Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: @ - Tammikuu 17, 2020, 20:51:37 ip
-
Onkohan mitään estettä asentaa vanhaan Guzziin nykyaikaisia led-ajovaloja ja -vilkkuja? Ajovalo ja vilkkujen vastukset tuottavat lämpöä, joka pitää jotenkin huomioida. Jonkinlainen E-hyväksyntä noilla kilkkeillä kuitenkin luonnollisesti on oltava. Ajovalon kuvioissakin on paljon eroja.
-
Kerhokaverini Henko laittoi ajovalon Californiaansa. Kehui sen valotehoa mutta ei ollut puhetta onko siinä jotain kuumenevaa kohtaa. Ledejähän pidetään pienikulutuksellisina. Jos on jotain kuumenevia osia niin silloinhan energiaa menee harakoille.
Vilkkujen suhteen lämpöä synny lainkaan. Itselläni on eräitäkin led-valoja pyörässäni eikä niissä mitään jäähdyttimiä ole. Lisäjarruvalo ja sumuvalot edessä ja takana.
-
Ei vilkut lämpöä juurikaan tuota, vaan vastukset, joiden sijoittelua mietin. Esim. johtosarjassa saattavat tuottaa liikaa lämpöä. Käsittääkseni ajovalo ainakin lämpenee aika paljon mutta itse valossa lienee jonkinlainen "jäähdytysripa". Nuo viranomaissäännöt tässä myös askarruttavat jos ja kun joutuu muutoskatsastamaan pyörän.
-
Vaimon autossa on nyt reilun vuoden päivät ollut ledipolttimot. Itse polttimon valopuoli ei lämpiä yhtään, umpio ei sulata jäätä pinnaltaan pakkasella. Kannan puolella on isohko jäähdytyssiili. Ei ehkä mahdu kaikkiin umpioihin, mutta tähän nyt ainakin. Plussaa se, että valo on puhdasta valkoista ja sen saa itse valita polttimon ostaessa. Siis sävyn. Miinuksena ehkä tietyissä sateisissa olosuhteissa valon aallonpituus ilmeisesti sellainen, että hukkuu ympäristöön. Tehoa noissa taisi olla yhteensä n.60w? Ilmoituksen mukaan, en tiedä mitä oikeasti. Ainakaan valojen vikavalo ei syty.
-
Asiastahan en mittään tiijä, mutta alako kiinnostaan, jotta mitähäntä. Setä googlen avustuksella löysin semmosen vempaimen kuin ledvilkkurele, jolla pitäisi normaali rele korvata, jotta homma toimis ilman vastuksia. On jotenki elektrooninen juttu. Ei sitten vissiin toimi kunnolla, jos on liian pienitehonen. Tai jottain semmosta. Motonetistä ainaki löytyy jottain. Ja jostain moposportista ja sen semmosista.
-
Kyllä. Muuten vilkut palavat jatkuvana. Joko se, tai etuvastus vilkuille ja vakiorele.
-
Led-vilkkujen ottama virta ei riitä perinteisen (vanhan) vilkkureleen toimimiseen. Sen vuoksi vilkkupiiri tarvitsee lisävastuksen, jolla virtaa saadaan lisää. Vastus tietenkin lämpenee.
Paljon helpompi ja parempi on vaihtaa rele ledeille tarkoitettuun. Ei tarvitse keksiä kytkentöjä yms.
Tällainen näyttää tarkoitukseen oikein viisaalta: https://motogadget.com/shop/en/m-stop-bremslichtsteuerung.html
Siinä on myös automaattinen vilkun sammutus asetetun parametrin mukaisesti.
EN ole nähnyt kikotinta, eikä siitä ole parempaa mielipidettä. Kytketään vanhan releen johtoihin yksinkertaisesti.
Led-ajovalot ovat ihan erilaiset, kuin ns. superkirkkaat ledit, joita käytetään mm. vilkuissa tai taskulampuissa.
Suurteholedit ovat poikkeuksetta ns. vakiovirtaledejä, jotka toimiakseen vaativat riittävän jännitteen lisäksi vakiovirran. Sovelluksesta, kohteesta yms. riippuen virtalähde voi olla kooltaan aika isokin. Tekniikasta johtuen virtalähde lämpenee jokin verran / paljon - riippuen käyttötilanteesta. Tämän vuoksi mm. MG 1400 lampussa on ne jäähdytysrivat.
Markkinoilla on usealta valmistajilta erilaisia härpäkkeitä, joilla voi ihan itse tehdä vahinkoa asennuskohteeseen, jos ei todella tiedä ja osaa asiaan liittyviä juttuja. Tässäkin vaikuttaa vanha totuus: Halpa ja hyvä ovat kaksi eri asiaa.
Pyörässä saattaa tulla ongelmaksi sen virtalähteen sijoitus, kus sitä tilaa ei kuitenkaan ole paljon ja jäähdytys on todellakin huomioitava.
Anopin vävyn vaimon mies kun ei aina ole kuitenkaan sitten paras osaaja...Vaikka onkin näppärä käsistään - jonka vaimonsakin todistaa... ;)
-
Kannattaa myös huomata, että Ducati lataussäätimen kyseessä ollen, eli hiilettömän generaattorin tyristorisäätimen, kuten ne useimmissa malleissa ovat, säätimen referenssijännite otetaan ajovalon läheltä sen johtimesta. Sen tarkoitus on kompensoida jännitteen heilahtelua kun valot kytketään. Kun ledivalo kuluttaa paljon vähemmän sähköä kuin hehkulamppu, tuo kompensointi säätää latausjännitettä alaspäin. Se siis tekee sen käyttämällä referenssinä ajovalon johtimen jännitehäviötä, joka vanhan kunnon ohminlain mukaan riippuu johtimen resistanssista ja virrasta. Jokainen amppeeri tekee voltin jokaista ohmia kohden.
Asiasta on juttua täällä:
https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=4360.60
-
En ole havainnut toistaiseksi muuta ongelmaa LED-ajovalon asentamisessa kuin tuon lataussäätimen toiminnan. Kai sille on jotain tehtävissä ja toisaalta paljonko se säätää latausjännitettä alaspäin jos esim. LED-valaisimen lyhyiden teho on 23,5W 55W:n halogeenin sijaan? Onko tästä empiiristä kokemusta? Eikö latausjännite voikin laskea kun virrankulutuskin laskee rajusti? LED-valaisimissahan on lisäksi erikseen päivä-ajovalo, joka ei vie tehoa kuin muutaman W:n.
TimoEV puhui edellä erillisestä virtalähteestä. Käsittääkseni noissa LED-valaisimissa kaikki on integroituna eli mitään erillisiä virtalähteitä ei tarvita.
Tuossa on yksi esimerkki:
https://www.biketeile-service.de/en/motorcycleparts/seasonalitems/highsiderledheadlamppecostype6drlblbottommount.html
-
Eikö latausjännite voikin laskea kun virrankulutuskin laskee rajusti?
Toki noin voi ajatella mutta käytännössä perinteinen lyijyakku tykkää että siihen tuupataan jännitettä noin 14 Voltin pintaan. Merkittävästi alempi latausjännite, sen lisäksi että hidastaa latautumista, ei myöskään täytä akkua täyteen. Akkujännite voi siis jäädä vaarallisen alas akun kestävyyden ja suorituskyvyn osalta.
-
En ole havainnut toistaiseksi muuta ongelmaa LED-ajovalon asentamisessa kuin tuon lataussäätimen toiminnan. Kai sille on jotain tehtävissä ja toisaalta paljonko se säätää latausjännitettä alaspäin jos esim. LED-valaisimen lyhyiden teho on 23,5W 55W:n halogeenin sijaan? Onko tästä empiiristä kokemusta? Eikö latausjännite voikin laskea kun virrankulutuskin laskee rajusti? LED-valaisimissahan on lisäksi erikseen päivä-ajovalo, joka ei vie tehoa kuin muutaman W:n.
Matti tuossa jo vastasikin pääasian. Akku pitäisi pitää täytenä, siis lyijyakku, muitakin nykyisin on. Liitin mukaan pdf asiakirjan (se on tekijänoikeudella suojattu, mutta menköön sitaattioikeudella tänne hyvään kotiin).
Kun kesä vielä joskus tulee – tuleehan – voi sitä akun jännitettä mittailla aina joutessaan kun on enemmän ajoja. Sitä ei kannata tavallisella mittarilla mitata moottorin käydessä, jos ei varsin halua, mutta tunnin seistyään ilman latausta ja merkittävää purkausta, pl. kello, voi mitata lepojännitteen. Se on juuri se, jolla on eniten merkitystä. Jos akku pysyy hyvin täytenä on ehkä turha hötkyillä sen kanssa. Jos lepöjännite osoittautuu painuvan ajan kanssa vajaaksi voi lataussäätimelle tehdä keinokytkennän jännitekompensoinnille. Se on hyvin yksinkertainen kahdesta kiinteästä (ei pätkivää potentiometriä) vastuksesta tehty jännitteenjako, joka valehtelee säätäjälle sen kompensoinnin tarpeen. Latausjännitteillä on eri tarkoituksissa ja lämpötiloissa eri suositusarvoja. Olen käyttänyt 14,8 V talvella (autolla ulkoisella latausvärkillä). Alhaisin tehdastekoinen vastaan tullut oli 13,6 V. Nevadan Annilla on latausjännite sellainen tuhannen heiluja, että en kehtaa edes mitata. Hänellä ei ole sitäkään lampusta kompensointia vaan ko. johdin on kytketty suoraan akkuun menevään johtimeen sulakerasiassa. Hänellä on silti lepojännite melkein aina 12,8 V, joten lienee lataus kunnossa.
Kaimani Timo kertoi noista vakiovirtalähteistä jo. Selvennän asiaa parilla sanalla. Ledi on diodi. Kun sellaisesta virta kulkee vain päästösuuntaan ja estosuuntaan periaatteessa ei, sen päästösuunnan virta kulkee vain ylitettäessä kynnysjännite. Se taas riippuu puolijohteiden epäpuhtausseostuksesta, materiaaleista ja seostusasteesta, ollen muutaman voltin luokkaa. Joskus -70 luvulla joku huomasi, että dodista lähtee sopivalla seostusaineella "spontaani valoemissio". Ledit olivat aluksi aina punaisia ja suuria ihmeitä. Pian alkoi tulla myös vihreita ja oransseja. Sinistä saimme odotta yli vuosikymmenen. Kun kaikki päävärit oli saatu syntymään saatiin niiden sekoituksena myös lähes valkoinen. Suuri keksintö tuli paljon myöhemmin – kun tehdään diodin puolijohteiden rajapinta, jossa valo syntyy, verkkomaiseksi saadaan valo siitä ulos monin verroin paremmin. Loppu on historiaa.
Entä se virtalähde? Kun ledin kynnysjännite ylitetään siitä kulkee virta, jota mikään ei rajoita, ja ledi tuhoutuu. Juuri se virta määrää ledin kirkkauden, ei jännite. Siksi virran rajoitus on tehtävä toisella tavalla. Yleensä rajoitin on vastus. Koska siitä kulkee virta ja siinä syntyy jännitehäviö siinä syntyy myös tehohäviö, lämpöä. Kun ledin kynnysjännite on paljon alhaisempi kuin ajoneuvon akkujännite hukataan jännitteestä ja tehosta suurin osa lämmöksi. Se olisi epätaloudellista. Siksi kytketään ledejä srjaan niin paljon, että niiden yhteenlaskettu kynnysjännite on vain vähän alempi kuin lähdejännite. Jos valovirta ei riitä tehdään tällaisia paketteja useita rinnakkain. Nillä kaikilla on oma rajoitusvastus. Ne lämpenevät ja tarvitsevat jäähdytyksen. Hukkalämmön syntymistä opittiin pian vähentämään hakkurivirtalähteellä. Se tekee virran rajoituksen on/off periaatteella nopealla katkomisella. On-tilassa sillä ei ole vastusta, joten tehohäviötä ei synny, off-tilassa se on poikki ja virta ei kulje ja tehohäviötä ei synny. Lopputuloksen sykkiminen, rippeli, tasoitetaan induktiokelalla. Koska ledipaketin tarvitsema vakiovirta on sen rakenteesta riippuva, tämä vakiovirtalähde myydään/pitäisi myydä sen mukana. Usein se onkin rakennettu samaan kompleksiin valoelementtien kanssa. Vähän sekin lämpenee ja siksi lampun nurjalla puolelle on toisinaan jäähdytyssiili.
-
Sen verran noista vilkuista vielä että jos ajoneuvossa on polttimoiden kunnon tarkastus piiri joka ajaa kunnon tarkastukseksi niin pientä tehoa hehkulankaan että se ei tuota valoa niin sillä kuitenkin ledi palaa, eli vilkut palaa kokoajan, silloin pitää laittaa vastus rinnalle johdon ja maan väliin, esim jos laittaa peräkärryyn ledi valot.
-
Tässä on tullut aika paljon hyödyllistä tietoa LED-valaisimista. Ensinnäkin tuo latausjännite, josta on ollut eniten keskustelua. Perinteinen Guzzin iso lyijyakku vaatii tuon reilun 14V:n latausjännitteen toimiakseen mutta entä nykyaikaiset akut? Pateekö tuo lyijyakun latausjännite myös näihin kompakteihin huoltavapaisiin akkuihin, vai voiko olla pienempi:
https://www.storm-motor.fi/osat/moottoripyorat/yamaha/xt1200z-super-tenere/2013/yuasa-high-performance-agm-fa-huoltovapaa-akku-yua-ytz12s/
Onko lataussäätimen referenssijännite pakko ottaa ajovalon läheltä sen johtimesta? Eikö voisi ottaa kuten tuossa Nevadassa suoraan akulta jos latausjännite tippuu liian alas.
Tuo virtalähde, jota edellisessa postauksessa ihmettelin, on tosiaankin integroitu valaisimeen, jossa on tuo jäähdytyssiili. Kun LED-valaisimen jännitteksi ilmoitetaan 12-12,5 V, niin tuskin lämpöä edes syntyy merkittävästi. Ilmeisesti parkkivalo ainakin tarvitsee toimiakseen vastuksen, sillä sen jännite lienee paljon alle tuon. Päivä-ajovalosta en tiedä, todennäköisesti sen jännite on 12V. Mitenköhän se kytketään? Vanhoissa Guzzeissahan ajovalot eivät syty kuin katkaisijasta.
EDIT: ECE-asetuksen mukaan päivä-ajovalojen on käsittääkseni sammuttava heti (tai vaihduttava parkkeihin), kun ajovalo kytkeytyy päälle. Käsittääkseni tämä logiikka on LED-valaisimissa valmiina.
Tuossa on päiväajovalojen kytkennästä:
https://www.satavalo.fi/blog/p%C3%A4iv%C3%A4ajovalojen-asennus
-
Tuli mieleen vielä sellainen asia tuosta jännitteensäätimestä. Kun se säätää akun latausjännitettä alaspäin kun kuorma pienenee johtimessa, niin miten se selviää tilanteesta, jossa johtimessa on yhä jännite mutta kuormaa ei ole (poltin palanut) ? Entäpä jos laittaa pienemmän polttimen? Silloin on kysymyksessä sama asia kuin LED-valon pienemmän tehon kanssa. Toisaalta kun LED-valaisin toimii vakiojännitteellä ja vastus muuntaa ylimääräisen jännitteen lämmöksi, niin eikö se ole lataussäätimen kannalta se ja sama mihin valaisin käyttää ottamansa virran. Yritin tässä vain pohtia, onko jännitteensäätimessä kysymyksessä käytännön ongelma laisinkaan vai puhdasta teoritisointia.
-
https://www.storm-motor.fi/osat/moottoripyorat/yamaha/xt1200z-super-tenere/2013/yuasa-high-performance-agm-fa-huoltovapaa-akku-yua-ytz12s/
Kertokaa jos menee vikaan mutta taitaa olla kyse perinteisestä lyijakusta johon pätee perinteiset keinot.
Tuoreempia akkutyypejä on useampia. Nyttemmin käyttöön voisi ottaa joitain toisen tyyppisiäkin.
Tässä perinteisen akun juttu joka on jo sisällöltään varsin vanhentunut: https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4ynnistysakku
Kehitystä tälläkin sektorilla on tapahtunut sittemmin.
Tässä lyhyesti akuista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Akku
Perusamisopilla pitäisi aheesta saada selvyys.
Huomatkaa lataussäännöt miten saatte eniten tehoa puhelimen akusta sen tyypin mukaan. Siellä sitä voimaa on. Jopa auton saa sillä käyntiin vaikka en olisi uskonut. Mac Gywer-hommia,
-
Ensinnäkin tuo latausjännite, josta on ollut eniten keskustelua. Perinteinen Guzzin iso lyijyakku vaatii tuon reilun 14V:n latausjännitteen toimiakseen mutta entä nykyaikaiset akut? Pateekö tuo lyijyakun latausjännite myös näihin kompakteihin huoltavapaisiin akkuihin, vai voiko olla pienempi:
Kertokaa jos menee vikaan mutta taitaa olla kyse perinteisestä lyijakusta johon pätee perinteiset keinot.
Periaate menee niin, että kennon nimellisjännite riippuu ainoastaan elektrodien materiaaleista. Lyijyakulla se on lyijy ja kaikilla lyijyakuilla sama n, 2 V/kenno. Muitakin materiaaleja on, mutta ei lyijyakuilla. Vanhempi polvi muistaa, tai mieluiten unohtaa, Topi/Tyko kenttäradion lipeäakut, NiFe kennot, eli rauta-nikkeliakut. Niillä kennojännite on 1,2 V.
Kun akkua sitten ladataan riippuu latausjännite, paitsi nimellisestä napajännitteestä, myös akun sisävastuksen jännitehäviöstä. Se taas riippuu myös elektrolyytin kemiallisesta rakenteesta. Perinteisesti se on laimennettua rikkihappoa, mutta olen antanut itselleni kertoa, että siihen lisäillään muitakin apuaineita hyytelöimistä varten tai sulfatoitumisen hidastamiseksi. Myös lämpötilakerroin saatta muuttua elektrolyytin ominaisuuksien mukana.
Jotta akun läpi saadaan kulkemaan virta takaperin plussasta miinukseen (purettaessahan akun sisällä kulkee virta miinuksesta plussaan), eli ladatakseen akkua on lataavan jännitteen oltava korkeampi kuin nimellisjännite. Nimellisjännite myös nousee varaustilan kasvaessa ollen tyhjänä 11,5 ja täytenä 12,8 V. Sekään ei riitä latausvirran aikaansaamiseen, vaan on ylitettävä myös napajännitteeseen väistämättä summautuva sisävastuksen jännitehäviö. Ohminlain mukaan se on vastuksen ja virran tulo. Se siis vaihtelee akkutyypin mukaan johtuen elektrolyytin lisäaineista ja se selviää vain valmistajan spekseistä, sekä latausvirran mukaan. Jos akku on klassinen lyijyakku saadaan latausjännitteeksi 13,6 - 14,8 V. Käytännössähän akku osteaan, asennetaan ja ajetaan. Aika näyttää pysyykö täytenä vai vajaana. Siksi korostan tuota lepojännitteen mittausta ajoittain. Nimittäin, jos akku on vajaassa varauksessa, se kuolee ennen aikojaan.
Tuli mieleen vielä sellainen asia tuosta jännitteensäätimestä. Kun se säätää akun latausjännitettä alaspäin kun kuorma pienenee johtimessa, niin miten se selviää tilanteesta, jossa johtimessa on yhä jännite mutta kuormaa ei ole (poltin palanut) ? Entäpä jos laittaa pienemmän polttimen?
Se juuri on sen hassuttimen tarkoitus. Kun lamppu sammutetaan ja virta loppuu sille tulevan johtimen jännitehäviökin loppuu ja referenssinastaan tulee tarkalleen akun jännite, aivan kuin se olisi kytketty suoraan akkuun. Tällöin säätäjä pienetää latausjännitettä, että akkuun ei tule ylivarausta, ettei se kiehu. Kun valo taas kytketään latausjännite nousee "sopivasti" sen verran kuin suuritehoinen ajovalo saa akun jännitettä notkahtamaan ja näin akku taas saa täyden latausjännitteen.
onko jännitteensäätimessä kysymyksessä käytännön ongelma laisinkaan vai puhdasta teoritisointia.
Ei se ole puhdasta saivartelua. Kyse on akun eliniästä, eivät ne aivan halpoja ole. Asiaan vaikuttaa myös pienitehoinen laturi, joka pyörii hitaasti ilman remmiä vain kampiakselin päässä ja sen jännite notkuu kuormituksen mukaan, sekä tyristorisäätimen toimintaperiaatteesta. Jos akun lepojännite on aina matala, 11-12,2 V (0-60%) se pilaantuu yhdessä ajokaudessa. Jos käytetään litiumioniakkua myös ylijännite tuhoaa akun lähes heti.
Onko lataussäätimen referenssijännite pakko ottaa ajovalon läheltä sen johtimesta? Eikö voisi ottaa kuten tuossa Nevadassa suoraan akulta jos latausjännite tippuu liian alas.
Se riippuu säätimen "jumpituksesta", eli minkä vastuksen Luigi on tinannut korjauspiiriin Note 2 (mikäli se on tämä säädin). Nevadassa siinä on sopiva vastus, jotta jännite on korkea aina (ja liiankin korkea), mutta yleensä se ei haittaa koska ajovalolamppua ei moottorin käydessä pidetä yleensä sammutettuna, ajon aikana ei voikaan. Se siis aina yleensä kuormittaa akkua juuri sen verran, että se ei kiehu. (Jos laittaisin ledi päivä/ajovalon joutuisin avaamaan säätäjäpurkin ja vaihtamaan sen vastuksen. Voi olla, että pitäisi kysyä Matilta: millä myrkyllä liotetaan pois se valuhartsi purkin sisältä? Mieluummin ajelemme Annin kanssa sellaisina kuin meidät tehtaalla tehtiin.)
PS. Kyllä sitä jännitettä voi trimmata myös säätäjän ulkopuolelta, vastus-jännitteenjako, diodi tai kaksi 0,6 V/diodi, mutta vain ylöspäin.
-
(Jos laittaisin ledi päivä/ajovalon joutuisin avaamaan säätäjäpurkin ja vaihtamaan sen vastuksen. Voi olla, että pitäisi kysyä Matilta: millä myrkyllä liotetaan pois se valuhartsi purkin sisältä? Mieluummin ajelemme Annin kanssa sellaisina kuin meidät tehtaalla tehtiin.)
Enpä ole noita itse liotellut vaan vienyt Norsa Oy:öön Repelle. Hän on aika näppärä elektroniikan korjauksessa ja on vastaavia laitteita kunnostanut tai tehnyt kokonaan uuden sisällön samaan rasiaan. Asia ei kuitenkaan tule sen halvemmaksi kuin uuden ostaminen. Mutta silloin kun on "maailman ainoasta" osasta kysymys niin kunnostus kannattanee.
-
Kyllä tämä latausasia nyt selväksi tuli, kiitoksia vaan. Kun kumminkin olen edelleen itsepäisesti LED-valon kannalla, niin jäljelle jää jännitteen korottaminen vastus-jännitteenjakajalla tai diodilla. Kun en ole asiaa tutkinut, niin en osaa sanoa mistä on kysymys. Otetaanko kylmasti valon virtapiuhasta ryöstäjällä haaroitus ja kolvataan perään vastus/diodi :). Päiväajovaloa ja parkkeja varten tarvitaan ilmeisesti omat vastukset. Tuo akkuasia on myös selvä, erilaisilla mönjillä täytettyjä lyijyakkuja tuntuvat kaikki olevan, paitsi lithium-akut. Sellaista en kuitenkaan ole hankkimassa.
-
Olisko ihan järkevintä mitata ajonaikainen kuormitettu lataus ja kuormittamaton, ennen kuin säikähtää latauksen loppumista. Eli mittaria kiinni ja ajelulle valoin ja ilman.
-
Olisko ihan järkevintä mitata ajonaikainen kuormitettu lataus ja kuormittamaton, ennen kuin säikähtää latauksen loppumista. Eli mittaria kiinni ja ajelulle valoin ja ilman.
Totta. Turha pohtia liikaa kun pyörä ei ole todennäköisesti vielä ensi kesänäkään liikenteessä. Hankin ja teen siihen paljon uusia osia. Valaisimet ja vilkut menevät joka tapauksessa uusiksi, joten siksi LED-teknologia. Kiinnostaa kuitenkin tietää tuo vastus-/diodiasia jos kikkaa joutuu myöhemmin soveltamaan.
-
Olisko ihan järkevintä mitata ajonaikainen kuormitettu lataus ja kuormittamaton, ennen kuin säikähtää latauksen loppumista. Eli mittaria kiinni ja ajelulle valoin ja ilman.
Juuri näin se menee. Moottorin käydessä jännite on aika pulssimuotoista, mutta mittarilla saanee suuntaa-antavan arvon. Muutenhan ei voi tietää paljonko pitää korottaa. Sitten kun se korjausarvo on selvillä, valoilla ja iman, voi suunnitella sen piirin. Lepojännitteestä näkee paremmin, kun pitemmän ajon jälkeen odottaa tunnin, jääkö akku vajaaksi. Jos tulee täydeksi 12,8 V ei mitään korjauksia tarvita.
Kannattaa myös tehdä valmiiksi ja toimivaksi se ledytysremontti ja muut sähkävehkeet rauhassa ja katsoa se jännitteensäätö sitten kesällä, kyllä se ihan kohta tulee...
Korjausjännite otetaan valopiirin sijasta suoraan akusta, älä käytä mitään ryöstäjiä, sulakerasia lienee sopivin kytkentäpaikka. Siihen jännitteeseen, referenssiin, tehdään sen korjauksen suuruinen pysyvä ja valoista riippumaton alennus. Sitten se säätäjä säätää juuri sen verran korkeammalle akun itsensä jännitteen luullen, että akun jännite on se alennuksen verran alempi vaikka ei olekaan oikeasti. Sarjadiodi myötäsuuntaan, siis anodi akkuun päin ja katodi regulaattoriin päin, siihen referenssijohtimeen sarjaan siis. Jotain muoviputkea ja kutistemuovia jne. suojaksi. Diodin kynnysjännite on n. 0,6 V ja sen verran se sitten korottaa latausjännitettä, kahdella diodilla sarjassa siis 1,2 V. Diodi saa kestää mielellään ½ W tehohäviötä ja amppeerin virtaa.
-
Tuolta löytyi uusi mittari, pelkkä nopeus ja matka, kiekkamittari on turha:
https://www.caferacerwebshop.com/en/velona-60-speedometer.html
Etuna on, että siihen löytyy Guzziin suoraan adapteri vaihdelootaan:
https://www.caferacerwebshop.com/en/speed-pulse-convertera2-m12-female-thread.html
-
>> TimoEV puhui edellä erillisestä virtalähteestä. <<
Tarkoitin tilannetta, jossa modifioidaan olemassa olevaan lamppuun ledit. Siis YIT eli yritetään-itse-tehdä. Kävin kurkkaamassa sitä linkin lamppua. Se vaikuttaa ihan viisaalta, jos haluaa maksaa. Ja jos sellaisen haluaa ympätä pyörään. Johonkin kettinkivetoiseen jaappanialaiseen se kyllä sopii...
-
Mää ostin ledivalon semmosesta ku ledperf.com. Liitin suoraan perään ja tais siinä pienet jäähdytysrivatkin olla. En huomannu ees kokeilla että kuumeneeko erityisesti. Latausjännite laski puolisen volttia mutta mulla onkin semmonen perinteinen vika säätimessä että valot päällä se joka tapauksessa latasi liikaa. 14V päällä aina. Siitä tuskin kannattaa murehtia jos valot päivittää, jos latausjännite on järkevä esim. ilman valoja.
Edit: tyhjäkäynnillä toki lataus heikompi, välillä vilahtaa latausvalokin. Valoteho huikea parannus.
-
Taisin pudota niin sanotusti hihnalta jo ensimmäistä sivua lukiessa.
Aihe kuitenkin kiinnostaa kun meinasin hommata apupitkän/t Grison oman pitkän ajovalon tueksi. Pitääkö minun tehdä siis jotain muuta kuin ostaa tuo ledillä toimiva lisäpitkä valo ja kytkeä se releen ja sulakkeen kera pyörään - laittaa se omalla erillisellä katkaisijalla toimimaan tai ryöstää heräte pyörän omilta pitkiltä?
-
Kun laitoin lisäpitkät niin kytkin sillä tavoin että johdotus on akulta erikseen sulakkeen ja releen ja erillisen katkaisijan takana. Releelle heräte alkuperäisen pitkän valon kytkimen takaa. Eli kun laittaa pyörässä pitkät päälle syttyy vain alkuperäinen pitkä mutta kun erillisestä katkaisijasta kääntää niin syttyvät lisäpitkät. Siinä asennossa voi ajaa lyhyillä valoilla mutta kun painaa pyörän alkuperäisestä pitkien valojen vilautuskytkimestä niin kaikki valot huomiovaloja lukuun ottamatta keulassa palavat. Samoin tietysti jos kytkee pitkät valot päälle.
Eli kerralla saa palamaan päiväajovalot, lisäpitkät ja pitkät valot. Pitäisi riittää. Sama lisäkytkin joka kytkee ja katkaisee lisäpitkät toisessa asennossaan sytyttää kolmannessa asennossaan huomiovalot. Eli ihan kaikki valot eivät pala keulalla yhtäaikaa. Myös taakse tuli lisää valoja kuten sumuvalot ja lisäjarruvalo.
Sumuvaloja käytän myös huomiovaloina jos katson tarpeelliseksi. Sumuvalot saa myös päälle vaikka pyörässä ei ole virta päällä. Kätevä kokoontumisissa kun tarvitsee valoa vaikka teltan pystytykseen syyspimeillä.
Tein yksinkertaisen kytkentäkaavion johdotuksistani tähän juttuun: http://www.motomatti.fi/2017/02/california-1400-lisapitkat-ja-sumuvalot.html
Lisävalojen kytkin on siinä paikassa johon sen on suunnittelija suunnitellut. Eli vasemmalla tankin edessä olevaan muotolevyyn. Myöhemmin ostin näihin kytkimiin kumisuojukset vaan ovat vieläkin asentamatta. Vesi kun ei tee hyvää kytkimien sisällä.
-
Taisin pudota niin sanotusti hihnalta jo ensimmäistä sivua lukiessa.
Aihe kuitenkin kiinnostaa kun meinasin hommata apupitkän/t Grison oman pitkän ajovalon tueksi. Pitääkö minun tehdä siis jotain muuta kuin ostaa tuo ledillä toimiva lisäpitkä valo ja kytkeä se releen ja sulakkeen kera pyörään - laittaa se omalla erillisellä katkaisijalla toimimaan tai ryöstää heräte pyörän omilta pitkiltä?
Miksi et vain vaihda tehokkaampaa ledipolttimoa vakion tilalle? Jos sen vaihtaa esim 40w:een lediin, niin se ei lämmitä edes sen vertaa umpiota, kuin 55w H4. Ja valon määrä on jotain ihan muuta kuin halogeenilla.
-
Jos ajaa piemässä ja oikeasti halua lisää valoa, niin lisävalot on paljon parempi ratkaisu kuin ainoaan ajovaloon lisää valoa.
Lisävalot voi suunnata mieleisekseen ja onhan kolme aina enemmän kuin yksi.
Miula on matkaenskassa kaksi led-kaukovaloa kaatumaraudoissa ja yksi led-valopalkki varsinaisen ajovalon alapuolella.
Molemmille lisävaloille on oma katkaisija, niin sumussa ja sateessa voi pelata valon ja näkyvyyden suhteilla.
-
Ensimmäisellä sivulla puhutaan latausjännitteen huomioimisesta jne. - siitäkö tässä lisävalojen asentamisen tapauksessa ei tarvitse välittää kun lisäledpitkä tulee pyörän omien valojen lisäksi eli kolme valoa palaa eteen yhtä aikaa?
-
Kuormaa on enemmän lisäpitkän myötä, joten tilanne on erilainen. Ei LED-lisävalo paljoa tehoa syö, ehkä max 15W-20W.
-
Ajovalo itsessään ei taida olla se pahin virtasyöppö muutenkaan, niin sen kanssa neppailu ei latausta kaada. Eniten taitaa mehua ottaa bensapumppu. Sitten jos lisätään lisävaloja muulla kun leditekniikalla, alkaa kulutusta olla yhden laturin tarpeisiin.
-
En osaa sanoa tuleeko pimeällä paljon ajettua, mutta on se mukavampaa kun näkee hyvin. Omalla kohdalla tärkeämpää taitaa kuitenkin olla että muut näkevät minut päivänvalossa.
-
Komppaan Henkoa.
Pimeällä ei juuri tule ajettua ja ikänäkökin hämärässä tuottaa ainakin varovaisuutta.
Näkyminen on tärkeää.
Tutkin tuon huomioliivin näkyvyyden. Edestä päin se ei pyörässäni kunnolla näy pleksin takaa. Takaa näkyy ihan pieni alue hartioiden tasolta jos takalaukku on ala-asennossaan. Sivuilta ei näy sitäkään.
Mutta liivi onkin siltä varaa mukana takalaukun pohjalla mikäli tulee häiriö matkalla ja joutuu työntö- taikka remonttihommiin tien laidassa. Silloin siitä on apua kun pyörässä välttämättä ei ole edes valoja. Vielä en ole tarvinnut. Myös autossa on heijastinliivejä pari kappaletta. Ovat vielä tehtaan paketissa.
Pyörissäni on pakolliset/sallitut heijastimet eli takana yksi punainen ja edessä sivuille päin keltaiset heijastimet.
-
Miksi et vain vaihda tehokkaampaa ledipolttimoa vakion tilalle? Jos sen vaihtaa esim 40w:een lediin, niin se ei lämmitä edes sen vertaa umpiota, kuin 55w H4. Ja valon määrä on jotain ihan muuta kuin halogeenilla.
En ole löytänyt laillista H4 led korviketta. Tehoa niistä kyllä löytyisi ja käyttötunteja. Mutta salaa pitäisi laittaa ja ajaa.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/jalkiasennettavat-philips-x-tremeultinon-led-polttimot-mahdollistavat-autoille-entista-kirkkaamman-ja-tehokkaamman-valon?publisherId=64059559&releaseId=64072827
Jos noita paljon olisi liikkeellä alkaisi kyllä tulla häikäisytapauksia. Lehtikirjoituksia asiasta alkaa tulla vasta kun tulee onnettomuuksia niien takia. Ledivaloja varten täytyy koko lyhty suunnitella sitä varten.
En osaa sanoa tuleeko pimeällä paljon ajettua, mutta on se mukavampaa kun näkee hyvin. Omalla kohdalla tärkeämpää taitaa kuitenkin olla että muut näkevät minut päivänvalossa.
Komppaan myös tuota. Alkuun ajoin kokomustalla varustuksella ja sivuteiltä ajettiin eteen yhtenään, jopa traktorilla kerran ja hengenlähtö oli lähellä. Yksi lamppu ei sytytä ajatusta, että sieltä tullaan kovaa. Liikehäivytys myös on selvä, mutta vähän tunnettu tosiasia. Kun lisäsin radikaalisti väriä varusteisiin, keltaista ja merioranssia, loppui eteen ajo lähes kokonaan. Keltainen kypärä kyllä herätti Italiassa hilpeyttä, mutta eipä juuri muualla. Luultavasti se on se parhaiten näkyvä osa. Monessa maassa huomioliivit on pakollinen varuste, mutta ei päällä, vaan tavaratilassa/laukussa. Näkyvyyttä kannattaa ajatella varusteita hankkiessa. Huomioliivi ei ole ajaessa käytännöllinen lepatin ja on aika erikoista laittaa "sadetakin päälle sadetakki". Se on sitä varten, että pysähdytään tielle auttamaan onnettomuudessa jne.
Ensimmäisellä sivulla puhutaan latausjännitteen huomioimisesta jne. - siitäkö tässä lisävalojen asentamisen tapauksessa ei tarvitse välittää kun lisäledpitkä tulee pyörän omien valojen lisäksi eli kolme valoa palaa eteen yhtä aikaa?
Kuormaa on enemmän lisäpitkän myötä, joten tilanne on erilainen. Ei LED-lisävalo paljoa tehoa syö, ehkä max 15W-20W.
Ajovalo itsessään ei taida olla se pahin virtasyöppö muutenkaan, niin sen kanssa neppailu ei latausta kaada. Eniten taitaa mehua ottaa bensapumppu. Sitten jos lisätään lisävaloja muulla kun leditekniikalla, alkaa kulutusta olla yhden laturin tarpeisiin.
Latausjännitteen huomioimisesta kirjoitin siksi, että ei tulisi yllättäen akkuongelmia.
Autoissa ja joissakin pyörissäkin vaihtovirtageneraattori on tehty siten, että energia otetaan staattorikäämiltä (se paikallaan pysyvä käämi) ja sen jännitettä säädetään roottorikäämin (sen pyörivän käämin) virtaa, ja siten magneettikentän voimakkuutta säätämällä. Sen tunnusmerkkinä onkin roottorin liukurenkaat ja harjahiilet, joiden kautta magnetointivirta tulee pyörivään roottoriin. Generaattoria myös pyöritetään hihnavedolla kierroslukua nostettuna, jotta saadaan enemmän tehoa.
Kevys ja kustannussyistä on alettu käyttää moottoripyörissä kestomagneetilla tehtyä vakiomagnetointia, jota ei siis mitenkään säädetä. Tunnusmerkkinä onkin liukurenkaiden ja harjahiilien (ja niiden huototoimien) puuttuminen. Kun keksittiin tehokkaat neodyymimagneetit, voitiin myös luopua vetohihnasta kun riittävä teho saadaan muutenkin jo moottorin kierroksilla kun magnetointi riittää. Huonona puolena on kuitenkin täysin säätämätön jännite, tyypillisesti n. 80 V ja muuttuu rajusti kuormituksen (kulutetun wattimäärän) mukaan. Se siis pitää alentaa sarjasäätäjällä. Se taas ei voi olla transistorisäätäjä, koska se säätää koko päävirtaa ja hukattu ja lämmöksi muutettava osa olisi wattimäärältään liian suuri. Käyteään siis tyristori hakkurisäätäjää, joka pätkii virtaa niin, että akku näkee keskimäärin n. 14,4 V ja hukkateho jää pieneksi.
Koko systeemi on niin epätarkka ja epästabiili, että on täytynyt kikkailla säätöjärjestelmässä tekemällä takaisinkytkentä kulutetun virran (tehon) mukaan. Siihen on käytetty päävalon johtimessa syntyvää jännitehäviötä. Se estää jännitteen putoamisen liikaa kun valoa käytetään. Tästä seuraa jännitteen muuttuminen, jos etuvalon tehoa muutetaan. Tehtaan toinen keino on kytkeä etuvalo niin kiinteäksi, että ilman sitä ei moottoria käytetä. (Bensapumun kuorma on aika vakio.) Silloin on voitu asetella latausjännite vakiokuorman mukaan. Silloinkin jännite muuttuu kuormituksen (etulampun wattimäärän) tahallisesti muuttuessa. Ajoneuvojen latausjännitteellä on kuitenkin aika suuri luvallinenkin vaihteluväli, 13,6 - 14,8 V (lyijyakulle), ja kaikki on hyvin kun sen sisällä pysytään.
Edelleen jankutan... koska pätkitty virta ja jännite ovat pulssimuotoisia ei niitä voi helposti mitata tavallsilla mittareilla. Pulssit ovat kymmeniä voltteja ja hyvin lyhyitä. Parempi on mitata akun lepojännitettä kun moottori on pysäytetty ja seissyt vähintään tunnin ja akku on ilman, tai lähes ilman, kuormaa l. sähkön kulutuslaitteita.
-
Itselläni on ja on ollut useita Guzzeja joissa on hihnavetoinen laturi vakiona tai sitten jälkiasennuksena. Näkyy hihnavetoisia jälkiasennuslatureita olevan muillakin Guzzeissaan.
Liitekuvassa oleva laturi saa vetonsa kampiakselin päästä ja pyörii kaksinkertaisella nopeudella kampiakseliin nähden. Veto on hihnalla. Käytännön syy oli kun muutin pyörän digitaaliseksi ja siksi sähkön kulutus kasvoi. Isoimpana tehosyöppönä voi mainita polttoainepumpun. Ruiskutuspaine 3 - 4 bar ahtopaineen mukana säätyvästi. Myös lämmitettävä(t) lambda-anturi(t) haukkaa sähköä melkoisesti kunnes pakokaasu on riittävän kuumaa eli heti ajoon lähtiessä sähkön kulutus on suurimmillaan. Liitekuvassa lambda on suojatussa paikassa sivutuen kiinnikkeen sisällä palamattoman eristeen suojaamana. Valkoinen nuoli osoittaa sitä.
Laturi on suht hyvässä suojassa kannakkeensa varassa. Sama kannake suojaa hihnaa. Hihnassa on kiristysrulla.
Laturi on vanhanaikaista mallia joka tarvitsee lataussäätimen. Nykyään sähköinen asennus olisi helpompaa sillä nykylaturi on yksi yksikkö josta lähtee yksi johdin valmiiksi tasasuunnattua ja säädettyä latausjännitettä. Ei synny kytkentäongelmia.
Mahtuu hyvin tuohon kaatumaraudan mutkaan ja sylinterin kainaloon. Sylinterin alapää ei ole erityisen kuuma paikka mutta sen verran lämpöä tuuppaa että laturi pysyy sateellakin kuivana oman lämpiämisensä ohessa.
Monissa malleissa pienikokoinen nykylaturi mahtuu myös sylinterien väliin mutta se voi aiheuttaa joitakin komponenttisiirtoja.
CARC-malleissa ja 1400-sarjassa on varsin tehokkaat hihnavetoiset laturit sylinterien välissä. Akku täyttyy hyvin lyhyellä matkalla vaikka olisi valoja enemmänkin päällä. Valot ovatkin liki ainoat komponentit joiden käyttämättä jättäminen tehostaa latausta.
Jännite- tai amppeerimittari on hyvä laite seurata virran kulutusta ja latausta. Jännitemittari on helpompi kytkeä. Amppeerimittarin kanssa tarvitaan paksut kaapelit sillä kaikki virta pitää kulkea sen kautta. Se näyttää joko miinusta tai plussaa. Jälkimmäistä mieluimmin.
-
Ei varmasti ole nuo omatkaan led-H4:t laillisia. Vähemmän häikäisee, kuin jälkiasennus xenonit tai huonot lailliset xenonit.
-
Mennävuosina Kerhon "pojat" asentelivat teho-xenoneja japaninpyöriinsä. Nyt ei ole niitä pyöriä enää vaan on H-D:t mutta ihan tavallisilla valoilla näyttävät nykyään pärjäävän. Lieneekö kapea toleranssi sähköntuotannossa? Tai ei ole trendikästä asentaa tarvikelamppuja kyseisiin laitteisiin.
Guzzissa niukkaan sähköön olen oppinut aikanaan. GT:ssä oli hihnavetoinen tasavirtalaturi. Sen sähköntuotantoa ei voinut kehua mutta riitti kuitenkin koska akut pysyivät kunnossa vuosikausia. GT:ssä oli vain latausvalo joka hiljaa hehkui ajossa.
Laturit kampiakselin päässä, periaatteessa, ovat kyllä tehokkaita mutta pyörivät liian hiljaa. Toki ajotavalla voi siihen vaikuttaa. Runsaasti vain kierroksia kunhan kone on ensin hieman lämminnyt. Pätkäajo ja hidas kaupunkiajo ei täytä akkua tai jopa päinvastoin: mennään kulutuksen puolella.
Tässä valoasiassa on menty viranomaispuolella välinpitämättömiksi. Nuorena motoristinalkuna joutui poliisin syyniin tämän tästä. Kertaakaan ei ollut huomauttamista pyörän kunnon suhteen. Ajotavasta, sen sijaan, tuli sanomista.
Viimeksi kun olin ratsiassa moottoripyörällä tapahtui se 1996 tai -7. Centauro oli kyseessä. Äänistä olivat kiinnostuneet. Supertrapit olivat juuri asennettu. Myös äänenvaimentimien sijainnista olivat kiinnostuneita. Suuntaus oli mielestään liian ylös. Puhumalla siitäkin selvisin. Ymmärsin että sain asiasta jonkinlaisen suullisen varoituksen: Jos vielä ensi kerralla on nämä vaimentimet niin sakkoa tulee mutta nyt menköön varoituksella. Ei ole tullut seuraamuksia. Asuin silloin Mäntässä ja siellä oli jonkinäköistä vaivannäköä paikallisilla poliiseilla. Ilmeisesti ei ollut tarpeeksi töitä.
-
Eipä nuo poliisit nykyään pysäyttele juuri ketään eikä millään kulkuneuvoilla ilman räikeää syytä. En ees muista millon on autollakaan satunnaisesti mitään tarkastettu. Vissiin vähennetty kyseisen ammatin harjoittajia niin ei kiinnosta punaisia päin ajelijatkaan.
-
Perässä joskus poliisit ajelevat muutaman sata metriä. Oletan että katsovat tiedostoistaan onko rekisterinumeron mukaan ajoneuvo vakuutuksessa ja laillisessa ajokunnossa. Eli onko katsastus tehty. Moottoripyörästä saanevat tietysti selville vain vakuutuksen voimassaolon ja pyörän omistajan tai/ja haltijan tiedot.
Kyseinen toimintatapa helpottaa molempia osapuolia ja virkavalta voi keskittyä epäilyksenalaisempaan toimintaan jalkautumatta autostaan.
-
Metsästin autotallin nurkista ison kasan Californian sähköjohtoja ja laitoin ne nippusiteillä paikoilleen. Ryhdyin sitten miettimään akun + ja - navan kaapelien kytkentää enkä laittanut akkua vielä paikoilleen. Kytkentäkaavion mukaan akun +napaan tulee kaksi johtoa: toinen sulakerasialta (punainen) ja toinen startilta (musta). Kuitenkin startilta (M10-mutterin alta) näytti lähtevän vain kaksi punaista johdinta (latauksen säätimelle ja virtalukolle). Tuo startilta akulle menevä musta johto hieman askarruttaa, ilmeisesti se kulkee kulkee johtosarjassa pitkän lenkin ja reitittyy tuolta sulakerasian kautta akulle?
Mikäli kytkentäkaavioon on luottaminen, niin akun -napaan tulisi vain yksi maadoituskaapeli. Minulle näyttäisi jääneen yksi kaapeli yli. Onkohan noita maadoituskaapeleita kaksi?
Pyörä on siis Cali 1100-96.
-
Tässä on kytkentäkaavio kokonaisuudessaan. Löysin sen netistä, korjasin muutaman virheen ja tein siihen omat merkintäni.
-
Tuossa vielä kuva noista akkukaapeleista.
-
juuri tästä asiasta mitään tiedä mutta voisi tietysti olla moottorin maadoitus ei sitä nää mihin se menee ?
-
Mie laitan prätkiin aina vähintään yhden lisämaadoitusjohdon.
Riippuen siitä, miten tehtaalla on tehty, niin yksi johto moottori-runko. runko-akku tai moottori-akku.
Lisäksi alkuperäiset maapisteet on ollut tapana putsailla maalista ja muusta liasta, että maasähkö kulkee varmasti.
Myös keula saa yleensä lisämaadoitusjohdon, että kaikki sähkö ei kulje ohjauslaakerin kautta...
-
Breezen kanssa samoilla linjoilla.
Tosin akusta vedän maajohdon vaihteiston jonkin takakannen ruuvin alle. Siitä lyhyt maadoitusjohdin runkoon. Näin on runko ja moottori samassa potentiaalissa ja akusta lähtee vain yksi miinusjohdin. Pitää muistaa että sekä maajohdin että plusjohdin akulta startille ovat samanpaksuisia. Tätä virtapiiriä vahtii startin solenoidi. Sulakkeita tässä välissä ei ole.
Keulan ja rungon välille olen myös laittanut ohuemman maadoituskaapelin.
Akun +navasta kun lähtee paksu johdin ja yleensä muitakin johtimia ja syntyy nippu akunkenkiä akun napaan. Johdinruuhkaa voi vähentää siten että laittaa ainakin osan johtimista sinne startin solenoidin +napaan. Sitä kun harvemmin auotaan.
Värikoodauskin kannattaa tehdä: merkitään punaisella jokainen plusjohdin ja maajohtimet saavat olla mustia tai muunvärisiä. Laitteiden maadoituksia ei kannata tehdä akun -napaan vaan jo maadoitettuihin moottoriin tai runkoon. Muiden kulutuskohteiden paitsi solenoidin suojana on sulakkeita ja releitä.
Maadoitus runkoon edellyttää maalin poistoa johdinkengän pinta-alan mukaan. Kun johdinkenkä on kiinnitetty maalataan kohta yli rungon värisellä maalilla. Näin ei korroosio pääse ihan ensimmäiseksi hapettamaan liitosta.
-
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta näyttää siltä, että varsinkin sähkölaitteissa on samankin pyörämallin yksilöissä eroja. Varmaan se johtuu eri sähköosien saatavuudesta ja siksi se johdotuskin on poikkeava. Asia tulee esille kun otetaan johtosarja toisesta, vaikka saman mallin pyörästä toiseen. Kannattaa käyttää vaan järkeä ja katsoa kaikki laitteet, että ne saavat niiden tarvitsemat johtimet. Missään tapauksessa ei kannata jotain ylimääräistä johtoa kytkeä vaan summamutikassa johonkin, mihin sattuu sopimaan. Ennemmin teippaa vaan tukevasti tupelle johonkin sopivaan paikkaan odottamaan vastaista tarvetta, joka kyllä esiintyy aikanaan, jos on esiintyäkseen.
Oma hämäyksensä tulee ehkä siitä, että paksu kaapeli on jäykkä asentaa ahtaisiin paikkoihin ja siksi laitetaan mieluummin kaksi ohuempaa kaapelia kulkemaan rinnakkain. On nöyrempi taivutella ja litteämpi sijoitella ja jäähtyy ja kestää paremmin. Ne voivat olla samassa kaapelikengässä kummassakin päässä, tai toisesta tai molemmista päistä eri kaapelikengässä.
-
Pitää katsella tosiaan noita maadoituksia. Kysymykseni koski lähinnä noita orgiskaapeleita, joita en äkkiseltään muistanut oikein kun meinasin laittaa akun paikoilleen ja alkaa vetelemään piuhoja uusiksi valoille ja digimittarille. Kävin uudelleen tallilla ja otin paremman kuvan. Käsittääkseni asia on noin kuten kuvassa. 3 kaapelia akun +napaan ja 2 kaapelia (vai yksi?) -napaan. Värikoodaus olisi auttanut eikä olisi tarvinnut arpoa. Se vaan tuntuu niin triviaalilta asialta ettei sitä koskaan viitsi tehdä vaikka olisi järkevää. Mulla on aina pyörän osat ruuveineen päivineen pitkin tallin lattioita, josta niitä potkin tieltä. Tästä pyörästänän puran pois kaiken ylimääräisen johtoja myöten.
EDIT: tuon takimmaisen (kuvassa alimmaisen) kaapelin kytkeminen on vielä epäselvää. Akun -napaan, runkoon vai akun +napaan eli onko Calissa orgiksena yksi vai kaksi kaapelia akun -navassa?
-
Sehän selviää siitä, kun katsoo mihin se kaapeli menee toisestä päästä. Ainakin aika vahvan vinkin saanee siitä.
-
Ei selviä ilman johtosarjojen irroitusta, haarottuu lisäksi sisällä. En viitsi ryhtyä purkamaan ja tutkimaan asiaa kun kaikki on jo paikoillaan nippusiteillä. Helpommin selviää jos joku osaa kertoa asian. Tuohan on sama johtonippu, mikä menee takavaloille. Todennäköisimmin on maadoituskaapeli runkoon.
-
Mallailin LED-valaisinta paikalleen. Valaisin on johdotettu julman paksuilla johdoilla (5 x 2,5 mm2). Minkähän vuoksi? En käsitä. Johtosarja on liian jäykkä, jotta se toimisi. Täytyy ilmeisesti vetää piuhat poikki ja ja tehdä liitokset ohuemmille johdoille valaisimen sisään.
-
Johdoista siitä mihin menee ja minne. Yleismittarin vastusmittauksella selviää siitä mihin menee ja useimmiten miksi. Eri kytkimiä kannattaa näpräillä samalla niin tutuksi tulee vaihtoehdotkin.
-
Ihmettelin siis sitä, MIKSI valaisin on johdotettu 2,5 mm2:n johdoilla, jotka soveltuvat jopa 16A sähkövirralle. Ei noin jäykkää johtokimppua voi laittaa paikkaan, jossa se on altis jatkuvalle liikkeelle. En ole löytänyt mistään valaisimen tehoa mutta mitoitettava ampeerimäärä lienee välillä 2-3. Johdot voisivat olla siis huomattavasti ohuemmat.
-
näin eläkeikää lähestyvänä vanhana mietiskelijänä mietisin vielä kumminkin sitä johtonippua meinaan vaan että kiinalainen ei liian paksua johtoa laita yleensä päin vastoin että mahtaako joku syy kumminkin olla, kytke se himmeli vaikka johki akkuun kiinni ja mittaa virta helppo nakki
-
Ihmettelin siis sitä, MIKSI valaisin on johdotettu 2,5 mm2:n johdoilla, jotka soveltuvat jopa 16A sähkövirralle. Ei noin jäykkää johtokimppua voi laittaa paikkaan, jossa se on altis jatkuvalle liikkeelle. En ole löytänyt mistään valaisimen tehoa mutta mitoitettava ampeerimäärä lienee välillä 2-3. Johdot voisivat olla siis huomattavasti ohuemmat.
On siihen hyvä syy. Kun ohmin laki määrää, että johtimen jännitehäviö on sen resistanssi kertaa siinä kulkeva virta, tästä seuraa, että johtimessa aina syntyy jännitehäviö, sitä suurempi mitä ohuempi tai pitenmpi se on. Niiden johtimien tilalle voi aivan hyvin asentaa ohuemmat, mutta silloin on varauduttava valovirran/kirkkauden alenemiseen.
Käsitys, että 2,5 neliön johdin kestää 16 A lienee sisäjohtoasennuksien (240 V) varmuusmääräyksistä johtuva. Kyllä se johdin enempiä lämpenemättä kestäisi vieläkin enemmän, mutta määräys on määräys. Se määräys ei koske näitä pienoisjännitteisiä, mutta ohmin laki koskee.
Jos 240 V:n laitteelle pitkässä syöttöjohdossa syntyy 2,4 V:n jännitehäviö, joka on n, 1% syöttöjännitteestä, eikä luultavasti aiheuta käyttäjän mielstä mitään havaittavaa tehon alenemaa.
Jos 11 - 15 V:n ajovalolle virtaa syöttävässä johtimessa + paluujohtimessa + sulakkeissa ja kytkimissä yhteensä syntyy tuo sama 2,4 V:n jännitehäviö se tarkoittaa 21,8 - 16 % jännitten alenemaa. Koska lampun resistanssi pysyy vakiona, myös sen virta alenee suoraan verrannollisena jännitteeseen. Tästä seuraa, että lampun valoa tekevä teho alenee jännitteen neliössä. Se ei siis ole merkityksetön himmeneminen sillonkaan, vaikka jännitehäviö olisi pieneikin.
Koska on kyseessä LED valaisin sen diodeilla on etuvastukset. Tavallisesti yksi vastus kolmen diodin ryhmälle. Ne mitoitetaan niin, että diodin kynnysjännite ylttyy, mutta virta rajoittuu oikeaksi juuri sillä tarkoitetulla syöttöjännitteellä. Jos syöttöjännite alenee liikaa ei kynnysjännite ylity ja valo ei syty.
Jännitehäviönkin voi siitä johtimesta mitata ihan yleismittarilla kytkemällä lamppu akkuun ja mittaamalla voltit/millivoltit johtimen päistä. Tietysti kummastakin, meno- ja paluujohtimesta oikean mittaisksi lyhennettynä.
Lampun minimijännitteen, jolla se vielä syttyy, voi mitata säädettävällä ja riittävän tukevalla laboratoriovirtalähteellä, jolla tietysti näkee myös sen ottaman virran. Siis vain paksut mittajohtimet suoraan virtalähteestä llamppuun, ilman mitään kytkentäjohtoja ja vitralähteelle 14,4 V ja siitä vähitellen säätää alemmaksi ja tarkistaa, millä jänitteellä sammuu tai millä jännitteellä valo himmenee alle siedettävän. Sitten sen tietää: paljonko saa olla jännitehäviö johdoissa ym.
Tuskin on kovinkaan kankeaa tuollainen 2,5 neliön monisäikeinen kupari. Onkohan se kankeus muovieristeen syytä? Laitapa se johdinnippu seuraavalla pakkasilmalla ulos (tai pakkasen puutteessa pakastimeen) ja koita tunnin päästä varovasti taivutella. Onko jäykkä? Lohkeileeko muovi kuin pikkuleipä? Niin niille tavallisesti käy; ei laita Kiinan poika kallista muovia näihin; halvinta saatavaa laittaa. Sellainen muovi ei sovi lainkaan ajoneuvokäyttöön.
Kaupasta saa silikonieristeistä johdinta, joka on suorastaan ärsyttävän notkeaa ja kestää kuumaa ja kylmää. Muista noudattaa värikoodia niin selviät niiden kanssa myöhemminkin.
P.S. Valon kirkkauden alenemisen esim. puoleen voi todeta vain tarkalla mittarilla. Ihmisen silmä on valolle lähes logaritminen. Lisäksi silmin arviointi on ongelmallista jotakin autotallin ovea vasten, koska valo vaimenee aina etäisyyden neliössä sinne tallinoveen mennessään ja samalla tavalla aina etäisyyden neliössä takaisin tullessaan. Jotta silmä huomaa valonhettimen valokeilassa vaikkapa peuran vasta puolet entistä lähempänä lampun himmenemisen takia on sen himmennyttävä 1/16 osaan alkuperäisestä, jos muut olosuhteet säilyvät. Valon himmeneminen 1/2 osaan aiheuttaa em. peurahavainnon etäisyyden lyhenemisen n. 20%. Onhan sekin tietysti merkittävä ja havaittava, mutta ei anna mielikuvaa puolittumisesta. Kautta aikojen on valoja parannettu vaihtamalla johtimet paksummiksi, vaihtevalla menestyksellä.
-
Saattaa olla, että tuo valaisimen johdotus johtuu siitä, että se ns. yleismalli ja sitä voidaan käyttää pienemmälläkin jännitteellä (6V), jolloin virran määräkin kasvaa. Jännitepiikkeihinkin lienee varauduttu, joita LED-valaisimissa käsittääkseni esiintyy sytyttämisen yhteydessä. Kaapelikoko taas on valittu varmuuden vuoksi yhtä kokoa suuremmaksi. Tuo valaisimen kaapelihan (5x2,5) on tarkoitettu liitettäväksi pyörän muuhun johdotukseen, joten paksummat johtimet liitetään tässä (Guzzin) tapauksessa ohuempiin joka tapauksessa. Pelkän LED-umpion asentaminen orgispyörään ja kytkeminen johdotuksiin pitäisi ainakin olla helppo homma kun johdot on H4-liittimineen jo tuotu valmiiksi valaisimen sisälle. Heittämällä pitäisi mennä paikoilleen eikä johdotuksiin kajota. Ajattelin tehdä itse vastaavanlaisen asennuksen eli tuon orgiskaapelit valaisimen sisälle ja kytken ne siellä liittimiin. Tilaakin on riittävästi.
Tuossa videossa "HIGHSIDER LED Scheinwerfer TYP 8 mit KURVENLICHT" (eka ylhäällä vasemmalla) asennetaan LED-umpio Bemariin.
https://www.highsider-germany.de/en/videos-tutorials/
-
Jos valonheittimen sisään on rakennettu oma hakkurivirtalähe ei ole paljoa väliä johtimilla, eikä paljoa syöttöjännitteelläkään. Jos syöttöjännite voi speksien mukaan olla paljon alle 14,4 V, esim. 6 V, se viittaa juuri omaan step-up virtalähteeseen, samoin maininta piikkien suodatuksesta. LED ei itsessään aiheuta mitään piikkejä, mutta hakkuri naputtaa omaa katkontataajuuttaan, mikä lieneekin, ja se vuotaa helposti myös ulos. Myös moottoripyörissä yleisen kestomagneettilaturin tyristorisäätäjä päästää puolestaan isohkoja jännitepiikkejä lamppuun päin ja LED saattaa niistä vioittua, ellei niitä suodateta.
Linkin virtalähde saattaa sopia myös tuollaiseen käyttöön, jos joku haluaa poikkeuksellisesti itse värkätä, vaikka valmiitakin saa. Ostin niitä pari kun oli tarkoitus tehdä kannettavalle tietokoneelle 20 V virtalähde pyörän tai auton akkusähköstä. Projecti on vielä vaiheessa. Siinä on myös virtarajoitus, joka on hyvä akkulaturin käytössä. Tosin nykyiset läppärit eivät lataa muilla kuin oman merkkisillä latureilla, niissä on omatunnus signaali. Nekin läppärit kyllä toimivat muunkin ulkoisen virtalähteen varassa, mutta eivä siis lataa akkuaan.
https://www.aliexpress.com/item/32828342846.html?spm=a2g0s.8153825.cb0001.5.pUOpse&scm=1007.13409.84631.0&pvid=69b94583-66f7-4fde-ab98-8d251cfd53b5&tpp=1
-
Purin valaisimen tarkoituksenani katsoa voiko tuon 5x2,5 mm2:n johtosarjan irrottaa virtalähteestä. Ei voi. Johto on lisäksi erikoisen jäykkää ja vaikuttaisi siltä ettei ole edes kunnolla säikeistä. Ilmeisesti tarkoituksena on, että liitos tehdään valaisimen sisällä H4-liittimellä ja parilla apicolla.
Ajattelin uusia samalla Guzzin valaisinjohdot liittimelle asti 2-2,5 mm2:n johtimilla. Purin jo liittimen ennen kuin muistin, että uusien pinnien löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Liitinhän on jo vanha, pyörä on vm. 1996. Ilmeisesti nuo on jotain AMP-liittimiä mutta tismalleen samanlaista naaraspinniä en ole onnistunut löytämään. En tiedä onko joku viisaampi.
-
Nyt en ehdi pöyhimään valmiiksi mutta kokolailla kaikkia, lukuun ottamatta yhtä erikoisempaa liitinrunkoa, olen tästä firmasta löytänyt ja saanut laitteet pelaamaan.
https://www.tsp.fi/suomeksi/etusivu/
Saattaisi olla yksi MCP-liittimistä. Pitäisi nähdä pinni ja tuon naarasvastakappaleen sisäänmenoreikä.
-
Saattaa löytyä noista valikoimistakin, mutta muistuttaa kovasti Bilteman yleisliittimen pinniä. Vain nuo kaksi pientä tartuntaliuskaa päällä taitavat olla erilaiset mutta koko on ehkä lähellä. Kyllästyin etsimään sopivia entisiin plukeihin ja ostin Bilteman hyllystä pussitavarana pinnit ja niiden kuoret ja tiivisteet. Niitä on kyllä 5-piippuisiakin, mutta kun ne ovat harvoin tarvittavia niin ostin 2- ja 3-piippuisia niin käyvät moneen tarpeeseen. Ne kun ovat muistaakseni 10 kpl pusseissa joita tarvitaan kaksi pussia muovikuoria, ja pinnejä kaksi pussia, uros ja naaras, 50 kpl pusseissa. Eivät silti kalliiksi tulleet. Periaatteessa tarvitaan kyllä puristuspihdit; hyvänlaatuiset; ne on kalliit. Plukin kokoamiseen tarvitaan hiukan opettelua, että lukituksen muoviväkänen menee oikeaan kohtaan ja naksahtaa lukkoon. Naaraspinnin sisämittaa on hankala mitata kun siinä on jousiliuskakin, mutta urospinni vastike on 0,8 x 1,5 x 10 mm.
-
Bilteman liittimien muovirungot ovat liian kovaa muovia. Lukituslipsut katkeilevat jo kiinnittäessä. Samoin voi käydä myös pinneille niitä puristettaessa. Olen testannut ja huonoiksi todennut. Annoin suullista palautetta mutta asialle nosteltiin hartioita ja kerrottiin että kyllä ne kaupaksi menevät.
http://www.motomatti.fi/2014/02/superseal-halpiskopio.html
Suosittelen ostamaan laadukkaampia liittimiä. Myös kosteuden kestävyys on niissä parempi.
Pinnien liittäminen vaatii omat pihtinsä. Yleensä liikkeissä tarjotaan mekaanisesti melko monimutkaista laitetta jolla kerralla pitäisi puristaa sekä johdin että sen kuoren päälle pitävä liitos. Toimii sarjatyössä mutta ei oikein kun johdinkoko vaihtelee.
Aivan tavallinen rullapuristinpihti on näppärämpi.
Pihdistä löytyy kuva alla olevasta linkistä ja siitä teksti kahdesta kohtaa "Rullpressning". Eli liittimen sähköinen liitos tulee eri leuoilla puristettavaksi kun taas johtimen kuoren päälle puristettava "vedonpoistaja" yleensä seuraavaksi isommalla leukaparilla. Ei saa hankkiessa hämääntyä ostamaan "lelupihtejä" jotka on tarkoitettu Abikoille.
Ero on leukojen muodossa.
http://www.motomatti.fi/2012/01/sahkotoihin-tyokalut.html
-
Noita ja erikois-abikoja sai ennen Jyväskylästä sähköliikkeestä y-tunnuksella. Sama liike myi kyllä tavaraa myös yksityiselle, mutta ei erikoiskamaa ??? Silloin piti laittaa kaveri asialle, että sai pikkulohkoon sopivia liittimiä jotka passasivat digimittarin ja alkuperäisen johtoliittimen väliin. Nyt olisi pienostoille oma y-tunnus.
-
Täytyy kyllä hylätä tuo ajatus johtimien liittämiseksi Guzzin vanhoihin liittimiin. Pinnejä ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Tunaroin jo yhden Teneren liittimen "lähes käypäisillä pinneillä". Nyt liitin pysyy kiinni paksulla teippikiepillä. :) . Yritin myös "avata" vanhaa puristettua pinniä, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Otan vähän takapakkia ja suunnittelen noita sähkövetoja enemmän. Vedän myös ehkä piuhat stongan sisälle, niin eivät häiritse ulkonäköä. Ainakin muutaman noista vanhoista 10-pinnisistä liittimistä korvaan AMP Super seal-liittimillä, joita tuntuu olevan myynnissä joka paikassa. Saattaa myös olla että noiden vanhojen liittimien uros-pinnit käyvät suoraan AMP Super seal-liittimiin, ainakin pinnit ovat saman levyiset (1,5 mm).
Aika monet tuntuvat kehuvan näitä edullisia Bilteman pihtejä pinnien puristamiseen:
https://www.biltema.fi/tyokalut/kasityokalut/pihdit/puristuspihdit/puristuspihdit-2000031367
Toinen vaihtoehto. Mikähän tuo "D-liitin" on?
https://www.partco.fi/fi/tyoekalut/puristuspihdit/loput-puristuspihdit/11354-ht202a.html?search_query=liitin&results=1130
Liittimien purkamiseen löytyisi myös työkalusarja:
https://www.partco.fi/fi/tyoekalut/loput-tyoekalut/19594-pin-extractor-kit.html
-
Tuossa D-liitin:
https://www.partco.fi/fi/1580-d-liittimet
Tuolta on joskus löytynyt liittimiä, joita ei ole muualta saanut:
https://fi.rsdelivers.com/
Puristuspihdithän ovat aika liitinkohtaisia ja 20€ pihdit eivät ole liitinvalmistajan omia. Voivat silti toimia.
Liitinvalmistajan nimellä olevat pihdit voivat maksaa esim. 200€.
Jos löytyy oikea pinni ja pihdit, kannattaa treenata ensin muutamalla varakappaleella.
Youtubesta löytyy aika hyvin esimerkkivideoita.
-
Täältä löytää lyhyen jutun ko. liittimistä:
'https://gruppomotoguzzifinlandiary.kuvat.fi/kuvat/GMGF-yleiset/Kerholehdet/2014-2/IF2014joulukuu.pdf
Samalla huomaa, että käytettykin kerholehti on edelleen täyttä asiaa ja on hyvä säilyttää,
-
Olen käyttänyt molempia, sekä aitoja suprsealeja, että Bilteman kopioita, enkä löydä niistä mitään, ainakaan laatueroa. Originaali on sillä tavalla parempi, että ne myydään yksittäiskappaleina, yhden parin rakennussarjoina, kun taas kopiot myydään 10 kpl pusseissa, joita pitää olla siis kaksi pussia kuoria ja kaksi 50 kpl pussia pinnejä. Hinta on molemmissa tapauksissa lähes sama. Kaimani on aivan oikeassa: silmälasit on oltava kaupassa mukana. Ehkä kehitys kehittyy ja saattaa hyllystä saada myös vanhaa varastoa, mutta yhtään pinniä en ole saanut poikki kummastakaan mallista, enkä sitä lukitusnokan muoviliuskaakaan. Ranskalainen ambulanssimies kyllä katakaisi sivulaukkua irroittaessaan laukkuun menevän sähköjohdon liittimen lukkoliuskan, ja se oli juuri alkuperäinen superseal, mutta palomiehillä onkin tunnetusti karkeat kourat.
Erikoispihtejä en ole ostanut vaan kärkipihdeillä olen asian hoidellut ja varmistan aina liitoksen pehmytjuotoksella. Ei ole tullut yhtään takaiskua liitoksissa.
Pinniä kuoren "putkeen" työntäessä joutuu aina uudelleen tähystämään sen pienen nipukan asennon. Sen kun on mentävä pinnin koloon jotta niksahtaa. Ei koskaan muista kuinka se on.
Joissakin tapauksissa olen tehnyt myös pielavetisen vedonpoiston liimatuppi kutistesukalla, joka tulee johtonipun ja plukin muovikuoren päälle asti. Se on joskus hyväksi kun liitin on vaikeassa paikassa; auttaa myös vesisuojaukseen, jos ei ole johdinnippu vaan vaipallinen kaapeli.
Olen käyttänyt noita pinnejä myös yksittäisten johtimien väliliitokseen ilman muovikuoria kutistemuovilla suojaten; koko liitos ja molemmat johtimet pari senttiä samaan tuppeen; sellaisessa liitoksessa, joka täytyy tarvitessa voida avata, mutta tarve on hyvin epätodennäköinen. Olen myös käyttänyt noita pinnejä piirilevyllä ulkoisten johtimien liittiminä; toinen puolisko suoraan levyyn pystyyn juotettuna ja toinen johtimen päässä; naaraspinnissä kutistemuovi päällä. GuzziDiagiin tarvittava ns. fiatkaapeli oli poikkeuksellisesti väärin kytketty ja tein sitä korvaavan proteesin kytkemällä johtimet suoraan "USB-mokkulaan" sen liittimen pinneihin näillä Bilteman pinneillä; hyvin on toiminut.
-
Pää alkoi nyökyttelemään ilman käskyä aivan itsestään.. :o Luin pääni nyökytellessä Timon viestin linkistä kertauksen vuoksi noita Il Falconen sivuilla jo vuosia sitten olleita ohjeita. Vintagessa nuo superseal liittimet ovat toki vakiona, mutta lisäsin ko. liittimiä käyttäen kahvalämppärit, varoitusvilkut, ja pari muutakin johdotukseen liittyvää juttua. Kaikki tein Timon kirjoittamien ohjeiden mukaan ja ongelmitta ovat toimineet. Lisäsin alkuperäisten ja uusien liittimien sisuksiin jotain "sähkö rasvaa" :P.. Eipä ole mitään kytkentähäiriöitä sieltä suunnalta ilmennyt ja tarvittaessa avatessa(esim. tankin irroitus) liittimet ovat olleet sisältä päin kuin uudet.
Jouko
-
Paljon hyviä neuvoja tullut, joten eiköhän homma onnistu. Tosiaan nuo eri liittimeille käypäset puristuspihdit maksavat useita satasia kun netistä tutkii. >:(. Kävin Partcolla, jossa on mukavaa ja asiantuntevaa väkeä. Siellä AMP- ja Molex-liittimille sopivat puristuspihdit maksavat 73€:
https://www.partco.fi/fi/tyoekalut/puristuspihdit/loput-puristuspihdit/11355-molex-tool-1.html
En tiedä kannattaako maksaa ylimääräiset €50 verrattuna Bilteman halpispihteihin. Todennäköisesti ei. Ostin kuitenkin työkalusetin liitinten purkamiseen ja purin kahden liittimen urospuolelta pois ne johtimet, joita tarvitsen. Ylimääräiset johtimet poistan kuten esim. hätävilkut ja bensavalon. Toisen liittimen poistin kokonaan ja toisen jätän paikalleen "tulpattuna". Kuorin pois suojamuovia ja yhdistän kahdelle eri liittimelle tulevat johtimet ja haaroitan ne uudelleen etuvalolle, virtalukolle, etuvilkuille, digimittarille ja -anturille käypäsiksi, joten kaikki komponentit on helppo irroittaa itsenäisesti jatkossa. Orgisjohdotuksessahan nuo em. komponenttien johtimet risteilevät liitinten välillä miten sattuu. Digimittarissa ja -anturissa on valmiina apiko-tyyliset liittimet liitettyinä ohuisiin 0,4 mm2:n johtimiin, joten niitä ei kannata uusia. Pitäisi vain keksiä joku kumi- tai muovisuojus, jonka sisälle saisi tehtyä johtimien liitoshässäkän vesitiiviisti. Noissa Guzzin orgisliittimissäkään ei ole minkäänlaista suojusta, vaan ovat täysin paljaana. Mistähän noita voisi metsästää?
-
Lauantai-illan kevennys:
Jotkut liittimet on tosi pieniä. Näillä PicoBlade-liittimillä
kiristyy ennemmin asentajan pinna kuin itse liitin.
-
Mistähän näitä saa ostaa (kuva)? Pitääköhän taas tilata ulkomailta. Osaako joku sanoa, käykö tämä noihin Calin liittimiin?
https://www.stein-dinse.biz/product_info.php?products_id=211083
-
Millähän suojarasvalla nuo liitokset kannattaa suojata, jotta kestävät mahdollisimman kauan hapettumatta? Varsinkin digimittarin - ja anturan liitokset ovat tavallisia pistoketyyppisiä abikoja ja niitä on iso kimppu. Aikaisemmin tuli suihkittua tavallista CRC:tä tai mitä hyllystä nyt löytyi. Valikoimaa ainakin on nykyisin Motonetissäkin runsaasti:
https://m.motonet.fi/fi/kategoria/2235/109737/Rasvat-tahnat-ja-voitelu?pagenum=1
-
Millähän suojarasvalla nuo liitokset kannattaa suojata, jotta kestävät mahdollisimman kauan hapettumatta?
https://m.motonet.fi/fi/kategoria/2235/109737/Rasvat-tahnat-ja-voitelu?pagenum=1
Tuon kysymyksen heitin työmaan sähköasentajalle ja hän suositteli Enston liitosrasvaa. Liitoksiin liitosrasvaa, tietysti.. Sitä ostin sähkötarvikeliikkeestä pikku tuubin.
Jouko
-
Tuossa CRC:n valikoimasta:
https://www.etra.fi/fi/kemikaalit-e340/aerosolit-ja-rasvat-e3407/korrosionestoaineet-e340723/crc-contact-protect-elektroniikan-suoja-aine-e34072318
-
Itse suosin liitoksiin liitosvahaa. Se ei kerää itseensä pölyä kuten rasva tekee. Pöly sitoo rasvan nestemäiset ainekset, ryhtyy säilömään vettä ja hapettuma pääsee uudelleen alulle oikein haudutuksen kautta.
On eri asia käyttää liitosrasvaa esimerkiksi kiinteissä ja suojatuissa rakenteissa, esim. rakennuksissa, joihin ei ole koko ajan likahyökkäystä kuten moottoripyörässä.
Vahan voi ruiskuttaa liitinpuoliskoihin ennen kytkentää ja uudelleen kytkennän jälkeen pikku suhaus.
Kunnossa oleva suojattu liitin ei vahoja tai rasvoja juuri kaipaa. Paitsi mainitsemani ala-arvoiset Bilteman Supersealit jotka eivät tiiviitä ole.
Omissa, vanhoissakaan, pyörissäni ei juuri sähköhäiriöitä ole ilmennyt.
-
Laiskana miehenä rasvan on löydyttävä Motonetistä. Tuolla on rasvaa ja vahaa: https://m.motonet.fi/fi/kategoria/2184/Puhdistus--ja-suojasprayt
-
Noilla Matin mainitsemilla Abiko52 pihdeillä pitäisi onnistua kaikkien eristämättömien (rullaavien) liitosten teko. Liikkeessä ei kukaan, tuotepäälliikö mukaanlukien osannut sanoa mitä toiminnallisuutta noissa pihdeissä on. Oikealla on kuorintaa (avisolering), rullpressning on ilmeisesti noille eristämättömille liittimille (asetetaan selälleen nystyröiden päälle?). Mitähän nuo muut kolot ovat? ISOL viittaa eristykseen (tiivisteille?) ja M:t johonkin?
-
Isolering tarkoittaa eristettyä liitintä kuten perusmallin eristetty Abiko.
Tässä mainitussa pihdeissä on sitä varten vain yksi kolo yhdelle liitinkoolle joka tosin on varsin yleinen. Jos haluaa eristettyjä Abikoita puristella niin kannattaa hankkia sitä varten omat pihdit jotka ovat edullisempia.
Tässä halvimmasta päästä:
https://www.biltema.fi/autoilu---mp/sahkojarjestelma/liittimet/liitinsarja-2000016451
Liittimet ja pihdit ovat värikoodatut joten epäselvyyttä ei pitäisi tulla.
Itse olen tästä eristetystä liitintyypistä luopunut lähes kokonaan ja käytän vastaavia eristämättömiä tai hätätilassa kuorin eristeen pois. Käytän eristeeksi liimakutistesukkaa tai perustyyppistä kutistesukkaa. Niitä varten pitää hankkia kuumailmapistooli. Sytkän tai tinakolvin kanssa homma ei oikein suju jos on useampia liitoksia tekeillä.
https://www.biltema.fi/rakentaminen/maalit/maalaustarvikkeet/maalin-ja-tapetin-poistaminen/kuumailmapistooli-20-kw-2000021758
Teho riittää muuhunkin tekemiseen.
Kutistesukalla liitoksesta tulee siloisempi eikä synny epäjatkuvuuskohtaa. Kutistesukkaa voi laittaa useitakin päällekkäin jos haluaa liitosta tukea. Siltikään ei tule paksua pattia liitoskohtaan kuten perus-Abikolla syntyy.
IKH:lla näyttää olevan saman otsakkeen alla sekä eristettyjen että eristämättömien liittimien pihtejä:
https://www.ikh.fi/fi/search/abikoliitin
Kauppiaat eivät tarkkaan tiedä mitä ovat myymässä. Olen valittanut aiheesta kuten relehyllystä: aikanaan oli sulassa sovussa kaikki releet jännitteestä tai toimintatavasta riippumatta. Mutta niin oli hintakin kaikille sama.
Kaupan päälle tulee myös ruuvinkatkontaa varten olevat reiät pihdin akselin kehällä. Niissä on toisella puoliskolla kierre ja toisella terä. Ruuvi kierretään reikään haluttuun syvyyteen ja puristetaan poikki. Katkaisun jälkeen pyöritetään ruuvi ulos kierteestään. Näin kierteen katkaisukohta on valmis käyttöön eli mahtuu kierteeseensä.
Halvoissa kiinanpihdeissä on vain reiät ja se vain litistää ruuvin kierteen ennen katkaisua ja ruuvi on käyttökelvoton.
Johtimen kuoriminen onnistuu useimmilla pihdeillä varsin mukavasti. Silti johdonkuorintapihdit jotka on siihen suunniteltu ovat kätevämmät ja tarkemmat. Katkaisumatkankin voi säätää. Ammattilaislaite:
https://www.ikh.fi/fi/johdonkuorintapihdit-180mm-12-21-180-kn1221180
Tässä harrastajaystävällinen malli: https://www.biltema.fi/tyokalut/kasityokalut/pihdit/kuorintapihdit/kaapelinkuorintapihdit-2000031924
-
Ei ollut tarkoitus aivan perusasioita kysellä vaan keskittyä noihin Abiko 52 pihteihin, jotka kävin juuri ostamassa.
Missään en ole nähnyt, minkälaisia liittimiä noilla erilaisilla Abiko pihdeillä on tarkoitus puristaa noiden tavallisten eristettyjen värikoodattujen lisäksi, joita jokainen lienee puristellut useita satoja elämänsä aikana. Tietääkö sitä edes kukaan?
Liittimet voidaan karkeasti jakaa ainakin pyörö- ja lattaliittimiin sekä eristettyihin ja eristämättömiin. Eristämättömiä ja etenkin eristämättömiä pyöröliittimiä on hankala löytää, onkohan niitä edes myynnissä. Eristetyistä pyöröliittimistä kun irrottaa eristeen, liittimeen jää näkyviin pyöreä rengas sekä naaras- että urosliittimessä. Millä Abiko-pihdeillä näitä on tarkoitus puristaa oikeaoppisesti? Itse pujotin johtimen koloon ja puristelin kärkipihdeillä kiinni sekä kolvasin, koska suoraan eristeen päältä puristaen ei voi luottaa, että 0,5 mm2:n johdin on kiinni. Lopuksi laitoin eristeen takaisin ja sitten puristin normaalisti Abiko 50:llä. Abiko 52:t ovat siis puolestaan tarkoitettu rullattavien lattaliittimien puristamiseen. Niissä on lisäksi kaksi koloa eristetyille liittimille (ISOL), Kolot on ilmeisesti tarkoitettu lattaliittimen päälle jälkikäteen laitettavan eristeen puristamiseen, koska kolojen muoto on sama kuin muidenkin kolojen. Kolojen muoto on täysin erilainen kuin Abiko 50:n kaikille värikoodatuille eristetyille liittimille tarkoitetut kolot. Oman lukunsa muodostavat Abiko 50:n "OISOLERADE" kolot, jotka ovat siis myös tarkoitettu eristämättömille liittimille mutta kolojen muoto poikkeaa radikaalisti Abiko 52:n vastaavista. Ne ovat sivuprofiililtaan pyöreät, joten ne on ilmeisesti tarkoitettu liittimen vedonpoistoon johtimen eristeen päälle?
edit: nuo eristämättömät lattaliittimet puristuvat tosiaan helposti noilla Abiko 52:lla. Ei tarvitse juurikaan harjoitella. Toivottavasti piuhat saa vielä koteloon :)
-
Missään en ole nähnyt, minkälaisia liittimiä noilla erilaisilla Abiko pihdeillä on tarkoitus puristaa noiden tavallisten eristettyjen värikoodattujen lisäksi, joita jokainen lienee puristellut useita satoja elämänsä aikana. Tietääkö sitä edes kukaan?
Tuota en tullut ajatelleeksi.
Käytännössä kaikkia sellaisia liittimiä joissa ei ole eristettä voi puristaa onnistuneesti niillä eri leuoilla joissa ei ole tilaa eristeelle. Yhden liittimen puristamiseen tarvitaan 52:lla kaksi puristusta kahdella eri leukaparilla. Ei siis ole määritelty mitkä liittimet milläkin vaan liittimen rakenne ja koko määrittelee puristustavan.
Onnistunut liitos on jämäkästi kiinni. Pienemmällä leukaparilla puristetaan paljas johdin. (Mielellään kierrettynä kierteelle paitsi että tässäkin on eri koulukuntia.) Pykälää tai kahta isommalla eristeen päälle riippuen eristeen vahvuudesta. Viimeksimainitun päälle voi pujottaa suojasukan "vedonpoistajaksi" Jos ei halua liitoksesta vesitiivistä. Muutoin siihen kohtaan puristetaan silikonitiivisteen kapeampi pää. Pitää varoa liikaa puristamista ettei silikoni kovin vaurioidu.
Superseal-liittimen selkäpuolella on kaksi matalaa "siipeä". Niihin ei pidä kajota. Ne toteuttavat pinnin lukittumisen liitinrunkoon. Uros- ja naarasliittimen eroista ei taida tarvita mainita.
52:sen leuat toimivat lukuisille saman johdinliitosrakenteen omaaville liittimille. Mm Delphi ja Superseal. Delphi sillä erolla että tiiviste on johtimille yhteinen ja johdin työnnetään liittimen läpi ja liitos pinniin tehdään siinä vaiheessa ja johtimesta vetämällä pinni asettuu liittimen napsahduksen myötä. Tämä liitin on hankala purkaa kun taas Superseal on helppo purkaa sitä varten tehdyllä työkallulla. Punainen sisäosa asennetaan paikoilleen kun pinnit ovat paikoillaan. Se pitää kiinni myös kaulusmallisesta silikonitiivisteestä. Liitos on lievästi ahdas yhdistettäessä.
Toki monet ostavat yhdistelmäpihdin jossa kaksi asiaa puristetaan samalla. Kyseiset pihdit toimivat niin että kun liitin on laitettu leukojen väliin ja aletaan puristamaan räikkämekanismi hoitaa että puristus tapahtuu pohjaan asti ennen kuin leuat aukeavat. Ongelmana on että jos johtimen neliömäärä tai johtimen eristeen paksuus eivät täsmää liittimen kanssa niin liitos epäonnistuu. Hyvä työkalu sarjatyössä vakiomitoilla. Siksi mieluimmin edullinen 52:nen jolla voi päättää itse puristuksen tiukkuuden ja eristeen paksuuden mukaisen puristuksen erikseen.
Pahoittelen. En tullut ajatelleeksi kymmeniä vuosia tehtyäni näitä asioita sekä työkseni ja harrastuksekseni että kaikki eivät ole tietoisia näiden osien ja työkalujen toiminnoista. Kalliit työkalut jätin työnanajalleni ja etsin itselleni halvemmat. En toki halua että nekään ovat huonoja vaan tyydyttäviä kuin nainen.
Vielä viimeinen varoitus: Bilteman Superseal-liitinpinnit eivät kestä, materiaalin ohuutensa vuoksi, pitävää liitosta eivätkä liitinrunkojen tiivisteet tiivistä. Kävin iltapäivällä varta vasten kaupassa, joka on tuossa vieressä, tarkistamassa asian. Siellä ei mitään myönnetä mutta jos haluaa hyviä niin MTA ja Amp ovat ainakin, kokemukseni mukaan asiallisia. BL, Blue Line ja Auto Line ovat ala-arvoisia jäljitelmiä eivätkä edes sen edullisempia.
Kun en ole noita kopioita kovin käyttänyt niin ei voi sanoa kuinka kestävät mutta kun lähtökohdatkin ovat metsässä niin en ole edes ryhtynyt kuin tarkastelemaan.
-
Se kannattaa mainita noista Superseal liittimistä, että työntää piuhan oikein päin koteloon. Urospuolen kotelosta ei voi mitenkään päätellä kummin päin pinnit on tarkoitus asentaa että pinnin lukituksen saa kiinni. Yritin tietysti ensin väärin päin, ensin varovasti sitten voimalla. Tuossa on hyvä video, niin ei tarvitse turata:
https://www.youtube.com/watch?v=adSl73Qjwok
Lisäksi alussa tulee väkisin käytettyä liikaa voimaa noissa puristuksissa. Pinnit taipuvat helposti.
-
Mielenkiintoista jutustelua...
Enston liitosrasva on tarkoitettu ns. paksusähkön liitoksille. Niissä rasva käytetään hapettumien estoon Al ja Al/Cu littimissä. Niissä on myös momenttikiristys ja usein momenttipultit. Ne ovat ihan eri asia, kuin mp:n hituvirtakytkennät.
Pyörässä olisi käytettävä aina vedepitäviä liittimiä - vaikkapa noita Superseal-nimisiä. Muitakin on. Liitinpinnit on puristettava kunnolla ja huolellisesti, erikoisesti jos ei ole ao. pihtejä. Yleensä puristus onnistuu myös muilla pihdeillä. Tärkeintä on huolellisuus.
Liitinpinnejä EI SAA juottaa, koska juotostinassa on juoksutetta, josta saattaa muodostua kosteudessa syövyttävää ainetta. Samalla johdin "imaisee" tinaa ja saattaa kovettaa johtimen pinnin ulkoreunassa, jolloin tärinä voi katkaista ohuen johtimen ko. kohdasta.
Jos käytössä on ns. avoin liitin, en käärisi sitä teippiin tms. sillä vaarana on kosteuden pesiminen käärön sisään. Kosteushan menee pienestäkin reiästä muttei tule pois. Jotain "hyllyllä oli seeärseetä" ei kannata pruutata omatunnon rauhoittamiseksi. Parempi on suojata Motomatin kertomalla vahalla ja aika-ajoin remputtaa liitintä irti-kiinni jokusen kerran hapettuman poistamiseksi. Saattaisi oll kuitenkin hyvä idea vaihtaa liittimet vedenpitäviin - jos vain mahdollista.
Omalaatuisia ja omatekoisia viritelmiä ei kannata harrastaa. Niistä saa kovasti paljon ryppyjä istumalihaksiin... Ja huom - pyöräkin saattaa jopa palaa oikosulusta. Kerran olen sellaisenkin kohdalle sattunut...
-
Vielä kytkennöistä ja liittimistä.
Moottoripyörissä kuten autossakin on varsin runsaasti eri tasoisia liitäntöjä. On avoimia ja on tiivistettyjä liittimiä. Niillä on oma tärkeysjärjestyksensä. Tärkeimmät liitokset on yleensä suojattuja, jopa vesitiiviitä liitoksia. Vähemmän tärkeät kuten valot, ym on tehty usein säästösyistä avoimilla liitoksilla. EMC-suojausta unohtamatta.
Miksi liittimiä on niin paljon? Miksi johdin ei mene suoraan perille vaan matkalla on liitoksia liitoksen perästä?
Kaksi pääsyytä: sarjatyömäinen kokoonpano ja johtimien haaroitukset. Tämä edellyttää että yhdeltä linjalta tulee esikokoonpantu osakokoelma johtosarjoineen ja liittimineen joka kiinnitetään runkoon jossa myös on liittimet valmiina. Esimerkiksi keula on koottu toisaalla ja runko eri linjalla niin niiden kohdatessa tehdään mekaaninen kokoonpano ja liittimet napsautetaan kiinni.
Haaroitukset on kätevä tehdä liitintä kootessa koska on helppoa vain puristaa johdot samaan pinniin ja sähkö kulkee.
Nykyään moottoripyörät on jaettu kolmee pääosaan: keula, keskiosa ja takaosa.
Keulassa ja takaosassa on erityisesti valoja jotka toimivat hyvin pitkälti samoilla kytkennöillä. Käytetään usein avoimia liittimiä. Johtimissa kulkee noin 12 voltin jännite. Analogista sähköliikennettä. Nykyään latureistakin lähtee vain yksi johdin akulle. Siinä kulkee noin 14 voltin latausjännite ja tarpeen mukaan aika paljon virtaakin.
Keskiosassa on yleensä moottorinohjaus ja jarrut. Niihin on satsattu ne parhaat liittimet. Muutenkin johtimia saattaa olla ranteenpaksuinen nippu. Paljon pieniä johtimia joissa kulkee signaaleja komponenttien välillä tai vain viiden voltin jännitettä.
Signaalijohtimet ovat CAN-väyläjohtimia joilla johdetaan tietoa eri komponenttien välillä ja kuljettajan tiedoksi ajotietokoneelle ja mittaristoon sekä ajonhallintajärjestelmiin kuten ABS tai pelkästään tietoa siitä että rengaspaine on alentunut. Siis bittien siirtoa eli digitaalinen järjestelmä.
Viiden voltin olemattoman ohuet johtimet sen sijaan ovat vertailujännitejohtimia eri komponenttien ja ECU:n välillä. Niissä ei paljoa virtaa kulje. Toiminnot ovat analogisia.
Jos tekisi pyörään ihan uuden sähkösuunnitelman jälkikäteen niin optimitapauksessa voisi jättää lähes kaikki johtosarjan matkalla olevat liittimet pois. Niitä olisi vain johtojen päissä kulutus-, mittaus- ja hallintakohteiden liitoksissa.
-
Timolta hyvää tekstiä. Tuo liittimien juottaminen tosiaan on myrkkyä. Ajatuksena antaa kuvan superhuolellisesta työstä, mutta tekee tosiaan kuparikaapeliin kovan kohdan, jonka tärinä voi katkaista. Tällainen tuli vastaan erässä mittarin vaihtotyömaassa. Liittimet oli juotettu ja sittemmin katkenneet. Aiheutti outoja katkoksia, ennen kuin kuristesukan sisällä ollut johdon katkeaminen löytyi.
Ja mitä tulee omatekoisiin virityksiin. Vuosia sitten, kun ostin itselleni talviskootterin, jouduin tutustumaan sen sähköihin. Etukatteen alta löytyi upea viritelmä; useampi virtapiuha oli kytketty yhteen lähteeseen liittämällä jokaisen piuhan päähän rengasabiko ja nämä oli sitten pultattu nippuun m5 ruuvilla ja rikoilla.. Koko komeus oli kääritty maalarinteippiin. Edellinen omistaja kehtasi väittää kytkentää tehtaalta tulleeksi.
-
Liitoshommissa on kyllä satunnaiselle näpertelijälle ensiarvoisen tärkeää hyvät pihdit. Noilla tavallisilla Abiko 50:llä voi puristella suojattuja abikoja muttei mitään muuta. Liitin kyllä tarttuu johtimeen jos johdin on oikean kokoinen suhteessa liittimeen. Noilla Abiko 52:lla sitävastoin aikaansaa helposti hyviä liitoksia eristämättömillä liittimillä kaikenkokoisilla johtimilla.
Itse kytkin digimittarin pyöreillä eristetyillä pisteliittimillä poistamalla ensin liittimen eristeen, puristamalla kärkipihdeillä, tinaamalla johdon pään liittimessä sekä laittamalla eristeen takaisin ja puristamalla vielä lopuksi eristeen päältä Abiko 50:lla. Abiko 52:lla olisi sensijaan voinut puristaa takuuvarmasti pysyvän liitoksen noihin samoihin liittimiin ilman tinaamista. En lähtisi kuitenkaan uusimaan noita tinaamiani liittimiä, vaikka nyt olisi käytössä Abiko 52 pihdit. Hommakin olisi helppo tehdä. Jos joku liitin sattuisi joskus murtumaankin, mitä epäilen vahvasti, haitta ei olisi suuri sillä vika löytyisi helposti kun jokin merkkivalo olisi pimeänä.
Muuten olen samaa mieltä johtimien tinaamisesta esim. haaroituksissa tai tinausten kätkemisestä johtosarjoihin. Liitokset ovat muutenkin paskoja johtosarjoissa kuten kaikkialla muuallakin kriittisissä paikoissa kuten vesijohdoissa. Jouduin kaivamaan mökkini vesijohdon liitoksen auki, koska tunari asentaja ei ollut työntänyt liitintä kiinni ja vedenkulutukselle ei ollut selitystä. Onneksi muistin liitoksen paikan, tosin pari metriä piti ensin kaivaa kivikovaa maata kahteen metriin.
Edit: onhan nykyaikaisessa moottoripyörässä vaikka kuinka paljon tinattua elektroniikkaa.
-
Edit: onhan nykyaikaisessa moottoripyörässä vaikka kuinka paljon tinattua elektroniikkaa.
Kyllä tinattu elektroniikka saadaan toimimaan kunhan suunnittelussa varaudutaan kosteuteen,
lämpötilaan ja tärinään. Esim. epoksiin valetussa piirikortissa lämpötilamuutoset aiheuttavat
jännityksiä, jotka voivat repiä komponentteja irti. Tärinä tekee saman huonosti kiinnitetyille
raskaille komponenteille.
Nykyään nämä asiat hallitaan aika hyvin, paitsi "ikuisissa" ledivaloissa. Pimentyneen ledivalon
hintaa (900€ + asennus) kauhistellessa asentaja lohdutti, että ole iloinen, ettei tämä Volkkari
ole Mersu. Olisi maksanut 3000€.
-
Oli tuossa juttua noista pihdeistä... Jos tarvitsee usein / työmaalla kuorintapihtejä on tässä
todella hyvät:
https://www.ikh.fi/fi/kuorintapihdit-200mm-12-40-200-kn1240200
Kuorii erittäin hyvin, nopeasti ja vaivattomasti. Yläreunassa on leikkuri johtimen katkaisuun.
On ns. ammattimalli, ei mikään rimpula tai "keksintö". Itse kanniskelin tällaista pakissa vuosikaudet pitkin Suomea.
No, hintaa tietenkin on, mutta hyvä maksaa. Ei ehkä kannata ostaa muutamaa johtoa varten...
-
Kyllä tinattu elektroniikka saadaan toimimaan kunhan suunnittelussa varaudutaan kosteuteen,
lämpötilaan ja tärinään.
Juuri tutkin Guzzin käsikontrolleja ja mitäpäs sieltä löytyi. Johdot on tinattu kiinni vipuihin. Ostin myös 5 mm 12 V ledin. Riittävän pienen liittimen löytäminen napoihin on salapoliisihommaa, Supersealin naaraspinni on taas liian pieni tarkoitukseen. Ei tuossakaan auta muu kuin tina.
-
Mie oon niin vainoharhainen, että kun teen liitoksia / liittimiä, niin tippa tinaa putoaa liittimen juureen.
Tippa siksi, että turha sitä johdinta on kapilaarilla-ilmiön avustuksella hölvätä tinalla ensimmäiset 5cm.
Jos mahdollista, niin teen tinauksen liitin alimpana.
Tähän saakka ei ole ollut ongelmia, mutta en todellakaan väitä olevani oikeassa.
Se on vain miun tapa toimia.
-
Mikähän liitin noille käsikontrollien 0.75 mm2:n johtimille olisi paras? Johtosarjoja joutuu ehkä jatkamaan ja liittimen pitäisi olla mahdollisimman pieni.
-
Jos liittimen jatkona on vapaata johtoa, niin se sen tinauksen rikki hemputtaa. Jos on kovinkin kiinteä asennus perässä, niin riski on minimaalinen.
-
Mikähän liitin noille käsikontrollien 0.75 mm2:n johtimille olisi paras? Johtosarjoja joutuu ehkä jatkamaan ja liittimen pitäisi olla mahdollisimman pieni.
Helpoin saatavissa oleva on yksinapaisesta moniliittimeen ja varsin siro Superseal kun on noin pieni johdinkoko.
Jos johdin vaikuttaa liian ohuelta liittimeen niin kuorii hieman enemmän ja laittaa kaksinkerroin. Laadukkaassa Supersealissa läpiviennin tiivistekumi tiivistää kolmen vartin johtimenkin mutta jos ilmenee väljyyttä niin pätkä liimakutistesukkaa tiivistyskohtaan johtimen kuoren ympärille.
Jos pitää koko johdinnippu jatkaa niin ei ainakaan kannata yhdestä kohtaa katkaista vaan muutaman sentin välein niin ei tule paksua "pahkaa" yhteen kohtaan. Jatkokohta olisi hyvä saada liikkumattomaksi kuten TTT tuolla jo mainitsi eli jonnekin kiinteään paikkaan piiloon. Silloin voi käyttää johtimien tinausta ja kutistesukkaa päälle eristeeksi. Ei tule hintohinsa se.
Helpoin on, jos ei tarvitse liitosta avata, lämpökutistuva ja -juottuva Abiko. Niitä on eri kokoja johtimien paksuuden mukaan mutta käy hieman lompakon päälle jos useampi tarvitsee. https://www.motonet.fi/fi/tuote/487144/Jatkoliitinkutistesukka-tinalla-punainen-10kpl
Jos taas ei tarvita koko liitosta niin alusta loppuun yksimittaisella johtimella. Lähes kaikkiin vastaan tulleisiin liitintyyppeihin olen löytänyt "sielut". Tosin eräät, Guzzissakin käytetyt liitintyypit, ovat olleet amerikkalaislähtöisessä toimituskiellossa maassamme siviileille. Aikanaan moni asia helpottui kun Lissun Valinta osui Horneteihin aikanaan. Saa nähdä miten jatkossa. Akkunasta katselin kuinka Superhornetit lähtivät lennolle liukkaasti Pirkkalasta. Yllättävän hiljaisia ovat. Ammatillisessa mielessä kiinnostavat enää vain hieman. Veronmaksajana hieman enemmän.
-
Helpoin on, jos ei tarvitse liitosta avata, lämpökutistuva ja -juottuva Abiko. Niitä on eri kokoja johtimien paksuuden mukaan mutta käy hieman lompakon päälle jos useampi tarvitsee. https://www.motonet.fi/fi/tuote/487144/Jatkoliitinkutistesukka-tinalla-punainen-10kpl
Noissa liittimissä on sekä tina, että kutistesukka. Miten nuo asennetaan? Kolvilla ja kuumailmalla?
Itse ajattelin jatkoliittimiä mutta puserrettavia ja suojaamattomia. En ole löytänyt mistään. Pitäisi olla myös lyhyitä, että johtonippuun saa taipuisuutta. Muistaakseni näin Partcolla hyllyssä jotain kaapeleiden lyhyitä päätösliittimiä, niistä saattaisi olla apua. Pitäisi myös kyetä puristamaan noilla Abiko 52:lla.
Yhtenäisillä johdoilla tuo homma ei onnistu, joutuisi irrottamaan noita tinauksia ym. noista muovisista vanhoista käsikontrolleista. Ei maksa vaivaa. Jos moiseen ryhtyy, niin pitäisi ajatella koko homma uusiksi ja laittaa myös nykyaikaiset käsikontrollit. Tässä vaiheessa jätän asian hautumaan. Näpertely ei ole muutenkaan suurin kiinnostukseni kohde.
Yksillä, nykyisten perään laitettavilla jatkoilla joutuisi uusimaan myös johtosarjojen isot liittimet, koska uusia pinnejä ei löydy. Helpoin tapa olisi laittaa jatkot nykyisten johtojen väliin, jolloin johtosarjojen isoja liittimiä ei tarvitsisi uusia. Molemmissa tapauksissa liitokset täytyy ilmeisesti piilottaa stongan sisälle, muuten johtosarja ei taivu siististi näkyviltä osiltaan. Toinen vaihtoehto on jättää liitokset stongan ulkopuolelle mutta silloin liitoskohdat ovat alttiina liikkeelle ja murtumiselle. Ilmeisesti tuo ensimmäinen vaihtoehto on parempi.
-
Kuumailmapuhallin tai sytkäri toimii noissa liittimissä.
-
Itse ajattelin jatkoliittimiä mutta puserrettavia ja suojaamattomia. En ole löytänyt mistään. Pitäisi olla myös lyhyitä, että johtonippuun saa taipuisuutta. Muistaakseni näin Partcolla hyllyssä jotain kaapeleiden lyhyitä päätösliittimiä, niistä saattaisi olla apua. Pitäisi myös kyetä puristamaan noilla Abiko 52:lla.
Käytä niitä suojaamattomia Abikoja jatkoliittiminä, leikkaat sen varsinaisen liitinosan pois.
Päätehylsykin saattaa toimia. Ne on kyllä aika ohutta peltiä ja tarkoitettu oikeastaan vaan pitämään monisäikeinen
kuparijohdin nipussa ruuviliittimissä.
Päätehylsyjä on kyllä tullut käytettyä moneen tarkoitukseen, mm. sateenvarjon niiteiksi ne ovat hyviä.
-
Käytä niitä suojaamattomia Abikoja jatkoliittiminä, leikkaat sen varsinaisen liitinosan pois.
Liian yksinkertainen ja toimiva idea, ei tullut ensimmäiseksi mieleen :)
Voisi myös käyttää noita eristettyjä pistokeliittimiä, joita käytin. Eriste ja liitinosa pois, niin jää väin vajaan sentin hylsy, joka puristuu lujasti Abiko 52:lla.
-
Käytä niitä suojaamattomia Abikoja jatkoliittiminä, leikkaat sen varsinaisen liitinosan pois.
Liian yksinkertainen ja toimiva idea, ei tullut ensimmäiseksi mieleen :)
Voisi myös käyttää noita eristettyjä pistokeliittimiä, joita käytin. Eriste ja liitinosa pois, niin jää väin vajaan sentin hylsy, joka puristuu lujasti Abiko 52:lla.
Ei tullut hyvää jälkeä kummallakaan tavalla, johtimet ei edes mahdu tuohon hylsyyn. Täytyy seuraavaksi kokeilla noita lämpökutistuvia liittimiä tai pääteholkkeja:
https://m.motonet.fi/fi/tuote/487180/Sahkojohdon-paateholkki-15-mmX8-mm-50-kpl
Edit: miten nämä liitetään? puristetaanko ensin Abikoilla vai lämmitetäänkö suoraan:
https://m.motonet.fi/fi/tuote/487138/jatkoliitin-kutistesukka-punainen-10kpl
-
Nuo pääteholkit ovat käteviä kun johdin tulee kiinni ruuvilla väliaikaseksi kuten sokeripalaliittimessä. Ei ole oikein pätevä kuin joissan vanhanajan sulakerasioissa.
Muistaakseni tuo kutistesukka-holkki yhdistelmä liitetään kahdella puristuksella Abiko 50- pihdeillä ja sitten kuumaa ilmaa perään. Johdinnipussa kannattaa jakaa liitokset eri kohtiin. Muutoin syntyy paksu mötikkä yhteen kohtaan.
Vaikka täällä neuvotaan olla tinaamatta niin siten tulee kuitenkin ohuin ja kevyin liitos. Tarvitaan myös liimakutistesukkaa. Kutistesukka pujotetaan ensin johtimeen tarpeeksi kauas tinauskohdasta. Tinataan johtimet niin että johtimet ovat ristissä toisiinsa kiertämällä, käännetään muun johtimen suuntaiseksi ja tinataan kevyesti. Tinauksen jäähdyttyä sujautetaan liimasukka liitoksen yli ja kutistetaan lämmöllä.
Tinaus kannattaa tehdä riittävän kuumalla kolvilla nopeasti ja pienellä määrällä tinaa. Jos kolvi ei ole riittävän kuuma tai siinä ei ole tarpeeksi tehoa tinattava kohde kuumenee liikaa ja johtimen päällinen sulaa tarpeeettomasti.
Tinakolvit eivät ole kalliita: https://www.motonet.fi/fi/haku?q=kolvi
Jo parinkympin kuumailmapuhaltimella pärjää näissä hommissa. Myös pieni kaasupoltin jossa pietsosytytin ajaa saman asian. Näitä kuumituslaitteita tulee käsitellä varoen jos samassa tilassa on palavia asioita.
Jos on muutakin kolvattavaa jatkossa niin ei ehkä ihan halvinta settiä kannata ostaa. Itselläni on kolme erityyppistä kolvia. Yksi termostaatilla ja lämmönsäädöllä varustettu elektroniikkakolvi pikkutinauksiin. Yksi varrellinen suora kolvi johtimien ja rakenteiden tinaukseen sekä iso nuijamainen kolvi rakennetinauksiin kuten peltitöihin ja astioiden tinaamiseen. Kuumailmapuhallin korvaa jälkimmäistä joiltakin osin. Esimerkikisi bensatankin paikkaukseen.
-
Pitäisi hommata itselle samanlainen nestekaasukolvi, kuin veljellä. Ei ole kuin tuollainen huulipunapötkön kokoinen, läpinäkyvä säiliö, jonka päässä kaasulla lämpiävä kolvin kärki. Aivan ykköspeli, kun on pieni ja johdoton. Ja lämpöä riittää. Voi tehdä tinaukset vaikka konehuoneessa.
-
Tässä vielä yksi hyvä vaihtoehto liittimiksi. Vaipan ulkohalkaisija on vain 2,5 - 2,9 mm kun 0,75 mm2:n johdin on n. 2,0 mm. Vaikea sanoa sopiiko johtimet sisään. Onkohan tuo Abiko 50:llä puserrettava? Noiden valmiiden liittimien kanssa ongelmaksi muodostuu ehkä niiden liika pituus kun kahta jäykkää liitintä ei voi laittaa vierekkäin. Piuhoja on molemmilla puolilla 9 kpl, joten liittimiä tulisi molemmille puolille 18 kpl.
https://www.partco.fi/fi/liittimet/puristusliittimet/829-holkki-punt.html
-
Joskus jutustelin liittämisasioista täällä:
https://gruppomotoguzzifinlandiary.kuvat.fi/kuvat/GMGF-yleiset/Kerholehdet/2013-1/IF2013toukokuu.pdf
-
Erinomaisia ohjeita...
Jouko
-
Hyviä ohjeita mutta aika pitkiä kovia jatkoksia tulee noillakin. Taitaa olla tuo tinaaminen ainoa vaihtoehto, riittävän pieniä liittimiä ei vain ole. Hieman lisää asiaa pähkäiltyäni, menevät myös Guzzin loput kaksi isoa liitintä vaihtoon. Johdonpätkien lisääminen johtosarjan väliin ei ole mahdollista siten, että molemmat liitoskohdat jäisivät stongan sisälle. Toinen liitos tulisi joka tapauksessa ulkopuolelle, joten kaksi liitosta peräkkäin parin liittimen "säästämiseksi" on naurettavaa.
-
Tinaus kannattaa tehdä riittävän kuumalla kolvilla nopeasti ja pienellä määrällä tinaa. Jos kolvi ei ole riittävän kuuma tai siinä ei ole tarpeeksi tehoa tinattava kohde kuumenee liikaa ja johtimen päällinen sulaa tarpeeettomasti.
Aika harva satunnainen kolvaaja on viitsinyt ajatella miten liitoksen tekee. En minä ainakaan, pääasia on ollut että tinaa on riittävästi. Tänään harjottelin johtojen tinaamista ajatuksella. Koska pieni määrä tinaa ei valunut mielestäni riittävästi liitoksen alapuolelle, käänsin liitoksen ja tinasin toiseen kertaan. Ei vaikuttanut järkevältä, joten vaihdoin tekniikkaa ja sulatin nokareen tinaa kolviin ja laitoin sitten kolvin liitoksen alle lämmittämään liitosta. Kun johtimet lämpenivät riittävästi, sulatin vähän lisää tinaa yläpuolelta. Liitos oli kauttaaltaan tinan peitossa ja tukeva.
-
Eikös se silloin ole sopiva, jos lämmität liitosta alapuolelta ja kun tina juoksee johtoon päältä tökättynä. Eli on riittävän kuuma oikeasta paikasta ja ei tarvitse hallita kuin tinan määrä.
-
Mie oon niin vanhanaikanen, että en käytä kolvia vaan semmoista pientä tai vähän isompaa kaasupoltinta.
Ei tarvii vaihtaa konetta sukan kutistukseen.
Toki tulella sohiminen ei sovi joka paikkaan ja sitten käytetään kaasukolvia.
-
Eikös se silloin ole sopiva, jos lämmität liitosta alapuolelta ja kun tina juoksee johtoon päältä tökättynä. Eli on riittävän kuuma oikeasta paikasta ja ei tarvitse hallita kuin tinan määrä.
Havaitsin että jos paistan kolvilla pelkkää johdinta, niin johtimen lämpeneminen kestää pirun kauan ja tinan sulamista joutuu odottelemaan pitkään. Seurauksena tuo aikaisemmin mainittu eristeen sulaminen. Tinan kanssa tätä ei tapahdu. En tiedä mistä johtuu, ilmeisesti lämpö siirtyy tinan välityksellä keskitetymmin liitokseen eikä lämmitä johdinta niin laajalla alueella. Voi tämä analyysini olla tietenkin myös täyttä huu-haata. ;D
Funtsin myös johdotusta. Turha vetää liian paksua piuhaa kun virran määrät ovat pienet ja tilat ahtaat. Äänimerkin osalta kysymyksessä on vain ohjausvirta, led-vilkut eivät vie mitään ja led-valot muutaman ampeerin. Näille kaikille jopa 0,50-piuha on törkeää kuparin väärinkäyttöä. Ainoastaan startin solenoidi imee ehkä 10A (sulake 15A), joten sille 0,75 on ihan hyvä. Noista Guzzin orgispiuhoista on paha mennä sanomaan varmaksi niiden paksuudesta mutta oletan että karvan verran alle 0,75.
-
Osmo A. Wiion Nuorten radiokirjassa vuodelta 1963 opetettiin näitä asioita
keskustelun muodossa:
-Sinä näet teit sen tavallisen virheen, että otit tinaa kuuman juottimen kärkeen
ja yritit viedä sen sitten juotoskohtaan...
-Ai vietävä, noin minä olen aina juottanut.
-Siinä tapauksessa on parasta, että tarkistat kaikki entiset juotoksesi...
Pätee edelleen.
Tässä vielä yksityiskohtaiset ohjeet:
Juotettaessa oikein viedään juottimen kärki ja tina samanaikaisesti
juotoskohtaan tai ensinnä lämmitetään juotoskohta ja sitten siihen viedään tinaa.
Juotinta pidetään juotoskohdassa niin kauan, että tina juoksee hyvin ja tarttuu
molempiin kappaleisiin. Kappaleita ei saa liikuttaa tinan jäähtyessä.
Jos tinaa yritetään viedä juottimen kärjessä juotoskohtaan, palaa hartsi
pois, eikä tina juokse.
-
En kuunnellut vuonna 1963 radiota, joten jäivät hyvät tinausohjeet väliin. Itse vein kyllä tinan kolvin nokassa juotoskohdan alle enkä päälle. Aikaisemmin oli puhetta että tinassa ei ole enää lyijyä ja se vaatii kolvilta enemmän lämpöä. Hartsista tinassa en ole koskaan kuullutkaan. Kyllä tuo ostamani kolvi aika hyvin lämpiää vaikka ei mikään kunnon kolvi olekaan, heitin vanhat paskakolvit roskikseen:
https://m.motonet.fi/fi/tuote/806743/Weller-SP25-juotoskolvi-LED-kohdevalolla-25-W
Voihan tuota kolvausta vielä kokeilla eri tavoin kun ei ole kiire minnekään.
-
Kyllä minäkin noin toimin kuin Miukumauku, siten ne johtimet lämpenevät nopeammin. Varsinainen juotostina tuodaan sitten yläpuolelle.
-
Hartsista tinassa en ole koskaan kuullutkaan.
Kyllä niissä kaikissa tinoissa on seassa jotain juoksutetta, muuten koko juottamisesta
ei tulis ******kaan. tuossa esimerkki:
https://www.starelec.fi/product_info.php?cPath=91_419_1456&products_id=20864
Juoksutetta on saatavana myös erillisenä ja esim. pintaliitoskomponenttien juottamisessa
se on pakollista. Niitä on kahta perustyyppiä, hartsipohjaisia ja vesiliukoisia. Kotikäyttöön
ei kannata hankkia hartsipohjaista, sillä sotkee kaikki paikat Aralditin tapaisella töhnällä.
Esim:
https://www.starelec.fi/product_info.php?cPath=91_422&products_id=16384
Muuten olen sitä mieltä, että väärät työtavat pitäisi tunnistaa, eikä levittää niitä
kopioimalla toisilta.
-
Suotta vieroksutaan tinajuotoksia l. pehmytjuotoksia. Koko maailma on rakentanut elektroniikkansa tinajoutoksilla jo sata vuotta. Kun niitä opettelee tekemään ilman pehmytjuotoskurssia, jollaisen mm. entinen työnantajani vaati henkilöiltä, joita niitä päästettiin tekemään, täytyy ottaa huomioon muutamia knoppeja.
Kuten @ jo edellä totesikin, lämpö juoksee juottimesta kohteeseen vasta sitten kun välissä on lämmkönjohtimena hiukan sulaa tinaa. Näin on tehtävä, jotta juottaminen tapahtuu riittävän nopesti.
Tinaa ei kuljeteta sulana juottimella, vaan juottimen kärki puhdisteaan vedellä kostuteulla sienellä nopeasti ja kiiltävänpuhdas ja tinanvärinen kärki painetaan kevyesti, mutta tiiviisti kohteeseen ja heti annetaan pieni määrä tinalankaa saumaan. Kun näkyy tinan juoksusta, että lämpötila on oikea lisätään tinaa tarvittava määrä ja lopetetaan lämmitys nostamalla juotin pois kohteesta. Tärkeää on nopeus ja tinan juokseminen/tarttuminen.
Jotta lämpökosketus on hyvä juottimesta kohteeseen on juottimen kärjen oltava tarkoitukseen sopiva kooltaan ja muodoltaan.
Koska nykyiset joutostinat eivä sisällä lyijyä vaan hopeaa ja kuparia tinan lisäksi, niiden sulan ja jähmeän muodon välillä on pitkä siitymävaihe, jolloin metalliseos on kiteistä ja puuromaista. Siis – kun juotin poisteaan kohteesta ja joutos on niiltä osin valmis on pidettävä huoli, että liitos ei vähääkään liiku jäähtyessään. Muuten syntyy tinan sisään katkospinta, jota on vaikea nähdä ilman mikroskooppia. Katkos ei ilmene heti vikana vaan ehkä vasta vuoden parin päästä. Tämä vika kuten myös liian matalassa lämmössä tehty kylmäjuotos ovat niitä yleisimpiä korjausta vaativia toimia. Niiden tunnumerkkinä on esiintyminen satunnaisesti ja ajoittain, lämmön ja tärinän mukaan.
Nopeus on avainasemassa silloinkin kun juotetaan monisäikeinen johdin. Juotostina ei saa vähästä enempää kapilloitua johdinta pitkin juotoskohdan ulkopuolelle, varsinkaan muovieristeen alle. Muuten johdin tulee katkeamaan tinatun ja tinaamattoman osan rajapinnasta. Muovieristeen alle kapillotunutta juoksutetta ei myöskään pääse pesemään, jolloin kupari tulee väistämättä syöpymään sieltä. Johdin ja juotettava liitos sille on aina suunniteltava niin, että johdin on mekaanisesti tuettu juotoksen ja kapilloituneen osan ulkopuolelta, johtimen joustavalta osalta.
Pienoisjänniteliitoksissa käytetään useimmiten jotostinaa langan muodossa. Tinalanka on tehty putkeksi, jotta jouksute saadaan kätevästi mukaan. Koska juoksute on nestettä, se lorahtaisi putkesta pois. Siksi se on sekoitettu keinohartsiin, jolla on sopiva sulamislämpötila. Hartsi pitää juoksutteen tuoreena ja tallessa ja päästää sen kohteeseen vasta kun on oikea hetki. Itse hartsi ei ole juoksute. Juoksutteen tehtävä on syövyttää metallista hapettuma pois pinnalta, jotta tina voi tarttua siihen. Juoksute on useimmiten sinkkikloridia, suolahappoon kylläiseksi liuotettua sinkkiä, tai muuta mietoa happoa. Kuitenkin se syövyttää ja syövytys jatkuu valmiissa juotoksessakin pitkään. Myös juotoksen ympäristöön jähmettyneet jäämät hartsista sisältävät edelleen juoksutetta ja kosteuden vaikutuksesta myöhemminkin jatkavat syövytystä. Siksi valmis juotos on aina puhdistettava. Kaikki teollisuuden ulkopuolella tehdyt juotokset ovat puhdistamatta, aina, siksi niissä on vikoja.
Puhdistus voidaan tehdä nyrkkipajassa helposti ainakin kolmella aineella: sinolilla, marinolilla, isopropanolilla. Alkoholi liuottaa hartsin hetkessä. Sinol toimii hyvin, mutta haihtuu liian nopeasti, joten siihen on lisättävä hiukan vettä. Marinolisa vesi jo on. Ispropanolia ei ole vapaasti saatavana, mutta sitä lähes pelkästään on apteekin haavanhoitotuotteessa Amisept Neo, sitä minä käytän. Siihenkin saa tätä tarkoitusta varten lisätä hiukan vettä, jotta haihtuu hitaammin. Siitä ei myöskään jää väriainetta. Puhdistus tehdään pienellä pensselillä, vesiväripensselillä, joka pitää myös huuhdella hyvin. Pesu perustuu siihen, että tenupensseliin tarttuu se hartsi kaikkine happoineen ja vie ne mukanaan pesupaikalleen, erilliseen pesutenukuppiin. Muutaman kerran toistettuna syntyy puhdasta jälkeä ja vaiva on todella pieni, mutta tärkeä.
Jos haluaa harjoitella, voi juottaa sopivankokoiseen romukuparilaattaan jotain ja repiä sen sitten irti väkipakolla. Irrotus rikkoo useimmiten muutakin kuin tinasaumaa. Kun sitten hiotaan sauman tinaa pois kuparista ja aina välillä tarkastellaan hiomajälkeä hyvällä suurennuksella huomataan, että tinalla ja kuparilla ei ole selväää rajapintaa vaan ne ovat sekoittuneet toisiinsa ohuelta, mutta selvästi havaittavalta kerrokselta, nimittäin jos juotos on onnistunut.
Jos jossain näkee juotoksia, jotka ovat vihreän ja sinisen hapettumajauhon peitossa, ne juotokset ovat aikoinaan jääneet pesemättä.
Joskus juottaminen menee tuhraamiseksi ja menaa mennä hermot. Silloin auttaa pienet kikat, joita oppii työn kautta. Osien tukeminen juottamisen ajaksi auttaa usein. Tukemiseen voi käyttää peniä hauenleukoja, tai leikkaussalista hylättyjä suonenpuristimia. Tämä auttaa varsinkin silloin kun sim. johtimia juotetaan kun ne heiluvat tyhjän päällä, eivätkä pysy paikoillaan jäähtymisen aikana. Joissakin hankalissa kohteissa voi auttaa kun tinaa ensin kaikki liitettävät osat irrallaan ja tukee ne sitten paikoilleen oikeaan asentoon ja juottaa nopeasti vain pienellä lisätinalla. Jos tällaisessa kohteessa on esim. reikä, johon johdin pitäisi laittaa, se menee helposti täyteen tinaa. Sen voi estää tökkäämällä reikään puisen hammastikun tinaamisen ajaksi.
Kaimani ja kollegani Timo on jo kertonut madonluvut puristusliitoksista ja siihen ei ole lisättävää. Paitsi tuohon rasvajuttuun... Jos puristusliitoksessa on kahta eri metallia, kuten yleensä on, siinä tapahtuu väistämättä galvaaninen syöpyminen, ellei puristus ole niin luja, että metallit painuvat toisiinsa siään muodostaen kosketuksen, johon ei voi mennä elektrolyyttiä, kuten Timo erikseen korosti. Juuri siksi pehmytjuotos ei syövy eletrolyyttisesti, jos se on oikein tehty ja pesty. Harmillisia ovat liittimet, jotka on tarkoitettu avattaviksi. Niissä metallit kyllä ovat samaa lajia, tai pitää ehdottomasti olla. Jostain syystä likavesi menee niihin joskus kuitenkin. Myös jostain tuntemattomasta syystä ne syöpyvät. Siksi olen joskus vuosikymmeniä sitten ottanut tavaksi laittaa tällaisiin liittimiin vettä syrjäyttävää rasvaa. Sitä sain aikoinaan pöllityksi naapurikonttorin asentajilta, viestimiehiltä, jotka laittovat sitä aina liitoksiin, "joihin eivät halunneet mennä uudelleen koskemaan". Harmi vaan, että on se kirkas möllö päässyt loppumaan. Kuten Timokin mainitsi, oma liitosrasvansa on alumiinille, joka sen aina tarvitsee, koska se tekee sekunnin murto-osassa pintaansa oksidikerroksen, joka on erittäin hyvä eriste. Ensin laitetaan rasva ja sitten harjataan teräsharjalla oksidipinta rikki alumiinin kontaktipinnan kohdalta niin, että se rasva ei postu harjaamisen aikana. Mutta se on paksusähköjuttu.
Niin... tässä esitän, kylläkin muistivaraisesti, yksityiskohtia, jotka ovat sieltä hyväksytyn liitostyökurssin opetusmateriaalista, ryyditettynä tietysti omalla kokemusmaailmalla, joka ei ole vähäinen.
-
Ei isopropanolia tietääkseni ole kielletty tai rajoitettu myyntiä. Crystal Bensiinin jäänesto on 99 % isopropanolia.
-
Suojaamaton sähköliitos on aina riski.
2006 Brevan virtalukon liitin, heti siinä keulaputken takana.
Suojaamaton...
Vihreä kasvaa, kuten samassa paikassa oleva jännitteensäätimen liitin, siellä oli vihreää ja hiekkaa... ;D
Joten oudot häiriöt, niin perusasiat kuntoon, eli liittimien tarkastus, putsaus ja rasvaus.
-
Kun on ikääntyneellä hieman tärisevät kourat, silmissä hämärtää ja kolvata pitäisi niin osan asioista pystyy ulkoistamaan: https://m.motonet.fi/fi/tuote/801055/Juotostelineapukasi-suurennuslasi
Joka paikkaan tuo ei tietenkään sovellu mutta nuo nipistimet voi tuosta jalustasta irrottaa ja käyttää työkohteessa pitämässä liitettävien johtimien päitä ojennuksessa.
-
Tuon hankin ensimmäiseksi :D. Ei ole kovin hyvä vekotin, koska on liian kevyt ja heppoinen. Ei kestä kunnolla kolvin painoa ja on itse asiassa vaarallinen. Hauenleuat kyllä toimivat mutta suurennus tuntuu tarpeettomalta. +3.0 lukulasit ovat paremmat ;D
-
1.5 - 2,0 on vielä riittänyt lähelle katsomiseen plus kohtuullinen valaistus.
-
Mää oon muistanu vaan yläasteen käsityönopettajan ohjeita tinajuotoshommissa: "Sen pittää levitä niinku lehmänpaska. Ei niinku hevosenpaska kokkareiksi".
-
Ennen oli ammatti nimeltä tinuri.
Hänen hommansa koski lähinnä astioiden valmistusta, korjaamista ja ylläpitoa.
Kupariastiat piti ajoittain tinata uudelleen sisäpinnoiltaan etteivät olisi myrkyllisiä. Myös teräsastioita tinattiin kuten maitotonkat ja -kannut.
Viimeisenä oikeita tinureita löytyi jäähdytinkorjaamoilta mutta sekin on jo katoavaa kansanperinnettä.
Autopeltikorjaamoilla sentään tinaus on vielä jossain määrin voimissaan mutta plastiikkipakkelin käyttö on osin sen syrjäyttänyt.
Koulussa aikanaan opin tuon niin kutsutun koritinan käsittelyn alkeet. Lentokoneissa sitä taas ei käytetty. Siellä peltien oikomiseen on muut menetelmät. Viimeksi koritinan kanssa olen touhunnut vuotavien polttoainetankkien kanssa.
Elektroniikan juotostyöt ovat edellämainituista aika kaukana.
-
Koritina vaan menetti ison osan hyviä ominaisuuksiaan joitain aikoja sitten kun lyijyä ei saa käyttää. Todella paljon enemmän vaatii keskittymistä kuin entinen. Tämä uusi seos on herkempää lämmölle ja luistaa kuumasta pinnasta nopsaan. Ekohössötys menee haluttujen ominaisuuksien edelle.
-
Koritina vaan menetti ison osan hyviä ominaisuuksiaan joitain aikoja sitten kun lyijyä ei saa käyttää. Todella paljon enemmän vaatii keskittymistä kuin entinen. Tämä uusi seos on herkempää lämmölle ja luistaa kuumasta pinnasta nopsaan. Ekohössötys menee haluttujen ominaisuuksien edelle.
Nyt kannattaa oikeasti pysähtyä ja miettiä tarkkaan, että miten paljon se lyijy kuormittaa ympäristöä siellä polttoainetankissa...
Saati sitten, kun se ajoneuvo hylätään maastoon, että kuinka paljon se lyijy siellä tankin saumassa kuormittaa ympäristöä.
-
Jo Rooman valtakunta kaatui lyijystä valmistettuihin vesijohtoihin ja lyijyllä maustettuun viiniin, kuulemma.
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/lyijykielloilla-on-pitka-historia-miten-hyvasta-vesiputkimateriaalista-tuli-hylkio-uudenvuodentinanakin/988e798e-8f7e-3162-b78a-5605dc43c786
-
Ennen aikaan polttoainetankissa oli lyijyä ihan reilustikin polttoaineen seassa. Ilmailussa siitäkään ei ole vielä luovuttu kokonaan. Niin hyvä voiteluaine sekä oktaaninkohottaja se on. Asiasta ei vain pidetä isompaa meteliä eikä edes ilmailun hartaat vastustajat ole sitä aiheeksi nostaneet.
Maakulkuneuvojen osalta lyijy hylättiin jo vuosia sitten. Autojen osalta kun päädyttiin siihen tulokseen että lyijy jää ilmaan ja maahan hengitettäväksi ja nautittavaksi. Nämä tilalle tulleet aineet kanonisoitiin myrkyttömiksi ja rikastumattomiksi luonnossa. Kaikenlaista ainetta siellä vielä on. Tosin polttoaineen tilavuutta laajennettiin energian kustannuksella palamista edistävillä kemikaaleilla jotta voitiin myydä hyvään "maailma pelastuu"-hintaan tätä nykyistä seosta. Siksi polttoaineen kulutus ei ole kauhesti vähentynyt vaikka moottorien polttotekniikka on parantunut hurjasti. Öljy-yhtiöillä on vielä tarve myydä "petäjäistä" että bisnes kannattaa.
Odottelen mielenkiinnolla mikä korvaavista menetelmistä lyö lopullisen niitin fossiilisille. Sähkö se ei ole sillä akut ovat vielä maanvaiva. Vety tai jokin muu kehittyneempi polttotekniikka lie ratkaisu aikanaan.
-
Sähkö hyvä, koska hyötysuhde.
Akut paska, koska uutta odotellessa.
Vety paska, koska vedyn valmistaminen maksaa ja sitten sille pitäisi rakentaa on jakeluverkosto.
Utopia olisi, että Saharan rannikolla olisi 666 neliökilometriä aurinkopaneeleja, jota tuottaisi sähköä, jotta merivedestä voidaan valmistaa vetyä, joka sitten laivalla tai putkea pitkin tuupattaisiin eurooppaan.
Kun euroopan tuulivoima ja aurinkopaneelit puutuu, niin sitten vety hoitaisi energian tarpeen. Näin ei enää tarvittaisi aurinko/tuulienergialle epäedullisia välivarastointeja.
-
Ei kannata hötkyillä fossiilisten polttamisen lopettamisen kanssa, eikä ehkä sen vedynkään kanssa. Puuta raaka-aineen käyttävän
teollisuuden lakkoillessa oli tupien viileneminen likellä. Siitä tuossa blogikirjoituksessa ja samaa kertoivat työpaikan kahvipöydässä
taukoa pitäneet hake- ja turveautojen kuskit.
https://www.tekniikkatalous.fi/kumppaniblogit/vapo/elamme-ohuilla-marginaaleilla-polttoainehuollossa-jopa-nain-lampimana-talvena/98529df2-1d11-452f-a684-d7e2943b9ecd
-
Minulla tuo "työpaikan kahvipöytä" sijaitsee Shellin baarissa ja siellä pysyy paikallisten asiantuntijoiden kanssa kinaamaan näistä energia-asioista. Syntyy mielenkiintoisia keskusteluja kun vähän vedättää. Saattaapa volyymi nousta useamman desibelin kun oikein on näkemyksiä tarjolla. Parrat ja viikset väpättäen artikuloidaan päivänpolttavia asioita. Se on ainakin muutaman vuoden aikana tullut selväksi että Teboilin diesel on parasta. Tosin en itse sitä osta kun alennuskortti on toiselta firmalta. Ruottalaisten liemiin on tyytyminen.
-
Ite pikkasen yllätyin kun kertoivat kulmakunnan puuvarastojen olevan ajettu tyhjiksi. Olivat ryhtyneet ajamaan turvetta voimaloihin, sitä oli
varastoissa vielä.
-
Kuinkahan se tuon turpeen kaasuttaminen sujuisi? Sitä ainakin olisi mutta taitaa olla pannaan julistettu tuote se.
-
Minä olen uhrannut joskus aikaa sähköasioihin tutustumiseen. Sekä paksu- että hitusähköpuolelle.
Hyvin monesti, kun joutuu kohtaan, jossa keskustellaan sähköautoista, huomaa kuinka ohut ja pieni on yleinen tietämys asiasta. Pahimmillaan se on luokkaa "onhan meidän parkkisella jo sähkötolpat valmiina".
Olen jokusen kerran ryhtynyt ihan oikeaan keskusteluun asiasta. Yleensä se on tyrmätty "...älä väitä, että se niin kallista on!" tai "kyllähän se voi taloyhtiöön tehdä. Tehdään vain niille joilla on se sähköauto".
En enää viitsi tästä asiasta keskustella, kun aina paikalla on joku besserwisser: "kyll mää sen tiädän". Asiasta julistetaan syvällä rintaäänellä ymmärtämättä edes eroa kW:n ja kWh:n välillä. Saati, että tieto ja käsitys riittäisi virran, tehon, kaapeloinnin, liittymien, keskuskomponenttien yms. ymmärtämiseen. Sähkö on sähköä ja sitä tulee...
Pääasia on, että saadaan sähköauto, jolla ajaa yhdellä latauksella huimat 50km - lämpimällä kesäsäällä. Ja sen jälkeen ladataan töpselistä tulevaa sähköä yllinkyllin. Ja kun akut tulevat vanhoiksi, ne vain vaihdetaan.
Kaikki tämä Ongelmattomasti ja Saastettomasti.
Eikös?
En tähän enempää puutu... ;)
-
Allekirjoitan Timon havainnon kansalaisten yleisen tietotaidon osaamisessa näissä liikenne-energia asioissa. Vaikea on keskustella kun toisella puolella mennään lähinnä tunteella eikä faktoilla.
Onhan tuossa pihamaalla hitaimman latausmenetelmän tolppia. Tosin ei ole tällä hetkellä edes yhtä lataushybridiä asukkailla. Itsellä on autotallipaikka ja sielläkin on töpseli mutta siitä ei suurta iloa löydy: proppu on 10A ja vielä jäniksen kuvalla varustettu. Tilanteen muuttaminen vaatisi paljon muutos- ja rakennustöitä että talleihin saataisiin isompaa sähköä. Lisäksi taloyhtiön hallitus on sitä mieltä että ladattavaa autoa ei saa talliin ajaa sillä se ei ole paloturvallista. Uutta aina pelätään ja onhan sille perustelujakin: jossain on tulipalo syttynyt sähköauton ansiosta.
-
Sähköauto on paska, kun sillä ei pääse ilman välitankkausta 1600 kilometriä 1500 kilogramman kärrin kanssa... ;D
-
Lisäksi taloyhtiön hallitus on sitä mieltä että ladattavaa autoa ei saa talliin ajaa sillä se ei ole paloturvallista.
Saattaa olla järkevääkin varovaisuutta. Pelastusviranomaisten mukaan palava sähköauto on hankala sammutettava.
Vaihtoehtoja on, että annetaan palaa rauhassa loppuun asti tai upotetaan auto isoon vesialtaaseen. Näitä
vesialtaita ei taida olla vielä hirveästi hankittuna.
Tallissa tuo 1. vaihtoehto tuo omat ongelmansa muille tallipaikan hankkineille.
-
Joo, jatkuvaa säätöähän tämä täällä on. Onneksi en omista tästä taloyhtiöstä edes yhden osakkeen kulmaa.
-
Tuossa on sähköauton sammutuksesta:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pohjoismaiden-ensimmainen-tallainen-on-palavien-sahkoautojen-sammuttamiseen-tehty-erikoiskontti/7705956#gs.xbkszs
Palo voi kestää 2 vuorokautta. Jos palaa samassa tallissa jossa oma auto on,
kannattaa ruokakauppareissu tehdä suosiolla jalkaisin.
-
Kuinkahan se tuon turpeen kaasuttaminen sujuisi? Sitä ainakin olisi mutta taitaa olla pannaan julistettu tuote se.
Kaasusta en tiedä, mutta 1930-luvulla prof. Gustaf Komppa kehitti ns. Komppa-menetelmän synteettisen bensiinin ja voiteluöljyjen valmistamiseksi turpeesta ja puuraaka-aineesta - siis Suomessa! Ehkä kaasukin onnistuisi?
-
Kuinkahan se tuon turpeen kaasuttaminen sujuisi? Sitä ainakin olisi mutta taitaa olla pannaan julistettu tuote se.
Kaasusta en tiedä, mutta 1930-luvulla prof. Gustaf Komppa kehitti ns. Komppa-menetelmän synteettisen bensiinin ja voiteluöljyjen valmistamiseksi turpeesta ja puuraaka-aineesta - siis Suomessa! Ehkä kaasukin onnistuisi?
https://kemia100.fi/suomalainen-synteettinen-bensiini/ Olisi tuo ollut varmaan menestystarina, mutta kuten yleensä, näillä keksijöillä on yleensä liian suuret luulot itsestään pisnismiehinä. Sillee hassua, että noita keksintöjä on yleensä tehty virkatyönä ja virkalaitteilla virastojen tiloissa. Pisnis on kuitenkin yksityistä.
-
Kauaksi karkaa aiheesta.
Nykyään ihan normihommina kaasutetaan jätteitä, sontaa ja ylijäämäruokia. Biodieseliä tai voimakaasua tulee tuutista. Monet isännät sanovat että olisivat omavaraisia polttoaineen suhteen mutta verottaja vain verottaa.
-
Kaasutus on tulevaisuutta. Viimeisimmässä Koneviestissä on artikkeli Q Power Oy:n metanoinnista. Laitteiston hyötysuhde on jo 84%. Sijaitsee Qvidjassa Paraisilla.
-
Guzzi alkaa heräillä pitkästä koomasta. Huomenna etuvalo paikalleen. Kannattaa testata välillä kytkentöjen toimivuus kun tallin lattialla on johdonpätkää nilkkoihin asti.
-
Löytyi selitys valojen sulakkeen polttamiselle.
-
Onko mahdollista jättää jonkin väliin, kun laittaa romut paikalleen?
-
Tarkoitatko, onko johtosarja jäänyt jonkin väliin? Kyllä tuo se liitin, joka on yläputkessa kiinni muoviläpysköillä. Noitahan on yksi molemmin puolin. Hangannut runkoon.
-
Mulla on Hondassa samoja oireita. Pääsyy lienee se että johtimien kuoret ovat kovettuneet. Olen jo kahvakytkimille ja ajovalolle menevät johtimet uusinut. Hankala löytää alkuperäisvärisiä johtimia. Erityisesti tiettyjen kaksiväristen kanssa on ollut hankaluutta. Autopurkamoista tojotan ym johtosarjoista pelastin joitakin sopivia.
Vielä eivät loppuneet satunnaiset pääsulakkeen palamiset. Luulin että vika oli vilkussa vasemmalle koska useimmiten sulake paloi silloin kun vilkku oli päällä ja kaarto vasemmalle. Mutta ei aina. Pitänee se päänippukin teurastaa ja suolistaa. Onhan ne suojasukatkin aika koppuroita. Otan siitä vielä ns. työvoiton. Sikäli mukavaa että laitteen arvo vain kasvaa kunhan saa olla lämpöisessä kesät talvet.
-
Vau. Ihme, ja kyllä hyvä asia, että on hankautunut vain yksi kappale johtoja. Yleensä tykkäävät esim auton ovien johtosarjat gangsta muutaman narun ja ne sitten räpsivät toisiinsa ja runkoon.
-
Kun joku seuraavan kerran tekee asuntoremonttia, kannattaa pyytää laittamaan sivuun ne kyproklevyn pylpyrät, joita syntyy kun rasiaporalla tehdään pistorasian reikiä. Ne ovat sopivan painavia ja tultakestäviä alustoja juotoksille. Kilkkeet saa hyvin kiinni maalarinteipillä. Päällimmäinen paperi voi hiukan savuttaa ja herättää savuilmaisimia, mutta sitä voi tarvittaessa kaivaa puukolla pois sopivasta kohdasta. Kynällä on kätevää tehdä siihen luonnoksia ja muistiinpanoja johdinjärjestyksestä ja -väreistä ja tehdä vaikka apuviivoja mitoitukseen. Palikka mahtuu kätevästi johtonippuun väliin, eikä muut narut vahingoitu.
Vanhoissa autoissa, en vielä moottoripyörissä, olen tyytynyt uusimaan huonoksi menneet johtimet ja liittimet uusiin. Melkein aina on kehitys edennyt niin paljon materiaaleilla, että parempaa löytyy uusista ja vähemmällä itkulla pääsee kun ei säästele niitä vanhoja. Johdinvärejä en ole pystynyt noudattamaan ja olen siksi käyttänyt jotain yhtä ja samaa räikeän väristä, joka kertoo heti, että tuo on uusittu, eikä ole piirustusten mukainen. Markkinoilla on saatavana useita erilaisia merkintämenetelmiä ja -materiaaleja, joilla sitten merkkaan selväkielleä tai muulla selvällä tavalla, mihin tämä karva johtaa, tai mitä tekee.
En ole oppinut luottamaan liittimien veenpitävyyteen. Useimmiten ne pitävät vettä paremmin sisällään kuin ulkona. Olen siksi aina sipaisuut liittimien metallit rasvalla heti uutena ja vanhatkin, jos ovat olleet auki. Ei niin paljoa, että sotkee kaikki paikat vaan metallit kunnolla. Kun se viestimiesten möllö loppui vuosia sitten niin ostin apteekista vedetöntä puhdistettua ja hajusteetonta vaseliinia. Se on se norjalainen keltainen pyöreä peltipurkki. En uskalla sitä suositella siksi, kun en tiedä onko se hapotonta, enkä sitä kuinka se vaikuttaa muoviin. En ole vielä vuosienkaan käytön kuluessa huomannut mitään haittoja.
-
Johtimen merkkaus on helppoa. Osta tuollainen rullajuttu. Siinä on numeroteipit, joista voi pätkäistä sopivan.
Numerot vain sinikantiseen vihkoon mikä on mikä ja siitäpäs se sitten...
https://www.sähköliike24.fi/tuote/katkaisulaite-sisaltaa-numerot-std-09-3m/
Tämmösiä jatkoliittimiä käytettiin joskus puhelinhommissa. Johtoa ei tarvitse kuoria. Liittimessä on silikonirasva,
joka pursuaa puristettaessa noihin johdinreikiin tukkian veden pääsyn.
Työnnetään vain liittimeen ja puristetaan tavallisilla tongeilla. Tietenkin hifistit ostavat Scoth-pihdit, mutta sillä hinnalla saa bentriiniä useamman litran...
https://www.sähköliike24.fi/tuote/huppuliitin-scotchlok-ur2-irto-0-4-0-9-mm-kaapelille/
En siltikään ota mitään teknistä, taloudellista tai poliittista vastuuta mistään. En tästäkään...
-
Noita uusittujen johtosarjojen värikoodeja kannattaa ylläpitää siellä, missä vanhatkin värikoodit on kuvattu. Eli oman pyörän kytkentäkaaviossa omalla koneella niin menee automaattisesti myös varmuuskopiointiin. Kannattaa sunnitella ennen kuin ottaa kolvin käteen. Ohessa kuva käsikontrollien uusittavista johtimista.
-
Kuinkahan se tuon turpeen kaasuttaminen sujuisi? Sitä ainakin olisi mutta taitaa olla pannaan julistettu tuote se.
Kaasusta en tiedä, mutta 1930-luvulla prof. Gustaf Komppa kehitti ns. Komppa-menetelmän synteettisen bensiinin ja voiteluöljyjen valmistamiseksi turpeesta ja puuraaka-aineesta - siis Suomessa! Ehkä kaasukin onnistuisi?
https://kemia100.fi/suomalainen-synteettinen-bensiini/ Olisi tuo ollut varmaan menestystarina, mutta kuten yleensä, näillä keksijöillä on yleensä liian suuret luulot itsestään pisnismiehinä. Sillee hassua, että noita keksintöjä on yleensä tehty virkatyönä ja virkalaitteilla virastojen tiloissa. Pisnis on kuitenkin yksityistä.
Tässä tapauksessa "pisnis" ei ollut yksityistä, koska sitä ei ollut eli rahakasta toteuttavaa yritystä ei yhteistyökumppaniksi löytynyt. Valtio rahoitti nimenomaan teollisen valmistuksen käynnistämiseksi. Ja omassa kellarissaan Komppa tislaili 50 litraa bensiiniä päivässä omaa autoaan varten.
Peruskuvio sama kuin Suomessa tänäkin päivänä: teollisuus ei investoi (tarpeeksi), teollisuus säästää - ja odottaa hallitukselta ilmaista rahaa.
-
Yritin noudattaa Hajakentän neuvoja kirjaimellisesti. Varasin hommaan jopa vapinanpoistoa. Alkoi maistua ja jätän toisen käsikontrollin huomiselle. :) Hieman liian lähekkäin tulivat nuo juotokset, sillä kutistesukat menivät vähän päällekkäin. Hyvin johtokimppu silti sujahti 8 mm johtosukkaan.
-
Nyt on Guzzin sähköhommat lähes valmiit. Vilkkuja ei ole vielä asennettu, niitä varten täytyy tehdä aika paljon hommia. Jää ensi talveksi. Täytyy kyllä sanoa, että Led-valot on kirkkaat, ainakin tallissa. :)
-
Täytyy kyllä sanoa, että Led-valot on kirkkaat, ainakin tallissa. :)
Kyllä sen eron ulkonakin huomaa, nimittäin liikennemerkkien heijastuspinnat alkaa erottua jo ennen pimeääkin.
-
Mulla on pari kesää ollu Californiassa halvin mahollinen 7" ledi. Ei oo kyllä lämmennyt vois sanoo lainkaan. JOkainen tuote on varmaan erilainen ominaisuuksiltaan oli sitten halpa tai kallis. Omassa ledissäni on kuvio semmoinen etten oikein tykkää siitä. Tai paremminkin lyhyten ja pitkän valon ero on se huono tekijä. Lyhyet on hyvät.
HOX!! Sen jälkeen kun asensin tuon valon, ei ole sattunut YHTÄÄN semmosta tilannetta, että sivutieltä olisi joku väkisin yrittänyt keilata kumoon mua tai kieppasta ihan siihen eteen hazardisti. Aina on tulija aloittanut pysähtymisen kun on suuntaani katsonut!
T.M.