsti on vielä koittamatta.
-
Onkos kellään tietoa onko se musta kumirenkula siinä Nevadan keulassa pölysuoja vai suoraan stefa ?
Yritin kieputtaa piirtoheitinkalvoa siitä välistä mutta ei mene kunnolla sisään. Rinkulaa en saanut väännettyä ruuvarilla irtikään että olisi nähnyt onko siellä vielä stefa alla. Purkuun ja stefan vaihtoonhan se varmaan menee vaikka näyttääkin kovin hiekkaiselta se öljy mitä välistä pukkaa. Sitten vaan pitäisi vielä saada oikeanlainen stefa...
-
Pölysuoja ainakin mulla oli päällimmäisenä, tämän alla stefan varmistusrengas vielä. Stefat löytyi Motonetistä. Vaihtotyö jäi mulla puoliväliin, kun toisessa putkessa alkoi se pohjaruuvi pyörimään tyhjää, kiikutin läheiseen autokorjaamoon, kai ne sen siellä saa pulttipyssyllä auki. (Aina on ennen auenneet.) Vaihtotyö ei ole muuten vaikea, hiukan joutuu tavaraa irrottelemaan pois tieltä.
-
Ehkä on jotain unohtunut. Keulaan pitää vaihtaa öljyt vuoden - parin välein riippuen ajetusta matkasta. Useimmat perushuollot, erinäisissä firmoissa, eivät tee sitä mutta ottavat hyvän hinnan. Monissa malleissa on tyhjennystulppa keulan alapäässä. Siitä voi, jos sellainen on, laskea kurat pois ja yläpäästä laittaa uudet rasvat. Monille huolloille se on ylivoimaista koska homma ottaa paljon aikaa ja jutusta tulee kallis. Nykykeulat pitää irrottaa ja purkaa, puhdistaa ja koota takaisin uusilla tiivisteillä. Takaiskarit ovat sitkeämpiä eikä niihin, ylipäätään, ole huoltomahdollisuutta lukuunottamatta malleja joissa on yksi vaimennin. Mutta keula on ylivoimaisesti tärkein laite.
-
Pölysuoja ainakin mulla oli päällimmäisenä, tämän alla stefan varmistusrengas vielä. Stefat löytyi Motonetistä. Vaihtotyö jäi mulla puoliväliin, kun toisessa putkessa alkoi se pohjaruuvi pyörimään tyhjää, kiikutin läheiseen autokorjaamoon, kai ne sen siellä saa pulttipyssyllä auki. (Aina on ennen auenneet.) Vaihtotyö ei ole muuten vaikea, hiukan joutuu tavaraa irrottelemaan pois tieltä.
Pitää nyt vissiin vielä koittaa sitä nypätä irti jos saisi "negatiivin" stefan väliin. Siellä on varmasti likaa koska se sellaista pukkaa ulos. Banditin vuotava stefa korjaantui moneksi vuodeksi tuolla konstilla.
Pamppujen irrotus ja kiinnitys on tullut harjoiteltua jo pari kertaa. Pulttipyssykin on -> olettaisin että muuta kuin tekee vaan. Kunhan vaan saisi oikean stefan - korjausoppaat kun ei tunne tätä keulaa.
Ehkä on jotain unohtunut. Keulaan pitää vaihtaa öljyt vuoden - parin välein riippuen ajetusta matkasta. Useimmat perushuollot, erinäisissä firmoissa, eivät tee sitä mutta ottavat hyvän hinnan. Monissa malleissa on tyhjennystulppa keulan alapäässä. Siitä voi, jos sellainen on, laskea kurat pois ja yläpäästä laittaa uudet rasvat. Monille huolloille se on ylivoimaista koska homma ottaa paljon aikaa ja jutusta tulee kallis. Nykykeulat pitää irrottaa ja purkaa, puhdistaa ja koota takaisin uusilla tiivisteillä. Takaiskarit ovat sitkeämpiä eikä niihin, ylipäätään, ole huoltomahdollisuutta lukuunottamatta malleja joissa on yksi vaimennin. Mutta keula on ylivoimaisesti tärkein laite.
Joo, tässä on tosiaan pohjaproppu ja ylhäältä voi täyttää. Nyt kun on ensin ruuvipenkissä herkistelty osat niin että ne irtoaa toisistaan. Esimerkiksi siis se ylätulppa. Ja huollot on _tässäkin_ kohdassa tekemättä, liekö laskutettu tai ei.
Irrottaa se silti pitää, mulla ei ainakaan ole sen kokoista lenkkiavainta joka sopisi tuohon mutteriin kun keula on kiinni. 50mm leukavälin jakoavain toimii sensijaan aivan hyvin kunhan osat on käsissä.
-
Mun Nevadassa ei ole öljyproppuja. Keljuin keula oli jossain Yamahassa: ylätulppa oli pelkästään lukkorenkaalla paikallaan, paina jousta vasten sisään ja asenna samalla lukkorengas..!
-
Vähempi olen pikkulohkoisten keuloja laitellut. Yksi neuvo niihinkin pätee: silloin kun keulaa huolletaan kannattaa sisäputkia kiertää neljänneskierrokset. Näin säästyy isommalta remontilta. Aika montä pyörää olen nähnyt jossa kromiputki on vaurioitunut kun siihen on syntynyt, ajan myötä, pystyviirut. Se kertoo että voitelu ei toimi oikein tai ei ole, ylipäätään, huollettu.
Guzzilla on ollut monenlaista "patenttikeulaa" pyörissään. Tässä ehkä erikoisin ja kohtuullisen monimutkainen. http://www.motomatti.fi/2020/11/keularemontti-california-3-ja.html
Ajettavuudeltaan ja säädöiltään varsin hyvä kunhan on kunnossa. Säädettäviä ovat jousipaineen säädin ja paluuvaimennus ja lisäksi proggresiivinen pohjaanlyöntivaimennus. Paluuvaimennus on pikasäätöinen.
Varsin työläs huoltaa ja ylläpitää. Näitä keuloja tuli verstaalleni ympäri Pohjoismaita peruskunnostettavaksi. Osa lähetetyistä oli niin huonokuntoisia ettei niille voinut tehdä mitään. Käyneet väljiksi laiminlyöntien vuoksi.
Toinen mielenkiintoinen keula on Marzocchi R1M. Toinen puoli on vain kaksi putkea sisäkkäin ja hieman öljyä. Oikealla puolella toinen putki täynnä kamaa eli vaimennusta ja jousitusta hoidellaan vain toisessa rööriparissa. Asiasta en tiennyt ennen kuin avasin ko. keulan. Sitä kävi koko kylän sällit ihmettelemässä. Joku rohkaistui väittämään että nyt Mattia on pyöräkaupoilla huijattu. Keula oli kuitenkin ajolleen ihan hyvä. Hankin pyörän uutena ja toisena suvena avasin keulan vaihtaakseni liemet.
-
Oikea teleskooppi haettu autokorjaamosta. Soitettiin: "nyt se ruuvi on auki!" Eipä ollut, vaan pyörii edelleen tyhjää. (Huokaus.) Oli taas tilaajan ja suorittavan portaan välissä yksi korvapari liikaa. Täytyy huomenna mennä kuvan kanssa selittämään...
-
Yleensä, kiertävällä paineilmavasaralla, asia hoituu koska ruuvin massa on pienempi kuin teleskoopin sisäputken. Kyseinen ase löytynee monelta huoltikselta. Vastaavia on myös sähköisiä kotikäyttöön mutta maksaa nekin.
Noin muutoin sanoisin että suoritustasolla ei ollut ammattitaitoa, laitteita tai, ylipäätään, minkäänlaista kiinnostusta. Et kai maksanut mitään?
Tämä voi raapia sielua: toki tilaajan pitää tietää ja osat kertoa mitä ja miksi pitää tehdä että tulos on tyydyttävä. Eikä mitään ylimääräistä.
Saanko arvata: asentaja oli ottanut työvälineen esiin ja koitettuaan että ruuvi pyörii, on todennut että homma on tehty.
Ei ole outoa: enenevässä määrin perustekniikan tuntemus on, jossain määrin hukassa. Katsastusmies ehdotti että autoni vasen etukierrejousi on uusittava. Siinä mitää vikaa ollut. Otin vieterin irti, näytin santapaperia, maalasin sen ja laitoin paikalleen. Kelpasi. Vikaa oli iskunvaimentimessa joka maksoi kolmekymppiä. Vastaavalaisia tarinoita olen kuullut runsaasti, viimeaikoina.
-
Noin yleisesti: keula ei pompota vaikka vaimennus puuttuisi kokonaan. Sillon on kyseessä sisäinen massaero pyörivässä kappaleessa tai epäkeskeisyys. Toki ensinmainitun voi tasapainotuksella hoitaa. Ei ole, juurikaan tullut vastaan omalla kohdalla. Toki pitää ymmärtää että etupyörän renkaassa (Sisäkumissa) tai vanteessa voi olla vikaa ja sivuttaista liikettä. Jopa valmistusvikaa tai jonkin rajun tapahtuman seurauksena. Normivaivat hoituvat varsin pienillä tasapainoitusmassoilla.
Vanteessa, tai renkaan sisällä, voi olla vierasainetta. Vanha vaahtopaikkaus on juminut tai yksinkertaisesti vanteen epäkeskeisyys, tasapainovirhe tai sivuttaisliike. Valupyörissä ei ilmene sivuttaisliikettä mikäli vanne, on ylipäätään, ehyt ja kolaroimaton. Pyörän laakerien kunto on helposti tarkastettavissa tutkimalla laakereiden kunto: pitää pyöriä lähes vastuksetta ja nykimättä eikä saa olla välystä tai ruostetta.
Myös huollot tekevät virheitä. Olen itsekin tehnyt. Tasapainotuskone ei ollut kunnossa. Laakerivika siinä.
Varmaan emme kaikkia mahdollisia rakennevirheitä, vikoja, puutteita tai työssä tapahtuneita erehdyksiä voi torjua täysin.
-
Yleensä, kiertävällä paineilmavasaralla, asia hoituu koska ruuvin massa on pienempi kuin teleskoopin sisäputken. Kyseinen ase löytynee monelta huoltikselta. Vastaavia on myös sähköisiä kotikäyttöön mutta maksaa nekin.
Noin muutoin sanoisin että suoritustasolla ei ollut ammattitaitoa, laitteita tai, ylipäätään, minkäänlaista kiinnostusta. Et kai maksanut mitään?
Tämä voi raapia sielua: toki tilaajan pitää tietää ja osat kertoa mitä ja miksi pitää tehdä että tulos on tyydyttävä. Eikä mitään ylimääräistä.
Saanko arvata: asentaja oli ottanut työvälineen esiin ja koitettuaan että ruuvi pyörii, on todennut että homma on tehty.
Ei ole outoa: enenevässä määrin perustekniikan tuntemus on, jossain määrin hukassa.
Laitoin kympin kahvikassaan.
Todellisen pitkäaikaisen kokemuksen tuoman ammattitaidon katoaminen on huolestuttavaa. Asioin vain tiskillä, missä selitin että ruuvi pyörii "tyhjää" vaimennintangon kanssa, suorittavaa tahoa tavannut, kiire tuolla näkyi olevan kova.
Tarkemmin ajatellen, panen keulan nippuun niine hyvineen - särkevät vielä. Tämä puoli ei öljyä tihuttanut vielä, kerkiää tuon myöhemminkin. Työpaikaltakin saattaa iskevä väännin löytyä. Ajokelit on hyvät...
-
Joo. Mulla on tuollainen iskevä väännin kotona. Akkuporakoneesta oli aikanaan liian hyvä messutarjous jotta jouduin Ryobin leiriin. Se iskevä mutterinväännin tuli tavallaan ilmaiseksi. Ja kyllä sillä on käyttöä ollutkin vaikkei sekään mikään sateentekijä ole. Kannattaa silti katsella jos sattuisi joskus sopiva tarjous tulemaan.
Sain pölysuojan pois paikaltaan. Olikin erikoinen, siinä on kieleke joka uppoaa teleskoopin alapuoleen sorvattuun uraan. Yleensä nuo on olleet vain paikalleen painettuja. Rakenteessa ei ole muuta vikaa kuin se että jos ei tiedä miten se on tehty on riskinä rikkoa se pölysuoja. Sitten kun tietää niin sieltähän se irtoaa meisselillä kammeten oikeanlaisella otteella.
Piirtoheitinkalvon sai nyt stefan väliin ja sieltä tuli kyllä reilunlaisesti hiekansekaista öljyä. Katsotaan jos tuo mokoma alkaisi pitämään. Uudet stefat on jo tiedusteltu: motonet tarjoilee 40mm putkelle sopivaa kun putki on 38. Stormilla näyttäisi olevan ainakin putken halkaisija oikein.
Nyt kun en viitsisi purkaa keulaa kokonaan (vaikka onkin se iskevä väännin) niin milläs työkalulla tuon stefan parhaiten nappaa yläkautta irti ? Peltiruuvilla tai kahdella ?
Kovasti on kyllä harkinnassa haitarikumit tuohon. Säästäisi jatkossa tiivisteitä ja putkia kun kaikki moska ei menisi väliin.
Mitä siihen pompotukseen tulee: sitä on vielä _vähän_ jäljellä mutta tuntuisi vähenevän. Joko olen tottunut siihen - tai sitten pari vuotta seisonnassa ollut rengas alkaa notkistua tai jotain muuta, mitä ?
-
Mä olen vääntänyt jollain pyöristetyllä lattaraudan pätkällä tai vastaavalla, viimeksi käteen sattui rengasrauta, jossa sopivasti pyöristetyt päät. Ei ollut kovin tiukassa. Joskus olen jopa sorvannut liukuputken päälle sopivan holkin varmuuden vuoksi sitä suojaamaan vääntökohdasta, mutta saattoi olla liioittelua.
En kokemuksesta huolimatta tiedä, kestääkö ne stefat haitarikumein suojattuna yhtään sen kauemmin, naamioivat vain alkavan vuodon. Tietysti jossain crossivehkeessä eri juttu. Ja ne kumit on aina sottaisen näköiset...
-
Aika monta lovea olen nähnyt teleskoopin alaputken yläreunassa kun sitä vasten väännetty ruuvari, ties mikä muu rauta, on siihen jäljen painanut.
1) On sinänsä makuasia kuinka päin toimia. Voi irrottaa etupyörän, jarrut ja lokasuojan muiden kilkkeiden ohella ja avata ne teleskoopin alapään pultit ja vetää alaputket pois. Tiivisteiden irrrotus on tällöin huomattavasti helpompaa.
2) Toisinpäin toimien hommaa on hiukan enemmän. Aloitus sama kuin edellä mutta ensin merkitään sen hetkinen asento teleskoopin yläputkien osalta etteivät tulisi kootessa samaan asentoon vaan noin neljänneskierros eri kohtaan ettei suht ohut kromaus kulu vain yhdeltä kohtaa jatkossa. Teleskoopin yläpään tulpat löysätään, teleskooppeja löysätään ylä- ja alakolmioista ja vedetään teleskoopit pois paikoiltaan. Näin ne saadaan työpöydälle ja siinä on paljon mukavampi suorittaa asennusta sekä laskea astiaan, kun ylätulpat ovat irrotetut, jäljellä olevat liemet. (Tämä on toimintatapa nykykeuloilla sillä niissä ei ole alatulppaa josta laskea vanhat liemet pois. On taatusti vähentänyt ongelmia ajettaessa kun homman joutuu tekemään kunnolla purkaen.)
Jälkimmäinen tapa on hankalampi tiivisteiden vaihdon suhteen mutta säästyy alapulttien ja niiden tiivisteiden kanssa puljaamiselta.
Hyvää toimenpiteessä on että siinä saa valutetuksi suurimman osan vanhoista liemistä pois kun kääntää teleskoopit nurinpäin. Voi myös laittaa luraukset uutta öljyä ja siten huuhdella sakkoja pois alaputken pohjasta.
Sitten vinkki: hyvin usein on että keulan jouset ovat antautuneet eli keula makaa hieman lysyssä. Se aiheuttaa ohjaukseen epämääräisyyttä, keulan kantavuus on heikentynyttä ja töyssyt tulevat herkästi "käsille".
Siihen auttaa, jos ei uusia jousia laita, (Jotka nekin "antautuvat" hieman käytön alettua.) muutaman sentin mittaiset jousen läpimittaa lähellä olevasta putkesta katkotut pätkät. (Muutamissa keulamalleissa on jo uutuuden sellaiset mutta voi nekin vaihtaa pidempiin. Liioitella ei pidä sillä keulasta tulee tönkkö eikä vaimenusteho riitä liian lyhyelle joustomatkalle.
Kun keula on oikeassa asennossa ajettavuus paranee eikä synny woblausilmiötä niin herkästi kuin makaavalla keulalla.
Keulaputkien irrotuksesta kokonaan on myös se hyöty että voi löytää myös ohjauksen vaivat esiin. Kun ei ole suurta käännettävää massaa niin keulan laakeroinnin virheet tulevat helposti esiin: ensimmäiseksi tutkitaan että laakereissa ei ole välystä. Jos on niin säädetään laakerit nollavälykselle. Sen jälkeen käännetään ohjausta hitaasti laidasta laitaan molempiin suuntiin ja jos tuntuu nykäyksiä käänneltäessä tai löysä kohta kun ohjaus on suurinpiirtein suorassa niin laakerit pitää vaihtaa. Alalaakerin irrotus vaatii, joissain malleissa, erikoiskaluja tai konepajalaitteita. On hämmästyttävää kuinka paljon ajettavuus muuttuu uusilla laakereilla jos on jo tottunut takertelevaan ohjaukseen.
On monta kertaa kysytty että miksi ohjauksen tarkistuksessa pitää irrottaa vähintäänkin etupyörä. Se on painava limppu ja moisen massan kääntely, vaikka ei maahan koskekaan, peittää ohjauslaakerien vauriot.
Olen ollut tarkka tästä sillä Kerhokaverini menehtyi juuri hankkimallaan pyörällä syöksyessään mutkasta metsään: Onnettomuustutkintalautakunta löysi kaksi vaivaa: kuluneen alalaakerin ohjauksessa sekä keulan huoltamattomuuden. Pyörä oli vain kolme vuotta vanha.
Ilman sähkö- tai paineilmaväännintä saa alapultit auki kun tekee kuin iskuväännin eli laittaa kuusikoloavaimen paikoilleen ja vasaralla naputtelee avaimen varteen. Homma ottaa aikaa. Tai sitten käy K-raudassa tms. liikkeessä hakemassa asianmukaisen työvälineen. Sama kalu toimii myös auton talvi-/kesäpyörien vaihdon yhteydessä sekä monessa muussakin hommassa.
-
Piirtoheitinkalvon sai nyt stefan väliin ja sieltä tuli kyllä reilunlaisesti hiekansekaista öljyä. Katsotaan jos tuo mokoma alkaisi pitämään.
Ja kas kehveliä: nyt pitää. Jättää kyllä mustan renkaan putkeen merkiksi siitä mihin asti jousti mutta ei ole putki öljyssä. Pitänee hakea noi stefat varalle mutta ei tartte kesken parhaiden ajokelien ruveta remppaamaan.
-
Optimistinen mieli antaa hyvät yöunet.
-
Tihkuttaa mutta menee ajokauden... stefat on pöydällä.
Niin tai näin, nyt kun pääsi taas ajamaan - on pompotus edelleen paikalla. Suhteellisen tarkasti nopeudessa 64km/h, tulee enemmän esille ja suuremmalla nopeusalueella jos moottorijarruttaa noilla tietämillä, katoaa tai pienenee jos painaa kevyesti etujarrua.
Voisiko se kuitenkin olla kiero tjsp jarrulevy ? Ottaa kerran kierroksella vähän kiinni eli "jarruttaa" mikä painaa keulaa alas, sitten "päästää" mikä nostaa keulaa ylös ? Kevyt painaminen peittää oireen ?
Vai väljä ohjauslaakeri ? Vatkaa moottorijarrulla edestä taakse, kevyt jarrutus vetää välykset yhteen laitaan ?
Joku muu, mikä ? Nyt olisi apukäsiä hollilla niin menen pyörittelemään rengasta ja nykimään keulaa.
-
Voisiko se kuitenkin olla kiero tjsp jarrulevy ? Ottaa kerran kierroksella vähän kiinni eli "jarruttaa" mikä painaa keulaa alas, sitten "päästää" mikä nostaa keulaa ylös.
Kiero jarrulevy, tyypillisesti, tuntuu jarrukahvassa pumppauksena jarrutuksen aikana ja varsin voimakkaana jousituksen pumppaamisena. Kiero levy siirtää jarrumännät kauemmas levystä joten häiriö tunutuu myös jarrukahvassa pitkänä liikkeenä tai, tarvitsee jopa, uuden puristuksen jarrukahvasta.
Useimmat kuvatun häiriön syy on siinä. Kiero jarrulevy voi aiheuttaa, kierouden määrästä riippuen, myös huonoa jarrupitoa sillä kiero levy siirtää jarrusatuloiden mäntiä liialliseen välykseen jarrulevyn suhteen. Jarrulevyn kierous on helppo tarkistaa: tarvitaan vain ns, heittokello sadasosamillikyvyllä ja sille jarrusatulan tilalle kiinnitettävä jalusta. Edellyttää että pyöränlaakerit ovat hyvässä kunnossa.
Onko nyt tarkastettu etupyörän laakerointi? Laakereita ei ole erikseen suojattu tässä mallissa eli ovat kulutustavaraa. Jos laakereissa on klappia vaikka kymmeneososamillin osia niin se on jo monikertainen jarrulevyn kohdalla ja renkaan ulkokehällä, sivuttaisuunnassa, varsin havaittava liike. Laakerit ovat kulutustavaraa ja Guzzeissa pääosa laakereista on standardilaakereita joita löytyy koneliikkeistä. Eivät ole erityisen arvokkaitakaan. Laakereiden vaihtaminen on pikkuhomma. Toki tarvitsee välineet.
Keulan kunnon suhde pompotukseen on merkittävä. Pienikin virhe keulan toiminassa, kuten mainittu kuluma laakerissa, siirtyy kuljettajan kokemukseksi pompotuksena.
Ehkä asian sivusta: jos ilmenee, pompotuksen ohella, ohjauksen vatkaamista sivuittain jossain tietyssä nopeudessa on ohjauslaakereissa vikaa. Asian on helppo todentaa purkamatta mitään. Korjaus edellyttää laakereiden vaihdon.
-
Kiero jarrulevy, tyypillisesti, tuntuu jarrukahvassa pumppauksena jarrutuksen aikana ja varsin voimakkaana jousituksen pumppaamisena.
Tätä ei ole.
Onko nyt tarkastettu etupyörän laakerointi?
Renkaan ollessa käsissä tuntuivat laakerit normaaleilta, välyksettömiltä ja rahinattomilta. Tuon voinee tarkistaa uudelleen sitten kun ehtii stefaremppaan.
Ehkä asian sivusta: jos ilmenee, pompotuksen ohella, ohjauksen vatkaamista sivuittain jossain tietyssä nopeudessa on ohjauslaakereissa vikaa. Asian on helppo todentaa purkamatta mitään. Korjaus edellyttää laakereiden vaihdon.
Tuota saattaa olla - hyvin hyvin vähän - tai sitten se sekoittuu siihen pompotukseen.
Menetelmällä "keskijalalla, kaveri painaa tarakasta, itse nykii pampuista" - ei kyllä löytynyt minkäänsortin välystä ohjauslaakerista.
Jatketaan havainnointia, kyllä se vika itsensä vielä paljastaa.
-
Jätin tämän viimeiseksi: onhan keulassa, molemmissa putkissa, oikea määrä vaimenninöljyä? Tosin senkään puute ei aiheuta välitöntä pompotusta. Edelleen veikkaan jotain heittoa tai epäkeskeisyyttä.
Toki hupsumpiakin, mutta harvinaisempia vaivoja on ollut ohjausasioiden ongelmana. Myös takapyörän tai takahaarukan väljistyminen, iskunvaimennuksen puute tai, yksinkertaisesti, takarenkaan kunto voi heijastua kevyessä ajoneuvossa ajettavuuteen etupäässä.
Myös liian jyrkkään säädettu keulakulma voi oireilla kuvatulla tavalla. Se edellyttäisi liian kireälle säädettyjä takajousia tai väärän mittaisia takapään iskunvaimentimia. Myös liian "makaava" keula aiheuttaa ohjaushäiriöitä. Jouset kuoleentuvat vanhetessaan ja keulakulma jyrkkenee ja tuottaa kuvatun ilmiön ohjauksessa. Usein riittää, pikakorjauksena, hieman pidempi holkki iskunvaimetimien yläpäähän. Pari senttiä saattaa riittää. Uudet jouset kestävät muutaman vuoden, riippuen kuormauksesta, normikäyttöä mutta jouset antautuvat hiljalleen.
-
Tuon jarrun pienen laahaamisen voi sulkea pois siten, että ennen ajoon lähtöä vääntää palata satulassa irti levystä. Esim kevyesti ruuvarilla. Siten, että levyn ja palan väliin tulee selkeä rako. Sitten vaan lähtee testiajolle. Muistaa toki sitten, että jarru vaatinee reilumman puristuksen jotta toimii.
-
Jätin tämän viimeiseksi: onhan keulassa, molemmissa putkissa, oikea määrä vaimenninöljyä? Tosin senkään puute ei aiheuta välitöntä pompotusta. Edelleen veikkaan jotain heittoa tai epäkeskeisyyttä.
Tässähän ei siis ole perinnekeula vaan samanlainen kuin vaikka Lariossa. Öljyt putkissa on vain liukuholkkien voiteluun. Sinänsä kun etujarrua vasten painaa keulan alas ja päästää nousemaan niin ei se heilumaan jää vaan asettuu nätisti kerrasta.
Toki hupsumpiakin, mutta harvinaisempia vaivoja on ollut ohjausasioiden ongelmana. Myös takapyörän tai takahaarukan väljistyminen, iskunvaimennuksen puute tai, yksinkertaisesti, takarenkaan kunto voi heijastua kevyessä ajoneuvossa ajettavuuteen etupäässä.
Takarengas on uusi mutta tasapainotuksesta ei ole tietoa. Virallisen ohjeen mukaan vaikuttaa vähän hankalasti irrotettavalta. Pakoputket pois, kallista apumiehen kanssa pyörää että saa sujautettua irti... näyttäisi siltä että tulee se sieltä pois jos irrottaa takalokarin jatkeen ja akselikin tullee pois jos irrottaa vaikka iskarin alapäät. Vai saako tuolla konstilla rikottua kardaanin nivelen tai muuta mukavaa ?
Takajousitus on kyllä pehmeähkö. Sikäli hyvä että näillä pomppuisilla kuoppaisilla teillä ei iske kannikoihin. Mutta pompun jälkeen heilahtaa kerran. Pitää perehtyä tuon säätöihin, puuttuu vaan se sopiva haka-avain ja epäilen että vaimennuksen säätökin voi jumittaa.
Myös liian jyrkkään säädettu keulakulma voi oireilla kuvatulla tavalla. Se edellyttäisi liian kireälle säädettyjä takajousia tai väärän mittaisia takapään iskunvaimentimia. Myös liian "makaava" keula aiheuttaa ohjaushäiriöitä. Jouset kuoleentuvat vanhetessaan ja keulakulma jyrkkenee ja tuottaa kuvatun ilmiön ohjauksessa. Usein riittää, pikakorjauksena, hieman pidempi holkki iskunvaimetimien yläpäähän. Pari senttiä saattaa riittää. Uudet jouset kestävät muutaman vuoden, riippuen kuormauksesta, normikäyttöä mutta jouset antautuvat hiljalleen.
Tuossa suhteessa tuntuisi olevan kuten pitää. Varmuudella ei toki voi sanoa.
Tuon jarrun pienen laahaamisen voi sulkea pois siten, että ennen ajoon lähtöä vääntää palata satulassa irti levystä. Esim kevyesti ruuvarilla. Siten, että levyn ja palan väliin tulee selkeä rako. Sitten vaan lähtee testiajolle. Muistaa toki sitten, että jarru vaatinee reilumman puristuksen jotta toimii.
Kokeilemisen arvoinen temppu. Pitää vaan tehdä ns. tien päällä, kotipihasta ei pääse jarruja käyttämättä kovin pitkälle eikä ainakaan alueelle jossa tuo pompotus esiintyisi. Tulisipa samalla herkistettyä ne jarrut.
No, jarrunesteen vaihtoa suorittamaan. Eilen sain suostuteltua etupään nestesäiliön ruuvit auki. Piripintaan oli täynnä, ei hyvä.