Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Junkers - Heinäkuu 12, 2021, 19:36:02 ip
-
Kolme moottoripyöräilijää ja yksi matkustaja kuollut lyhyen ajanjakson kuluessa. Yksi peurakolarissa Kristiinankaupungissa ja kaksi kuskia ja yksi matkustaja yhteeentörmäyksessä Kärkölässä. Peurakolari voi osua kenen tahansa kohdalle, sillä hirvieläinkannat ovat Lounais- ja Länsi-Suomessa aivan liialliset (noin 70 km automatkalla Kustavista Raisioon olen tehnyt parhaimillaan/pahimmillaan 14 peura-/hirvihavaintoa). Jottain tarttis tällekin asialle tehdä. Kärkölän onnettomuudesta ei ole ollut tarkempia tietoja, voi olla myös tietoista riskinottoa. Joka tapauksessa turhia kuolemia ja pohjatonta surua läheisille.
-
Tuosta kahden kuljettajan ja matkustajan kolarista ei kannata lähteä ennen lisätietoa kovin suuria seiniä maalailemaan.
Linkki uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-12017527 (https://yle.fi/uutiset/3-12017527)
Toki onnettomuus on melko järkyttävä ensi lukemalla, mutta odotellaan lisää tietoa aiheesta.
Elämä on ja välillä on niin, että mennään keskiarvon yläpuolella.
Kuluva hellekesä näkyy synkkänä piikkinä hukkumistilastoissa.
Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton (SUH) mukaan kesäkuussa hukkui yhteensä 30 ihmistä, mikä on suurin kesäkuun lukema sitten vuoden 1999. Silloin hukkui 45 ihmistä.
Heinäkuun aikana oli maanantai-iltapäivään mennessä hukkunut 17 ihmistä, kun viime vuonna koko heinäkuussa hukkui 1. Pelkästään viime viikonloppuna seitsemän ihmistä hukkui eri puolilla Suomea.
https://yle.fi/uutiset/3-12017783 (https://yle.fi/uutiset/3-12017783)
-
Uutisissa todettiin pikaisesti kyseessä olleen hyvin nuoret.
Käsittääkseni toinen oli vain 15v ja toinenkin vain 17v.
Karmeaa...
-
Uutisissa todettiin pikaisesti kyseessä olleen hyvin nuoret.
Käsittääkseni toinen oli vain 15v ja toinenkin vain 17v.
Karmeaa...
Kuuden uutisissa (vai oliko se se uutissuomi?) oli juttua että Kärkölän kunta oli jo keväällä vedonnut nuoriin hurjastelun lopettamiseksi.
-
Hirveää tuhlausta; parhaan nuorison menetys – inhimillisesti ja muutenkin.
Moottoripyöräkerhot voisivat jalkautua kouluihin ja nuorisotaloille ja agiteerata nuorison mukaan kerhotoimintaansa, myös mopoilijat. Pienellä nimellisellä jäsenmaksulla ja sekin vain siksi, että saadaan kunnon tiedot jäsenluetteloon. Kun nuoretkin otetaan mukaan ajeluretkille, kokoontumisiin ja muihin tapahtumiin niin siinä sivussa ihan itsestään oppivat vanhoilta fakiireilta käytöstapoja ja huomavat, että on ihan hauskaa ilman rehvasteluakin. Hyvilläkin tavoilla on taipumus tarttua ympäristöön. Eivähän nuorten mopomiitit mikään huno asia ole – niissä vaan esiintyy sivuvaikutuksia, huonoja tai hyviä. Samalla nousee sitä kaivattua nuorta polvea ukkoutuneisiin reiveihin. Näkyy jotkin kerhot näin tekevänkin...
-
Todennäköisesti kevareita siellä Kärkölässä. Olikohan pyörissä oikein valojakaan... Iltayöstä on jo parisen tuntia varsin hämärää.
Peuroja kyllä piisaa. Laskin 21 yksilöä ajaessani Hangontien käännöksestä Porkkalan kärkeen ja takaisin. Samaisella Porkkalantiellä olen ollut keväällä (tosin autolla) lähimpänä peurakolaria missään. Se hyppäsi melkein pellille, mutta olin ollut valppaana juuri niiden vuoksi, joten reaktioaikaa ei mennyt ylettömiin, kun näin sen nousevan ojasta miltei silmille. Luulin silti vähän peffaan osuneeni, kun kolahti, mutta se oli vain kannu peräkontissa.
Onhan Suomessa muitakin lajeja, mutta kun nyt päästäisivät tuon vieraslajin, valkohäntäkauriin (tai -peuran), pois päiviltä. Laukkoon tuotiin vuonna 1934 yksi uros ja neljä naarasta. Vuonna 1948 lennätettiin kuusi lisää. Kolme kuoli matkalla.
Vuonna 1964 valkohäntäkauriita oli 1000 kpl. Vuonna 2018 Luke arvioi niitä olevan 98 000, ja viimeisin arvio viime vuodelta oli 109 000.
Kokonaisuudessaan peurakanta laski 2,5%, tiheimmässä kannassa ei ollut minkäänlaista laskua. Lisäksi puolet kannasta keskittyy reilun maakunnan kokoiselle alueelle Lounais-Suomessa.
-
Tänään Raumalta hieman Euraan päin oli henkilöauto linja-autopysäkillä ja siinä konepelti rutussa mutta alempaa ei niinkään eikä tuulilasi ollut painunut sisään. Veikkaan peuraa tai nuorta hirveä. Täysikasvuinen hirvi kun tulee helposti suoraan tuulilasille.
-
Valkohäntäpeurojen määrä on suurinta tuolla pikkuisen Tampereen eteläpuolella.
Kuten Wäinö jo totesikin, niin laji on levinnyt Laukon kartanolta 1930-luvulta lähtien ( https://yle.fi/uutiset/3-10290307 ).
-
Kuuden uutisissa (vai oliko se se uutissuomi?) oli juttua että Kärkölän kunta oli jo keväällä vedonnut nuoriin hurjastelun lopettamiseksi.
Turhaa ajanhukkaa. Hurjastelu kuuluu nuoruuteen ja miksei myös vanhuuteen. Tuo 16-18 vuoden ikähaarukka on kyllä kieltämättä vaarallinen kun ajotaidot eivät vielä ole kehittyneet ja pitää opetella keulimiset ja muut temput. Itselläni meni aikoinaan kolme pyörää lunastukseen. >:(
Toinen riskiryhmä on n. 50-kymppisenä mp-harrastuksen elvyttäneet/aloittaneet keltaisia huomioliivejä käyttävät uusmotoristit. He eivät ole käyneet läpi darwinistista luonnonvalintaa eivätkä ymmärrä ettei autoilijoihin voi luottaa tippaakaan. Siksi ensimmäinen virhe on usein kohtalokas. Aikaisemminhan oli sääntö eikä poikkeus että kateelliset autoilijat yrittivät kiilailla motoristeja ojan pientäreelle jatkuvalla syötöllä.
-
Olen varttuneille eli aloittelevalle uusiomotoristeille esittänyt että ennakoivan ajon kurssi tai ns. kevyempi versio eli keväinen ruosteenpoistotapahtuma olisi hyvä käydä läpi aina silloin tällöin. Vastaukseksi ole usein saanut että ei tarvitse sillä ajan hiljaa ja liikennesääntöjen mukaan. Kun sitten alkaa kertomaan kaarreajamisesta ja siinä yleisen suistumisen ulkokaarteeseen niin saan edelleen vastukseksi että ei ole tarkoitus kallistella mutkissa vaan ajaa siististi. Vastaus sisältää jo sen verran tietämättömyyttä moottoripyörän ominaisuuksista että ei tarvitse ihmetellä suistumisonnettomuuksien syitä. Sekään ei ole outo asia että suistuminen tapahtuu vasta silloin kun on kyytiläinen mukana. Pyörä käyttäytyy eri tavalla eri kuormituksilla.
Silti pitkänkin mp-historian omaavalla voi keväällä olla hallinta- ja reaktiojutut hieman syvemmällä ja niitä pitää hieman kikkailla esiin. Tehdä jarrutuksia sekä hidasajoa että hieman vauhdikkaampaakin mutkanottoa. Siihen tarvitaan tilaa ja sitä löytynee parkkipaikoilta tai julkisten rakennusten pihapiiristä. Eikä ole haitaksi kikkailla vaikka sorapinnalla että sekin ajoalusta tulee tutuksi. Vääjäämättä joutuu joskus ajamaan sorallakin vaikka ei olisikaan enduropyörä alla.
-
Niinpä niin, muuthan ne kuuluvat riskiryhmään en minä. Mikähän vika on keltaisissa huomioliiveissä, kauppasihan niitä tätä sivustoa ylläpitävä yhdistyskin takavuosina. Aika monet onnettomuudet johtuvat juuri siitä, että autoilija ei ole sivutieltä tullessaan tai muutoin huomannut moottoripyöräilijää. Oman näkyvyyden lisäämisellä voipi ehkä joskus estää autoilijan huomiointivirheen ja tehdä omankin elämänsä turvallisemmaksi. Itse käytän tuollaista huomioliiviä, vaikka leimaudun siten ehkä riskiryhmäläiseksi. Kypärääkin kannattanee käyttää vain riskiryhmään kuuluvien. Sekin on tunnustettava, että en ole koskaan keulinut moottoripyörällä liikenteessä.
-
Huomioliivi on hyvä, JOS se näkyy eteenpäin.
Katteellisella pyörällä huomioliivin näkee ainoastaan takaroiskeläppää nuuhkiva kanssakulkija tai risteyksessä sivuutettu odottelija.
-
Radalla käynti pitäisi oikeastaan saada suorastaan pakolliseksi osioksi mp-kortin hankinnassa. Tarvitaan vaan opastaja, joka osaa opettaa tarpeelliset asiat oikein. Välttämättähän ei ole opettaa, kuinka ajetaan maksimaalista nopeutta vaan se, että kuinka jarrutus ja mutkaan ajaminen menee siten, että turvamarginaalia jää jäljelle ja ajotekniikka on sellainen että se ei lisää riskejä.
Kun heti aloittelevana kuskina kehittää jonkin ajotekniikkaan liittyvän huonon tavan vaikka esimerkiksi jarrujen käytössä, niin siitä on vaikea päästä eroon myöhemmin.
Liikenteen lukemista radalla ei opi, mutta voi kuitenkin keskittyä siihen ajamisen tekniseen puoleen, kun ympärillä ei ole niin paljon häiriötekijöitä.
Ps. Aika paljon on näillä keleillä näkynyt shortseihin, teepaitaan ja sandaaleihin pukeutuneita kuskeja. Onnea heille, sitä tarvitaan.
-
Minä käyn kaupungilla huviajelulla shortseihin ja t-paitaan pukeutuneena.
Toki hyvät kengät ja ajohanskat.
Koska teen sitä sekä moottoripyörällä, että moposkootterilla, niin en näe niissä suurta eroa kaupunkipyörityksessä ja olisihan se hassun näköistä vetää skodella ajokamat päällä... ;D
-
Ps. Aika paljon on näillä keleillä näkynyt shortseihin, teepaitaan ja sandaaleihin pukeutuneita kuskeja. Onnea heille, sitä tarvitaan.
Eilisellä ilmastoidulla autoreissulla näin useita moottoripyöriä. Useimmilla, sekä kuskeilla että kyytiläisillä, oli vain kevyt varustus eli paljasta nahkaa oli näkyvillä.
Henkilökohtaisesti, koko hellejaksolla, en ole ajanut metriäkään moottoripyörällä. Käytännössä yli kuukausi on pyörät olleet tallissa. Odottelen sopivia 20 asteen säitä. Sateellakin on kivampi ajaa kuin helteellä, Huomenna tarkoitus mennä Itä-Suomeen mutta automatkaksi menee. Tätä kirjoittaessa kuudennen kerroksen pohjoisikkunan pielessä oleva lämpömittari näyttää 32 astetta. Kevyt tuulenvire sentään siirtelee ilmaa. Parin - kolmen tunnin päästä lillun Näsijärven vedessä jos tuntuu olo liian lämpöiseltä.
-
En ole minäkään ajellut muutamaan viikkoon. Pitäisi olla eri ajokamat kuumille keleille. Asfaltti-ihottumasta on vain vähän kokemusta, mutta riittävästi, että shortsit ja teepaitalinja ei käy. Minulla on sen verran huonot sairauspäivärahat, että ei kiitos.
-
Eilen viimeksi ajoin nahkahousuissa ja -takissa. Kyllä siihen tottuu, kun ei mieti koko asiaa. Yläosa tosin oli napaan asti auki. Kuuma ilma kun pölisee puserossa niin hiki on edes kuivuvinaan.
Kuumalla voi olla myös alusasu pielessä, jos ahdistaa. Ohut pellavapaita on helteellä viilein ja hengittävin aluspaita, sitten puuvilla ja sitten silkki. Ainoa muuntokuitu, jota voi helteellä käyttää on viskoosi. Polyester ja akryyli junttaantuvat ihoon näissä lämmöissä niin, että hyvä jos saa ne riisuttua vaikka vielä päälle saikin.
Ensi viikolla vähän rauhoittuu kelien puolesta.
-
Aika hyvä ajo-sää kun ei sataa vettä. Muuten ajoimme maanantaipäivänä rantatie Reposaarelle ja Yyterille - siellä missä 60-vuotias motoristi kuoli.
Lämpötila ei juuri häiritse, mut enemmän kun pysähtyy. Saimme vähän lisää tietoja onnettomuudesta Siipyystä, Näimme tien vierellä paljon pensaita
ja korkeita rikkaruohoja ja puitakin. Ja tää on yleinen tilanne täälläpäin. Katos kun Suomi on köyhä maa ja täytyy säästää että tierahat riittää
suurkaupunkeihhin ja niiden ympäristöihin. Kiitos sentään oli asfalttityö siellä ahlaisten kohdalla, mutta paljon irtoöljysoraa oli tiellä.
Tiistaiillan vietin Botnia Slowridersien (oli n. 60 mp)kanssa Replot,issa ja tuli 200 km ajo. Ja Vasabladet kertoi että Guzzi- mies & nainen oli käynyt lähialueella ja museolla ja kaupungissa ja kuvakin oli lehdessä.
;)
-
Minä käyn kaupungilla huviajelulla shortseihin ja t-paitaan pukeutuneena.
olisihan se hassun näköistä vetää skodella ajokamat päällä... ;D
Miksi ihmeessä tyytyisit valitsemaan vain noiden kahden ääripään väliltä? Oletko tutustunut modernien ajokamojen koko kirjoon?
Vaihtoehtoja on nykyään reilusti perinteisten paksujen nahkojen tai tixtexien ja pelkän teepaidan ja sortsien välissä, tarpeen, sään, tyylin ja käyttötarkoituksen mukaan. Sitten on vielä ne erilliset suojavarusteet, joita voi pukea vaikka tavallisen paidan ja housujen alle, eikä katu-uskottavuus hirveästi kärsi edes skootterilla.
Muuhun yleismoralisointiin en nyt ota sen kummemmin kantaa. Surullinen tapaus se Kärkölän onnettomuus.
-
Pitäisi olla eri ajokamat kuumille keleille.
No miksei ole?
Nyt lämpimillä ilmoilla ajelu on ihan kivaa kun on lämpimän kelin ajokamat päällä, ja kun ajelee muuallakin kuin vaan 'mutterin' tmv. patsastelupisteen ja kodin väliä hitaassa katuliikenteessä. Aina tämä lokakuun viimeiset kylmät michelinukkokelit voittaa.
Paitsi jos on semmoinen laulun mukainen perussuomalainen joka tykkää pakkasesta. :P
Heillekin on kaiketi tulossa kohta helpotusta, kun hellekelit näyttäisivät loppuvan tähän viikonloppuun, ja päästään tavanomaisempaan koleaan ja sateiseen kesäkeliin. :)
-
Alkukuusta olimme mukana järjestämässä KontioRun- tapahtumaa, lämmintä oli,kuskeilla. Kuumankelin ajotamineissa eräällä herralla oli ajatusta, ensin t-paita ,sitten hardarit sitten crossi-ajopaita .Oli kuulemma vilpoisaa ja jopa turvallista. 2000 km oli vikkonlopun saldo.
-
Kukin tavalaan.
Kaapista löytyy Goretexia, nahkaa, ajofarkkua, crossikamaa, suojapaitaa ja kaiken päälle vielä talvimotoristivarusteita.
Kypäriäkin on viisi eri laista eri tarkoituksiin.
Silti ajan kaupungissa shortseissa ja T-paidassa, koska voin.
Eikä siinä vielä kaikki.
Kesällä normiturneella käytössä on 16 vuotta vanha avo AGV ja aviator Goggles lasit ;D
Ajopukuna voi olla nahka, jos ollaan kyykyllä liikenteessä tai sitten suoraselkäpyörällä ajofarkut ja nahkatakki.
Avokypärästä on tullut vaan niin hyvä kaveri, että alussa umpikypärä ahdistaa, mutta onneksi molemmat umpikypärät on avattavaa mallia.
-
Näitä oikein kuumia kesiä ei ole vielä ollut niin tiheässä, että viitsisi kuuman kelin kamoihin panostaa. On minulla sellainen Biltemasta ostettu verkkopsita, missä on selkä ja käsisuojat. Se on melko kätevä kun siihen päälle heittää jonkin kevyen pusakan.
On ollut muutenkin tämä harrastus vähän suvantovaiheessa jo pari vuotta.
-
Silti ajan kaupungissa shortseissa ja T-paidassa, koska voin.
Kuten myös. Isolle tielle goretexit, umpikypärä ynnä muut asialliset varusteet mutta näillä helteillä kaupungilla shortsit, T-paita ja avopotta. Ei pelota eikä pöljätä. En edes tajua miten joku viitsii kaupunkiliikenteessä hikoilla täysissä tamineissa..
-
Tätä voisi käsitellä syvällisesti. Kesällä 2018 ajoin Tanskassa ohut pitkähihainen puuvillapaita päällä, kun oli 32 astetta. Samoin Ruotsissa, ja nopeuttakin oli hetkittäin joissain vaiheissa 130-140. Aloin silloin miettiä parempia ratkaisuja.
Nurkka-ajo on se ongelma. Harva kuitenkaan 30 asteen helteellä nurkka-ajossa tai lähikaupassa käydäkseen alkaa kiskoa isompia haalareita päälle. Yleensä ei käy mitään. Jos käy, siitä tulee ihottumaa. Eilen viimeksi Biltemassa näin shortsimiehen. Olivat reisi ja pohje toiselta puolelta kyllä komealla ruvella. Ehkä se ei osu omalle kohdalle, ja itsehän siinä sitten irvistelee.
Toistaiseksi ainokainen oma kaatumiseni on tapahtunut liki paikallaan ollessa aivan nurkalla, kun tein äkkijarrutuksen teinin juostua puskasta eteen kuulokkeet korvilla, eikä siinä olisi tullut ihoon palovammoja, vaikka olisin ollut alasti. Takareidestä taasen repesi kaksi säiettä kolmesta, koska jalkani jäi juntturiin ja vääntyi, ja näin olisi käynyt vaikka olisi ollut mikä puku. Toipuminen kesti silloin jokusen kuukauden ja aivan kunnollista siitä käpälästä ei enää edes saa.
Pikkunopeuksissa eivät ekoluodit napsahtele paljaalle iholle niin tömäkästi. Jos on vielä liikennevaloja, joissa pitää käkkiä 60-asteisen asvaltin päällä pakokaasupilvessä ja aurinko porottaa, se on kyllä hupaa jossain huonosti hengittävässä puvussa.
Suojaavaan hellepukeutumiseen on silti kyllä konsteja, kuten pukeutumiseen kylmälläkin, ja ajoasuja on kehitetty vaikka Qatarin MotoGP:n kaltaisiin tilanteisiin. Ihmisellähän on psykologinen tarve keksiä itselleen mairittelevia perusteluja tajuamatta, miten vääriä ne voivat olla: jos tykkää ajaa keinokuituinen T-paita päällä sen vuoksi, että on kuuma, perustelu on osittain heikko, koska jos syy on kuumuus, silloin luulisi käytettävän viileää luonnonkuitua. Polyester tai akryyli voi olla siinä pienessäkin osassa ihoa paljon hikisempi kangas kuin hyvin hengittävä ja viilentäväksi tehty takki + kunnollinen aluspaita.
Tietenkin minä voin aina perustella, että haluan näyttää muhkean hauikseni ja litteän vatsani paremmin (sarkasmivaroitus)
Tämä tästä. Jos minä lähden nyt käymään tuossa K-marketissa, varmaan laitan ne vaatteet, mitä lattialta löydän. Luultavasti kuitenkin menisin polkupyörällä.
-
Siellä Kärkölässä taasen ilmeisesti on kaikki ollut pielessä kuin olla voi, mitä harrastuksen perusasioihin tulee. Koska tutkinta on kesken, ei kuitenkaan kannata paikalliskertomuksia levittää. Siinä on nyt OTI mukana.
Samaten se Porin tasoristeysonnettomuus vaikuttaa siltä, että Darwin-palkinto tienattiin. Siitä on jo tutkinta valmis eli puomi oli alhaalla, mutta motoristi keksi lähteä sen vielä kiertämään. Mahtuuhan siitä.
Hajakentän idea valistuksesta nuorille on varmaan ihan hyvä. Koska olen nuorisotyössä, voin kertoa. Sen mitä kerron pitää kuitenkin olla vastuullista ja oikein. En voisi kuvitellakaan ajavani työmaalle ilman kunnollista ajoasua.
Kainulaisen Sakari on röntgenlääkäri ja motoristi. Hän kertoo, että kun kouluissa käy puhumassa ysiluokkalaisille, he todella kuuntelevat ja ottavat tietoa. Näin se on. Hän myös kertoo, miksi rintapanssari ei yleensä estä rintavammoja:
https://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/motoristit/601/Mp-r%C3%B6ntgenl%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri-laittaa-motoristin-suojat-oikeaan-t%C3%A4rkeysj%C3%A4rjestykseen.htm
-
Minulla tuo pelko liian suojaamattomista ajovarusteista johtuu varmaan siitä, että kaikki kaatumiset ja kolarit, mitä olen mp:llä ajanut ovat sellaisia, että ne on tapahtuneet verrattain pienellä vauhdilla ja mitään kummoisia vammoja ei ole tullut, kun on ollut edes siedettävät varusteet päällä. Muutoin olisi kyllä vaurioita tullut.
Tuossa taannoin kun oli kortti pois kuukauden, niin olin varmaan seutukunnan ylipukeutunein moposkootterikuski ;D
Pelkästään kylille tai lähikauppaan en Guzzilla lähde, jos on jokin muu vaihtoehto käytössä. Liian vaivalloista. Kokoontumisajoissa sitä kyllä on joskus yllättänyt itsensä, kun Lempparin sarvista on roikkunut muovipussit kuin pappatunturikuskilla ennen vanhaan.
Viime aikoina on itänyt ajatus, että jos hommaisi ison skootterin, niin ehkä nurkka-ajo voisi kiinnostaa enemmän.
-
Niin... olisihan tuo minunkin nahkainen ajoasu paremmassa kunnossa jos se roikkuisi aina henkarissan. Seuraavalla kerralla tuo alumiininen suojapala varmaan kuluu jo puhki.
Minulla ei ole muunlaisia ajoasuja käytössä, tuolla olen pärjännyt eikä ole kuumuus ollut ongelma.
Jättäkää ne huomioliivit kauppaan ja ostakaa kunnollisia ja värikkäitä ajovarusteita ja moottoripyöriä.
-
Silti ajan kaupungissa shortseissa ja T-paidassa, koska voin.
Jepjep, siitä vaan. Ei se minua juuri häiritse, enkä koe tarvetta moralisointiin.
Tuon edellisen kommentin pointti olikin enempi tuossa hassun näköistä -perustelussa, koska se hassunnäköisyys on sekin pitkälle vapaaehtoista. Mutta se nyt siitä.
Avokypärästä on tullut vaan niin hyvä kaveri, että alussa umpikypärä ahdistaa, mutta onneksi molemmat umpikypärät on avattavaa mallia.
Itse en ole oikein koskaan päässyt sinuiksi noiden avattavien kanssa, joten käytän sekä umpi- että avokypärää.
-
Viime aikoina on itänyt ajatus, että jos hommaisi ison skootterin, niin ehkä nurkka-ajo voisi kiinnostaa enemmän.
Suosittelen, siis kakkosajokiksi (tai n:nneksi ajokiksi), eikä sen tartte edes olla kovin iso. Satapiikistä ylöspäin olevat skootterit ovat oivia kauppakasseja ja nurkanpyörittimiä. Kunhan valitset semmoisen, missä ei ole ne kaikkein pienimmät renkaat.
Täytyy sanoa että näillä heinäkuun hellekeleillä omalla 150cc skootterilla oli huomattavasti mukavampi ja kätevämpi liikkua kaupunkiliikenteessä liikennevalojen ja kotiloiden seassa. Lisäksi skootterissa on luonnostaan enemmän säilyitystilaa mm. kypärälle, hanskoille ja pikkuostoksille ilman että ajokkiin tarvitsee pultata mitään erillisiä rumia muoviämpäreitä, tai ottaa reppua selkään. Sillä pärjää mukavasti taajamaliikenteen mukana 20-80km/h ja satunnaisesti sataseen asti. 'Oikean' moottoripyörän otti/ottaa tulille sitten kun mennään jonnekin muualle tai kauemmas.
Tosin itsellä ei tulis mieleenkään hommata jotain kiinalaista, jaappanilaista tai sakemannin 400-900cc maksiskootteria, vaan skootterin pitää olla nimenomaan semmoinen klassinen tyylikäs skootteri á la Vespa ja muutama muu. 125-300cc kone on riittävä. Isompikaan skootteri ei minusta korvaa oikeaa moottoripyörää. Mutta makuasioita tietty nämäkin.
Horses for courses, niinkuin ne sanoo mualimalla.
-
Tulin perjantaina auton kolaamaksi kaupunkivauhdissa. Ambulanssihenkilöstö kiitteli minua ajovarusteiden käytösta, niin minäkin. Avattava kypärä suojasi pääkopan lisäksi myös naaman. Suosittelen kunnollisten ajovarusteiden käyttöä aina, kun pyörällä liikkuu. Nyt on kylki niin kipeä, ettei meinaa tuolista, saati sängystä, ylös päästä.
-
Eilen oli Mikkelistä Raisioon ajellessa hyvä tilaisuus noin 400 km:n matkalla havainnoida moottoripyöräilijän näkyvyyttä liikenteessä autoilijan näkövinkkelistä. Vastaan tulleista kymmenistä moottoripyöräilijöistä vain muutamalla oli kirkkaanväriset ajovaatteet taikka tuollainen keltainen huomioliivi. Muut ajelivat mustissa tai tummissa kamppeissa. Oman täysin subjektiivisen arvioni mukaan huomioliivin käyttö olisi ainakin 80 %:n mustissa tai tummissa ajovarusteissa ajaneiden osalta parantanut moottoripyöräilijän havaittavuutta muille tielläliikkujille. Kukin taaplaa tietysti tyylillään. Oman näkyvyyden parantamisen turvallisuusvaikutukset lienevät kuitenkin täysin riidattomat.
-
Jep, kyllähän nuo huomiovärit näkyvyyttä lisää. Oman kokemukseni mukaan vielä tehokkaampi keino havaittavuuden parantamiseksi olisi asentaa led-huomiovalot pyörään. Joissain uusimmissa pyörissä kun näitä on, niin erottuu nämä kyllä todella hyvin liikenteessä. Tässä onkin pohdinnassa jonkunnäköinen led-päivitys Brevaan, joko ajovaloon tai sitten erilliset lisävalot tai led-nauhat.
-
Olen Samin kanssa samaa mieltä siitä, että huomioasut lisäävät näkyvyyttä niitä käyttäville. Niiden teho taitaa perustua siihen, että ne erottuvat taustastaan. Näkyvät näkijälle sen matkan, mikä on kenenkin silmien erottelukyky. Lieneekö asiasta virallisesti tutkittua tietoa?
Valot ovat kuitenkin mielestäni ihan eri asia, kuin huomioväri. Päiväsaikaankin pitkillä ajavan motoristin huomaa kyllä mielestäni paljon kauempaa, kuin huomioliiviin käyttäjän. Ei taida olla tutkittua tietoa tästäkään? Mutta kyllä pitkät valot varmaan jokainen jossain vaiheessa on saanut silmiinsä aika kaukaa ja tietää, että motoristi on tulossa.
Nykypyörissä on päivävalot jo aikalailla vakiona. Ja ledit. Mutta ne taitaa olla vakiona ehkä virran säästön takia, eikä ne välttämättä näy kovin kauas, edes joissain autoissa.
Itse olen työstämässä "lisäpäivävalo" projektia omaan pyörään. Voin kyllä käyttää huomioliiviäkin lisäturvana. Kaiki on ns. kotiin päin!
Jouko
-
Meilläkin oli muutama vuosi sitten kausi, että ajettiin pitkillä.
Sitten joku viisaasti sanoi, että pitkillä ajavasta ei erota, tuleeko
se 200m vai 500m päässä. Näin tosiaan näyttäisi olevan. Se kokeilu
loppui siihen.
Tulee myös mieleen yksi tapaus kun oltiin autolla liikkeellä. Lähdettiin
ohittamaan kun vastaantuleva auto näytti olevan tosi kaukana, mutta
sen valojen edessä olikin moottoripyörä liian lähellä. Onneksi ohitusyritys
oli vasta alussa ja pystyi palaamaan turvallisesti omalle kaistalle.
Edit:
Tuli näköjään tuhat kirjoitusta täyteen. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta
suuri askel Urpolle ja Turpolle.
-
Täältä myös omana mielipiteenä jyrkkä ei pitkillä ajamiselle päivänvalossa. HS jutussa pelastushelikopterin ensihoitolääkärin lause ”en koskaan pyöräile ilman kypärää, pudota lumia katolta ilman valjaita tai hanki moottoripyörää” jäi myös mietityttämään. Tämä kun näkee elämän rajallisuuden työssään joka päivä.
-
Sattui tässä päivänä yhtenä silmään, kun poliisi oli kaupungilla tien sivussa parkissa, mitä lie liikennettä laskemassa.
Samaan aikaan siitä ohi ajoi keski-ikäinen mies mustakilpisellä pikkujapsilla.
Ajokamat oli lenkkarit, farkut ja teepaita.
Minun, siis ympäristöä tarkkailevan koiranulkoituttajan huomio kiinnittyi kypärään, joka oli oli siltä ajalta, jolloin esihisroria oli jo vanhaa ja kypärän alla oli lippis. Kypärän hihna oli kiinni.
Näin kun poliisi katsoi moottoripyörää, koska moottoripyörä joutui muun liikenteen takia hiljentämään siinä poliisiauton kohdalla vauhdin lähes nollaan.
Totesin, että sillä hetkellä jeesuksen vanha kypärä ja sen alla oleva lippis täytti viranomaisen mielestä kaikki vaatimukset.
-
Valkohäntäpeurojen määrä on suurinta tuolla pikkuisen Tampereen eteläpuolella.
Kuten Wäinö jo totesikin, niin laji on levinnyt Laukon kartanolta 1930-luvulta lähtien ( https://yle.fi/uutiset/3-10290307 ).
(https://images.cdn.yle.fi/image/upload/w_1920,h_1214,ar_1.5817490816116333,dpr_1,c_fill,g_faces/q_auto:eco,f_auto,fl_lossy/13-3-12031045)
Hirvieläinkolarien määrät kasvussa – syynä valkohäntäpeurojen kannan räjähdysmäinen kasvu, jonka sääntely metsästyksellä ei ole onnistunut
https://yle.fi/uutiset/3-12026401 (https://yle.fi/uutiset/3-12026401)
-
On tässä harrastuksessa vaaransa, mutta varsinainen peto piileksii ihmisen oman pään sisällä:
https://findikaattori.fi/fi/10
Huipusta 1200 kpl on tultu puoleen, ilmeisesti mielialalääkkeiden ansiosta ?
Voidaanko moottoripyörä rinnastaa mielialalääkkeeseen ?
Synkkenisikö tilasto, jos moottoripyörät kiellettäisiin ?
-
Vastaus kysymyksiin:
1. Kukaan ei tiedä.
2. EI
3. Kukaan ei tiedä. Mp-Kielto EI ole mahdollista. Kyllä me ajaamme jos haluamme.
Mutta Mp-ajelussa on riskejä, kyllä me tiedämme mutta ajaamme sentään.
-
Pari päivää sitten oli Yläneen kunnassa aika lähellä kun kävimme aluella mm. Ajoneuvomuseoita vierailemassa ja Sierravuori-
ja Valasrantaalueita tutustumassa taas (kun viimeksi kävin on kulunut aikaa jo yli 40 v.) Huomasimme ; Sierrav oli 2-pyörämeeting (ilman moottoreita).
Lähellä oli kun eläin yht. tuli tie-asfaltille.
Muun muassa Hieno Moto-Guzzi ja Laverda 1000,kin oli näytt. Vehoniemen museolla ja mm.Moqba mp ja Tunturi Uuskaupungin museolla.
-
Tuohon huomioliiviasiaan... Olen yhdeksättä päivää putkeen tien päällä Suomi-turneella, ja jokunen motoristi on vastaan tullut. Päiväsaikaan ajovalon merkitys on vähäinen, mutta motoristit suorilla olen havainnut jo paljon ennemmin kuin päällä olevan ajopuvun värin ja laadun. Sitten kun on lähempänä, saatan kiinnittää huomiota esim. kirkkaaseen liiviin, ja tulee mielikuva, että näkyypä hyvin, mutta alkuperäisessä ajoneuvon + kuljettajan havaitsemisessa sillä ei ole ollut mitään tekemistä.
Jossain lähietäisyyden hommissa (liikenneympyrät ym ) etua on. Valkoinen kypärä kiinnittää huomiota myös.
Kirkkaalle ajovalolle vahva nyökkäys.
-
Meillä huomioliivit hankittiin aikoinaan länsinaapurin matkailua varten, siellä kun pienempien
teiden pientareiden leveys on n. 10cm. Sillä tarkoituksella, että jos joutuisi pysähtymään
niin sitten liivit päälle.
Nyt on tullut seurattua vastaantulevia ajoneuvoja sillä silmällä. Viimeksi toissapäivänä
katettu moottoripyörä, kuljettajalla keltaiset liivit, puolivalot päällä. Noin puolen kilometrin päästä näki
valoista, että tulossa on moottoripyörä tai yksilamppuinen auto, ehkä sadan metrin päästä
erotti liivit.
-
Meillä huomioliivit hankittiin aikoinaan länsinaapurin matkailua varten, siellä kun pienempien
teiden pientareiden leveys on n. 10cm. Sillä tarkoituksella, että jos joutuisi pysähtymään
niin sitten liivit päälle.
Nyt on tullut seurattua vastaantulevia ajoneuvoja sillä silmällä. Viimeksi toissapäivänä
katettu moottoripyörä, kuljettajalla keltaiset liivit, puolivalot päällä. Noin puolen kilometrin päästä näki
valoista, että tulossa on moottoripyörä tai yksilamppuinen auto, ehkä sadan metrin päästä
erotti liivit.
Juuri näin se ainakin normaalina kesäpäivänä menee. Syyspimeällä heijastinliivit antavat etua, jos katteet eivät peitä niitä.
-
Jotkut ovat täällä puolustelleet keltaisia huomioliivejä turvallisuuden näkökulmasta. Tuohon voi todeta että onko naamavaippa varmasti paikoillaan kypärärän sisällä :P
Led-huomiovalot ovat miljoona kertaa tehokkaammat kun halutaan herättää huomiota vastaantulevassa liikenteessä. En ota kantaa pääteitä cruisailevien motoristien mielenmaisemaan mutta pöllyävillä sorateillä keltaiset huomioliivit ovat enemmän kuin naurettavat. Sensijaan kunnon led-huomiovaloilla varustettu pyörä huomataan varmasti.
Ajoasut on pakko laittaa päivitykseen. Tällaisia kelejä en ole kokenut muualla kuin Italiassa koko pitkän motoristiurani aikana. 30-asteen helteillä ei yksinkertaisesti kykene liikkumaan hyvillä ajovarusteilla jos koluaa sorateitä. Täytyy alkaa etsiä crossivarusteita tms. , jotta harrastus ei hyydy mökin terassille.
-
Puolustaisin silti keltaisia huomioliivejä. Päälläni en ole pitänyt ajossa. Tuskin paljon näkyisivät katteen takaa ja takaapäin yhtä vähän. Kokeilin kyllä mutta eroa en huomannut ja se sitä paitsi lepatti päällä ikävästi. Sivusuunnasta näkyisi mutta se on vauhdissa aika lyhytaikaista ja sivusuunnasta katsoen mottoripyörä on jo melkoisen isokokoinen itsessäänkin.
Huomioväriset liivit ovat silti matkassa aina. Koskaan ei voi tietää mitä sattuu. Varsinkin jos sattuu muille. Silloin nykäisen liivin päälle ja yritän auttaa. Vika kaverin pyörässä oli pari vuotta sitten iltamyöhällä ja sitä työnsimme suht vilkkaan tien laidassa otollisempaan remontinlaitto/odottelupaikkaan. Autoilijat huomioivat oikein hyvin.
Vaikea on myös kuljettajana huomata oman pyörän huomiovalojen arvoa mutta sellaiset on käyttöpyörässäni. 1400 Calistani löytyvät sumuvalot sekä lisäpitkät että takasumuvalo normivalojen lisäksi.
Kun taas trikessäni on äärivalot joka kulmassa vaikka ajovalo onkin keskellä.
-
Ehkä kaupungissa keltaisilla huomioliiveillä saattaa olla jotain vaikutusta liikenneturvallisuuteen kuten jos tienlaidassa joutuu korjailemaan pyörää tai autoa. Silti huomioliivit on jostain syystä vain myöhäiskeski-ikäisten miesten suosiossa. Miksi? Mikseivät adventurer-, street-fighter- tai erityyppisillä harrikoilla, inkkareilla tai omavalmisteilla cruisailevat kuskit suosi niitä? Onko jossain osoitettu että noiden em. pyörien omistajat ovat muita onnettomuusalttiimpia? Vai onko niin että keltainen huomioliivi kielii epävarmuudesta ja kuski tuudittautuu valheelliseen turvallisuudentunteeseen?
-
Silti huomioliivit on jostain syystä vain myöhäiskeski-ikäisten miesten suosiossa. Miksi?
Eihän nuoremmat tarvi liivejä, nuorena ollaan kuolemattomia ja haavoittumattomia.
Vaikka en itsekään käytä liiviä, oon enemmän satsannut etuvaloihin. Gutvosessa on lisäksi parin neliön kokoinen punainen kate.
-
Mustalla Cali II:lla ajaessa käytän neljäkymmentä vuotta vanhaa mustaa nahkatakkia ja -housuja sekä mustaa avokypärää (tai vaihtoehtoisesti natovihreää Davidan ohutkuorista).
Kirkkaankeltaisessa Quotassa on ledivalot kaatumaraudoissa, takkkina Sinisalon goretex ja kypäränä nuorisomallin värikäs endurokypärä.
Tyyliseikkoja. Pelkästään.
-
Minulla ei ole esittää mitään kiistatonta näyttöä huomioliivien turvallisuutta lisäävästä vaikutuksesta. Totean kuitenkin, että monet ajoasujen valmistajat ovat lisänneet tuotteisiinsa erilaisia huomiovärisiä detaljeja, ehkäpä juuri moottoripyöräilijän havaittavuuden parantamiseksi. Myös muilla elämänaloilla näitä huomiovärejä on alettu enenevässä määrin käyttää työ- ja vapaa-ajan asuissa. Moottoripyöräily näyttää useiden esitettyjen kannanottojen perusteella olevan sellainen elämänalue, jolla näistä huomioväreistä ei ole hyötyä. Omassa pyörässäni on vain pieni kate ajovalon päällä, joten uskon käyttämäni huomioliivin näkyvän myös muille tienkäyttäjille.
Kuulun tässä viestiketjussa riskiryhmäksi määriteltyihin moottoripyöräilijöihin. Reilun kahdeksan vuoden ja muutaman tuhannen kilometrin vuotuisella ajokokemuksella ei ajotaitoni varmastikaan kovin kummoinen ole vaikka olenkin sitä omatoimisesti pyrkinyt tietoisesti kohentamaan ja perehtynyt myös moottoripyörän kaarrekäyttäytymisen teoriaan. Tiedostan siksi hyvin, että harrastukseni parissa saatan joutua tilanteeseen, jossa ajotaitoni ei riitä vahinkoa estämään. Siksi olen päätynyt tuollaista huomioliiviä käyttämään. Jos voin liiviä käyttämällä estää yhdenkin vakavan muiden tienkäyttäjien havaintovirheestä johtuvan vaaratilanteen, on käyttämäni noin 60 euron hintainen varuste mielestäni "hintansa haukkunut". En siksi oikein ymmärrä miksi huomioliivien käyttäminen olisi jotenkin kummallista tai jopa naurettavaa.
Kun olen työurallani joutunut monenlaisia ongelmia ratkomaan ja ratkaisuille on aina ollut tarpeen esittää myös loogiset perustelut niin jään kaipamaan vastausta kysymykseen siitä, miksi oman näkyvyyden parantaminen huomioliiviä käyttämällä on osoitus epävarmuudesta mutta saman tavoitteen toteuttaminen led-huomiovaloilla ei sitä ilmeisesti ole.
-
Minä kuulun noihin ikämiehiin, joita luonnonvalinta ei ole poistanut – vielä. Aloitin ajamisen myös vanhemmalla iällä. Olen silti ajanut jo enemmän kuin moni nuorempi. Ajotaidosta kertoo jotain se, että tarkoitukseni oli vaihtaa Nevada isompaan malliin kunhan opin ajamaan. En ole vaihtanut.
Ihan silmällä katsoen kyllä näkee hyvin, että huomioliivi ei näy moottoripyörän kuljettajalta eteenpäin. Sehän onkin huomioliivi, ja tarkoitettu työmiehille, ei niikään kuljettajille. Mallistakin, mahdoton lepattaja, sen huomaa. Ainakin Saksassa huomioliivi on pakollinen varuste siltä varalta, että joutuu pysähtymään tielle. Päällepuettuna ajon aikana sitä ei vaaditakaan. Enkä oikein osaa hyväksyä sitä, että "sadetakin päälle puetaan sadetakki". Kun kerran ajovarusteita valmistetaan ja ostetaan, pitäisi ostopäätösten ohjata niin, että asu on jo sinänsä hyvin näkyvä. Kyllä sellaisia takkeja löytyy. Huomiovärit niissä ovat olkalapuissa ja käsivarsissa, koska niissä ne näkyvät, eivät muualla.
Melko pian ajoharrastuksen aloitettuani huomasin, kuinka herkässä elonpäivät ovat motoristilla noiden eteen sivutieltä ajavien ja eteen kääntyvien vastaantulijoiden takia. Muutaman kerran oli hengenlähtö todella lähellä. Kokeeksi ostin merioranssia kangasta ja applikoin siitä näkyvät olakalaput ajotakkiin, joka muuten oli mattamusta. Vaikutus oli ihmeellinen. Eteentulijat loppuivat lähes totaalisesti.
Tuttava sai alennusmyynnistä kirkkaankeltaisen kypärän, joka oli jäänyt myymättä, varmaankin juuri isoa sitruunaa muistauttavan huomioarvonsa takia. Oli kuitenkin ällistyttävää huomata kuinka se näkyi pitkästä matkasta jopa paremmin kuin hänen boxeribemmunsa etulamppu.
Kun sitten onnettomuudessa hyvä kypäräni meni rikki ja takin leikkelivät ensihoitajat ja sain niistä vakuutuskorvauksen, osasin heti valita uuden puseron. Siinä on leveät neonkeltaisert heijastavat nauhat eteenpäin käsivarsissa ja olkapäissä. Kypräksi valitsin kirkkaankeltaisen Arai umpipotan. Juuri saman mallin, joka näkyy tuolla edellä siinä lääkärin linkin kuvassa. Olen antanut itselleni kertoa, että näkyvyys juuri pahimpaan etusektoriin on mitä parhain, ja sivuille ja taakse näkyy myös mainiosti ja pitkälle. Jos vakiomatkustajani on kyydissä samanmerkkisen ja kirkkaan punaisen kypäränsä kanssa on väriyhdistelmä myös tyylikäs, ja erinomaisen näkyvä.
Nuoret kuolemattomat, jotka eivät koskaan vanhoiksi halua tullakaan, eivät värejä ylleen laita, ellei ne palvele tyyliä. Sehän olisi noloa. Ulkonäkö ja katu-uskottavuus on heille tärkeintä. Sama koskee myös keski-ikäisiä Keski-Euroopassa ja Italiassa kaikkia. Siellä ei tässä suhteessa aikuiseksi koskaan tullakaan. Minäkin sain kuulla yhtenään vitsailua sitruunahatusta. Italiassa ei mikään ole niin tärkeää kuin se, milta näyttää. Onnettomuuden jälkeen Ranskassa kuulustelussa santarrmi nosteli leikeltyjä kamppeitani ja kehiu kuinka hyvät varusteet meillä suomalisilla on. Siellä paikalliset ajavat kireimmässä mahdollisessa nahkapuvussa, kunhan se vaan on tyylikäs ja seksikäs. Hoitajatkin kyselivät että eikös nämä panssarit tee lihavan näköiseksi? Ehkä ne sitten olivatkin turhia kun luita meni kuitenkin... Kirurgin arvio oli, että jos ei olisi ollut umpikypärä olisi jouduttu rakentamaan uudelleen leuka, nenä ja hampaat. Jos ei olisi ollut lujat hanskat olisi menetetty pari sormea.
-
En tiedä, miksi tuollainen liivi muka lepattaa. Ainakin Motonet myy eri kokoisia Richa-merkkisiä motoristeille tarkoitettuja liivejä. Laadultaan selkeästi parempi kuin kerhotuotteena takavuosina myyty liivi. Ei se ainakaan minun käyttämilläni nopeusrajoitusten mukaisilla nopeuksilla lepata mitenkään. Jostain kumman syystä huomioväri vaikuttaa näkyvän kaikkialta muualta paitsi tuollaisesta liivistä.
-
En tiedä, miksi tuollainen liivi muka lepattaa. Ainakin Motonet myy eri kokoisia Richa-merkkisiä motoristeille tarkoitettuja liivejä. Laadultaan selkeästi parempi kuin kerhotuotteena takavuosina myyty liivi. Ei se ainakaan minun käyttämilläni nopeusrajoitusten mukaisilla nopeuksilla lepata mitenkään. Jostain kumman syystä huomioväri vaikuttaa näkyvän kaikkialta muualta paitsi tuollaisesta liivistä.
Ei ole tarkoitus vähätellä mitenkään huomioliivejä. Totta kai se on perusteltu joissakin tapauksissa. Silloin kun on hyvä ja mieleinen pusero, joka kuitenkaan ei ole tehty näkyväksi, tai ei ole mitään muuta konstia näkyä hyvin. Yritin vaan sanoa, että ajovarusteiden itsensä pitäisi olla suojavarusteita, myös näkyvyydeltään. On vaan käytännössä nähty selvästi, että muoti ja tyyli ja katu-uskottavuus ovat tärkeämpiä kuin panssarit ja näkyvyys. Ostopäätöksillämme voimme hitaasti vaikuttaa asiaan.
Erilaisia liivejä en ole kokeillut ja varmaan niitä on sellaisiakin, jotka eivät lepata. Liivi vaan on juuri liivi, eikä sen näkyvät osat ole sellaisissa paikoissa, jotka näkyvät pahimpaan sektoriin eteen. Rintakehä ei juurikaan näy, hihoja siinä ei ole ja olkaimet ovat ainoat näkyvät osat. Tämän olen pannut merkille käytännössä. Ja se tärkein asia on juuri se, että on hassua pukea suojavaruste suojavarusteen päälle.
Kuten kerroin: sattuman kautta tuttavani alkoi käyttää keltaista kypärää ja sillä oli aivan selvä näkyvyys pitkänkin matkan päästä. Erottui muusta liikenteestäkin aivan selvästi. Aikaisemmin hän käytti pelkkää huomioliiviä, joka kyllä näkyi, mutta vain läheltä ja silloinkin huonosti, mutta viistoon sivulta hyvin. Ero oli aivan selvä ja siksi itsekin ostin seuraavaksi kypäräksi keltaisen. Juuri alkukesästä näin terveysaseman parkkipaikalla tutun lääkärini, tämä naismotoristi oli hoksannut kypäräni jossain tienpäällä ja noudatti esimerkkiä.
-
Tämän ikäisellä kuskilla nuo muoti- ja katu-uskottavuusseikat eivät paljon paina. Liiviä olen alkanut käyttää parantaakseni näkyvyyttäni edes jonkin verran. En ole suinkaan väittänyt sen olevan paras mahdollinen ratkaisu. Ajovarusteet useampi vuosi sitten ostaessani ei noita valmiiksi huomioväreillä varustettuja kamppeita ollut ihan samassa määrin tarjolla kuin nykyään. Ostopäätös on on aina myös kompromissi asun teknisten ominaisuuksien, istuvuuden ja hinnan suhteen. Liivin näkyvyyteen vaikuttaa paljon myös pyörän malli ja erityisesti se, onko pyörässä iso, mahdollisesti jopa tummennettu pleksi. Omassa pyörässäni (Breva 1100) ajoasento on varsin pysty ja lampun ympärillä vain pieni Sport-mallinen kate, joten uskon liivin näkyvyyden olevan keskimääräistä parempi. Minulle henkilökohtaisesti ei llivin pukeminen ajoasun päälle ole mikään ongelma. Oman kypäräni väriksi on valikoitunut valkoinen, joka sekin kaiketi erottuu kohtalaisen hyvin liikenteessä.
-
Huomioväriset liivit ovat silti matkassa aina. Koskaan ei voi tietää mitä sattuu. Varsinkin jos sattuu muille. Silloin nykäisen liivin päälle ja yritän auttaa. Vika kaverin pyörässä oli pari vuotta sitten iltamyöhällä ja sitä työnsimme suht vilkkaan tien laidassa otollisempaan remontinlaitto/odottelupaikkaan. Autoilijat huomioivat oikein hyvin.
Tämä.
Niin on minullakin. Yhden kerran olen laittanut päällekin: ajelin lokakuussa illalla Santahaminaan erääseen kokoukseen ja tulin yöllä pois. Laitoin heijastinliivit.
Olin viikonlopun Savo-Karjalan kierroksella. Vastaan tuli keskellä päivää vaikka miten monta mopoilijaa. Päällä olevat ajovarusteet näkyivät sitten, kun kohde oli vähän lähempänä. Liivit tai ei. Tämä on pelkkää dataa, ei mikään mielipidekysymys. Sen sijaan sen huomasi kyllä, kenellä päivävalo on haalea saunan eteisen tuiju, ja kenellä oli sellainen kirkas, joka myös näkyy.
Pimeällä autojen valoissa heijastinliivi näkyy. En tiedä, miten sitten edestä päin ja moottoripyörän selästä. Pitää tutkia. Eihän kaikissa moottoripyörissä kovin isoja katteita ole. Jonkinlainen ilmanohjain.
-
Mutta mutu-tutkimuksen perusteella heijastinliivi löytyy useimmin sellaisen moottoripyörän kuljettalta, jolla on se kate ja pleksi siinä edessä.
Nakupyöräkuskeilla olen harvemmin nähnyt liivejä ja enskamiehillä en koskaan.
-
Kuuluun siihen ikäpolveen, jolloin edes kypärän käyttö ei ollut pakollista. Muistan elävästi parinsadan kilsan juhannusreissun vesisateessa ilman kypärää Kawasaki H2:lla. Mainittakoon että menomatkalla tuli myös sakot (140 km/t) mutta korttia eivät vieneet. Tuon reissun jälkeen oli pakko tarkistaa kanta kypärän käyttöön, vaikka uusi kypärä oli pian entinen kun pyörä meni lunastukseen paluumatkalla Imatran ajoista.
Moottopyöräily on aina ollut enemmän riskien ottamista kuin niiltä suojautumista, ainakin omalla kohdallani. Turvallisuushakuisuus ei mielestäni liity moottoripyöräilyyn mutta jokainen varmasti ottaa riskit huomioon jollain tasolla. Itse olen siirtynyt nuoruuden intohimoni inspiroimana takaisin sorateille, jossa riskit ovat varmasti moninkertaiset valtateihin verrattuna, varsinkin kun ajonopeuksia ei ole kukaan valvomassa. Juuri tässä on mielestäni moottoripyöräilyn viehätys, mahtava adrealiinipiikki kun saa luukuttaa sydämensä kyllyydestä.
-
Huru-ukko ikäisenä olen hankkinut keltaisen kypärän koska sen olen havainnut näkyvän hyvin niitä käyttävillä tuolla tien päällä. Itselleni on yks hailee mitä muut ajattelee varusteistani jos ne minulle käy eli
jokainen käyttäköön mitkä mukavalta tuntuu.
Turvallisia ja nautinnollisia kilometrejä kaikille
Peku ;D
-
Tulipa sekin koettua, että aina ei näe. Eilen lähdin ohittamaan henkilöautoa varmassa paikassa. Hyvä näkyvyys ja vapaa reitti. Ei edes sulkuviivaa. Hiukan ylinopeutta kun ohitettavakin ajoi jo 80km/t mutta en vaan halunnut ajaa perässä. Tuttu tie, kaunis aurinkinen päivä ja kaikki kunnossa ja ei kun ohi vaan. Kun olin rinnalla niin hupsista vaan! Siinä olikin valkoinen henkilöauto tulossa vastaan ihan nokan edessä! En tiedä yhtään, mistä se tuli. Olin varmasti katsonut reitin. Jatkoin vaan keskiviivaa pitkin ja hiukan jäi tilaakin molemmin puolin. En edes pahasti säikähtänyt, mutta oli se kuitenkin muistutus siitä, että vaikka katsot et aina näe sittenkään!
Yksi selitys voi olla se, että myös ohitettava auto oli valkoinen. Nopeasti katsoen saattaa ne hahmot sotkeutua toisiinsa yhdeksi. En saa koskaan tietää totuutta.
-
Ns. tuulilasikamera on kätevä kun pitää ihmetellä menneitä tapahtumia. Sellainen oli käytössä, autossa tosin, parin vuoden ajan kunnes sen USB-liitin
hajosi. Kaikenlaista siihen tallentui ja yhden kerran sen avulla jouduin selvittämään, selittämättömästi jostain ilmestyneen auton tapauksen.
Ei tullut osumaa, kaveri vain liikkui autollaan vikkelästi ja minulla katse vain ehti jo kääntyä muualle. Huomasin auton vasta kun se väisti minua.
-
Työkaverin Pajero oli huollossa tms. yhdellä pajalla. Sellainen ainakin yön yli keikka. Pojat oli vedätelleet iltapuhteena driftingiä hallissa sekä pihalla. Kaikki oli jäänyt kameran muistiin. :-[
-
Työkaverin Pajero oli huollossa tms. yhdellä pajalla. Sellainen ainakin yön yli keikka. Pojat oli vedätelleet iltapuhteena driftingiä hallissa sekä pihalla. Kaikki oli jäänyt kameran muistiin. :-[
Minä huollatan/korjautan autoni sellaisilla kavereilla, että niille uskaltaa vaikka lainata sitä. Eivät kyllä tietääkseni harrasta driftingiä...
-
Tulipa sekin koettua, että aina ei näe. Eilen lähdin ohittamaan henkilöautoa varmassa paikassa. Hyvä näkyvyys ja vapaa reitti. Ei edes sulkuviivaa. Hiukan ylinopeutta kun ohitettavakin ajoi jo 80km/t mutta en vaan halunnut ajaa perässä. Tuttu tie, kaunis aurinkinen päivä ja kaikki kunnossa ja ei kun ohi vaan. Kun olin rinnalla niin hupsista vaan! Siinä olikin valkoinen henkilöauto tulossa vastaan ihan nokan edessä! En tiedä yhtään, mistä se tuli. Olin varmasti katsonut reitin. Jatkoin vaan keskiviivaa pitkin ja hiukan jäi tilaakin molemmin puolin. En edes pahasti säikähtänyt, mutta oli se kuitenkin muistutus siitä, että vaikka katsot et aina näe sittenkään!
Yksi selitys voi olla se, että myös ohitettava auto oli valkoinen. Nopeasti katsoen saattaa ne hahmot sotkeutua toisiinsa yhdeksi. En saa koskaan tietää totuutta.
Havaintovirheeseen liittyy yleensä aivan muita syitä kuin silmän optiikkaan liittyviä syitä: Syynä voivat olla esimerkiksi päihteet, dementia, liian suuri tilannenopeus, huomion herpaantuminen, lääkitys tai väsymys. Tästä voi sitten valita mieleisensä.
Yksi silmään liittyvä kyllä on. Kontrastinäkö eli näköjärjestelmän kyky erottaa vähäisiä valaistuseroja. Se heikentyy usein iän myötä. Yleinen syy kontrastinäön heikentymiselle on kaihi, mutta on muutakin. Sitä ei tavallinen lääkäri tutki, vaan tarvitaan silmälääkäri.
Lapissa viime kesän lopulla ajaessani piti olla porojen takia valppaana. Jotta saatoin vähän rentoutua, harjoitin tekniikkaa, jossa loin aina suoran alkaessa "näkevän" katseen koko suoran mitalle varmistaakseni, että tien pinta on vapaa ja sitten tien sivut. Olin niin sanotusti ylhäällä, ja tien sivu oli pelkkää kanervaa, ei puustoa. Kerran tulin suoralle, joka oli hyvin pitkä; siinä oli ensin parisataa laskua ja sitten kilometri loivaa nousua. Katsoin suoran tyhjäksi ja panin puita uuniin, kun oli tuota matkaakin. Yllättäen huomasin, että jo alkumatkassa olen ajamassa poron ahteriin. Siinä lönkötteli poro kaistallani menossa samaan suuntaan kuin minäkin. Takaapäin katsottuna porolla on hyvin kapea silhuetti, ja kaukaa katsottuna se oli sulautunut täysin harmaaseen asvalttiin. Näin ainakin minun silmiäni se hämäsi. Tämä tapaus sai miettimään tällaisia.
Kerran suoraan metsästä tai tien reunasta lähti auto vastaan. Yhtenäistä viivaa siinäkään ei ollut.
-
Kuuluun siihen ikäpolveen, jolloin edes kypärän käyttö ei ollut pakollista.
Sain mopoilla vielä ilman kypärää, mutta moottoripyörän kanssa se on ollut pakollinen minun aikani.
Toki huomasin, että kypärään suhtautuivat myönteisimmin ne, joilla on kypärän alla jotain suojattavaa. Sama koskee tietysti muutakin turvallisuusajattelua. Erityisen hyvin turvallisuudesta haluavat huolehtia ammattilaiset.
Juha Kallio kisasi Man-saarella kahdesti ja sanoi mielestäni hyvin siitä, että siinä ei etsitä riskejä tai vaaraa vaan haetaan täydellistä suoritusta sinänsä vaarallisessa ympäristössä. Halu pärjätä, voittaakin, on motiivi. Hän sanoi: "On väärä kuva, että pitää olla hullu, jos sinne menee. Hullu ei pystyisi ajamaan siellä ensimmäistäkään kierrosta."
Näin radalla. Maantiellä sitten pitää huomioida myös muut siellä olevat. Julkinen tie ei ole mikään oma rata.
Sinänsä kyllä samaa mieltä näiden murhavehkeiden perimmäisestä viehätyksestä.
-
Onhan tässä mp-harrastuksessa vaaransa. Vaikka tänäkin kesänä näyttää vesillä kulkeminen olleen paljon vaarallisempaa. Toisaalta, siellä tulee vähemmän loukkaantuneita, on enempi on/off.
Vaarallista on sekin, jos ei harrasta mitään, sitä ei tahdo pää kestää. Alkaa äkkiä mukin kallistelu, ja sitä taas ei kestä kroppa eikä pää. Näitä esimerkkejä löytyy varmaan lähipiiristä muiltakin.
-
Vaarallista on sekin, jos ei harrasta mitään, sitä ei tahdo pää kestää. Alkaa äkkiä mukin kallistelu, ja sitä taas ei kestä kroppa eikä pää. Näitä esimerkkejä löytyy varmaan lähipiiristä muiltakin.
Tuli tästä mieleen sellainen ihmisryhmä mikä ei missään asiassa ymmärrä että joku voi haluta elää eri tavalla kuin itse. Viimeksi sellaiseen olen törmännyt sellaisen yksilön muodossa joka aina jaksaa kauhistella moottoripyöräilyä kun menen pyörällä kylään. Päälle tilastotietoja onnettomuuksista. Raskasta.
-
Onpa surullinen tapaus tämä. Putoamispaikka on ihan rampin loppu ennen laivaa, jossa on viimeinen parimetrinen levy vielä mutta ilman kaiteita. Putoamispaikka on siis laivan rampin ja sataman rampin yhtymäkohdassa juuri ennen laivaa. Onko tuossa paatissa vielä siinä se viimeinen levy vähän kulmassa ylös rampilta? Jos joutuu pysähtymään, siinä on hankala isoa pyörää pitää.
Hidasajossa voi sattua kaikenlaista. Jalka voi mennä siihen monttuun. Raskas pyörä. Mahdollisuuksia riittää.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2ee18512-9579-40df-8972-5e511d64886e