Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Työkalupalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Maaliskuu 12, 2024, 12:37:50 ip
-
Jääneet jotenkin jälkeen sillä jo vuosikymmeniä sitten ostamani Guzzin työkalupussukan kaluilla ja nykypyörän työkaluilla ei ihmeemmin remonttia tehdä. Varusteina kun tyypillisesti ovat kääntöruuvari, tulppahylsy, pihdit ja muutama satunnainen pientyökalu.
Jos nykypyörää katsotaan missä sillä työkaluja tarvitaan niin ehkä ainoaksi jää tulppahylsyn tarve ja sekin harvoin. Ruiskutusmoottori kun ei, kunnossa ollessaan, tulppia pahemmin pilaa.
Tiedä sitten olenko kaukaa viisas vai nolo tapaus koska tein Kerhollani haastattelua pyörän mukana tulleista työvälineistä niin suurinpiirtein samaa kamaa edelleen mitä oli jo kaasutinpyöräaikana. Merkistä riippumatta. Kysyin myös että oletteko tarvinneet? Kukaan ei myöntänyt että olisi tarvinnut kaluja pyörän rassaukseen vaan ihan muuhun ruuvaamiseen mutta hinausautoa oli tarvittu. Merkkihuollon suuntaan. Autoliiton jäsenyys, merkkihuollon tuki, etc. helpottaa.
Miksi näitä perustyökaluja, edes käytetä tai muutoinkaan tarvita, on todennäköisesti se että laitteiden varmuus on parantunut. Toinen lienee se että ei olla enää omatoimisia. Ehkä elämä on kiihkeämpää ja itselle ei jää aikaa eikä kiinnostusta rassaamiseen tai sen oppimiseen. Edelleenkään muutaman satasen köyhtyminen kotikorjaajalle ole harvinaista kun vika vain pahenee jos on ollut liian omatoimiobjektiivinen.
Tein taannoin myös muutamaan mp-huoltoon kyselyä: yleisin vaiva oli rengasongelma. No siihenhän työkalupussukassa ei ole kalun kalua. Ehkä painekaasupullot löytyvät. Ketjuongelmia oli hyvin vähän, polttoaineen loppuminen harvinaista mutta vikakoodi mittaristossa olikin mennyt vikaluettelossa varsin korkealle. Useimmissa pyörissä on mahdollista joko mittaristossa olevia tai kahvakytkimillä toimivia nappuloita sopivasti painelemalla saada pyörän lähes välittömään ajokuntoon. Ainakin osittain. Mutta sitä toimenpidettä ei ole edes yritetty. Omalle kohdalle on sattunut useita ajamisen estäviä vikailmoituksia mutta ohjekirjan neuvomia toimia noudattaen olen saanut, vähintään "limb home" toiminnon päälle ja päässyt päämäärääni. Eikä se aina ole ollut kotitalli. Siis positiivisella asenteella kohteeseen.
Onko nyt niin että kaikki pitää ulkoistaa? Vai onko autotallissa tai kuistinlipan alla remontinteko vain köyhäilyä? Ehkä haluttomuuttakin.
-
Kaasuvaijeri katkesi kesken matkan. Gerber-ihmelinkkari riitti vaijerin vaihtoon.
Takarengas puhkesi lättäruuviin. Ao. paikkaussarja ja 7 pientä painepulloa + adapteri päästi pälkähästä.
Surullisen kuuluisa venakopan tiiviste meni kahdesti. Kuusiokolosarja ja pieni Victorinox-linkkari riitti.
Takalaakerit vaihdoin Rovaniemen Shellin tallissa. Laakerit sain toisen motoristin tuomana. Periaatteessa olisi ollut hinurijuttu, mutta tuurilla selvisin. ( ks. https://gruppomotoguzzifinlandiary.kuvat.fi/kuvat/GMGF-yleiset/Kerholehdet/2010-2/if2011tammikuu.pdf )
Bensaletku tankissa irronnut kahdesti. Hinuri vei korjaamolle. En viitsinyt tienpenkalla...
Tuossa kaikki, mitä 20v aikana tien päällä on sattunut. Joten vähillä värkeillä olen selvinnyt. Jonkun kerran lainannut kanssamotoristille tienpenkalla joitain työkaluja. Mukana on muutama peruskapine ja 6-13 -kiintolenkit. Vaan koskaanhan ei tiedä kuka tulee käymään. ( Gevalia-mainos )
-
Timon kertomukset vahvistavat sen tosiasian ja todennäköisyydet, että kun paljon ajaa niin kilometreihin mahtuu myös kommelluksia ja vikoja pyörän kanssa. Taisin tuon bensaletkucasen erään kerran ikuistaa papparatsina ja Timon EV:n saapumisen Espoon RM Heinolle Falkin hinurin kyydissä. Kuva lienee hautautunut syvälle vanhan kiintolevyaseman bittien joukkoon.
Koputan puupäätäni, että yksikään Moto Guzzi -pyöristäni ei ole 22 vuoden aikana tielle jättänyt, syynä on varmaan vähäiset kilometrit vain poutakeleillä :) ja Pulteripyöränkin toimintasäde rajoittui viime kesänä vain kotikaupungin mutkateille eikä sen työkalupussia ole edellisen ratsastajan jäljiltä tarvinnut avata eikä Raaseporin hinaukselle tarvinnut kilauttaa.
Traumat jättäneen museohondap**kan kanssa oli toisin, kun se muuttui aikanaan kuntopyöräksi Vantaan Kaivokselan kohdalla palatessani Helsingin DGR -ajelulta. Nelipätkä kun hyytyi täysin mykäksi ja loppumatka meni työntäen Friherssiin...
Toivotaan kaikille hyvää ja turvallista sekä mahdollisimman viatonta tulevaa ajokautta Italian Timanteillamme!
-
Kuvassa Turpon Ducatin työkalut vuodelta 2003.
Tuollaiset käyttämättömät alkuperäistyökalut voivat tulevaisuudessa olla satumaisen arvokkaat?
-
Paras hyöty prätkän mukana tulleista työkaluista saadaan, kun ne myydään 40 vuoden jälkeen prätkän entisöijälle.
Sen takia se työkalupussi kannattaa nostaa uudesta prätkästä käyttämättömänä piirongin laatikkoon.
-
Sen takia se työkalupussi kannattaa nostaa uudesta prätkästä käyttämättömänä piirongin laatikkoon.
Voi perhana. Satulan alla se on tärinyt värit itsestään jo monessakin pyörässä. Käytännössä olen varustanut kunkin pyöräni siihen sopivilla avaimilla. Valitettavasti kokoontumisajoissa ja satunnaisilla tapaamisilla tulee, toisinaan, outokin henkilö kysymään että "sullahan on työkaluja". Se vain ei siihen pääty että lainaisin. Sitten tullaan pyytämään että viittisitkö jeesata.
Toisaalta, jotkut tarjoavat, jopa oluen tai kaksi pelkästä lainasta tai opastuksesta. Pari on vienyt työkaluni mennessään...
No, vanhaa läppäriäni ei kukaan ole nyysinyt. Sillä lähinnä GuzziDiagia ja paria muuta ohjelmistoa on käytetty. Toisaalta, on henkilöitä jotka iloitsevat että on läppäri mukanani mutta vaativat minua käyttämään sitä. Vanhaa ukkoa. Enää en ole, muutamaan vuoteen, kuskannut mukanani muutoin kuin omien pyörieni säätöreissuilla.
-
Kuvassa Turpon Bimotan loistokuntoiset työkalut vuodelta 2013.
Kunnon salaisuus on se, että Bimotassa ei ole mitään paikkaa työkaluille.
Ne eivät siis pääse rähjääntymään reissussa.
-
Yhden paikan olen pyhittänyt työkaluille.
Olen tehnyt tarkan arvion mitkä asiat voivat tulla kysymykseen. Siksi on taka- ja etuakselin muttereihin sopivat avaimet matkassa. Muutama kumivaurio on sattunut 1400:lla ensimmäisen 50.000 km:n matkalla. Lisäksi joitain perustyökaluja kuten pieni yleismittari sekä ruuviavainsarjoja. Aikanaan oli pikku läppärikin ja sitä tarvittiinkin muiden motoristien pyörien vianetsintään, tosin en itse sitä tarvinnut vika-asioissa paitsi mitä tienlaidassa säädin sytytystä ja ruiskutusta mieleisekseni kotikulmilla. Nyttemmin ei ole ollut tarvetta.
Lisäksi on kirves, rengasraudat ja ruostumaton veitsi sekä muita leirintätarpeita. Tunkkia ei ole. Rengasvaurion sattuessa olen kaatanut pyörän kyljelleen nurmikolle tai ojan penkalle että saa pyörän irrotetuksi ja renkaan irti vanteelta. Vielä ei ole molemmat kumit yhtäaikaa puhjenneet.
1400:ssa on tilavat sivulaukut. Niissä yhteensä kuusi sisäkassia joista yksi pienimmistä on pyhitetty työkaluille. Hyvin olen omavaraisesti pärjäillyt. Pääosa työkaluista olivat mukana jo 1100 Brevassa ja sitä edeltäneissäkin pyörissä. Centaurossa ei ollut kuin se alkuperäispussukka ja joskus matkanteko tyssäsi kalujen puutteeseen. Vaan on silläkin Eurooppaa kierretty. Joskus tienvarsiremontti johtaa erityisiin seikkailuihin kuten eräs viikko meni rattoisasti Sodankylässä odotellessa laturia Quotaan takuuseen. Oli Humppafestivaalien aika. Silloisella puolisontekeleellä oli 906 Ducati mutta siinä ei ilmennyt yhtään vikaa sillä reissulla. Jatkoimme siitä Norjaan.
Tietokoneella tehty vianetsintä voi joskus olla työlästäkin. Esimerkiksi viallinen akku, jolla vielä saa koneen käyntiin juuri ja juuri saattaa simuloida vaikka minkälaisia vikailmoituksia ja vuoksi pyörän sisäinen vikahaku "keksii" joidenkin komponentien osalta "vikoja" koska ko. komponenttien toiminta-arvot poikkeavat liikaa suunnitellusta alhaisen jännitteen vuoksi vaikka niissä ei olekaan vikaa itsessään. Akun vaihto uuteen on auttanut moneen vaivaan.
Kaikkiin mahdollisiin vaivoihin ei voi varautua omatoimisuuden kautta. Mutta todennäköisimpiin voi. Tietenkin pyöränsä tekniikan syvällinen osaaminen helpottaa asiaa. Suosittelen tutustumaan. Ei kasva sarvi otsaan niin helposti...
-
Esimerkiksi viallinen akku, jolla vielä saa koneen käyntiin juuri ja juuri saattaa simuloida vaikka minkälaisia vikailmoituksia ja vuoksi pyörän sisäinen vikahaku "keksii" joidenkin komponentien osalta "vikoja" koska ko. komponenttien toiminta-arvot poikkeavat liikaa suunnitellusta alhaisen jännitteen vuoksi vaikka niissä ei olekaan vikaa itsessään. Akun vaihto uuteen on auttanut moneen vaivaan.
Tuo on niiiin totta. Meidän Golffi vm. 2014 on Turpon vanha työsuhdeauto, jonka Turpo lunasti jäädessään eläkkeelle. Auton ostopäivänä tuli heti kylmät ringit takapuoliin kun auto ilmoitti ties minkä järjestelmien virheistä ja poiskytkennästä. On se tehnyt saman kerran myöhemminkin. Vika on siinä, että on tehnyt peräkkäin liian monia parin kilometrin kauppareissuja eikä akku ole ehtinyt latautua.
-
Autopuolella tuo vikalogissa näkyvä vika voi olla syy ettei mene katsastuksessa läpi.
Moottoripyörissä ei toistaiseksi meillä ole katsastusta. Paljon siitä puhutaan ja joillain olisi halujakin sellaiseen. Mutta menee nyt aiheen ohi.
Niin, jäi vielä yksi matkassa olevista laitteista mainitsematta vaan Urpon VW-avautumisen jälkeen muistin että matkassa kulki myös alle nyrkin kokoinen hidaslaturi jolla puutuneen lyijyakun saa ladatuksi. Nyttemmin se on jäänyt pois koska lyijyakun sijalle olen laittanut litiumakun joten kolme kertaa isompi älylaturi oli viime suven reissuilla mukana vaan en tarvinnut eli poistuu tilaa viemästä. Tämä siksi että en ollut aivan varma 1400:sen laturin kyvystä pitää litiumakun korkeampaa latausjännitettä yllä. Vaan sepä nosti automaattisesti jännitettään halutulle tasolle. Mutta "tallissa" on muita pyöriä joissa älytöntä laturia vielä voi käyttää hätävarana.
-
Saadusta palautteesta ja omasta kokemuksesta päättelen että ne alkuperäistyökalut ovat asiakkaan rauhoittamiseksi ja sen estämiseksi ettei pyörän haltija niillä kaluilla kykenekään tekemään mitään isompaa saati vaurioittamaan pyöräänsä.
-
Noissa Turpon työkaluissa ei ole lainkaan käteviä pihtejä. Guzzin työkalut ovat pyörän mukana talvisäilössä,
en muista olisiko niissä ollut.
Kuvassa harvinaisuus autoilun maailmasta: Toyota Crown -pihdit vuodelta 1970.
-
Saadusta palautteesta ja omasta kokemuksesta päättelen että ne alkuperäistyökalut ovat asiakkaan rauhoittamiseksi ja sen estämiseksi ettei pyörän haltija niillä kaluilla kykenekään tekemään mitään isompaa saati vaurioittamaan pyöräänsä.
Taidat olla oikeassa.
Hämmentävästi tosin alkuperäinen tulppa-avain on usein ainoa pyörään oikeasti sopiva tulppa-avain. Kaupalliset on liian pitkiä, lyhyitä tai paksuja. Muuten on aika hyödytön sarja.
Kävi tässä taannoin niin että Sukisuki päätti illalla virka-ajan jälkeen Länkipohjan satamassa pitää rouskuttavaa ääntä etupäästä. Pelottavan lujaa sellaista. Ihan kuin olisi ollut kivi jarrupalan ja levyn välissä - olisi sopinut sataman sorasta tehtyyn ajotiehen.
No, kaukaa viisaanan oli kaikille alkuperäistyökaluille laadukkaampi (Biltemasta) vastine: kaksipäisen kiintoavaimen tilalle kiintolenkkiavaimet. Ei siis ongelmaa ? Jarrusatulaa irrottamaan. 14mm kanta. Ei mahdu kiinto eikä lenkki. Alkuperäistyökaluista löytyy pellistä prässätty 14mm "hylsy". Kokeilemaan: ei hyvää päivää, joko pyöristyy ruuvin kanta tai hylsy, auki ei lähde kumminkaan. No, sain lainattua paikalliselta juopolta oikean 14mm hylsyn. Jarrusatula irti, rouske jatkuu, vika pyöränlaakerissa. Sittemmin kun sen käteensä sai niin eipä ole niin pahasti jumiin ruostunutta ja rasvatonta laakeria vielä nähty. Hinausauton aika siis koska sellainen kuului halvimpaankin osakaskovakuutukseen.
Mitä tästä opimme ?
1) Pyörän alkuperäisillä kaluilla ei tee mitään. Tai ehkä säätää vaihdepolkimen korkeutta ym. pientä.
2) Paremmillakaan kaluilla ei välttämättä tee mitään jos ei ole sekä hylsyt että kiintolenkit mukana. Riippuu toki pyörästä ja viasta.
3) Vieläkään paremmilla kaluilla ei välttämättä tee mitään jos ei ole auki olevaa varaosakauppaa vieressä. Jos taas on, saanee sieltä tässä tapauksessa tarvittavan tuurnan ja vasaran ostettua tai lainaan.
Toki meinaan jatkossakin pitää kohtuullisen sarjan mukana.
-
Yhdyn ajatukseen sopimattomista peruskaluista.
Nimimerkki s151669 kertoi japanianpelistä. Siinä omana seikkanaan on eri standardit eli osaan ruuvin/pultinkannoista/muttereista ei sovi eurooppalaisen pyörän työkalut.
Eurooppalaisissakin on keskenään pieniä eroja mutta ei yleensä aiheuta sormen suuhun laittamista. Tuumamittaiset alkavat olla vähemmistössä.
Työkalupussukassa olevat kalut lienevät alinta työkaluteknologiaa. Ruuvimeisseli on liian pehmeää terästä ja sen kahva mahdollisimman epäergonominen, tulppahylsy sopii mutta on tulpan kantaan liian väljä. Toisaalta, on se toiminut, mutta ergonomia on jäänyt pois. Kämmenpohjassa reikä jos joutuu kovaa vääntämään. Miksi, muuten, tulpat ovat useasti väännetty ylikireälle? Siitä saisi aiheen pidemmällekin tarinalle.
Kokoontumisajojen yhteydessä on joskus tehty korjaustöitä sinne saapuneen motoristin pyörälle. Yleensä japanilaisesta on ollut kysymys. Laakerivika on melko yleinen mutta vaijerivaiva myös. Sekä venyneet ketjut.
Aikanaan ryhdyttiin porukalla tutkimaan vikaantunutta pyörää ja laitettiin ryhmätyönä kuntoon. Sekä kaikki iloiselle mielelle kun pyörällä pääsi jatkamaan matkaa. Nykyään tilataan kuljetus huoltoon. Sopivilla työkaluilla, kun parinkymmenenkin pyörän mukana tulleet kalut saadaan yhteen paikkaan, niin voi tehdä melkoisenkin remontin.
Toki osaamistakin tarvitaan. Sekä ulkoistettua hankintaa. Useat komponentit, kuten laakerit, ovat standardoituja, eli niitä löytyy melkein mistä vain. Paitsi osaan japseja ei. Eurooppalaiskokoja sen sijaan on hyvin tarjolla. Ehkä ei saa uutta vastaavaa laakeria vaan vielä käyttökelpoisen käytetyn laakerin paikallisen pajan romulooraan pöyhimällä. Tai sitten ihan uuden jos saa kiinni paikkakunnan koneliikkeen väkeä. Painepesuri on laakerikauppiaan paras ansionlähdeväline.
Vaijerivaivaan, varsinkin ikääntyneen pyörän, helpoin juttu ja vähiten tilaavievin on pitää varavaijeria matkassa. Myös muutaman euron hintainen vaijerin korjaussarja joka mahtuu vaikka perstaskuun. Nykypyörissähän ei enää ole vaijerin vaijeria. Nestoimisen liikkeensiirron korjaaminen linja-autopysäkillä tuskin onnistuu sillä se tarvitsee korjaussarjan. Itsellänikään ei sellaista ole, ainakaan vielä.
Nykymotoristeilla, ei toki kaikilla, on myös henkinen este korjata tien varressa mitään koska ei ole välitöntä osaamista. Vaikka järki päässä on. Tottumuskin sen kaltaiseen toimintaan puuttuu.
Pari kertaa on käynyt itselle niin että on tullut vikaa ja joutunut pysähtymään pientareelle. Hämmästyttävää kuinka paljon paikalla saattaa poiketa ihmisiä, lähinnä säälittelemässä, että voi voi ja epäilyksen ääniäkin olen kuullut että nyt on sellainen vika että ei korjaamotta selviä. Lisäksi paikalle tulee myös poliisi, ryhtyy ohjeistamaan ja hankkimaan kuljetuskalustoa paikalle ajoneuvon poisviemiseksi mahdollisimman nopeasti. Aiheesta olen saanut hupia. Oletusarvoisesti on siis niin että moottoripyörää ei voi korjata tien laidassa.
Onko niin että arkipäiväinen puuhastelu vikaantuneen ajoneuvon suhteen on, ilman ammattimaisuutta, mennyttä aikaa?
-
Matkalla on aina hyvää ottaa mukaan köyden
- jos tarvitsee hinata motoristikaverit maantiellä lyhyemmällä tai pidemmällä matkalla,
Köysi mahtuu sivulaukulle tai kassille.
Mutta ajaa varovasti.
Pisin tämmönen apureissu oli parisataa km,iä ja silloin mp,llä oli sähkövian.
Mitä poliisit sanoo ? :o :o
-
Laki sanoo että hinaus on suoritettava varoen. Ei, ainakaan minun tietojeni mukaan, ole edelleenkään kiellettyä. Hankalaa se tosin on. Osin vaarallistakin eritoten risteyksissä ja liikenneympyröissä. Olen ollut sekä hinaamassa että hinattavana kun jouduin erään feminiinimotoristin pyörän maantien laidasta hinauttamaan silloiselle Joutsan Shellille. Joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Työlästä oli se. Vauhti max 40 km/h.
On siihen ohjekin: hinaavan pyörän perään kiinnitetään köysi keskilinjalle mahdollisimman alas. Hinattavaan se pujotetaan etuteleskooppien välistä emäputken taitse ja siitä vasemalle ohjaustankoon jota vasen käsi puristaa köyden kera. Jos tulisi jotain ongelmaa niin köyden vapauttamalla hinaus päättyy. Ei siis tarvitsisi hinata nurin mennyttä pyörää.
Tuskinpa hinauttaisin 1400 Guzzia mutta suht helppo oli olla 250cc pikku-Viragon satulalla hinattavana.
Toisaalta kakkospyöräni, trike, olisi sekä helppo hinattava että hinaaja.
-
Urpo on ollut kerran hinattavana, n. 40 vuotta sitten. SR500:sta katkesi ketjut parin kilometrin päässä kotoa.
Urpo oli sarvissa ja Turpo hinasi autolla. Silloin oli kaatuminen tosi lähellä. Erityisesti kaarteet olivat vaikeita.
-
Niin...olen aina varoitellut kettinkivetoisten hankaluuksista ja vaarallisuudesta.
Eipä oo tommosia kunnon teräskardaanilla...
-
Vanhaan aikaan kun jakso harrastaa niin aina kun jonkun pyörän ostin niin testasin että mukana olevilla työkaluilla saa vaihdettua tulpat ja kärjet ja jos mahdollist saa uimurikammion irti, auto puolella lisäksi että saa vaihdettua apulaitehihnan, jos ei onnistunut tehdas setillä lisäsin sinne sopivat työkalut, pitemmillä reissuilla sit vähän enempi mukana pikkunen yleismittari ja johdon pätkiä ja semmosta
Toi hinaus auto kulttuurihan on ihan muuttunu vuosikymmenissä, 70 luvulla hinurin lavalla oli ajokelvottomia kolariautoja nykyään hinuri hakee kun on akku tyhjä tai rengas menny
-
Niin...olen aina varoitellut kettinkivetoisten hankaluuksista ja vaarallisuudesta.
Eipä oo tommosia kunnon teräskardaanilla...
Kardaani ei voinut siinä reissussa hajota kun Mille GT oli vielä malmina Italiassa. Millen vuoro
tuli muutamaa vuotta myöhemmin 90 -luvulla. Silloin kardaaninivel meni kappaleiksi Lahden tienoilla
matkalla Guzziralliin. Rallijuomat tuli sitten juotua kotona.
Mutta eipä ole vetohihnakaan viaton. Vetelin entiseltä Guzzimieheltä Repeltä napsahti HD:n vetohihna
matkalla Latoajoihin. HD:n hihnanvaihto onkin isompi operaatio, mm. ensiöveto kytkimineen pitää purkaa
alta pois.
-
Autopuoleltahan nuo ajoneuvon omat työkalut lienevät hävinneet jo olemattomiin. Saattaa sieltä hinauslenkin vierestä takakontista jokin ruuvimeisselin tapainen ehkä löytyä. Millä avataan se muoviluukku että saadaan se hinauslenkki kierrettyä paikoilleen.
Uuden auton omistaja ei niihin työkaluihin koskisi vaikka niitä olisikin kuinka paljon hyvänsä, juuri siksihän hän on ostanut uuden auton ettei työkaluihin tarvitse koskea... Remonttia tekevällä on sitten laajemmat ja paremmat työkalut omasta takaa. Yhteenvetona, työkalut eivät tuo lisäarvoa eivätkä ole myyntivaltti joten jätetään kokonaan pois. Joko ostaja saa autonsa hitusen halvemmalla tai sitten tehdas saa ripauksen paremman katteen tuotteelleen.
Moottoripyöräilijät ja valmistajat ehkä vielä yrittävät pitää sellaista mainetta tai imagoa yllä että kyllähän näitä (uusia) itse säädellään ja vähän korjaillaan. Niin että pakko on olla työkaluja, kun niitä tullaan käyttämään ja muutkin valmistajat niitä vielä laittavat enemmän tai vähemmän pyöriensä mukana maailmalle. Mielestäni jopa Tekniikan Maailma pyöriä arvostellessaan mainitsee ohimennen mikäli alkuperäistyökalut ovat riittämättömät, ketjun säätöön tai lampun vaihtoon ym. Päähuomiona siis se, että ottavat asian edes esille. Nelipyöräisten puolella asiaan ei edes kiinnitetä huomiota.
Ja mietitään nyt tarkemmin, jos valmistaja laittaisi oikein kunnolliset työkalut pyörän mukana sekä peräti käyttöohjekirjaan selviä ohjeita huoltojen tekemiseen itse. Niin pissataanhan siinä omiin muroihin. Jälkimarkkinat pienenevät, sekä kaikenlaiset nippelinvääntäjät alkaisivat ruuvailla löysälle tai kiristää liiaksi vaikka ja mitä. Ja vikahan ei ole koskaan ollut tekijässä, vaan laitteessa sekä sen valmistajassa ;D Ja sitten huudellaan pitkin nettiä kuinka surkea tämä ja tuo vehje on... Joten mitä vähemmän työkaluja, sitä vähemmän osaamaton tekijä saa pahaa aikaan. 8)
Töissä sai aikoinaan kuulla kuinka vaikeaksi on ajovalopolttimoiden ja muidenkin polttimoiden vaihto mennyt "nykyautoissa". Kun ennen(?) oli niin helppoa. Tätä on nyt jatkunut jo vuosikymmenen verran. Samanlaisia ne (halogeenipolttimot) ovat olleet vaihtaa, nyt jo museoikään ehtineessä 90-luvun alun autossa kuin vielä tehdastakuun omaavassa kulkineessa. Poikkeuksia toki löytyy, on niitä oikeasti hankaliakin. Mutta yleensä riittää jos edes hieman malttaisi mieltään, sekä katsoisi peilillä tai kännykän kameran avulla että kuinka se polttimo siellä on jousen painamana paikoillaan. Ennen sitä innokasta irti repimistä... Tämä toki olettaen että käden saa mahtumaan niin että mihinkään pääsee edes käsiksi.
Erilaisten vikavalojen syttyminen mittaristoon on luonut tietynlaista uusavuttomuutta sekä täten kysyntää hinaukselle. Kun se vikavalon syttyminen on hinausperuste. Sille vikavalolle kun "ei voi itse mitään", niin samalla vaivallahan se sitten kyyditään hinurin lavalla sinne korjaamolle missä se saadaan kuntoon.
Toisena ääripäänä on se, että moottorinohjauksen vikavaloa tai öljyn määrästä kertovaa valoa ei enää eroteta moottorin öljynpainevalosta!
"Joku valo siellä on aina palanut, nyt syttyi hetki sitten joku toinenkin. Ajoin vielä töihin/kotiin/kaverille, mutta enää ei moottori tahdo käydä ja pitää kummallista ääntä..." Tälläiselle henkilölle tuotteen mukana myydyt työkalut ovat hukkaan heitettyä resurssia. Tai, no juurikin entisöijät saavat taatusti käyttämättömän setin itselleen ;)
Ajoin nyt illalla pienessä vesisateessa tuolla itäraudalla. Valtatiellä numero 3 ajaessa meno alkoikin hyytymään, ja toinen sylinteri putosi pelistä pois. Pimeällä näki hyvin kun kipinät leimusivat puolasta kaikkialle muualle paitsi tulpanjohtoa pitkin sytytystulpalle. Tiesin että pienen matkan päässä olisi levikkeen tapainen, luntahan se olisi täynnä mutta sen verran sain laitoksen sivuun tieltä että olin kokonaan pientareen puolella. Sytytysosien kuivaus sekä parit ärräpäät saivat vikurin taas liikkeelle ::) Mutta eipä tuossa mukava olisi ollut viettää tuntia tai pari mitään kummoisempaa tehden. Bussipysäkki tai vastaavaa kelpaisi siihen toimintaan kyllä, mutta ihan kiinni tien laidassa pimeällä ei tuntunut kovin mukavalta. Onneksi sentään parkkivalot pelasivat, nekin ovat välillä vähän temppuilleet ;D
-
Töissä sai aikoinaan kuulla kuinka vaikeaksi on ajovalopolttimoiden ja muidenkin polttimoiden vaihto mennyt "nykyautoissa". Kun ennen(?) oli niin helppoa.
Golffin LED-huomiovalon vaihto maksoi n. 1000€. Halogeenimallin uusi lamppu olisi maksanut 5€.
-
M-pyöriinkin on tullut ledivaloja ihan 100%. Siis kaikki mahdollinen valopinta. Tiedä sitten ovatko enemmän muotoilun vuoksi vai ovatko hyviäkin valaisimia. Levymäisiä ja nauhamaisia valonlähteitä sekä jännän muotoisia.
Omissa pyörissäni ledejä on suht vähän. Esimerkiksi 1400:ssa on hehkulammpuja vilkuissa, ajovaloissa ja rekisterikilven valoissa. Ajovalon yhteydessä on kahdeksan parkkilediä. Toimivat, ainakin vielä, viime syksynä. Varustettuina isoilla jäähdytinrivoilla. Kaikki kulutus ei siis olekaan vain valoa. Taka- ja jarruvalo ovat myös erillisten pikkuisten ledien nauha. Itse olen lisännyt leditoimisen sumuvalon taakse ja ledeillä pelaavat sumuvalot eteen. Lisäksi on tarviketakalaukun (Shad) mukana tullut leditoiminen lisäjarruvalo joka, yllätyksekseni sopi suoraan takatavaratelineen alapintaan kiinnitysreikiä ja muotoa myöden kuin olisi siihen tarkoitettu. Tavarateline on Guzzin mallistosta.
Tarkoitus olisi laittaa takakaatumarautoihin lisävilkut mahdollismman etäälle toisistaan koska alkuperäiset vilkut ovat todella kapealla toisiinsa nähden. Muutama reikä pitäisi porailla johdon läpivienteihin kaatumarautoihin tai sitten vain piilottaa raudan alapintaan tarralla teipillä tai uretaanilla liimaten tarvittavat hituvirtajohdot. Samalla takalaukun kanteen, sisäpuolelle, pieni "baarivalaisin" lämpimien syysiltojen toivossa.
Taannoin 1400:sta paloi ajovalosta lyhyet valot. Eipä ollutkaan, ns. kädenkäänteessä, tehtävä lampunvaihto.
http://www.motomatti.fi/2022/06/california-1400-gts-ajovalot.html
Olen sitä mieltä, toisin kuin muutama H-D -kerhokaveri, että hyvät valot ovat hyvät. Amerikanpyöriinsä asentamansa polkupyörävalaisimen kokoisia ajovaloja kun, tyylin vuoksi, pitää olla. Heillä se lienee vain harrastus kun itsellä on ollut elämäntapa kohta 50 vuotta tämä pärisevillä kaksipyöräisillä ajaminen. Moposta alkaen.
Lisäys edelliseen: jos jokin, niistä muovivaloksiin vaihtamattomiksi ajatelluista ledeistä kosahtaa eli lopettaa uransa valaisimena en aio odottaa tilausta Italiasta. Kaipa näille tuikuille sentään jokin roti on osaajan käsissä. Pitää vain löytää sellainen. Siihen asti uskon ledien kuolemattomuuteen.