Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Bluestone - Elokuu 15, 2023, 19:48:01 ip
-
Kuvittelenko vain vai onko niin että moneen vanhempaan guzziin on vaihdettu ne kartiomaiset tarvikesuodattimet? Ainakin kun katselee mitä netissä löytyy kuvia ja videoita. Mikäs vika siinä alkuperäisessä systeemissä on vikana? Elementin saatavuus vai mikä?
-
Pikkulohkoissa varmaan se alkuperäisen filtterin käytettävyys. Se kotelo on vähintään hankala käyttää.
-
Onko ne kartiot pahempi ääniset, tuleeko imuäänet enemmän esille? Dellorton korinat.
-
Mikä nyt on vanhempi ? Ainakin nelikymppisiin isolohkoihin saa ilmansuodattimia vaikka Motonetistä. Niitä koteloitakin saa esim. Stein&Dinseltä, jos vaikka korvake sattuu lohkeamaan.
Aikoinaan kokeilin tuollaisia suppiloita. Ei toiminut sellaisenaan. Käsittääkseni pitää tehdä muutoksia suuttimiin tms, koska imuvastus muuttuu. Imuäänetkin kovenivat, jos nyt oikein muistan. Taitaa muutaman päivän ajetut suppilot olla hyllyssä vieläkin.
Saa ne varmaan toimimaankin, koskapa tosiaan niitä näkee käytössä.
-
Kartiot saa kyllä toimimaan, mutta esimerkiksi tonnisessa LeMansissa, jossa on lisäksi paremmin hengittävät Lafranconi Competizionit, piti vaihtaa kaasareihin luistit, seosputket, neulat ja suuttimet. Noissa tosin on ilmeisesti ihan vakionakin kaasareiden speksit kaikkea muuta kuin optimaaliset.
G5:n sain hengittämään kunnolla ilman muita muutoksia, kun kartioiden tilalle vaihdoin K&N MG-2640- putsarin. On ollut nyt aika monta kesää käytössä, ongelmitta.
Alkuperäinen kotelo on aina hyvä, jos on ehjä ja tallessa koska suodatinelemnttejä kyllä saa. Noista kahdesta puuttui orkkiskotelo kokonaan, kun mulle tulivat enkä alkanut niitä sitten metsästämään.
-
Vanhemmissa pikkulohkoissa, kuten Nevada, on monilla ollut vaikeuksia suodattimen vaihdossa.
Ohjekirja neuvoo että kun suodatinta vaihdetaan niin suodatinkotelon kansi avataan kiinnikeistään, nostetaan ylös runkoputkien väliin jonne se jää. Silloin voi suodattimen vetää vasemmalle etuviistoon pois paikoiltaan ja vastaavasti asentaa uuden.
Hommassa on vain yksi hankaluus: suodattimen takaosaa tukee kulmarauta joka on kotelon takapäässä poikkipäin. Se putoaa pois paikoiltaam tai on tarttunut vanhan suodattimen kumitiivisteeseen ja lentänyt roskikseen suodattimen mukana. Jos kulmarauta puuttuu tai on pudonnut kotelon pohjalle on kutakuinkun yhdentekevää vaihtaako suodatinta koskaan. Ilma kulkee silloin suodattimen ohi.
Toinen juttu on se että kauppias myy halusta "tehokkaamman" suodattimen jossa on kolmannes enemmän suodatuspinta-alaa. Se on niin paksu että sen pujotteleminen ehyenä paikoilleen on työlästä. Tällöin on helpointa laskea moottorin etupäätä hieman alemmas irrottamalla ja löysäämällä ao pultteja.
Tuo kulmaraudan puuttuminen tai sen sijainti kotelon pohjalla on suht yleistä.
Tämä kertookin siitä että virheitä voivat tehdä niin huollot kuin pyörän omistajahuoltaja.
Vakiopyörissäni olen käyttänyt vakiosuodattimia mutta muissa, muutetuissa ajoneuvoissani pestäviä suodattimia: niitä on kaksi paria: Edullinen tarvikesuodatinpari joka palvelee öljyttynä (suodatinöljy) silloin kun K&N-pari on pesussa ja kuivamassa. Suodattimia ei saa puhdistaa paineilmalla. Ihan vain pestään suositellussa pesuaineessa, huuhdellaan ja kuivataan.
Paperisuodatin on kuitenkin, suodatusteholtaan, ylivoimainen verrattuna "tötteröfilttereihin". Kun jälkimmäinen on riittävän iso pinta-alaltaan niin silloin siihen jää paremmin likahiukkaset kiinni kuin pienempään jossa virtaus on pinta-alaan nähden suurempi. Puhutaankin vapaavirtaussuodattimista sillä niistä kyllä ilma menee iloisesti läpi mutta niin menee myös pienijakoinen pölykin. Kaasuttimen tai läppärungon takapää on usein sellaisen käytön jälkeen melkoisen musta. Kevät on suodattimelle työläintä aikaa.
Oletteko tulleet koskaan laskeneeksi montako tuhatta kiloa menee ilmaa moottorin läpi kun tekee hiemankin pidemmän reissun?
-
Kuinkas usein täällä muuten väki vaihtaa näitä paperisia ilmansuodatinelementtejä? Varsinkin näihin hankalasti vaihdettaviin pikkulohkoihin? ;D
Brevan korjaamokäsikirja suosittelee tarkastuksen 7500km välein, mutta varsinaista vaihtoväliä ei ole annettu. Tuntuu turhan tiheältä vaihtoväliltä ainakin ruiskukoneeseen. Jokin lähempänä 15000km vaikuttaisi järkevämmältä. En aja soramontuilla, hiekkateillä kylläkin useammin.
Korjaamokäsikirjasta en itse ainakaan löytänyt minkäänlaista ohjetta ilmansuodattimen vaihtoon :o Vai liekö sitten piilotettu johonkin, en aivan sivu sivulta selannut kaikkia 250 sivua ::) Minulla oli viimeksi polttoainetankki jo valmiiksi irroitettu polttoainesuodattimen vaihtoa varten, joten tilaa oli yllin kyllin. Seuraava vaihto vaatinee enemmän ähellystä jos ei meinaa säiliötä irti ottaa. Kuulemma onnistuu niinkin.
Oletteko tulleet koskaan laskeneeksi montako tuhatta kiloa menee ilmaa moottorin läpi kun tekee hiemankin pidemmän reissun?
Nopealla, ei lyhyellä tai pitkällä matematiikalla laskettuna ei kovinkaan montaa tuhatta kiloa. Litroja kyllä senkin edestä! Toki, asia riippuu hyvinkin reissun pituudesta ;D
Jos kuvitellaan, että moottori kuluttaa bensiiniä 5l/100km. Bensiinin tiheys noin 0,75 kg/l. Polttoainetta palaa siis 5 kertaa 0,75kg, yhteensä 3,75kg.
Pyöristettynä yhden bensiinikilon palamiseen tarvitaan 14,5 kiloa ilmaa. Eli yhteensä 3,75 x 14,5kg = 54,4kg ilmaa.
Ilman tiheys hervantavakiolla noin 1,25 kg/kuutio, joten tilavuudeksi muutettuna 54,4 x 1,25 = 68 kuutiota ilmaa. Eli 68000 litraa. Se on monta tuhannen litran vesisäiliötä vierekkäin! Tai litran vetoista maitopurkkia jonossa... On se suodatin kyllä kovilla, jos ajatellaan että jokaisen vesisäiliön sisällä olevassa ilmassa on vaikkapa vain 1 gramman verran pölyä seassa.
Menikö Matti aivan metsään aivoituksen? ???
-
Joo, hihasta vetäisin kun en jaksanut laskea joten ulkoistin. Kiitos.
Jossain olen nähnyt kyllä filtterin vaihto-ohjeen mutta käytäntö on paremmin opettanut.
Kevät, kun tiellä on kuivaa kuraa ja muuta söhnää talven jäljiltä, soratie, varsinkin jos ajaa toisen ajoneuvon takana, pöly kulkee alempana tiheämpänä eli juuri niillä tietämin mistä filtteriin joutuu ilma, siite- ja katupöly. Muutaman suodattimen olen kaivanut kotelostaan joka on saanut myös vettä ja luonnollisia orgaaneita sisäänsä ja muodostanut oikein hyvän homekasvuston. Kyseistä pyörää säilytettiin ulkona.
Myös, juuri tällä hetkellä, ovat koivut pudottaneet urvuistaan siemenet joita on tänä suvena valtavasti. Niitä löytyy suodattimista. Mahtanevatko itää. Autoni katon vesikouruissa on pienoinen viljelmä sirkkalehtisiä minikoivuja kun se on seisonut kadun varressa melko pitkään ihan käyttämättä.
Sitten maininta 1400:sen omistajille: heti ensimmäisenä keväänä havaitsin että ilmansuodatinkoteloon ja siten suodattimeen joutuu huomattavasti pölyä. Olin yllättynyt. Asia lievittyi kun otin kotelon kyljistä irti kumiset imuäänen vaimentimet. Ne irrotettuna aukot ovat suuremmat pinta-alaltaan eli kotelo ei ole enää niin tehokas "imuri". Arvioisin että imuaukkojen pinta-ala on ainakin kaksinkertainen verrattuna kumitorvien imuaukkoon. Ko. kapineet lähtevät irti ihan vain nyppäämällä. Eivät olleet liimatut ainakaan minun yksilössäni.
Selvittelin asiaa miksi pöly nousee niinkin ylös. Se johtuu moottorin takana olevien kapineiden rakenteesta jotka ikään kuin leikkaavat sitä ilmaa missä eturenkaan tiestä irroittama pöly kääntyy virtaamaan, osittain ylöspäin, ilmanputsarin suuntaan.
Suodatin on helppo vaihtaa tai ottaa irti ja kolistella siitä liiat pölyt pois kunhan akun nyppää ensin paikastaan pois, aukoo peltilipareet jotka kotelon takakantta kiinnittävät ja kääntää takakannen yläreunaa taapäin. Suodattimen voi nostaa pois joko sen puhdistamiseksi tai vaihtamiseksi. Homma ei ole iso eikä siinä ole isompia hankaluuksia kunhan ei pudota klipsuja abs-kotelon päälle. Silloin on hieman enemmän puuhastettavaa.
-
https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=3271.msg20711#msg20711 (https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=3271.msg20711#msg20711)
Pikkusen napakkaa tekstiä reilu 10 v sitten olen jostain löytänyt. Asioissa on puolensa ja puolensa. Tuossa alla jo joskus aikaisemmin laittamani kuvat pestävä vs. alkuperäinen.
Oho: tämä onkin todella yleinen suodatinelementti (Daytona, Quota, Centauro, 1100 Cali, V11, Bellagio, Cali 1400), että vielä Cali 1400 myös sama ?
https://www.stein-dinse.biz/product_info.php?language=en&products_id=464698 (https://www.stein-dinse.biz/product_info.php?language=en&products_id=464698)
AF1 -Aprilia (USA) firman huoltopäällikön tekstiä Millen ilmanputsarista (sama putsarielementti kuin 1100 Brevassa): "I understand that it will do little to sell more for us here at AF1 other than stock filters but I think this sort of needs to be rethought, if you are putting real miles on your bike you might want to consider stock airbox and filter. I would say it is very hard to beat."
-
Taidan laittaa ne kartiot kuitenkin. On se alkuperäinen ilmansuotimen koppa niin riekaleina, korjailtu peltilätkä - ruuvi - kuminauha (Denfeld?) virityksillä. Kun tuon paketin poistaa niin samalla poistuu siis se huohotuspurkki. Mulla on yksi vanhemman (?) Guzzin purkki, pitää jostain etsiä mikä letku mihinkä lähtöön. Siinä purkissa on pohjassa kolme lähtöä: yksi paksumpi ja kaksi ohuempaa sekä ylhäällä yksi haarautuva putki. Joku kuva näytti että siihen pohjaan tulee lohkosta siihen isoon ja pienimpään ja yhdestä lähtö vaikka pyörän alle ja siihen haarakappaleeseen tulisi venttiilikopilta letkut. Potilas tässä on siis -79 T-3 cali.
Mitähän kaikkea pitää kaasareille tehdä, jos olettaa että tuossa on alkuperäiset osat. Isompaa suurinta, neulaa ylös....?
-
Mun kokemukseni takavuosilta noista ns. vapaavirtaussuodattista oli, että pääsuutinta piti pienentää, jotta sai käymään kunnolla. Ts. alkuperäiset suodattimet hengittivät paremmin.
-
Alkuperäistä otsikkoa muokkasin. Kirjailen tänne kaikkea mitä (kysyttävää lähinnä) ropatessa löytyy.
Selvinnee ne suutintarpeet keväällä kun ajokausi alkaa. Kaasarit tuossa on onneksi niin helpossa paikassa.
Osaako joku noista huohotusjutuista valaista?
-
Aloitan kysymyksellä: onko alkuperäinen huohotin olemassa?
Alkuperäinen ilmansuodatin on kartiomainen joka on kiinni peltisen huohotinkammion etureunassa.
Huohotusventtiili on kuulatyyppinen ja sijaitsee kampikammion huohotinputken yläpäässä siitä lähtevän letkun sisällä osittain.
Huohottimesta lähtee ohut letku josta huohotuksen mukana tuleva öljy valuu takaisin kampikammioon.
Korjaamokirjassa on aiheesta piirros.
-
Alkuperäinen riekaleinen ilmansuodatin ja sen kotelo on, se huohotinpurkki mihin suodatin kiinnittyy on (paitsi että sen suodattimen kiinnikerauta oli rutisteltu kasaan), kuulaventtiiliä en ole vielä havainnut.
Gutsibits sivuilta löytyi tämä : Crankcase Breather Box,
ENA14700 Fits Le Mans 1, Le Mans 2, V7 Sport,
Dimensions:
Box measures 110mm x 70mm x 85mm, crankcase spigots measure 8mm OD and 17mm OD respectively
Crankcase.
https://www.gutsibits.co.uk/pr/TheShop/index.php?f=d&q=ENA14157
Mulla siis on tuo. Pitääkö tuossa olla erillinen venttiili?
Yksinkertaisinta mulla on laittaa ne tarvikesuodattimet ja tuo purkki. Ajan kanssa hankin sitten alkuperäiset osat, pitää vielä selvitellä mitä muuta puuttuu.
-
Kuulaventtiili on kampikammiosta kytkintilan kautta läpi moottorilohkon takareunan noin kolme - neljä senttiä lohkon yläpinnan tasosta ja sen sisässä on irrotettava venttiili. Putkeen liitettävä letku pitää sitä paikoillaan. Vieressään on pienempi putki johon menee huohotinboksista tuleva paluuletku. Putki yltää öljypinnan alle. Tosi monesta koneesta se puuttuu tahattomasti sillä kun huohotinletku irrotetaan venttiili jää letkun sisään näkymättömiin ja letkua vaihdettaessa uuteen vanha letku joutaa roskiin. Siinä on venttiilin puuttumisen tarina.
Venttiilin tarkoituksena on pitää kampikammiossa, keskimäärin, lievä alipaine. Kun männät ovat ala-asennossa on kampikammiossa ylipaine ja em. venttiili päästää ilmaa ja öljyroiskeita huohotuskammioon ja kun männät ovat ylhäällä niin silloin pienempää letkua myöden kampikammion alipaine tyhjentää huohotuskammiota. Yksinkertainen painevaihteluun perustuva pumppusysteemi. Lieviä eroja letkuissa ja putkien kulussa on mallisarjojen välillä.
Jos venttiiliä ei ole on kampikammion painevaihtelu voimakkaampaa ja aiheutta lievää tehonhukkaa. Lisäksi, korkeammilla kierroksilla, voi öljyä pursua ulos tai imuilman joukkoon.
Itselläni meni ko. venttiili tukkoon pitkän seisonnan vuoksi. (Öljylima oli kuivanut venttiiliin.) Sen aiheuttama kampikammion paineenousu pullautti kampiakselin takapään huulitiivisteen irti ja öljyä pääsi kytkintilaan ja sieltä asfaltille ja takarenkaalle.
T3:sen osaluettelossa siinä kohtaa missä ovat pakokäyrät ja ilmanputsari, tavola 2, viite 50, on ko venttiili. Ilman sitä voi tulla vaivoja ja myös sen takia sillä venttiili voi jumiintua kuten itselleni kävi. Venttiilin tarkastaminen onnistuu kyllä vaikka hieman ahdasta onkin. Osoite
https://www.guzzitek.org/parts_list/gb/850/850T3-T4_PL_Compil.pdf
Venttiili voi myös ruostua jumiin pitkän seisonnan vuoksi.
Kerrottakoon vielä että aika monesta remontoimastani Guzzista tuo venttiili on puuttunut. Yhteistä näille moottoreille on karstaiset palotilat, venttiilinvarret myös ja männän yläosa jossa ylempi puristusrengas on jo jumiintunut. Venttiili on siis saattanut puuttua jo vuosikymmeniä tai ei ole ylipäätään toiminut lainkaan. Paljon ei tarvitse purkaa päästäkseen näkemään onko venttiili kunnossa. Sen myös kuulee, varsinkin ylämäkeen kiihdyttäessä kuuluu tietynlainen kilkatus joka ei ole sytytyksestä johtuvaa detonaatiota.
Venttiilin olemassaolo on hyvä keskustelun aihe tapahtumisissa.
Seuraavaksi voinemme keskustella toisesta laiminlyödystä ongelmakohdasta joka tekee moottorista tehottoman: loppuun kuluneista keskipakosäätimistä. Mutta eri ketjussa. Tämä on toinen laiminlyöty huoltokohde ja syö tehoa merkittävästi.
(Suoritin oikeinkirjoituksen tarkastusta näin jälkikäteen. Sisältö on sama.)
-
Kiitos motomatti tiedoista ;D, vielä en sitä letkua ole irrottanut, jospa kuula löytyy. Mutta tarviiko ko venttiiliä jos käytän esittämääni purkkia? Kardaanin suojakumi on risa, se pitää vaihtaa ja samalla tutkia perän välyksiä ja akselin kuntoa kun ovat irrallaan.
-
Joissain vanhemmissa isolohkoissa oli pikku pönttö jossa oli reiällisen kolikon muotoinen läppäventtiili. Reiässä oleva ohut tappi piti venttiilin toimialueellaan. Laite ei ole rikkomatta purettavissa. Yleensä ylämäessä ja kovemmassa kiihdytyksessä kuului iloinen kilkatus. Muunmuassa 850 GT:ssä on sellainen. Siis 60-luvun alun malleissa. Kuulaventtiili tuli myöhemmin käyttöön. Kuulaventtiili ei ole niin "herkkä" kuin läppäventtiili.
Monessa huoltamassani pyörässä kyseistä venttiiliä ei ole ollut. Kun kuluneessa koneessa on runsaammin männän ohipuhallusta ei venttiilistäkään ole apua. Öljy ryhtyy pyrkimään ulos muualta kun paine kampikammiossa nousee. Siitä viimeistään tietää että koneremontti on tarpeen. Jos sylinteripinnoite on ehyt eikä ylemmän männänrenkaan jättämää lovea sylinterin yläpäässä ilmene niin männänrenkaiden vaihto auttaa kovasti. Samalla voi holkituttaa venttiilinohjurit ja kunnostaa tai vaihtaa venttiilit. Muunmuassa Tammer Diesel tekee kansiremontin kohtuuhinnoin. Olen aika paljon työllistänyt.
Toisaalla olen jo julistanut paperisuodattimen hyvyyttä. Hyvällä suodattimella on merkitystä erityisesti ajokauden alkaessa.
Itsekin käytän ns, vapaavirtaussuodattimia koissakin pyörissäni mutta vain siksi että alkuperäinen suodatinkotelo on jo entinen. Pelkkä, nk. oravasuodatin, eli teräsverkko imupuolella on sekin parempi kuin ei mitään. Vapaavirtaussuodattimissa on myös merkkikohtaisia eroja. Mitä isompi suodatuspinta-ala on niin sitä pienempi paine-ero pinta-alayksikköä kohden. Ts. paine-ero ulkoilman ja imun suhteen laskee ja likapartikkeli jää helpommin suodattimeen. Käytännössä ovaali on parempi kuin pyöreä. Lisäksi suodatin olisi hyvä saada noin viisi senttiä taaemmaksi kuin että laittaisi suoraan kaasuttimeen kiinni. Noin niinkuin virtausteknisesti.
-
Stein Dinseltä tilasin osia. Paketissa oli 4 tilattua tuotetta ja 3 lahjaa: lippalakki, ensi vuoden kalenteri ja mp piparkakkumuotti. Kaveri arveli, että firma koittaa koukuttaa asiakkaan koska tietää sen joutuvan tilaavan paljon guzzin osia :P. Liekö totta?
-
Hemmetti! Epistä! :( ;)
Viime viikolla tuli paketti samasta paikasta Stein Dinseltä, jossa oli myös viisi kipaletta tilattua tuotetta, mutta ei mitään lahjoja!
Osat olivat nopeusmittarin kiinnitykseen ja alle viiskymppiä rahteineen yhteensä - olisiko siinä syy lahjattomuuteen?
Muuten firman palvelu on hyvää ja vastaavat myös kiitettävästi sähköposteihin.
-
Nyt ehti taas jatkaa T-3 huoltoa. Piti tehdä varuilta tuon käyttögessun kausihuolto alta pois. Sen alkuperäisen repaleiseksi särjetyt ilmanputsarin vaihdan niihin kartiosuodattimiin. Pyörän mukana kun tuli vanhemman guzzin se huohotinpurkki ja netistä löysin siis kytkentäkaavion niille letkuille. Tilasin uudet akun ja tankin kiinnikekumit, mutta en saanut vielä pähkittyä niitä paikoilleen, mallia kun ei ole enkä sopivaa kuvaa ole löytänyt. Takaswingin otin irti. Perässä tuntuu ihan pieni välys kun siitä kardaanin spoorista kokeilee, pitääkö siinä olla joku back-lash? Ristikkonivelissä on myös pikku välykset, ne pitää vaihtaa. Löytyykö niitä miten Suomesta? Koko 22×49 mm jos sain oikein mitattua. Perän öljyt pitää vaihtaa mutta mikä esim Motonetin molykote korvaa sen alkuperäisen aineen. Seuraavaksi osien pesua ja tarkastelua.
-
Kartiosudattimista: laita neljä - kuusi senttiä kaasuttimien imupuolelle putkea imusuunnassa ennen suodatinta. Alavääntö paranee.
Jos en väärin muista niin T-malleissa on viisi tankin kiinnittyskumia. Niihin on kiinnityskohdat rungossa.
Perävaihteessa kuuluu olla pieni kiertovälys. Molykoten voi korvata RVS:llä. Tai säätää perän välykset (hammaskosketuksen) tarkemmin kohdilleen ja ajaa pelkillä öljyillä. Lisäaineen käyttö on ollut vain siksi että tehtaalla ei ole vaivauduttu säätämään hammaspyörien keskinäistä kohtauskulmaa ja välystä tarkasti. Pinionakselin/lautaspyörän hammaskosketuksen välysten säätö vaikuttaa toisiinsa. Jos toista muutat pitää toistakin säätää. Muutaman tunti saattaa mennä säätäessä väritahnan kanssa. Pura - kokoa - mittaa - pura - säädä - mittaa - jne kunnes kaikki välykset ovat kohdallaan. Malttia hommaan. Heittokello on tarpeen. Pinionakselin laakerivälys, kylmänä, pitää olla hieman tahmea.
Ristikoissa ei ole välystä. Vakiolaakereita ovat. Sen verran on eroa, riippuen mallista, että lukkorenkaita ei saa uriinsa. Olen itse ratkaissut ongleman lyhentämällä laakerikuppien pohjia hiomalla.
-
Mistä olette hankkinut noita ristkoita? Stein Dinsellä on koko nivel (kallis) ja yhdeltä firmalta (Kentso Oy) löytyy hintaan 169€ kpl... :o
-
Kyse on kaksoisnivelestä jossa on kaksi ristikkoa ja runko. Pelkkiä ristikoita voi kysellä laakeriliikkeistä mittojen tai mallin mukaan. Hinnat alkaen muutamasta kympistä per ristikko. Runko-osan voi käyttää uudelleen. Hieman siinä on hydrauliprässille tai vastaavalle puristimelle töitä. Toki helpoin tapa on hankkia koko nivelpaketin valmiina. Mutta vanhasta jää yksi osa ehjäksi eli kaksoisnivelen runko. Sillä voi olla käyttöä myöhemmin vaikka toiselle guzzistille.
Tässä em. toimelle yksi tapa: http://www.motomatti.fi/2011/10/kardaanin-ristinivel-jumittaa.html
Yleensä käy niin että ristiniveliin ja kardaaniin yleensä kohdistetaan vasta sitten huomiota kun on jo vikaa. Huoltamalla saa nivelille ja muille kardaanin osille lisää kestoa. Hieman purkamista se toki vaatii. Merkkihuolto ei pyytämättä ja maksamatta tätä toimenpidettä tee, jos silloinkaan.
Yksikertaisimmillaan ristikon purkaminen ja kokoonpano käy näin: https://www.youtube.com/shorts/Nsem4oOHFIk
Homma onnistuu myös viilapenkissä tai hydrauliprässissä kuten kokoonpanokin. Laakerikuppeja ei pidä painaa pohjaan asti vaan vain sille kohtaa milloin saa lukkorenkaan mahtumaan uraansa. Laakerineulojen kaatumisen kuppien pohjille toimenpiteiden aikana välttää käyttämällä vaseliinia. Liika kyllä tursuu pois. Ristikko ja laakerikupit asennetaan yhtä aikaa yksi kuppi kerrallaan.
-
Kiinnikekumeilla tarkoitan niitä kumihihnoja, joita tuli SD:ltä tähän malliin kaksi erilaista: pitempi (pitkillä metalliosilla) ja lyhempi. Ei vaan vielä ole kuvaa miten nuo tulee paikalleen. :-\
-
Tankin takapää tulee kiinni kumihihnalla.
-
Saattavat olla akun kiinnityskumeja. Ainakin Cali II:ssa pidempi tulee akun taakse kotelon takaosassa olevaan koukkuun ja toinen etupuolelle. Kohtaavat akun päällä toisensa.
Tankki myös kiinni kumilenkillä kuten edellä on kerrottu
-
Jos kumihihnoja ei ole, ei saa tai ovat hapertuneet niin kapeasta, soljellisesta nk. lastiliinasta voi tehdä korvaavan osan. Sehän ei juuri jousta mutta on turvallinen jos pyörä keikahtaa nurin tai tulee pikku kolari niin tankki ei lentele, lujan takakiinnikkeen ansiosta pitkin pientareita eikä synny tulipalovaaraa. Tai edes kolhuja. Pelkät neljä etukiinnikekumia ei ihmeemmin pidättele tankin omaa tahtoa. Alkuperäinen takakumi ei estä tankin irtoamista edes pikku kolarissa.
Ilmanputsareista vielä: sen lisäksi että ne tulevat hieman kauemmas kaasuttimista niin pinta-alalla on merkitystä. Eli ovaalin muotoinen on parempi kuin pyöreä. Ainakin K&N-valikoimista löytynee sopivia.
-
JIngtsengin akun kiinnitysremmi sopii ainakin V11:n akkuun eikä ole hinnan kiroissa.
https://moposport.fi/remmi-akku-jincheng-q7-skyteam-monkey/
-
Vielä noista vapaavirtaussuodattimista.
Monta valmistajaa ja eroja on.
Kunhan imupinta-ala on mahdollisimman suuri niin paine-ero suodatinkankaan ulko ja sisäpuolella jää vähäisemmäksi kuin pienipinta-alaisessa. Siksi isopinta-alaiseen kankaaseen jää lika herkemmin kiinni.
Noita suodattimia pestessä olen huomannut että astian pohjalle jää lähinnä hiekkaa. Toki varsin pienirakeista. Verratessani paperisuodattimeen niin jälkimmäiseen jää vielä paljon pienempiäkin partikkeleitä.
Käytännössä yritän vältellä vapaavirtaussuodattimia. Vain yhdessä pyörässäni sellaiset on. Muissa on mahdollisimman isopinta-alaiset paperisuodattimet. Suodattimen suodatuskyky paranee sen vanhetessa. Vastaavasti virtausvastus kasvaa. Niin tukkoista paperisuodatinta en ole kohdannut etteikö ajo ole onnistunut.
Sen sijaan vapaavirtaussuodattimella varustettuja on tukkeutuminen haitannut. Osa suodatinöljyistä ei kestä kosteita olosuhteita vaan geeliytyvät ja meno loppuu. Erityisesti Bilteman myymä suodatinöljy on tälle ilmiölle herkkä. Tyypillistä on että suodatinöljyä holvataan vapaavirtaussuodattimiin aivan liikaa. Mutta tasaisesti sitä pitää olla.
-
HD on näköjään kopioinut guzzin astinlautojen mallin, ovat nimittäin samanlaiset. Sain tuossa valkoiset hd:n astinlautakumit ja kokeilin sopiiko ne guzzin lautoihin, ovat identtiset. Nyt kun löytäisi valkoisina ne vaihde- ja jarrupolkimen kumit. :o
-
Astinlaudoista. Samat, ilmeisesti "kiinankromiset" astinlaudat ovat yhteiset amerikanpelissä siinä missä italialaisessakin. Alihankintaosia. Useita erilaisia mallejakin.
Jos ei löydy valkoisia kumipolkimia niin ne voi kyllä tehdä kovakumista. Tarvitaan vain osaava sorvari. Tehdään siis sorvissa mutta terän sijasta käytetään käsivaraisesti kulmahiomakonetta.
Ensin kumikappaleeseen tehdään reikä, sitten siihen laitetaan napakasti sopiva akseli jolla se kiinnitetään porakoneen tai sorvin pakkaan ja laitetaan pyörimään. Lopputulos onkin sitten vain tekijän kädessä ja silmässä. Mustaa kumia on helppo löytää mutta valkoistakin tiedän olevan mutta missä?
Kumi pitää sittemmin kiinnittää polkimeen. Eikä sen pidä pyöriä. Keskireiän koolla on silloin merkitystä. Pitää olla sellaista liukastetta joka haihtuu tai muutoin auttaa myohemminkin. Ei siis öljyä. Itse olen käyttänyt bostikkia tai uretaania liukasteena. Samalla se estää osan pyörimistä kunhan kovettuu. Asennukseen voi tarvita, riippuen kumiosan kimmoisuudesta, viilapenkkiä ja siinä alumiini- tai muovileukaa ettei kromi kärsi.
Katselen tässä samalla, kuudennen kerroksen akkunasta länteen, että ei ole vielä kevätkiirus eikä hätä Verstaalle tai Kerholle. Maa valkoisena. Pari projektia on kesken. Jää nähtäväksi valmistuuko niistä vain toinen. Taitaa laiska olla toinen nimeni...
-
Elintarviketeollisuus käyttää valkoista kumia. Eiköhän löydy Etran vinkeillä.
Kyllä kumiakin sorvata voi. Terä pitää vaan hioa sopivasti, aika veitsimäisen teräväksi ja koneeseen kierroksia. Vähän sama kuin nylonin kanssa, että syötön kanssa ei pidä arkailla. Toki eri kumilaadut haukkaavat terään erilailla, mutta se on kokeiltava. Ennalta haluttuihin mittoihin kumin sorvaaminen on sitten haastavampaa. Jotkut kumilaadut kovettuvat pakastamalla sorviystävällisemmiksi.
-
... ei ole vielä kevätkiirus ...
Voit olla Matti huoletta vielä uuninpankolla. Täällä syvässä etelässä - maan syrjällä - oli aamusella -8,4 pakkasen puolella. Joten - käännä vain kylkeä...
-
Jäitten polttelua...
-
Italian poika olikin kiinnittänyt ne astinlaudat runkoon kiinni M7 pulteilla. Ja arvatkaapa sainko yhden katkaistua? Oli mutteri hapettunut kiinni..... mistä löytää korvaajan? Ei kehtaisi porata reikiä M8 pultille ja M6 jää väljäksi. Pitää kaapunnin ruuvikauppiaille soitella.
-
Toki ammattilaisliikkeissa M7 löytyy. Ota vielä rosterisena ja siihen oheen rosterimutteri jossa on nylock. Ehkä aluslaatatkin. Saa jämptin liitoksen eikä ala hölskyä kun on sopivasti kiristetty.
Jos ei millään löydy niin voi tehdä kuten minä taannoin: ostin rautakaupasta 8-millin tankoa ja M8 kierrepakan. (C. 1400:ssa on 8mm alkuperäisesti.) Tein täyspitkät akselit. Kuluu hitaammin. Siihen saa myös jousen kätevästi joka palauttaa astinlaudan aina perusasentoonsa ja estää rakenteen helisemisen.
Tässä 1400:sen muutostyö: http://www.motomatti.fi/2016/12/astinlautojen-asennon-muutostyo.html
Nyt en löytänyt, tähän hätään, vastaavaa juttuani California 1000-malliin. Jos ostat ruuveja niin osta sellainen jossa on ei-kierreosaa siinä kohtaa missä se on läpiviennin alueella. Ei ryhdy "klotaamaan".
Tämä ihan esimerkin vuoksi: https://www.ikh.fi/fi/pultti-m7x50-8-8-din933-10kpl-pkp07050a
Varmaan on muitakin pituuksia. Myös perinteisestä ruuviliikkeestä voi kysyä.
Minulla kun on "haritusta" jaloissa niin Guzzin ajosuuntaiset astinlaudat eivät sovi minulle. Pitää kääntää etureunaa ulospäin.
-
Tuntuu guzzi pelaavan ihan ok noilla kartiosuodattimilla, onhan siitä tosin nyt säädetty katkojat ja sytty kohdalleen ja korjattu rikastimen vaijeri. Toinen vaijeri oli ruostunut jumiin ja ryyppy puoliksi päällä. Ei siis ihme että oli kaasareiden seos säädöt niin kaukana toisistaan ja oli kuulema joskus pimentänyt kaupunkiajossa toisen tulpan.... synkronointi pitää vielä tehdä, nyt on menty ihan korvakuulolta. Kunhan nyt kelit antaisi periksi ajohommille...
-
Itsellänikin, laiskuuttani, on yhdessä pyörässä kartiosuodattimet. Niiden ainoa vika on että eivät kovin kummoisesti suodata. Parempi olisi paperisuodatin. Ns. vapaavirtaussuodattimissa on paljon eroja, muussakin kuin hinnassa. Kalliimpi on parempi vaan pinta-alaa ei mikään voita. Mahdollisimman iso pinta-ala parantaa suodatusta merkittävästi eli kartiosta seuraavaksi parempi on ovaali-suodatin. (Iso pinta-ala = alhaisempi paine-ero.)
Tällä suodattaa paremmin vaikka ei tämäkään paperista voita suodatustehossa: https://www.storm-motor.fi/yleisosat-ja-tarvikkeet/suodattimet/ilmansuodattimet/kn-yleissuodattimet/ovaalit-kartiofiltterit/54mm/kn-yleismallinen-ilmansuodatin-knf-rc-2890/
Lisäksi tarvitaan suodatinöljyä, suodattimen pesuainetta ja viitseliäisyyttä pesuhommiin. Kevät on pahinta aikaa.
-
Helteestäkö tuo nyt otti itseensä kun alkoi perä roiskimaan öljyä? Eilen huomasin että takavanne on öljyinen ja perän proppujen ympäristöt kaikki kosteina. Pohjaroppua vähän kiristin kun se muka oli löysä ja puhdistin paikat, ajoa 30 km ja aamulla huomasin että tiputtanut renkaan kyljen märäksi. Voiko olla että kuumuus pistää mehimään, onko tuossa edes huohotusta mihinkään? Huohottaako kardaaniputkeen, tuliko siitä liika tiivis kun uusin sen nivelen suojakumi. Pitää paremmalla ajalla tutkia. :-[
-
Kyllä sen kardaaniputken tilavuus riittää huohotukselle, vaikka olisi tiivis. Jos on puhtaat öljyt ollut perässä, niin silloin ilmeisesti stefa on antautunut tai pois paikaltaan. Jos olisi vettä öljyn seassa, niin se lämmetessään voi työntää tiivisteitä pois paikaltaan.
-
Minä vääntelin taannoin perävuodon ( PYÖRÄSSÄ!!! ) kanssa. Vaihdoin sisemmän - eli ison - stefan, mutta pieni - ulompi - vuoti öljyn akseliputkeen ja edelleen renkaalle. Perä piti purkaa ja siinä oli hommaa: Luigi oli tehtaalla saanut käsiinsä iso purkin tiivisteliimaa ja sitä oli... Toisaalta, olin myös liian varovainen, etten rikkonut valukuorta. Lopulta Karvisen Kaitsulta sain avun ja moottorikoneistamo hoiti rips-raps loput.
Stefa on uloimpana, seuraava on välirengas ja sen jälkeen neulalaakerin ulkokooli. Ulkokoolin irroitus vaatii ao. työkalun ja osaamista. Kaikki tarvittavat osat saa näppärästi Laakerinetti.fi.
Samalla kannattaa vaihtaa takalaakerit ja puhdistaa sekä voidella sysäyksenvaimenninkumit. Kun ovat siinä framilla. Stein Dinsen kuvastossa on hyvät räjäytyskuvat.
-
Näyttää siltä, että tuo isompi stefa on syyllinen. Uusi jo ostettu, kunhan ehtisi vaihtaa.
-
Siinä kohtaa missä tiivisteen huuli kohtaa hammaspyörän tiivistepinnan on usein syntynyt minimaalinen ura. Siitä ei ole varsinaista haittaa mutta kannattaa hyvin hienolla hiomakankaalla tai "karhunkielellä" puhdistaa kyseinen alue. Näin säästää hermoja ja öljyä.
-
Stefa vaihdettu ja samalla tietysti perän öljyt. Fixus liikkeestä löytyi sitä moly lisäainetta. Ei tuo näytä vuotavan muutaman kymmenen kilsan koeajon perusteella. Ja eteenpäin.....
-
Tämä tarina on jo kerrottu muutama kerta mutta ei kertaus haittaa: Molykoten, tai muiden lisäaineiden käyttö hyvän öljyn seassa ei ole millään lailla tarpeellista mikäli perän hammaspyörät ja niiden suuntaus on tehty oikein.
Siihen aikaan kun Guzzien periä on tehty analogisilla välineillä niin toleranssi oli laaja. Hammaskosketusta ei pystynyt määrittämään mitoituksella kun koneistuksessa tuli mitä tuli. Lisäksi tarvittiin shimmejä (Välyksensäätöosia) tarkempaan asennukseen. Mutta kun sellaisen epäparirattaan sekaan laittoi öljyn mukana liukastetta niin homma toimi. Ehkä ei parhaalla hyötysuhteella mutta toimi.
Nyttemmin on kehitys kehittynyt ja työstötekniikka varsin tarkkaa. Enää ei, nyky-Guzzeissa, tarvita lisäaineistusta vaan ihan normi peräöljy. Nyky-Guzzilla tarkoitin lähinnä pikkulohkoisia, joiden valmistus jatkuu, uusien mallien ohella ja lopppupään viho-viimeisiä isolohkoja. Mutta tuskin lisäineista haittaakaan liene. Guzzikannan ikäjakauman huomioiden, maassamme katsellen, niin Molya tarvitaan vielä pitkään...
-
Ei sitä Molykotea tarvitse käyttää vanhoissakaan jos käyttää kunnon öljyjä perässä. Mielelläni näkisin nelikuulakokeen tulokset mineraaliöljy+Molykote- seokselle, että olisi vähän villoja tähänkin ikuisuusaiheeseen.
-
Niin, nykyöljyissa on paremmat luistokomponentit moneen käyttötarkoitukseen. Ynnä lisäaineet.
Mutta eipä vanha perävaihdekaan, silloin aikanaan, neljäkymmentä vuotta sitten, kun oli aikaa ja tarmoa puuhastella ja hifistellä purkamalla, säätämällä, kokoamalla ja kokeilemalla niin osan perävaihteista sai shimmaamalla melko täydelliseksi. Mutta siihen meni aikaa. Ei tunteja, vaan päiviä. Talvella oli aikaa. Tein perävaihteita, eri välityssuhteilla kilpakäyttöön myös. Toimitetuista osista oli, toisinaan, mahdotonta koota toimivaa perää. Sen verran olivat toleranssit pielessä.
Mutta useimmista, kunhan aikansa sovitti, tarkastusvärillä testasi, mittasi, purki ja kasasi, sai aikaan toimivia laitteita.
Mutta nykyperiä pidän varsin tasokkaina eli tämän vuosituhannen malleissa. Toki kaikki muukin on muuttunut ja haparoiva vanha koneistustekniikka poikkeavuuksineen on mennyttä aikaa. Nyt en ole käynyt Mandellossa kun on uusi aika ja koneet mutta silloin kun kävin niin oli analogiakoneita suurin osa.
Sitä kyllä ihmettelen että vaihteistot ovat nykyään suorahampaisia jollottajia kun ennen ne olivat varsin sivistyneesti toimivia ja suht äänettömiä vinohampaisia. Epäilenpä että hinta on tässä kyseessä. Suorahampaisessa kun tarvitaan huomattavasti vähemmän laakerointeja.
Saa nähdä että elänkö niin pitkälle että pitää isolohkoisen suorahampainen 6-pykäläinen vaihteisto purkaa ja kunnostaa.
-
Sitä kyllä ihmettelen että vaihteistot ovat nykyään suorahampaisia jollottajia
Muistan hyvin kun Brevaa selailin netistä jokunen vuosi sitten. Eräs pyörä oli liikkeessä myynnissä, ja liekö sitten asiaa tuntematon asiakas vai liikkeen koeajaja huomannut että vaihteisto ääntää ainakin isoimmilla vaihteilla. Oli sitten isolla alennuksella myynnissä korjattavaksi. Ei ehtinyt kauaa olla kaupan kun uusi omistaja oli löytynyt. Myöhemmin samana kesänä liike oli ilmeisesti saanut selville että tämä vollotus on ominaisuus eikä vika: seuraavassa myydyn pyörän ilmoituksessa oli varusteena 5-vaihteinen suorahampainen, moottorista erillinen vaihteisto ;D
-
Vuotaa se perä sittenkin. Sotkee takavanteen parinsadan kilsan ajolla. Jos ei tuosta pahene, niin putsailen vannetta tiheämmin kesän aikana ja perehdyn asiaan talvella. Jos vaikka kokeilisi shop manualin konstia; kardaaniputken tukkeeksi laippa ja siihen rengasventtiili, perään painetta vähän ja vesialtaaseen. :o
-
Taitaapi se pikku stefa vuotaa. Se on uloimpana siinä paketissa. Vaihto ei ole sinänsä mitään raketin huoltoa, mutta saattaa tarvita erityiskaluja, kuten aiemmin olen kirjoittanut. Jos ei ole, niin hermoja ( ja rahaa ) säästävänä konstina on mainitsemani moottorikoneistamo / korjaamo.
Stefat maksavat joitain euroja, mutta se neulalaakeri on suht. arvokas. Kaikki osat saatavana Suomesta. Vain shimmitiivisteet pitää hankkia esim. Stein-Dinseltä Germaaniasta.
Aikaa kuluu varsinaiseen purkuun ja kokoamiseen vajaa päivä, palikoita on niin vähän. Lisäksi koneistamon toimitusaika ja tietenkin shimmaus - johon voi mennä päivä...
-
Onko se neulalaakeri pakko vaihtaa?
-
Sen laakerin ulkooli pitää saada pois että stefa ja välirengas saadaan pois ja takaisin. En tiedä miten sen saa pois täysin ehjänä. Neulakehä kyllä pysyy käyttökelpoisena, jos se on muuten ok. ,Minulla oli uusi laakeri, joten vanha poistettiin säälimättä sitä. Moottorikoneistamo hoiti sen stefan vaihdon rips-raps. Ja työ maksoi 80€. Ymmärsin, että kooliin hitsattiin pyöreä levy parilla hepillä ja sitten peräreiästä lyötiin tuurnalla...
Voi olla, että se liukuu pois hyvin ao. ulosvetovehkeellä.Semmosta en saanut käsiini, Kaitsu K:llakaan ei ollu sopivaa ulosvetosarjassa. Ja takashan se täytyy saada ja sitten ihan suoraan ja tasaisesti.
Motomatti on varmaan niitä irroitellut.
-
Nyt ehkä ymmärrän. Pitää motomattia jututtaa, kun tässä samoilla kylillä vaikutan ajoittain.
Ulkomaan foorumeilla puhuvat jostain "röyhtäyttämisestä"....perä ajamalla kuumaksi ja sitten käytetään täyttöproppua auki jotta "paine" poistuu. ::)
-
Vakioperä, toki välityssuhteet vaihtelevat mallien mukaan, jossa painevaihtelut hoitelevat kardaaniputki ja viimekädessä kumihaitari nivelen kohdalla. Perän öljytila on siis samaa tilaa kuin oikean puolen haarukkaputki aina vaihdelaatikon takakanteen asti. Se on pitänyt painevaihtelut kurissa osassa mallistoa.
Niissä perissä joissa tämä ei ole mahdollista on joko huohotinventtiili tai aivan umpiperä.
Centaurossa ja Daytonassa on, alunperin, umpiperät koska niissä on avokardaani.
Jälkimmäisissä on auttanut tehdä perän täyttöproppuun kierrereikä johon asennetaan kierteellinen holkki ja holkkiin läpinäkyvä letku joka jatkuu ylöspäin runkorakenteeseen. Letkun päässä on suodattava huohotin.
Jälkimmäinen rakenne on lievästi ongelmallinen sillä se pyrkii keräämään vettä letkuun lämpötilavaihdoksien myötä. Tosin pieni vesimäärä letkussa ei haittaa kunhan ei pääse isommin perävaihteen sisään emulgoimaan öljyä.
Perävaihteessa on kaksi huulitiivistettä jotka pitävät ulkoilman ja öljyn erillään. Oikeanpuolimmainen, pienempi huulitiiviste on melko varma pitämään ilman ja öljyn eri puolilla ja jos se kuitenkin vuotaa tapahtuu se takapyörän navan sysäyksenvaimentimen vetospoorin suuntaan. Vasemmanpuolimmainen, isompi huulitiiviste, vuotaa selkeämmin öljyä perän ja takanavan väliin. Jos on vuotaakseen.
Kun todetaan huulitiivistevuoto on se, yleensä, tiivisteen vika. Laakeriviat tai kolhiutumat ovat harvinaisempia.
Vasemmanpuoleinen, iso tiiviste on kohtuullisen kätevästi vaihdettavissa kun sen laippa on irrotettu perävaihteesta. Toki siinä kärsivät paperitiivisteet jotka ovat samalla hammaspyöräparin välyksen säätöosia. Akselin kaulan hionta on tällöin helppoa. Samalla voi tehdä katsauksen missä kunnossa hammaspyörät ovat.
Toinen tapa on vaihtaa tiiviste perä kokonaisena. Siinä on virheiden mahdollisuus mutta tehtävissä. Lievän hankaluuden aiheuttaa se että tällöin tiiviste on irrotettava asiallisesti naarmuttamatta kohteita ja sen jälkeen suorittaa akselin pinnan hionta. Tiivisteen asennus on myös hankalaa jos ei ole sopivaa asennustyökalua. Tiiviste ei saa jäädä vinoon, laineille tai siihen ei saa asentaessa tulla kolhuja. Tiivisteen sisällä oleva metallirakenne ei ole kovin paksua peltiä. Lyömistä astalolla ei tiiviste siedä vaan asennus tulee olla tasainen voima koko kehälle.
Akselin pinnan hionta siksi että edellinen huulitiiviste on syönyt siihen minimaalisen uran ja sen uran kahta puolen on myös akseliin tarttunutta muuta töhkää. Hionnalla nämä haitat minimoidaan.
-
Taitaa mulla olla se tiiviste vähän vinossa. Kaverin pajalla tehtiin asennustyökalu ja sillä pystyy lyömään vastapuolen haarukan akselin reijästä tuurnalla tiivisteen suoraan/pohjaan.
Meni renkaat vaihtoon ja kun pyörät on irti niin pitää tarkistaa stefa.
-
Taas jotain pientä: vaihtui vanha sekarengastus uusiin Heidenau renkaisiin. Malli niissä on ajanmukainen retro. Kun pyörä oli ns pukilla niin aloin etsimään minne se jarruvalo on taas kadonnut. Virrat päälle avaimesta niin ei syttynyt mitään muita valoja kuin etuparkki, ei edes mittarivaloja. Sulakkeita pyörittelemällä löytyi sitten kaikki, se kadonnut jarruvalokin. Pitää varmaan uusia kaikki hapettuneet sulakkeet ja talvella käydä kaikki liittimet läpi, puhdistella hapettumat ja laittaa jotain kontaktisprayta. Niin ja vaihdoin ne metalliverkkokartio ilmansuodattimet K&N suodattimiksi. Joku malli mitä useammilla sivustoilla suositeltiin.
-
Ovaalit K&N ovat kelpoiset. Tarpeeksi imupinta-alaa ja öljyttynä. Muutaman tuhannen kilometrin välein pesu. Keväällä voi tarvita pestä useammin. Sitten öljyäminen. Tosin eivät nämä kartiosuodattimet voita puhdistuskyvyssä alkuperäiskokoista paperisuodatinta.
-
Vanhan viisauden mukaan toimivia laitteita ei pidä mennä aukomaan, mutta jos kuitenkin käytän tuosta nuo kaasarit pöydällä ja puhdistan/tarkastan ne niin löytyykö suomesta tiivistesarjoja? Condor A350:n pienempään lorttoseen löytyi Moposportista (?), mutta noihin VHB 30 malleihin ei ole listattu.
-
motomatti ei nyt kyllä lainkaan vastannut noiden kaasarin tiivistesarjojen saatavuuteen. Meniköhän edellinen kirjoitus väärään ketjuun? ??? :o
-
Vastaan tuohon tiivisteiden saatavuuteen, vaikkei minulta kysyttykään.
Täältä näyttäisi löytyvän:
https://hmb-moto.de/index.php?jtl_token=91ffdfb7c74e6928b7d86cf7e8c0a79e86a7c815539cc6e721ebaa475f6ace49&qs=VHBT+30&search=
On omakin lehmä ojassa sikäli että minulla on kahdet VHBT 30 kaasuttimet. Toiset pyörässä ja toiset hyllyssä. Sain muutama vuosi sitten könttäostoksen mukana juuri kunnostetut kaasuttimet, jotka ruuvasin paikoilleen ja hyvin toimivat. Toiset on odottaneet huoltoa hyllyssä sitten kun aikaa on. Ei ole kai eläkeläisellä ollut, muta nyt tiedän mistä löytyy tiivisteet. Esim. S&D:llä, mistä usein osia tilaan, ei niitä näy olevan.
-
Nyt sitten ihmetyttää oikea kohojen korkeus. Minulla oleva Haynesin ohjekirja (oletettavasti olen hankkinut oikean 1979 mallin) antaa kohojen korkeudet 10gr koho 18,5mm ja 14gr koho 24,5mm. Netistä löytyvä 1978 asti ulottuva Haynes antaa 10gr 23,5mm ja 14gr 24,5mm. Korkeudet oli lähellä tuo 23,5mm.
Kummat on oikeat mitat?
-
Kysymykseen en teknisesti tiedä vastausta koska nykyään käytettävän polttoaineen noste eli tiheys tilavuusyksikköa kohti ei ole enää sama kuin muutama vuosikymmen sitten. Tarkoittaa että kaasutinmoottorissa pitää säätää sekä kohon sulkukorkeutta että suutinkokoa. Jälkimmäinen lienee tärkein. Mutta en osaa asiaa laskea. Kokeilemalla tullee paras tulos. Nykybensiini on köykäisempää kun silloin kun noita mitta-arvoja on mitattu ja laskettu.
-
Tuolla 23,5 mm korkeudella mennään. Talvella kävin kaasarit läpi uusilla tiivisteillä ja samalla vaihdoin tyhjäkäyntisuuttimet pykälää isompiin. Nyt käy tyhjää paremmin ja pikkukierroksilla kaasunvaste on herkempi, olisi mulla isommat pääsuuttimetkin mutta en ainakaan vielä niitä vaihda kun kerta tuntui motarilla menevän ok. Eipä siinä ongelmaa ollutkaan. Uudet Heidenaun retrokuviolliset renkaatkin tuli alle jo syksyllä, entiset oli todella vanhat ja loppuunkuluneet. Muuttui ajokäytöskin parempaan suuntaan. Kunhan vaan kelit lämpiäisi....