Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Vapiti - Huhtikuu 20, 2021, 20:15:02 ip
-
Ajattelin tänään iltapuhteiksi vaihtaa C14 T keulaöljyt, kun eturengas on menossa vaihtoon ja siksi irti jo valmiiksi. Homma eteni normaaliin tapaan, pamput tosin olivat aika tiukassa. Vaan sittenpä tyssäsi: yläpään tulppa lähti ulkoputkesta irti helposti, mutta sen irroittamiseen sisäputkesta (käytän tätä sanaa paremman puutteessa) tarvitaan erikoistyökalu. Nytpä kysynkin onko kenelläkään kokemusta tuosta tulpan irrottamisesta kotikonstein, ilman että tarvitsee hommata tuota erikoistyökalua? Tai onko pääkaupunkiseudulla pajaa jossa moinen onnistuisi? Virallista jälleenmyyjää/huoltoa ei taida enää olla.
-
Olisko kuvaa saatavilla kohteesta?
-
Tai onko pääkaupunkiseudulla pajaa jossa moinen onnistuisi? Virallista jälleenmyyjää/huoltoa ei taida enää olla.
Kyllä jostain noista huolloista luulisi apu löytyvän: https://www.guzziclub.fi/hscms/moto-guzzi.html
Jouko
-
Pari kertaa keulaöljyt vaihtaneena en ole sen pidemmälle purkanut kuin ottanut hattumutterin irti sisäputkesta. Hieman sisäputkea ulkoputken sisään ja teleskooppi nurinpäin niin vanha öljy valuu pois. Samasta raosta lirutellaan uusi öljy vanhan tilalle.
Jos pidemmälle on tarvis mennä kuin pelkkä öljynvaihto niin tarvitaan purkamiseen C-avain jolla pidetään vastaan kun purkamista jatketaan. Sitä varmaan tarkoitat? Onko vaihdettava liukulaakereita tai muita komponentteja? Jos ei niin et tarvitse kuin hylsyn hattumutterin avaamiseen ja sulkemiseen.
Hatun avaamisen voi tehdä kun teleskooppi on vielä yläkolmiossa kiinni. Sama koskee sulkemista.
Tavallisessa työkalusarjan hylsyssä on viiste kuusion alussa. Koska hatun mutteriosa on matala saattaa hylsy nuljata mutterin. Olen käynyt vastaaviin tarkoituksiin ostamassa halpiskaupan hylsyjä ja hionut viisteen pois eli lyhentänyt hylsyä hieman. Tulee koko ala mutterin kuusioon eikä nuljaa. Nimeomaan sellainen hylsy jossa on kuusio. Joissakin on kaksitoista kulmaa ja ne saattavat jättää mutterin kuusioon ikäviä jälkiä.
-
Kyse on juurikin tuosta C-avaimesta. Se tulppa lähti kyllä ongelmitta, pitänee tyytyä liruttamaan öljyt sitä kautta. Olin sitä purkua tekemässä pitemmälle korjaamokirjan ohjeita orjallisesti noudattaen, mitään tarvetta puslien, stefojen yms. vaihdolle ei ole. Ruuvipenkissä kun sen tulpan pamppu vaakatasossa irrotin niin ulos valunut öljykin oli ihan hyvän näköistä. 30 000 ajettu kuitenkin näillä öljyillä, syytä vaihtaa joka tapauksessa.
-
Hyvä homma. Vaikkakin hieman sottainen.
Olen käyttänyt isohkoa injektioruiskua ja muoviletkun pätkää vaimenninöljyn laittoon. Samalla tulee mitatuksi tarkka nestemäärä. Muovinen "mittalasi" on myös kätevä öljyn annosteluun.
Vanhaan hyvään aikaan oli teleskooppien alaputkissa tyhjennysproppu. Se auki ja keulaa pumpaten vanhat kurat ulos ja samasta lävestä injektioruutalla uudet sisään. Täyttöadapterina olen käyttänyt hieman isommaksi porattua mig-hitsauskoneen lankasuutinta. Keulaöljyjen vaihtoon ei siis muuta tarvita kun kahden M6-ruuvin avaamista ja sulkemista.
On kuitenkin hyväksi, oli keula minkä ikäinen hyvänsä, että muutaman perusöljynvaihdon jälkeen purkaa keulaa pidemmälle ja saa pohjalta pois sakat ja mahdollisen emulsion. Kyllä sinnekin vain vettä jostain joskus pääsee.
Sitten kun keulan huulitiiviste vuotaa ei keulaa tarvitse purkaa enempää kuin nytkään eikä yläproppua avata. Sen saa pois mutta tarvitaan sopiva työkalu sen ulos nyppäämiseen ja toinen kalu asentamiseen. Asennustyökalu: https://www.storm-motor.fi/tyokalut/motion-pro-tyokalut/jousitustyokalut/ringer-fork-seal-driver-41mm/ Koko valitaan keulaputken vahvuuden mukaan.
Jos huulitiiviste vaikuttaa tihkuvan niin pölysuoja ensin pois ja ohut muoviliuska (Jotkut käyttävät myös välysmitan ohuemman pään liuskoja mutta pidän sitä arveluttavana.) joka työnnetään varovasti huulitiiviteen huulien ohi ja kierretään kerran keulaputken ympäri. Voi olla että ei auta, auttaa sen kesän tai pidempäänkin. Itse olen käyttänyt vanhan ajan filmrullasta leikattua suikaletta. 1400-sarjan useimmissa versioissa on liukupinnat suojattu joten lian pääsy tiivisteelle on vähäistä. Suojat suojaavat myös kiveniskemiltä.
-
Palaan tähän C14 keulaöljyjen vaihtoon. En ole löytänyt yrityksistäni huolimatta tietoa öljyn määrästä. Sattuisiko kukaan tietämään kuinka paljon öljyä pitäisi teleskoopissa olla ja mikä on putken reunan ja öljyn pinnan väli? Onko vasemman ja oikean teleskoopin välillä eroa?
Toinen askarrutus on öljyn viskositeetti. Suositko mielummin 5w vai 7,5w teleskooppiöljyä vai kenties jotain muuta? Kyseessä on Touring Cali.
-
Ilmeisesti sinulla ei ole korjaamo- tai edes huoltokirjaa?
Kannattaisi hankkia. Jos käytät mieluimmin tietokonetta tiedon etsintään niin omalle kohdalle on riittäneet useimmissa tapauksissa nämä sivut. Toki pitäisin ystävällisenä mikäli kopioit heidän sivuilleen laittamia tiedostoja että laitat almun heidän tililleen sillä vaivan ovat nähneet.
https://www.guzzitek.org/gb/accueil_gb.htm
Valikoita on runsaasti mutta löytänet oman mallisi korjaamokirjan tai ainakin rinnakaisversion vastaavan. Ole huomannut että 1400 Californioiden välillä kovin suuria eroja tekniikassa ole.
-
Kiitos!
Minulla on kyllä manuaali, mutta siinä ei ko. tietoa ollut. Latasin uuden ja yllätyksekseni sieltä jo löytyikin tarvittava tieto. Latausta tein kumpaankin suuntaan :) Oppini on, että manuaalitkin elää ja niitä voisi aika ajoin päivitellä.
Siispä vastaus on: 110mm ja 612 cm3.
Mikä olisi suosituksesi tuohon viskositeetti kysymykseen?
-
Tykkään hieman jämäkämmästä keulasta eli visko on ollut luokkaa 10. Mutta nyt kun omapainoni on kuusikymmentä kiloa alhaisempi eli noin 76 kiloa + ajokuteet niin siirryn SAE 7,5-tyyppiin. Toinen vaikuttava aineosa on että Rouva kertoi jo vuosi sitten keväällä että ei enää lähde pyöräreissuille kanssani. Ei omalla pyörällään eikä tule tarakalle. Jeejee!
Tuo jousituksen vaimennus on kiinni useammasta seikasta: mieltymys ja aiempi kokemus sekä ajotapa. Ajelin kaverin japsikustomin huoltoon taannoin. Oli varsin kelluvaa menoa. Vaikea oli kokea pyörän alustaa vakaaksi saati ajaa vauhdikkaasti. Kaveri sanoi tykkäävän kun meno on pehmeää eikä töyssyt juuri tunnu. Omissa pyörissäni on jämäkkä jousitus ja tiukka vaimennus. En pidä yllätyksistä kuten pyörän vaappumisesta kun tulee ajettua mutkaan kallellaan ja siellä onkin töyssy. Mieluimmin pieni tömähdys takamukseen kuin vaappuvaa kyytiä. 1400:ssa on sen verran massaa että sen hallinta on osattava ja runkoon sekä ohjausominaisuuksiin uskottava ja pidettävä ne ensiluokkaisina.
Ei kuitenkaan pidä liioitella jämäkkyyttä ja vaimennustehoa. Se on likimain yhtä vaarallista kuin löysä jousitus ja vähäinen vaimennus. Jos vaimennusta (Nimenomaan paluuvaimennusta.) on liikaa niin iskunvaimennus "pakkaa" eli ei ehdi venyä takaisin mittaansa yhden töyssyn jälkeen vaan seuraava tömäys otetaan ranteilla ja ahterilla vastaan. Renkaat voivat olla pienen matkan ilmassa ja kaartaessa voi tulla merkittävää epävakautta.
Jos taas jousipainetta on liikaa niin vaimennus ei pääse töihinsä ja meno tökkii. Tunnen parikin 80-luvun Californian omistajaa jotka ovat tunnustaneet suoraan etteivät käsitä mitä ne säätönamikat jousituksessa tekevät. Kyseisissä vaimentimissa on sekä jousipaineen säätö ja paluuvaimennuksen säätö. Edessä ja takana. Keulassa niin laajasäätöinen että nesteen paluuvirtauksen saattoi lähes tukkia kiertämällä nupikasta kiinnipäin. Tämä on yksi syy miksi ei vakiopyörissä enää säätöjä ole sillä ei niitä kuin joku harva ja perehtynyt osaa oikein käsitellä. Jousitus/vaimennus on useimmissa pyörissä tehty "keskinkertaiseksi". Onneksi, sentään, 1400:sissa on takajoustintuet kohtuullisesti säädettävissä. Valitettavasti, jos säätöjä ei koskaan säädä, on niin että varsinkin paluuvaimennuksen säätöruuvi jumittuu eikä se jousipaineensäätimenkään tuplamutteria kannata ensin kierrettä pesemättä ryhtyä ruuvaamaan. Voi leikata kierre jumiin. Voitelu voi auttaa mutta säädön jälkeen on voiteet pestävä pois sillä se keräisi vain likaa ja haittaisi tulevia säätöjä.
1400: http://www.motomatti.fi/2019/07/california-1400-gts-saatotoita-matkalla.html
Vanhempien Calien takajoustintuet: http://www.motomatti.fi/2017/09/koni-dial-ride-takajoustintuet.html
-
Talvella on huollon yhteydessä tarkoitus vaihtaa Calin keulaan uudet öljyt.
Lueskelin MM sinun sivuiltasi tarinaa tästä työstä ja yksi asia jäi mietityttämään eli
tuleeko tuo iskarin sielu tai vaimennusosa kokonaisena pakettina ulos, kun alapään ruuvi on poistettu?
Onko siis tarvetta C-työkalulle joka tässäkin viestiketjussa on mainittu?
-
En ole sisäkaluja poistanut enkä C-kalua tarvinnut.
Ensin ylätulppien löysäys, etupyörä jarruineen irti ja alapään kuusiopultit auki. Jälkimmäinen ei ole välttämätöntä jos teleskoopit irrottaa erilleen keulasta ja valuttaa nesteet pois kääntämällä teleskoopit ylösalaisin. Sottaista se on joka tavalla.
Monille tulee helposti ongelma keulaputkien alapulttien löysäyksestä. Aukeavat iskevällä ruuvinvääntimellä mutta tavan käsityökalulla saa pultit löysälle mutta ei välttämättä irti sillä sisäkalut alkavat pyöriä mukana. Sama pätee kiinnitykseen.
On siis mahdollista vaihtaa öljyt useammalla tavalla. Koska omaan kompressorin ja paineilmavääntimen niin otan alapultit sekä yläpään hattumutterit auki ja valutan vanhan öljyn pois. Voi jättää vaikka yöksi valumaan. Vati tai kaksi on hyvä apu.
Uudella öljyllä olen hieman huuhdellut viimeisiä sakkoja pois. Sitten alapultit paikoilleen uusillä tiivisteillä. (Alumiini, hehkutettu kupari tai Usit-tiivisteet. Jälkimmäiset ovat monikertakäyttöiset.) Yläkautta isolla injektioruiskulla uudet öljyt sisään. Etupyörä, jarrut ja ylätulpat kiinni. Jos lähtee heti ajoon niin pitää olla malttia sillä vaimennus ei välttämättä toimi ensimmäisillä metreillä.
Jos haluaa olla oikein perusteelinen niin keulaputket irti kokonaan ja työpöydällä tehden niin pystyy näkemään liukulaakerien ja tiivisteiden kunnon ja pesemään kaikki osat. Tässäkin on riskinsä sillä purkaminen ja kokoaminen voi vaurioittaa huulitiivisteitä. Kyseinen seikka on yleisin keulan purkamissyy.
-
Meinasin tosiaan hoitaa öljynvaihdon siten että en irroita etuputkia kiinnikkeistään.
Sivuillasi iskareiden vaimenninosat olivat ulkona putkista ja sitä tosiaan mietin että lähtevätkö ilman C-kalua.
Aikaisemmin Ducatiin (Showa) kun olen keulahuoltoa tehnyt niin alapään ruuvien irroitus ja kiinnitys pitää tehdä siten että yläpään korkki on vielä kiinni.
Näin se vaimenninosa ei pyöri mukana kun ruuvia avaa tai kiinnittää.
-
Pitää sanoa että mainitsemaasi pyörimisenestoa en ole todennut oman pyöräni huollon yhteydessä. En voi kiistää enkä vahvistaa.
On niin luonnollista käyttää paineilmalaitteita vähän joka hommaan. Hyvissä paineilmatyökaluissa on eri tehoasetuksia ettei synny ns. venäläistä pystykierrettä.
Ne alapäiden pultit kun irrottaa ja avaa yläpään tulpat niin sisäkalut saa nostettua esille. Mutta pakko ei ole nostaa sisuskaluja ulos ja on, sitäpaitsi, sottaista. Toki öljypohjan alla pitää olla nostin mikäli avaa pelkästään ylätulpatkin. Pyörän massasta suurin osa lepää keulan ja siten niiden ylätulppien hienokierteiden varassa.
Jotkin asiat ovat menneet takaperin sillä ennen oli keuloissa tyhjennysruuvit. Nyt asia on monimutkaisempi. Toisaalta, kun purkaa osiinsa niin saa kaiken kuran pois. Se musta mikä öljyssä on on sekä alumiini- että teflonhiukkasia.
-
Vaihdoin juuri keulaöljyt ja stefat KYB:n keulaan. Kyllä oli aika sottaista öljyä ja seassa sakkaa. En kyllä lähtisi pelkästään vaihtamaan öljyjä, vaan samalla vaivalla purkaisin koko keulan ja putsaisin osat sekä vaihtaisin samalla stefat. Eihän tuota tarvitse tehdä kuin noin kerran kolmessa vuodessa.
Aikaisemmin oli mainintaa öljyn viskositeetistä. Tuo SAE luokittelu ei kerro öljyn ominaisuuksista riittävästi jos haluaa vertailla eri öljyjä keskenään. Sehän on valmistajan ilmoitus.
Kun en halunnut laittaa kallista Yamahan omaa "01-öljyä" keulaan, jonka viskositeettia Yamaha ei edes ilmoita purkissa, niin linkin takaa löytyvän taulukon avulla kävi selväksi että öljy on itse asiassa Kayaban 01-öljyä, joka on paljon halvempaa. Ei tuossa paljoa tietenkään säästöä tullut kun öljyä menee vajaa litra. Toisaalta, taulukosta en löytänyt muutakaan (täysin) käypästä öljyä. Varmasti joku muukin öljy toimisi mutta en viitsinyt alkaa kokeilemaan.
http://www.peterverdone.com/archive/lowspeed.htm
-
Myöhemmän Daytonan keula/Centauro (White Power/sittemmin WP) suhteen tein tuon viskositeettikokeilun. Lopulta laitoin hieman paksumpaa numeroiden pohjalta. Voi olla myös niin että eri merkkien viskositettitaulukot eivät ole aivan vertailukelpoisia ja käyttölämpötilakin vaikuttaa. Mieluimmin ajan hieman jämäkimmillä liemillä kuin liian juoksevilla. Joka tapauksessa keuläöljyn vaihto ei ole kummoinen operaatio. Silti kaipaan sitä alaproppua josta vaimenninöljyn vaihto oli erinomaisen vaivaton. Selitys voi olla että on haluttu että purkamalla keulan tulee paremmin tehtyä ja merkkihuoltokin tekee tilin. Mikään ei estä vanhan öljyn valutuksen jälkeen laittamaan ensin tilkan "luirua" öljyä huuhtelutarkoituksessa ennen varsinaisen öljyn täyttöä.
Jos on niin tarkka että haluaa aivan kaiken kuran pois joka kerta keulaputkista niin silloin pitää purkaa kokolailla kalliit osat erikseen ja vielä huuhdella. Silloin on vaarana että säädöt menevät pieleen. Asia ei juurikaan koske varsin perustyyppistä ja yksinkertaista 1400 Calin keulaa. Vastakohta lienee alkuperäiskuntoinen Cali 3 keula.
-
Stefat ovat keulassa heikoin lenkki ainakin soralla. Voi olla ihan hyvätkin öljyt vielä putkissa mutta stefojen vaihtoon joutuu aina välillä ryhtymään. Jammun lähes kraanavettä viskositeetiltään muistuttava öljy alkaa helposti tihkumaan stefojen välistä. Tiedän että keulaputket täytyisi pitää puhtaana jne. mutta en ole mikään pyörän hinkkaaja ja pidän mielummin pyörän paskaisena. Nyt tilasin tuollaiset kuvan mukaiset viritykset kympillä Kiinasta. Tulevat stefojen suojaksi.
-
Onkos nuo perinteisen haitarikumien korvikkeet? Moniin "nakukeuloihin" olen aikanaan laittanut haitarikumit. Ainakin ennenaikaan oli sellaisia tarjolla liki metrikamana. Sporttipyöräharrastajat niitä vinoon katsoivat. Paras ratkaisu on sisäkkäin kulkevat holkit keulassa kuten monissa customeissa. Erityisesti usd-keuloissa ilmeni kiveniskemiä jo ensimmäisen käyttösuven jälkeen. Vesihionta ja uudet stefat korjasivat asian. Silti saattoivat vuotaa lievästi.
Myös pakkanen teki temppuja tiivisteille: sisäputkeen jäätynyt vesitippa kun muutaman kerran stefan läpi kulki niin taas oli asentajalla töitä. Silloin sai myös haitarikumit myytyä sopivasti.
-
Joo, saman asian ajavat kuin haitarikumit. Ovat vain lyhyemmät n. 15 cm. Nuo voi myös pestä ja irroittaa helposti.
-
Kieltämättä paremman näköinen kuin haitarikumi. Mutta taitaa rapareissun jälkeen olla hylsyjen pesuaika? Voin hyvin kuvitella kuinka tuohon kertyy sisäputken mukanaan tuomat roiskeet ja pöly hioma-aineeksi. Keula kun ei ole kovin staattinen laite vaan tekee ajossa koko ajan pientä liikettä. Laitan nimen korvan taa. Saattaa eräs pyöristäni ansaita tuollaiset.
SAE-normi on luokitus vaan en tiedä velvoitetaanko valmistajia käyttämään jotain erityistä metodia juoksevuuden mittaukseen. Sitten on, lisäksi, lämpötilariippuvainen visko ja herkkyys kosteudelle. Olen ihan tarpeeksi, yhdelle elämälle, lurittanut kermanväristä öljyä keulaputkista pois. Vaikka ei ole ajettu kuin pari vuotta. Pahimmillaan vesipitoinen öljy toimii joko erittäin jäykkänä tai ei kovasti vaimenna.
Hyvä esimerkki on Kerhoni nuoremman pään japaninkustomien omistajat. Ohimennen kun olen kysynyt että onko tullut vaihdettua iskariöljyjä ja jarrunesteitä niin vastauksena kuulen että ei tarvitse kun ostin sen hiljattain. Ihan niinkuin käytetty pyörä olisi uusi kun se on käynyt vaihtoajoneuvohallissa. Olen sitten heitä opastanut. Aina ei mene perille. H-D ryhmällä on asiat paremmin hanskassa. Pääosin. Siitä tulikin ajatus että Hondani huolto on hieman viivästynyt. Malli on -71 ja olin todennäköinen ensimmäinen joka puhdisti öljynsuodattimen. Silloin kun sen amerikanmaasta ostin. Traficom ei tunne samanlaista.
-
Itse syyllistyin aikaisemmin myös keulan huollon laiminlyönteihin. Mm. Caliin vaihdoin aikoinani keulaöljyt vain kerran 164K km:n aikana, joka sillä on ajettu. Nyt mulla onkin Calissa uudet keulaputket ja iskarit.
Hyvällä tuurilla siis pääsee pitkällekin jos asiaa mittaa pelkästään stefojen pitävyydellä ja pysyttelee poissa kurapaikoista. Yllättävän kovilla kuitenkin stefat sekä emäputken ja pyörän laakerit on Suomen kuoppaisilla ja rapaisilla sorateillä. Nuo vaativat jatkuvaa silmälläpitoa ja vuosittaista huoltoa.
Varmasti nuo stefojen suojasukat imevät sisäänsä rapaa. Sen vuoksi niitä pitääkin pestä. Se hyvä puoli tuossa kuitenkin on että tiedostaa asian ja näin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota keulan huoltoon. Yleensähän asiaan kiinnittää huomiota vasta kun huomaa bootsin olevan yltä päältä öljyssä.
-
Hyönteisen törmäyskuoleman jälkeen sen jäänteet tarttuvat teleskooppiputkiin melko tiukasti ja siitä ei tiivisteet tykkää. Joissain pyörissä on vakiona pienet lipat jotka torjuvat em. vaivaa. Sellaisen tekeminen muoviputkenpätkän leikkaamalla halki ja klemmarilla kiinnittämällä liukuputkien suojiksi ei liene kovinkaan hankala homma teeseitsehenkilölle.
-
Saahan niitä suojuksia ostaakin, niin ei tarvitsisi häpeillä omatekoista räpätintä. Kiinasta saa halpakopion kympillä. Ei vaan tykkää niistä, koska ne ovat niin rumat.
-
Itse joskus käyttänyt Lariossa tarvikemallisia neopreenisukkia. Saahan ne vaikka alakautta paikalleen, ellei sitten keulahuollon yhteydessä asenna yläkautta.
-
Tein tänään noin kolmessa tunnissa perusteellisen 1400:sen etuteleskooppien öljynvaihdon. Hosumatta ja Kerholla. Osan työkaluista toin Verstaalta. Kerholla ei ole kaikkea mitä Guzzissa tarvitaan. Lisäksi olen tehnyt yläpään tulppien avaamiseksi muutoksen sopivaan kuusikulmaiseen hylsyyn eli lyhensin sitä niin että alumiinisen ylätulpan matalaan kuusioon hylsy tarttuu koko matkalta. Eli viiste pois.
Homman järjestys:
1. Suuntaisnostin rungon etupään alle mutta vain niin että pyörä pysyy pystyssä eli lievä kannatus. Toimenpiteiden aikana joutuu nostamaan ja laskemaan.
2. Jarrusatulat irti ja johonkin roikkumaan muihin kuin letkuihinsa. Vasemmalla puolella pitää varoa ABS-anturin johtoa eli sen irrotus jarruletkusta.
3. Etuakselin irrotus ja etupyörä pois paikoiltaan. Huom! muista pyörimissuunta! Oikean puolen alaputkesta pitkittäispultti pois.
4. Kuormaliina, tms. kannattelemaan etulokasuojasta keulan alaputkia. Liina siis kiertää vähintää alakolmion yläpuolelta.
5 Astia alle ja avataan teleskooppien alapään pultit. Tarvitaan pitkähkö kuusiokoloavain.
6. Avataan teleskooppien yläpään alumiinitulpat ja alaputket jäävät lastiliinan kannatukselle. Nostetaan tulpista sisäkaluja hieman ylöspäin.
7. Annetaan vanhat vaimenninnesteet valua astiaan.
8. Nostetaan iskunvaimentimet pois paikoiltaan. Puhtaita rättejä tarvitaan sillä osat ovat öljyisiä.
9. Valutetaan iskunvaimentimet tyhjiksi. Pientä pumppaamista tarvitaan.
10. Kaiken öljyn valuttua laitetaan iskunvaimentimet takaisin paikoilleen ja kiinnitetään alapultit. Huom! Voi tarvita uudet tiivisteet. Esim. Usit. Kupartiivistekin käy.
11. Kiristetään lastiliinaa niin että yläpään tulpat ovat noin viisi senttiä yläkolmion yläpuolella.
12. Lirutetaan uusi öljy keulaputkiin.
13. Löysätään lastiliinaa niin että ylätulpat voidaan sulkea.
14. Etupyörä ja jarrut paikoilleen. ABS-kaapeli kiinni jarruletkuun.
15. Pyyhitään/pestään mahdolliset öljyroiskeet pois.
Muuta puuhaa: kun etupyörä on pois voi huolehtia teleskooppien alapäiden puhtaudesta sekä etupyörän puhtaudesta.
Vaimenninöljyä tarvittiin, laskujeni mukaan, noin 3,2 desilitraa per teleskooppi. Liikaa ei pidä laittaa öljyä edes "varmuuden vuoksi".
Palaan asiaan kunhan on koeajotkin tehty eli joskus huhti - toukokuussa.
Havaintoja: jos ei ota sisäkaluja ulos niin iskunvaimentimiin jää sisälle noin puoli desiä per putki eli se kaikkein likaisin öljyn osa jää keulaan.
Toinen vaimennin vaimentaa sisäänliikettä, toinen ulosliikettä. Tyhjentäessä pitää käännellä vaimentimia että kaikki vanha öljy saadaan pois.
-
Toinen vaimennin vaimentaa sisäänliikettä, toinen ulosliikettä. Tyhjentäessä pitää käännellä vaimentimia että kaikki vanha öljy saadaan pois.
Tuommosessa tapauksessa voi laittaa erilaiset öljyt, jos on tarvetta tehdä virityksiä.
-
Aivan, oli tuumaustauko sillä kohdalla kun katselin jo avattuja purkkeja joita hyllyssäni oli lukuisia mutta kaikki SAE10. Periaatteessa tuli eri öljyt eri puolille kun laitoin pullon lopun yhtä yhdelle puolelle ja toista merkkiä toiselle. Kevät sen sitten näyttää. Vaihtoehtona lienee SAE7,5.
Se että tuliko öljyä laitettua ihan oikea määrä mutta ei ainakaan liikaa. Jos on niin että keula käyttäytyy omituisesti niin pitää muutama kuutiosentti lisätä. Liika öljy taas pilaa keulan toimintoja ja lyö käsille isossa montussa. 1400 Californian keula on kovin perusmallinen. Ei mitään hienouksia kuten esimerkiksi California 3 keulat joissa on säätönupikoita jousipaineeseen ja vaimennukseen ja kahdet eri öljytkin per keulaputki. Niitä on kiva remontoida kun kaikkia osia on saatavilla paikallisista laakeri- ja hydraulikkaliikkeistä. Parit keulat olen tehnyt Ruotsin suuntaan kunn siellä ei ole, kuulemma, osaamista. Taitaa olla vain halusta kiinni.
Ensimmäisessä keulaöljynvaihdossani oli olevinaan kiirus kun tein sitä alkukesästä ja piti lähteä hetikohta kokoontumiseen Kerhon porukalla. Silloin en ottanut elementtejä pois ja kävi ihan odotetusti: koska eri puolella on eri vaimentimet niin toinen niistä tyhjenee vaan toinen ei kokonaan. Laitoin mittakannulla saman määrän öljyä molempiin niin kävi että toisella puolella oli kokolailla oikea määrä ja toisella liikaa. Ei toiminut hyvin. Blogiini tulee huomenissa, räntäsadepäivä nääs, tekstiä kuvien kera. Kunhan heräilen.
Tänään oli muutoinkin tehokas päivä. Kerkesin jeesaamaan kaveria hänen projektinsa suhteen, tekemään em. öljynvaihtorupeaman ja vielä illansuussa Verstaallani ahdettua Guzzi T3:sta ehdin rakentelemaan. Tosin kahvittelussa ja jaskanpauhannassa taisi mennä puolitoista tuntia ilman tuottavaa tulosta.
-
Sain valmiiksi koko sepustuksen blogiini. Sivusin lopussa myös keulan liukulaakereiden vaihtoa. Ovat melko lyhyet laakerit. Epäilen että maltillisellakin ajolla ja normaalilla huoltosyklillä ovat vaihtokunnossa jossain sadantuhannen km. kohdilla tai jopa alle. Laakerit lienevät edullisia mutta siinä samalla voi ennakkohuoltaa myös tiivisteet jos ovat siihen asti kestäneet.
http://www.motomatti.fi/2023/01/moto-guzzi-california-1400-keulan.html
Kerrottakoon että pelkkä öljynvaihtohuolto on erittäin helppo toimenpide kotiasentajallekin. Sitten jos tulee muutakin korjattavaa niin homma muuttuu vaativammaksi ja tarvitaan erikoistyökaluja tai ainakin hyviä niksejä.
-
Keulaöljyt on nyt vaihdettu ja kiitos MM:n ohjeiden työ oli helppo.
Vanhat öljyt olivat jo melko huonon näköiset, mutta vettä niissä ei ollut eli tiivisteet ovat vielä hyvät.
Uusi öljy on Motul SAE 7,5W.
Öljymäärästä sellainen huomio että kahdesta putkesta tuli karkeasti mitattuna yli litra öljyä ulos.
Huolto-ohjeen mukaan öljytilavuus on 6,12 desilitraa per vaimennin.
-
Joo.o
Tiede tiedoittaa ja on, suurella todennäköisyydessä paikkansapitävää.
Nykyinen digitaalitekniikka, jonka mukaan vika havaitaan, todetaan ja huolletaan, ei ole se, vieläkään, mikä on mp:n rakenne. Digi ei kulu, liikkuvat osat kuluvat. Niitä ei digi mittaa ennen kuin ollaan ja jo vian lähellä tai vialla. Parempi sekin kuin paha vaurio.
Ehken on selkeänpää normiharrastajan, joka ei tee itse pyöränsä huoltoa parhaan taitonsa mukaan, pitäytyä välttävän ja helketin hyvän välimaastossa noudattaen joka niitä ohjeita joita valmistaja tai sen edustaja tarjoaa. Lopetan, lähiaikoina, oman toimintani, vaikka aikoihin en ole tehnyt mp-hommia kuin harvoille. Laittanen kalut, osat ja tarvikkeet myyntiin hiljalleen jos ketään kiinnostaa. Motivaatio, lukuun ottamatta omia proggiksiani, on melko ohutta. Sitten muuta.
Kiusaan kuitenkin, erityisesti kerhokavereitani, jo kahdeksankymmentäluvulla perustetun MC-kerhon nuorison, olemaan ottamatta huomioon sitä mitä nylkyisin tiedotusvälineet kertovat. Hupsuja ovat nuoret miehet. Lievää tunkua on. Osin väärin asentein. Katsotaan saavatko jäsenyydet. Kerhoni on LCR-mc, sitten tulee MMAF, Smoto ja Guzziporukka joiden johdossa olen uraa tehnyt. Toki Brysselissäkin tuli heiluttua pari vuotta asian eteen. Motoristien hyväksi on ollut muitakin lähtökohtia. Aate vahva edelleen. Harmi että kaverit joiden kanssa tein hommia ovat kadonneet, edesmenneet tai siirtyneet muihin juttuihin...
Niin, moottoripyöristä...
Kokemukseni mukaan, eläköityneenä asentajana havainto on ollut se että huoltotason kehityksen asialle ei tehdä mitään vanhemman kaluston suhteen. (Ei koske ihan kaikkia huoltoja.) Moottori, vaihteisto ja peräöljyistä ollaan kokolailla tarkkoja mutta muiden huoltokohteiden voiteet ovat herran hallussa eikä kaikki huollotkaan niihin kauheasti huolta näe. Syy on se että asiaa ei voi omistaja tai ulkopuolinen havaita, purkamatta, vaikka huoltokirjaan olisi merkitty härskimmän päälle että ookoo. Kunhan tili tulee. Henkilökohtaisesti tämä harmittaa. Yrittäjän elämä, ei sekään ole kovin vaurasta. Yhteiskunnallisesti suvaittavaa ansiotoimintaa. Olen itse tavannut loistavaa huoltotoimintaa Guzzieni suhteen mutta vain uutena ostamieni pyörien suhteen. Niissä on huolto toiminut. Myöhemmin olen jättänyt oman toiminnan varaan ja jättänyt Kerhoni fasiliteettien tukeen. Ei siis auta pikkuistakaan vaikka olisi moottorpyöräilyn dipl.inssi joe ei ole mestaa mitä hyödyntää. Moottoripyöristä, kuten jo autoista, on tullut kertakäyttöpeli kuin autoistakin. Paaliin vaan. Ehkä autoilla ei ole kulttuuria. Pyörillä on. Kai...
Uusien Guzzi-edustusten suhteen en ota kantaa, vielä, siksi että teen, nykyään, kaikki huollot itse, ikäluokasta huolimatta. Uusin, joka ei sekään ole kovin tuore, C1400, sitä suosittelen muillekin jos siihen on mahdollisuutta. Vankka laite. Täällä, keskusteluissa, löytyy hyviä ohjeita miten toimia. Mutta jos itsellä ei ole edes peruskorjaamovarustusta niin ei voi mitään. Vähensin jo: nyt ei ole enää kuin kuusi. Benellit lähtivät. Yksi amerikkalainen ja muut Guzzeja. Osa kaasutunpelejä ja muut digi.
Niin, suosittelen, ei tarvitse olla inssi koulutukseltaan kun voi lukea korjaamokirjaa ja ymmärtää mitä siellä kerrotaan, jos halua on. Pitäkää pyöristänne huolta ja kysykää huollosta mitä on oikeasti tehty. Monessa huoltotoimessa oikaistaan. Onko, esimerkiksi, keulaoljyt vaihdettu kokonaan vai vain lirutettu ulos se mikä tulee. Jälkimmäisessä tapaukseea ei ole mitään ongelmaa jos vaitaa pyörää noin 50.000 km välein. Vaiva tulee myöhemmin. Nimimerkki hyväuskoinen kertoo...
Kuitenkin, ne jotka aikovat tai tekevät tilinsä mp-huoltoa pitäen, annan tukeni niin pitkälle että ollaan reiluja. Se arvo on siinä mikä on yrittäjän ja asiakkaan suhde.
Niin, näin tulen antamaan seuraavalle reippaalle "pojalle" epävirallisen "keulaöljyn" tittelin. Mikäli edes näin voin tehdä. Mutta, mikäli, minusta riippuu, vielä hetken heilun porukoissa.
mm