Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Junkers - Kesäkuu 28, 2018, 23:40:26 ip
-
Breva on alkukesän vaivojen jälkeen alkanut toimia moitteettomasti. Pienempiä mutkaisempia teitä on hauska ajella. Niillä ajellessa tuntuu siltä, että ajotaitokin karttuu kun on pakko kiinnittää huomiota pyörän käyttäytymiseen kaarteissa sekä jarrujen käyttöön. Maltti on kuitenkin valttia. Täällä lounaisrannikolla on hirvieläintiheys sitä luokkaa, että vahingon vaara on suuri. Tänään ajellessani Kemiönsaarella muuan mutkatietä hyppäsi valkohäntäpeura edestäni yli tien (kohdallani ensimmäinen tällainen tilanne kaksipyöräisellä). Oli vielä täysin valoisaa (kello noin 19:00 illalla). Onneksi tapahtuma sattui avoimella paikalla, joten minulle jäi reagointiaikaa. Tiessäkin oli suora kohta, joten jarrua uskalsi käyttää kunnolla. Kyllä tapahtuma väkisinkin pudotti loppureissun ajonopeuksia noilla pienemmillä teillä. Vanhan hyvän tv-sarjan alkukohtausta lainaten "be careful out there".
-
eilisessä turun sanomassa . . .
-
Tuurissaan on että osuuko kohdalle pahasti tai hyvästi. Vastaavia kokemuksia myös täällä Tampereen seudulla. Vesilahti - Tottijärvi mutkaväliä ei huvita ajella. Parhaimmillaan illanhämyssä reitillä on laskettu useampi kymmenen peuraa.
Toissakesänä Kangasalla Kaarina Maununtyttärentiellä kauris pomppasi melkein syliin. Mitään ei olisi ollut tehtävissä jos ajoitus olisi ollut toinen.
Kertaalleen olen hirveltä irrottanut moottoripyörällä takajalat. Tapaus sattui aikaisin aamulla kaupungin kadulla paikassa missä katuvalot eivät olleet päällä. Hyvin vähän ehti tekemään. Yli puoli vuotta sairaslomaa ja kuntoutusta useana kahden viikon jaksona. Pyörä korjattiin.
Aiemmin Ruovedellä oli hirven kanssa läheltäpititilanne: hirvi tuli puskista tielle yllättäin. Onneksi oli päivä ja hirvellä vauhti päällä. Jarrutus ja kierto takakautta.
Toissasyksynä tuli hirvenvasa tielle hirviaitaan metsäkoneenkuljettajan luvatta tekemästä aukosta suorittamaan U-käännöksen. Ei sorkat pitäneet vaan kaatui asfaltille. Ehdin jarruttamaan ja vasa paineli sinne mistä oli tullutkin välittämättä metsäkoneen toiminnasta lähistöllä. Metsäkoneen kuljettaja sai sakot liikenteen vaarantamisesta. Hirviaitaa ei saa katkaista vaan pitää kulkea niistä aukoista joissa on portti.
Jos hirvieläinten suhteen ottaa nollalinjan siten että ei törmää niihin lainkaan niin ajonopeus pitää olla hyvin hyvin alhainen. Silloinkin hirvi voi törmätä vaikka olisit paikoillaan. Vauhkona loikkivat. Varsinkin nuoret eläimet.
-
Pienillä mutkateillä on muitakin hankaluuksia kuten eläimet tai hitaat maatalouskoneet. Monet autoilijat oikovat kaarteita niin että sisäreunasta nouseen hiekkaa asfaltille. Helposti pilaa kaarreajon kun joutuu joko hidastamaan tai muuttamaan ajolinjaa tai molempia.
Voimakkaan sateen jälkeen voi hiekkaa olla melkein missä vaan. Usein risteyksissä.
Toukotöiden aikana tiellä voi olla mitä vain silkasta sonnasta savikokkareisiin. Sateella vielä liukkaampaa. Sama syksyllä.
Maaseudulla ei ajeta aina selvinpäin. Kun ei ole valvontaa on ihan yleinen käytäntö poiketa baarissa muutamalla ja ajella sitten kotiin. Taannoisella työpaikkakunnallani oli sanonta: Kännissä saa ajaa soratiellä ja puolen yön jälkeen asfaltillakin. Nämä voivat olla arvaamattomia kääntyillessään. Pikkukylissä kannattaa olla iltaisin tarkkana.
-
Mie oon tavannut työmatkalla tänä vuonna enemmän bambeja kuin edellisen viiden vuoden aikana.
Työmatka on 50km/sivu kolminumeroista tietä iloisessa etelä-savossa.
-
Mutkatiet on toki mukavia, mutta teiden tämän hetkinen kunto ei oikein naurata. Parhaillaan olen Kemorassa ja täällä pääsee erinomaisesti mutkailun makuun.
-
Ja nyt on niin kalsea keli, että asfaltti ei syö rengasta. Säästöä, säästöä..
-
Vaan oli hieno, ehkä liiankin lämmin, keli eilen iltasella tulla Grisolla Vesilahdelta Turkkuseen. Pikkuteitä Narva-Punkalaidun-Alastaro-Oripää-Yläne-Mynämäki. Alkupätkä vähän muhkuraista kyytiä mutta jostain Alastaron kohdilta tie mainiossa kunnossa, Oripäästä 210-tie uutta, sileää ja sopivasti mutkaista :). Hieman tuli nopeusrajoituksia venytettyä ::), tämä se onkin se Grison huono puoli :P
-
Monet autoilijat oikovat kaarteita niin että sisäreunasta nouseen hiekkaa asfaltille
Jaa niin tuon vuoksi sitä hiekkaa aina on. Menee hyvät mutkat tärviölle kun ei uskalla ajaa niin että olisi kivaa. Sitten vielä näillä samantyyppisillä mutkateillä tunnetusti tulee melkein joka reissulla auto vastaan niin, että on rohmuttu osa vastaantulevan kaistaa >:(. Sovittele siinä sitten väliin kun olet valmiiksi kallellaan, onneksi pyörä tottelee kun ei säästä voimaa tangossa. Juuri näitä tilanteita varten pitäisi sinne radalle oikeasti saada itsensä hankittua :-\. Joskus osoitan toisella kädellä "paikka", tuollaiselle autoilijalle. Vaan paha on mennä motkottamaan, vaikka en varmaksi muista... tiedä vaikka olisi itse tullut syyllistyttyä moiseen auton ratissa ::).
-
Joskus osoitan toisella kädellä "paikka", tuollaiselle autoilijalle. Vaan paha on mennä motkottamaan, vaikka en varmaksi muista... tiedä vaikka olisi itse tullut syyllistyttyä moiseen auton ratissa.
Tuota en ole itse tehnyt. Tai siis ei ole tullut mieleen tehdä. Viittoilla tai oikoa mutkassa.
Autoilijana, sellainenkin sivupersoona minussa asuu, olen hyvinkin huolellinen siitä että en oi'o edes risteysalueilla. (Ajoin nuorempana ammatikseni jakeluautoa pari vuotta. Siinä oppii jotain...)
Autoilijat jotka eivät käytä vilkkua risteysalueilla ottavat nuppiin kun ei tiedä kääntyvätkö vai menevätkö suoraan kuten vilkuttamattomuus tarkoittaa. Siinä sitten vartoilet seuraavatkin punaiset. Kas kun liikennevalot eivät aina tunnista moottoripyöräilijää ja tolpassa väri vaihtuu. Mutta parempi niin kuin olla hätätilanteessa.
Jotkut taas kokevat vilkun käytön oikeutena vaihtaa kaistaa vaikka tilaa ei olekaan. Moottoripyörällä ajaessa se huvittaa sillä tilaa voi tehdä helposti ja äkisti mutta autolla ajaessa tonniston siirto ei ole niin helppoa. Päinvastaisia, outoja, ovat autoilijat jotka eivät käytä ryhmittyessään vilkkua. Mistä muusta sen voi tietää paitsi siitä että liityntäkaista loppuu ja "sieltä se vain tulee". Vielä pahempi on se joka pysähtyy liittymäkaistan loppuun. Itse vilkuilet rakoa 120 km kulkevan jonon väliin kun joku on pysähtynyt kaistan päähän vartoilemaan, ilmeisesti, iltapäiväruuhkan päättymistä. Tai revontulia.
Tämä on ihan päivittäistä sillä asun ihanasti likellä kahden ison ja monikaistaisen moottoritien risteystä mutta metsän keskellä. On, yleensä ottaen, helppo lähteä taipaleelle ja päästä muutamassa minuutissa pois kaupunkiliikenteen harmeista. Keskustassa olen asunut kolmessa paikkaa ja paita on märkä ennen kuin sieltä moottoripyörällä on tiellä matkavauhdissa.
Tampere on onneksi pieni kaupunki ja sen "ruuhkat" ovat enemmän keksittyjä kuin todellisia. Muutaman minuutin viivytys on joillekin myrkkyä ja sen kyllä huomaa. Varsinkin nyt kun keskustassa on kielletty yksityisautoilu ja tehty uusia kävelykatuja ja yksisuuntaisia. Paikallisena tiedän hyviä kierto- ja oikoteitä jos moottoriteillä liikenne, yleensä onnettomuuden vuoksi, seisoo tai matelee.
Vierapaikkakuntalaiselle sanoisin että jos kohde ei ole aivan keskustassa niin Tampereen eri kehäteitä matka etenee varsin rivakasti eri puolille kaupunkia. Tosin kilometrejä kertyy helposti toistakymmentä kilometriä. Paikalliset osaavat kiertää, turistit tukkivat keskustan.
Nyt kun on tullut vanhaksi niin huomaa että suorituskyky on puolittunut ja havainnointi tuottaa jossain määrin ongelmia ja sattuu tilanteita tämän tästä. Osa on myös toisen osapuolen taitamattomuutta tai malttamattomuutta. Varsinkin nuoret jättävät huomioimatta että liikenteessä on myös senioreja joilla homma ei käy yhtä rivakkaan. Naisia usein moititaan mutta mielestäni toimivat liikenteessä varsin rauhallisesti. Tosin puhuvat yhtä aikaa puhelimessa, maalaavat kynsiä, toruvat takapenkin kakaroita ja ajavat. Meistä miehistä ei liene moiseen multitaskaukseen.
-
Lähtee siitä olettamuksesta, että muut ovat joka tapauksessa ajamassa päälle, niin tarkkaavaisuus liikenteeseen on oikealla tasolla. Ja mitä tulee sokeisiin kaarteisiin, niin jos ei ole muita mahdollisuuksia, niin reippaasti vaan omalla kaistalla sisään. Ei liikenteeseen kuitenkaan Suomessa kannata pelkäämään lähteä.
-
En ole ihan varma siitä, mitä Tunturi TT tarkoitti sokealla kaarteella. Jos ilmaisu tarkoitti kaarretta, jossa näkyvyys on hyvin rajallinen, niin kovin reippaasti en kaarteeseen ajaisi. Voipi tulla kiirus jos kaarteessa yhtäkkiä havaitsee kaistallaan paripyörillä ja työkoneella varustetun traktorijärkäleen.
Tämän päivän Turun Sanomat tiesi kertoa, että Suomessa on 100 000 valkohäntäpeuraa (nykyään taitaisi oikeampi nimitys olla valkohäntäkauris), joista neljännes elää Varsinais-Suomessa. Keskimääräistä suurempi on siis näillä nurkilla peurakolarin riski.
-
Meidän nurkilla isoin riski joutua peuran rooliin pyörällä on havaintokykynsä autolla liikkumiseen menettäneet kaksijalkaiset.
-
Jos seutukunta ei ole tunnettu arki-kankkusista ja mäkisistä, niin olettamus omalla kaistalla hengissä pysymiseen on suhteellisen suuri.
-
;D kun tässä hiljan vein pyörää vähän vauhdikkaammin puumala-sulkava välisellä tiellä ja otin varmuudeksi sopivan roikkuma asennon kiristyvään mutkaan jotta pysyn omalla kaistalla niin meni kyllä pasmat sekaisin kun se "peura joka oli liikkeellä hopeanvärisellä vanhalla K100 RS llä" tuli suoraan kohti katse alas tiehen!
Kaveri säikähti kunnolla kun nosti katseensa ja tajusi olevansa väärällä kaistalla ja motukan tulevan vastaan.
Sain väistettyä häntä mutta meni ajolinja pitkäksi kun joutui nostamaan pyörää pystyyn hänet sivuuttaakseni ja ei meinannut tien leveys riittää..
Jäin hieman ihmettelemään että mitä ihmettä tämä "peura" oli tekemässä.. seuraavalla ajokerralla tuli hieman ymmärrystä: hän väisti ennen mutkaa koko oman kaistan leveydeltä olevia tien paikkauksia ja keskittyi vain siihen. Huh.
Tien tuntevana leikkaan hänen suunnasta tulevana ajolinjan siellä varsin kovempaa ajaessa niin että käyn tuossakohtaa toisen kaistan lähellä jolloin ei tarvitse röykyissä ajaa.
Mutta kyllä mutkat ovat mukavia! vaarojakin on.. mutta viimeksi sitä luulisi sen vaaran olevan toinen motoristi!
-
Kun motoristi lähtee ohittamaan edessä ajavaa autoa, niin kannattaa pitää huoli siitä, että se autoilija on tietoinen takana kärkkyvästä motskarista.
Voi tulla motoristille yllärinä, kun auto yhtä-äkkiä siirtyykin keskiviivan yli ihan vaan sen takia, kun tie on niin huonossa kunnossa.
-
Tuo on ainakin täällä keskellä isänmaata tuttua. Omassa autossa on 13" pyörät (kyllä ja on reilusti 2000-lukuinen) ja sillä ei jokaista kuoppaa viitsi poimia. Ihan saa välillä pujotella, ei meinaa kaista riittää.
-
Kun motoristi lähtee ohittamaan edessä ajavaa autoa, niin kannattaa pitää huoli siitä, että se autoilija on tietoinen takana kärkkyvästä motskarista.
Voi tulla motoristille yllärinä, kun auto yhtä-äkkiä siirtyykin keskiviivan yli ihan vaan sen takia, kun tie on niin huonossa kunnossa.
Tai vaan oikaistakseen kurvin.
-
Pitäisi ihmisten hommata paremmin ohjautuvia kustomeita ;)
-
Eilistäivänä Vaaruvuoria ylittäessäni Hiace-kuski päättii estää ohitukseni. Ensin ajattelin että onpa humalainen kuljettaja mutta kyse ei ollut siitä vaan joka kerta kun laitoin vilkun päälle hän siirtyi vastaantulevien kaistalle ja hidasti nopeuttaan. Kun olin tapansa oppinut niin yllätin hänet vilkuttamalla vasemmalle ja pikaisella siirrolla oikealta ohi. Valojen vilkuttaminen takaapäin on turhaa hommaa. Hänelle.
Myöhemmin Joutsan jälkeen Pieksämäen suuntaan ajellessani tuli nuori mies autollaan vastaan kaarteessa samalla kaistalla kuin minäkin. Mainittakoon että olin omalla kaistallani. Piennarkasvit vain pölisivät. Piti kallistaa normaalia enemmän.
Pieksämäellä kun ohitustiellä on paljon risteyksiä niin sieltäpä yhdestä tienhaarasta polkaisi eteen katumaasturi niin että piti kunnolla jarruttaa. Kehtasin vilauttaa pitkiä valoja niin sitten ajettiinkin muutama kilometri hyvin hiljaa peräkkäin.
Muuta ei sitten tapahtunutkaan noin 450 km matkalla jos ei luonnonilmiöitä lasketa.
-
Kuorma-auton paripyörien välistä olen kerran joutunut irroittamaan eläimen... Kirkkonummen peura päätti päättää elämänsä juuri minun kuljettamaani kuorma-autoon...
-
Jotenkin elämäänsä turhautuneita kuskeja ajoneuvoja kuljettamassa löytyy.
Vähän vastaavaa kun mm kokemus sattui omallekin kohdalle toissapäivänä.
Ohitin muutaman rekan jonon ja en bemarikuskin mielestä oikeassa marssijärjestyksessä, ajoi jatkuvasti eteen itsekin jonon ohitettuaan.
Ihan suoraa veetuilua ohi ja hidastaa eteen, ohi ei hänen autosta ajeta, kaasua heti jos vilkkua vilautti ja ihan idioottimaista käyttäytymistä muutenkin.
Päätin pysähtyä pitämään sätkätauon ja antaa hänen ajaa miten tykkää toivottavasti lyhyen loppuelämänsä.
Ei pilannut hyvää ajopäivääni, mutta vaikeaa on ymmärtää miksi moista käyttäytymistä.
-
Ei pilannut hyvää ajopäivääni, mutta vaikeaa on ymmärtää miksi moista käyttäytymistä.
Riittää kun tietää, että liikenne on nykyään puhtaasti yksilölaji...
Jokainen vetelee oman ja aina oikeassa olevan maalaisjärjen ohjaamana.
-
Yhden peuran olen autolla kellistänyt. Oli harvinaisen iso peuraksi. Autosta meni konepelti, molemmat lokasuojat, maski, lamput ja syyläri. Tuulilasi jäi kuitenkin ehjäksi, peura on kuitenkin matalampi kuin hirvi.
Tapahtui joulukuussa ennen puoltayötä. Rikkoi osuessaan molemmat lamput, että yhtäkkiä oli täysin säkkipimeää ja vauhtia 80 km/h. Varovasti jarruttelin ja pidin ratin suorassa, niin kyllä se keskelle tietä pysähtyi.
Mp:llä olisi sen peuran kanssa käynyt kalpaten, molemmille. Täysin arvaamaton elukka on se, mun mielestäni kannan voisi pudottaa puoleen, jos niitä täällä ylipäätään täytyy olla. Tuontitavaraahan se on alunperin.
-
Vieraslaji, niistähän yleensä pyritään eroon. Mutta ei näistä, päinvastoin tapetaan ilveksiä, jotka pitävät peuroja kurissa.
-
Peuroja tai näitä valkohäntäkauriita todellakin on 100 000 tai yli. Lauhat talvet suosivat sitä hirven kustannuksella. Koko se kanta on polveutunut yhden pukin ja neljän naaraan Suomeen siirretystä laumasta.
Lähimpänä peurakolaria olin yllättävässä paikassa, nimittäin Helsingin rajojen sisäpuolella Pukinmäenkaaressa. Kauris loikki siirtolapuutarhapalstalta tien yli sumussa eteen. Vauhtia minulla ei ollut juurikaan mutta sain ihailla sitä hyvin läheltä, kun se siitä loikki.
Mutta aiheeseen. Pidän kyllä kovasti mutkateistä. Ainahan ne kaksi huolta ovat yli muiden huolien asiallisimmillakin motoristeilla: törmääminen eläimeen tai että autoilija ei näe.
-
Peurakolari tuli ajettua Nevadalla 2003 - epämiellyttävä kokemus. ;D
Liikaa on ko. otuksia, eiköhän niistä tulisi hyvää riistakäristystä, ei tarvitsisi Saksasta tuoda sikäläisen hirven lihaa.
-
Peuroja tai näitä valkohäntäkauriita todellakin on 100 000 tai yli. Lauhat talvet suosivat sitä hirven kustannuksella. Koko se kanta on polveutunut yhden pukin ja neljän naaraan Suomeen siirretystä laumasta.
Melkein. Niitä tuotiin vuonna -48 muutamia lisää.
-
Jotenkin elämäänsä turhautuneita kuskeja ajoneuvoja kuljettamassa löytyy.
Vähän vastaavaa kun mm kokemus sattui omallekin kohdalle toissapäivänä.
Ohitin muutaman rekan jonon ja en bemarikuskin mielestä oikeassa marssijärjestyksessä, ajoi jatkuvasti eteen itsekin jonon ohitettuaan.
Ihan suoraa veetuilua ohi ja hidastaa eteen, ohi ei hänen autosta ajeta, kaasua heti jos vilkkua vilautti ja ihan idioottimaista käyttäytymistä muutenkin.
Päätin pysähtyä pitämään sätkätauon ja antaa hänen ajaa miten tykkää toivottavasti lyhyen loppuelämänsä.
Ei pilannut hyvää ajopäivääni, mutta vaikeaa on ymmärtää miksi moista käyttäytymistä.
Jotain vastaavaa ehkä tuoreessa Oriveden liikenneturmassa... :
https://yle.fi/uutiset/3-10294888
-
https://yle.fi/uutiset/3-10294888
Kuljin Orivedeltä ysitietä Tampereen suuntaan sunnuntaiaamuna klo 9. Tämä taas oli sieltä Jämsään päin reilua tuntia myöhemmin. Aika hiljaista oli. Montaa autoa ei näkynyt. Ennen Tamperetta näin vain kaksi motoristia tauolla tien poskessa.
Mutta jos "ns. saksalainen auton" kuljettajan pää on ongelma, se ongelma tulee vastaan joka paikassa, kehäteillä, moottoriteillä, mutkateillä ja ihan suorilla teillä.
Tässä on voinut käydä mitä vain. Lähtenyt kiihdyttämään ens. motoristin perään ja repäissyt ohjituskaistalle huomaamatta, että sieltä tulee vielä toinenkin... Tai sitten on mopo alkanut kiihdytyksessä kiertämään... Mutta miksihän ovat karkuun lähteneet nämä bemarimiehet, jos omatunto on puhdas...
-
Sunnuntaina olin autolla liikkeellä reitillä Alastaro-Punkalaidun-Vesilahti. Tiet mukavan mutkaisia ja varmaan pyörällä kivoja ajettavia. Noilla seuduilla on peuravaaraa osoittavan kyltin lisäkilpenä teksti "peuravaara-alue". Ei varmastikaan turhaan, sillä olin liikkeellä puolenpäivän aikoihin kirkkaalla auringonpaisteella ja yksi peura loikki tien yli aivan auton nokan edestä.
-
Nuo ihan puhtaat kiusantekotilanteet vaikuttavat viime aikoina lisääntyneen. Yksi syy lienee liikkuvan poliiisin lakkauttaminen. Ennen sitä meillä oli päätoimisesti liiikennevalvontaa hoitava ammattitaitoinen poliisiyksikkö, joka pystyi tehokkaasti poimimaan liikennevirrasta tällaiset keskenkasvuiset häiriköt. Näin etenkin siviilikalustolla liikkuessaan. Ajotapavalvonta kun ei vaan onnistu kameratolpilla.
-
Kyllä ne samat poliisit ovat edelleen samoissa hommissa, ketään ei irtisanottu. ;D
Enpä ole vielä koskaan nähnyt, että jokin organisaatio olisi saanut mitään aikaan, ihmiset ne töitä tekevät.
-
Eilen olikin Jyvässeudulla melkoisen tiheässä virkavaltaa. Jotenkin oikein pisti silmään.
Mutkailusta; kävin toissapäivänä eräällä itselle tuntemattomalla mökillä. Sekalaisen vaihtelevaa hiekkatietä sai ajaa jonkin verran, ennen kuin tie muuttui ajouraksi. Siis autolla huristettuun kahteen raitaan varvikossa. Hyvin Cali niistä selvisi. Ainoa hassu hetki oi palatessa, kun en huomannut uralla olevaa reipasta kiveä. Taisin ajaa toista uraa mennessä. Vauhtia oli hiukan enemmän, koska olin nousemassa mäelle. Kivelle saavuttuani otin näyttävän loikan! :D Onneksi Guzzista on moneen, näyttävä alastulo uralle ja usvaa putkeen. Hyvällä hiekkatiellä on ihan mukava huristaa.
-
Mökillä jo toinen viikko menossa ja kolmas tulossa. Kirkonkylältä on muutama kymmenen kilometriä perille. Pääosin sorateitä jotka huononevat heikkokuntoisiksi loppua kohden. Juuri mökkitien loppupätkä on hieman ongelmallinen leveärenkaiselle pyörälle. Sateella keskellä ja reunoissa oleva märkä, pitkäksi kasvanut heinikko ynnä muu kasvillisuus peittää pieniä esteitä ja tuo liukkautta.
Leveä takakumi aiheuttaa sen että pyörä pyrkii kiemurtelemaan joten suuntaa on pidettävä koko ajan kurissa ohjaustankoa kääntelemällä ja se käy kyllä työstä raskaalla kalustolla. Kyllä muutaman kilometrin menee ok niin mutta pidempi siirtymä voisi olla raskas. Käy hartioihin se.
Samaa tietä olen ajanut myös katuendurolla. Silloin se on silkkaa hupia. Pitää vain varoa ettei tiehoitokunnan hankkimaa kallista soraa siirrä lepikön puolelle.
-
Tuo mökkitie olisi ollut raskaammalle pyörälle myrkkyä. Viimeistään mökin parkkipaikka olisi vaatinut tiimityötä esim 1400 Calin kääntöön paluusuuntaan. Sorainen, sivuviettävä ja ahdas parkki.
-
Kyllä ne samat poliisit ovat edelleen samoissa hommissa, ketään ei irtisanottu. ;D
Valvonta ei ole keskitettyä. Se on täysin pirstaloitunut.
Poliisin liikennevalvontakeskus käsittelee vuosittain 500 000 kameranapsua. Sillä välin paikallispoliisiin siirretyt saavat tehdä muita tehtäviä, jotka ovat lisääntyneet reippaasti. Poliiseja ei haluttu lisätä (koska budjetti), vaan tehtiin "uudistus". Siksi liikenne kärsi.
Paikallispoliisi suorittaa kyllä valvontaa, Helsinki jopa tehoiskuja. Tällä hetkellä villi länsi on suurten kaupunkien ulkopuolella, isot valtaväylät ja moottoritiet, jossa ei ole yleensä mitään valvontaa. Kunnanrajat tulevat niin nopeasti vastaan. Pitäisi tehdä yhteistyötä, koska ei moottoritieratsiaa voi kahdella poliisilla pitää. Tarvitaan mittaajat, pysäyttäjät, ohjaus, reservi...
LP-autoja näkyi myös kaukana suurista kaupungeista. Ne valvoivat jopa ajoneuvoetäisyyksiä ja kuten me varttuneemmat muistamme, tätä "yleistä järjestystä ja turvallisuutta". En kyllä ole varma, pidimmekö aina siitä...
LP sai ottaa huomioon keliolosuhteet, liikennetiheys, vuorokauden aika yms., eli poliisilla oli oikeus käyttää harkintaa rangaistusta määrätessään.
Syrjäseuduilla ajetaan nykyään kännissä, etenkin viikonloppuisin. Ei mitään kiinnijäämisen riskiä, ellei aja itseään puun oksalle.
-
Kyllä ne samat poliisit ovat edelleen samoissa hommissa, ketään ei irtisanottu. ;D
Valvonta ei ole keskitettyä. Se on täysin pirstaloitunut.
<snip>
Totta, hajautettua se on. Ja jäljempänä valitat, että se ei ole tarpeeksi hajautettua eli haja-asutusalueilla ei ole tarpeeksi. Sekin on totta.
Kameravalvonta on tietysti yksi asia, toinen on poliisien kokonaismäärän vähentäminen (jonka hallitus on luvannut lopettaa, mutta hallitus on luvannut paljon muutakin), mutta se, että poliiseja ei ole riittävästi, ei johdu LP:n lakkauttamisesta, vaan valtion budjetista - kutsuvat sitä tuottavuusohjelmaksi, jostain kumman syystä. Vaikea ajatella, että haja-asutusalueiden tilanne olisi parempi, jos sitä johdettaisiin Helsingistä.
-
Väittämä siitä, että entiset liikkuvan poliisin miehet ovat edelleen samoissa hommissa, on vähän omituinen ja perustelematon.Organisaatiomuutoksessa, jossa liikkuva poliisi lakkautettiin, sen henkilöstö siirrettiin eri poliisilaitoksiin ja he hoitavat nykyään kaikenlaisia poliisitehtäviä, eivät päätoimisesti liikennevalvontaa. Poliiseja entiset liikkuvan poliisin poliisimiehet toki edelleen ovat. Voiko sitten organisaatio saada jotain aikaan, on oma kysymyksensä. Varsin usein yleisessä kielenkäytössä katsotaan kyseessä olevan organisaation saavutus, vaikka loppupeleissä saavutukset voidaan ainakin joiltakin osin palauttaa henkilöiden suorituksiksi. Organisaation suorituksista puhuminen on kuitenkin oikeutettua siksi, että hyvällä organisoinnilla voidaan samoilla resusseilla saada aikaan enemmän kuin huonolla organisoinnilla. Organisaatiomuutoksilla yleensä myös muutetaan työn tekemisen tapaa ja kohdennetaan resursseja uudella tavalla. Tästä oli kyse myös liikkuvan poliisin lakkauttamisessa. En pidä tuota muutosta liikennevalvonnan kannalta onnistuneena.
-
<snip>
Organisaatiomuutoksilla yleensä myös muutetaan työn tekemisen tapaa ja kohdennetaan resursseja uudella tavalla. Tästä oli kyse myös liikkuvan poliisin lakkauttamisessa. En pidä tuota muutosta liikennevalvonnan kannalta onnistuneena.
Näinhän se periaatteessa on, mutta käsitykseni mukaan (voin toki olla väärässä) sakotuksen määrä liikennevalvonnassa ei ole vähentynyt eli ei myöskään valvonta...
Ja liikennevalvonta ei mielestäni ole poliisin kaikkein tärkein tehtävä.
-
<snip>
Organisaatiomuutoksilla yleensä myös muutetaan työn tekemisen tapaa ja kohdennetaan resursseja uudella tavalla. Tästä oli kyse myös liikkuvan poliisin lakkauttamisessa. En pidä tuota muutosta liikennevalvonnan kannalta onnistuneena.
Näinhän se periaatteessa on, mutta käsitykseni mukaan (voin toki olla väärässä) sakotuksen määrä liikennevalvonnassa ei ole vähentynyt eli ei myöskään valvonta...
Ja liikennevalvonta ei mielestäni ole poliisin kaikkein tärkein tehtävä.
Ei tämä ole niin vakavaa. Mutta sakotuksella rahastaminen ja liikenneturvallisuuden parantaminen henkilövalvonnalla ovat eri asioita.
En kaipaa sitä, että joku kyttää puskassa nopeutta sakottaakseen. Rattimiehet ja liikennekelvottomat itärekat minua huolestuttavat. Niitä ei sakottava kameratolppa maakuntien teiltä poista.
No, nyt ollaan kaukana mutkista.
-
LP:n henkilöstöstä muodostettiin poliisilaitoksiin liikenneryhmät, joiden pääasiallinen tehtävä on liikenteenvalvonta. Ennen LP:n lakkauttamista sen henkilömäärä oli pienentynyt jo huomattavasti, ainakin täällä periferiassa, siitä mitä se parhaimmillaan oli. Totta se hoitaa myös muita poliisitehtäviä kuten hoiti ennenkin. Lähimmän partion periaate on koskenut myös LP:tä.
-
No, nyt ollaan kaukana mutkista.
Hetkeksi takaisin aiheeseen. ;D
Täällä Päijänteen itäpuolella on hiukan tylsää ajella ihan päiväretkiä kun monet tiet ovat menneet niin huonoon kuntoon. On vain muutama reitti, joita sitten kyllästymiseen asti päristellään suuntaan tai toiseen.
Valtateitä 9, 4 ja 5 yhdistää muutama tienpätkä. Ovat sikäli tärkeitä kun juuri yhdistävät poikittain noita valtaväyliä. Siksi ne ovat kovassa kuormituksessakin. Paikallislehtemmekin juuri peräänkuulutti korjausta maantielle 428 välille 4-tie Joutsa – Pertunmaa koska se on lähes ajokelvoton. Juuri äskettäin sitä ajoin ja totesin, että selkä siinä särkyy, saa olla ajamatta enempää. Korjausta ei ole tiedossa. Sen jatke Pertunmaa – 5-tie on kunnollinen. Myös 9-tie – 4-tie Joutsa yhteys 610 on juuri äskettäin kunnostettu ja hauska ajaa.
Eräs hasukimpia ja kaunis tie on ollut mielireittini Judinsalon saariston läpi 612 Tammijärvi – Luhanka – Sysmä. Vuosi vuodelta sekin on saanut korjausvelkaa ja nyt alkaa olla kehnossa kunnossa. Kun aurinko paistaa ja pusikot ovat lähellä tietä ei aina erota onko asvaltissa reikiä vai varjoja, molempia on.
Joutsa – Kangasniemi 616 on vielä muutaman vuoden kelvollinen ajettavaksi, mutta ei siihenkään korjausta ihan vähällä tule. Tältä Kangasniementieltä lähtee itään Joutsasta 431 Hirvensalmelle ja edelleen Otavaan 5-tielle aika hyväkuntoinen ja hauska ajettava tie. Hiukan ennen Hirvensalmea voi oikaista Hirvesalmen kylän läpi tervaleppäkujaa pitkin tielle 249 ja siitä 5-tielle. Tai ehkä joku jatkaa siitä tielle 368 Mäntyharjulle.
Toivakka – Kangasniemi 4421 on Kangasniemen päästä, puolet reitistä, lähes ajokelvoton. On se kuitenkin niin mutkainen, että tulee silti joskus ajettua sitäkin.
Hämeestä Asikkalan kautta Pulkkilan harjua pitkin 4-tielle 314 ja sen jatkeella 313 ovat kunnossa ja Pulkkilan harjun tie äskettäin kunnostettu. Pulkkilan harjun vaihtoehtona Asikkalasta (Vääksystä) 3132 Kopsuo – Kalkkinen – Nuoramoinen on hauska, mutta yltiöpäiselle vaarallinen, mutkapätkä ja tienä erinomaisessa kunnossa. Nuoramoisista voi jatkaa hyvää tietä 410 4-tielle ja halutessaan voi "oikaista" pari kilometriä pohjoisen suuntaan Kalhontien mutkapätkää, joka tuo hiukan lähemmäksi Hartolaa ja paikkaan, josta pääsee hyvin valtatien liikenteeseen mukaan.
Jos ollaan edelleen menossa poikittaisreittiä 5-tielle, Hartolan eteläpuolelta lähtee 423 Pertunmaalle ja sieltä 5-tielle Kuortin ABC risteykseen. Se on juuri ja juuri rautaperseen ajettavissa, eikä ole kukaan korjausta luvannut. Hiukan ennen Pertunmaata kääntyy etelään Kuorttiin Mansikkamäen mutkapätkä, joka on rupinen, mutta hitaana ajettavana kelvollinen oikopolku, mansikoitakin on.
-
Vuosien mittaan on tullut ajettua kaikkia tai liki kaikkia manittuja teitä. Joskus olivat varsin hyviä ajaa. Hyvä iskunvaimennus on ehdoton vaatimus melkein mille tahansa yli kaksinumeroiselle tielle.
Katuendurolla nuo tiet selvittää vielä oikein hyvin mutta lyhytjoustoisella ja kova-alustaisella sportilla voi olla melkoista pompotusta ja mutkailua. Vaikka renkaat tiessä pysyisivätkin.
Tiet 4164 ja 4143 on mielenkiintoinen välillä Mäntyharju - Heinolan kirkonkylä. Sielläkin on huonoja osuuksia. Kun siitä jatkaa E75:n ali ehkä maan mutkaisimmalle asfalttitielle Marjonimentielle saa tankoa käännellä ihan työkseen. Se muuttuu jossain välissä soratieksi (Onalintie) mutta sitä ei ole pitkään ja siitä pääsee Kalkkisiin. Sieltä voi mennä joko Pulkkilanharjulle tai tietä 3132 Vesivehmaalle.
-
lyhytjoustoisella ja kova-alustaisella sportilla voi olla melkoista pompotusta ja mutkailua. Vaikka renkaat tiessä pysyisivätkin.
Liian vähän vauhtia ko. alustalle.
-
lyhytjoustoisella ja kova-alustaisella sportilla voi olla melkoista pompotusta ja mutkailua. Vaikka renkaat tiessä pysyisivätkin.
Liian vähän vauhtia ko. alustalle.
Et ole tainnut kokeilla? Miltä tuntuu ajaa "pohjattomaan metrinhalkaisijaiseen reikään" ratasäädöissä olevalla sporttipyörällä.
Ei ole kivaa enskallakaan.
Sopivassa vauhdissa noita ei enää väistellä, jos on ajolinjalla, siihen se osuu. En tykkää siitäkään kun nykyisin pitää pääväylilläkin
kytätä ja väistellä tiessä olevia reikiä, nopeusmittarin ja rajoituksen lisäksi. Muu liikenteen ja ympäristön havainnointi kärsii.
Itse ajelisin mielummin sileitä teitä. Olivat sitten mutkaisia tai suoria. Tai jos on enska ja soraa, ei niin väliä.
Edellä mainituista tienumeroista on ehdottomasti kiinnostavin 3132 Kalkkisista Vesivehmaalle. On vielä hyvässä kunnossa, parhaissa paikoissa
kuudenkympin rajoitus hieman haittaa.
-
Olen toki. En nyt ihan kinttupolkua tarkoita, mutta kaverilla oli aikoinaan Aprilia Mille, muutettu vastaamaan Factorya. Oli minulla muutaman hetken ajossa ja silloin tuli koluttua lähitienoon, olisiko sitten kolminumeroisia, teitä. Pienellä vauhdilla ajaen ajettavuus oli hirveä. Tasoittui merkittävästi, kun nopeutta lisäsi. En itse uskaltanut mitään älyttömiä vauhteja ajella kylläkään. Muutenkin kyseinen pyörä oli arkiajoon liian sporttinen.
Sama ilmiö tuli myöhemmin eteen Yamahan R1:llä. Malliltaan se oli näitä uudemman mallisia crossplane-moottorisia. Se oli taas Apriliaa miellyttävämpi ajella muutenkin.
-
"lyhytjoustoisella ja kova-alustaisella sportilla voi olla melkoista pompotusta ja mutkailua. Vaikka renkaat tiessä pysyisivätkin."
"Liian vähän vauhtia ko. alustalle."
"Et ole tainnut kokeilla? Miltä tuntuu ajaa "pohjattomaan metrinhalkaisijaiseen reikään" ratasäädöissä olevalla sporttipyörällä".
Itselläni ei ole kokemusta kuin vanhemmista pyöristä. Kadulle tehdyistä ratapyörämäisistä pyöristä esim Ghezzin, SFC:n ja SS:n jousitus alkaa toimia parhaiten reilulla vauhdilla.. Mutta toisaalta taasen kunnon röykkyyn ajattaessa tämähtää jousitus pohjaan..
Ja jos monttu on ollut mutkassa niin on aika kiperä tilanne..
Useammalla vanhemmalla matkapyörällä heijaaminen noissa röykyissä ja vauhdeissa olisi turmiollista.
Taasen muutoin vauhdikkaasti ajettavan vanhemman keppivetoisen urheilupyörän kun rysäyttää kunnon heitton niin takapää tekee sellaista mitä ei kukaan toivoisi ikinä kokevansa!
(tuo tulee oman vakio mutkatien eräässä heitossa aina mieleen koska siinä meni yksi lemppari ykkönen kuskeineen aika pahasti.. kaveri vei asian oikeuteen.. harmi mutta ei tainnut juttua voittaa.)
Olen siihen itsekkin monella pyörällä osunut .. nyt se on jo takaraivossa ettei enää siihen..
Ero uudempaan keppivetoiseen urheilupyörään tuossa tilanteessa on kuin yöllä ja päivällä! Tämäyttää ja pyörä irtoaa tiestä muttei ole lähtenyt lapasesta.
Ghezzi on kyllä mukava noilla mutkateillä..
Mutta se on saanut nyt levätä hieman kun talvella hankkimllani Laverda RGS Executivella (katsastin museopyöräksi) on niin paljon leppoisampi lasketella noitakin teitä.. Aika opettelua kun pitkästä aikaa tulee ajeltua isolla Laverdalla ja sillä vauhdikkaasti ajaminen vaatii aika erilaisen ajotyylin.. pikkuhiljaa alkaa vauhti ja rajatkin löytyä.. olen koettanut malttaa..
Samoin olen koettanut pitäytyä näissä pyörissä joiden resursseja jotenkin osaa ja tulee hyödynnettyä.. Vaikka uudemmat aina kummittelee niin järki voittaa kun on niin paljon makeampaa kun ei jää suurin osa pyörän resursseista käyttämättä..
(kokeillut olen joitakin uudempiakin mutta niitä ei lasketa kun olen niin hidas oppimaan ja luottamaan pyörään ennenkuin osaan sitä "rääkätä")
Mukavia reissuja kaikille!
Rottaralli viikonloppuna Mikkelin lähellä Ristiinassa!
(Nortonilla vaihteeksi ajattelin lähteä..)
-
Klassikko lienee ajellut kyllästyminseen saakka Savonlinnasta tietä 468 Varkauteen tai toisinpäin.
Viime lauantaina tuosta karautin osan matkaa: ajoin Laasalantietä Enonkoskelta tielle 468. Laasalantie sopii paremmin katuendurolle ja kohta vain endurolle jos ei mitään tapahdu. Pinta murtunut paikoitellen pahasti joten en suosittele. Mutta Oravista Varkauden suuntaan 468 oli kokolailla kelvollista.
Vaihtoehtona olisi tie 471 Savonlinnasta Heinävedelle. En ole muutamaan vuoteen sitä ajanut. Missä kunnossa lienee? Väli Savonlinna - Enonkoski vaikuttaa olevan kohtuullisessa kunnossa vaikka "paikkalappuja" on paikoitellen taajassa. Parempi nekin kuin halkeamat.
-
Tie 471 on melko hyvässä kunnossa, siis noin niin kuin Etelä-Savolaisella mittarilla mitattuna.
Siellä on yksi oikeasti paha paikka, mutta se on ilmoitetettu selkeästi varoitusmerkillä ja 50km/h nopeusrajoituksella.
Montun pohjalla on pahat routavajoamat.
Savonlinnasta pohjoiseen on kaksi tietä 471 ja 474 Savonrannan kautta.
Jop pitäisi valita, niin ehdottomasti 471 jo pelkästään maisemien takia. Huonoa siinä ei ole kuin lossi hidastamassa.
474 on aika tasaisen tylsä.
Ps. Se Laasalantie on sellainen, että ei kannata moottoripyörällä ajaa...
-
Montun pohjalla on pahat routavajoamat.
Joo, tuttu paikka. Se on ollut sellainen jo yli 10 vuotta. Rouva taisi irrota Brevan satulasta hetkeksi kiertoradalle viimeksi siitä ajaessani.
Mitenkäs 4741, Pirttimäentie, joka yhdistää Savonrannan ja tien 468 Leipämäen tietämin? Olisi tarkoitus ajella Savonrannalle syksymmällä. Etelämpääkin pääsee mutta ne kiertävät myös ja sorateitä en kaksi päällä viitsisi ajaa.
-
Ajelin juuri anoppilan tykönä suosikkihiekkatietäni. Taisi olla tältä suvelta pyörällä ajelut ajeltu. Tekevät nimittäin uutta, kantavampaa pintaa. Isoa, teräväreunaista kalliomursketta. Vaihtavat koko pinnan 40cm:n syvyydeltä. Vaikka siihen ajettaisiin hienompaa päälle, ei se enää näin kuivana kesänä kovetu.
-
Tuli viime viikolla eksyttyä tielle 522, Ilomantsi - Lieksa, Koitereen itäpuolelta. Siitä väylästä jos polku menee vielä paskemmaksi, niin ihmettelen. Ei toki koko matkalta mutta varsinainen kliimaksi tulee suunnilleen Kitsin kohdalla.
Asvaltti on otettu veke suunnilleen puolelta matkalta, muutama sata metriä kerrallaan. Siellä missä se on säilytetty ainoa motiivi lienee tiessä olevien reikien (ei kuoppien) reunojen säilyttäminen mahdollisimman terävänä.
Pätkän aukipidosta vastaava TVH:n pamppu pitäisi roudata valtakunnaoikeuteen. >:(
-
Tuo kuopan reunojen terävyys toikin mieleen, kun Jyväskylässä, Laukaantien ja Kuormaajantien risteyksessä on kiertoliittymä. Sen pinta ei pysy toiselta puolen mitenkään ehjänä. Pintaa korjataan ympäri vuoden useita kertoja. Aina se syöpyy, pahimmillaan yli kymmenen senttiä syväksi vallihaudaksi, jonka reunat ovat teräviä. Jopa niin, että muutamaan otteeseen se on saman päivän aikana aiheuttanut useille henkilöautoille rengasrikkoja! Silti sille ei tehdä mitään perustavan laatuisia korjauksia..
-
Montun pohjalla on pahat routavajoamat.
Joo, tuttu paikka. Se on ollut sellainen jo yli 10 vuotta. Rouva taisi irrota Brevan satulasta hetkeksi kiertoradalle viimeksi siitä ajaessani.
Mitenkäs 4741, Pirttimäentie, joka yhdistää Savonrannan ja tien 468 Leipämäen tietämin? Olisi tarkoitus ajella Savonrannalle syksymmällä. Etelämpääkin pääsee mutta ne kiertävät myös ja sorateitä en kaksi päällä viitsisi ajaa.
4741 on ehkä Suomen huonokuntoisin asfalttitie.
Jos ei ole 35" pyörillä oleva korotettu maasturi tai sitten vaihtoehtoisesti Trial-Prätkä, niin en menisi, ellei olisi ihan pakko.
Toisaalta, kuin sen tien ajaa, niin tietää...
-
Asvaltti on otettu veke suunnilleen puolelta matkalta, muutama sata metriä kerrallaan. Siellä missä se on säilytetty ainoa motiivi lienee tiessä olevien reikien (ei kuoppien) reunojen säilyttäminen mahdollisimman terävänä.
Vastaavaa tien parannusta on suoritettu Ihamaniementiellä Hanhivirran lossin jälkeen vasemmalle.
Muuten se on ihan kiva tie ja kivat maisemat ja siitä pääsee sujuvasti Viljolahden kautta Oraviin. Vaatii kyllä aika paljon enskahenkisyyttä, koska osa on puhdasta hiekkatietä.
-
4741 on ehkä Suomen huonokuntoisin asfalttitie.
Jos ei ole 35" pyörillä oleva korotettu maasturi tai sitten vaihtoehtoisesti Trial-Prätkä, niin en menisi, ellei olisi ihan pakko.
Toisaalta, kuin sen tien ajaa, niin tietää...
Kiitos!
Taidan ajaa Enonkoskelta Savonlinnaan lörtsyille ja sieltä Kerimäen kautta perille. Vaan taitaa olla jonkinlainen tie Louhin kautta.....
-
Ainakin viime kesänä 4741 oli asfaltiltaan moitteeton, ei reikiä, eikä uria, ainoa vika, että pinnoitetta oli tehty ainakin kilsa liikaa, joten se oli pitänyt rypistää, että mahtui sille välille. Californialla siitä selvisi ilman, että öljypohja otti kiinni, mutta ne kaksi HD Deluxea, jotka ajoivat sen pätkän myös, olivat "lievissä" ongelmissa. En ole ikinä nähnyt missään sellaisia ryppyjä, eikä niitä voinut edes kiertää, kun olivat tien laidasta laitaan.
-
Jep. Savonlinnasta pohjoista kohden pääsee kohtuutietä vain isoja teitä Rantasalmen tai Juvan kautta.. Tai myöskin isoa tietä Kitee-Joensuu..
Nuo reitit oravin , enonkosken/heinäveden ym. ja pienemmät joensuunkin suuntiin ovat todella röykkyisiä. Ei toki kokomatkoilta mutta sellasia että aina kun sinnepäin eksyy niin kiroaa muistiaan.
LeCa: Kiteeltä Tohmajärven ohittaen menee Enoon hieno ja nopealla pyörällä erittäin ajettava reitti. (Sudenajoon mennessä sitä luukutetaan mennen tullen!) Muistaakseni Ahvenisen kautta tai vaikka uimaharjun ajaen on aika hyppyyttämistä Lieksaan mennessä..
Savonlinnasta Moinsalmelle menevä tie on yksi lempparimutkateistä.. Hieman vaarallisemman oloinen monella tapaa (valvonta ja yllärit) kuin sulkava-puumala-mikkeli.
Eilenkin sitä museopyörällä laskettelin.. Ohitin jonkun nyky kyykällä ajavan melko asiallista vauhtia ja hän lyöttäytyi ihan perään.. Humautti ohi kriittisessä valvontapaikassa kun siihen löysäsin ..otin kiinni mutkissa ja taisi kaveri joutua tekemään "töitä" ja keuli oikein mutkista ulostullessa kun mentiin samaa matkaa ja pikasen kiusasin ja tarjosin aina mutkissa rinnalle ja kerran ohikin.. Liekkö oli joko aloittelija tai vieras tie kun ei oikein ollut ajolinjat kohdillaan vaikka kovaa ajoikin..
Meni tiensivuun jostain syystä ennen parhaita loppumatkan mutkia joissa on näkymää ajaa vaikkei olisi tuttu tie.. Olisi ollut juuri ne mutkat jossa olisi nähnyt osaako kaveri ajaa..
No tuo oli sarjassamme älä tee tätä kotona!!. Ja saa paheksua. Mutta olipahan renkaat kuumat ja laitoja myöden käytetyt kun pääsin mökille! Pitäs malttaa..mutta nyt tuokin museorohjo jo taittuu käsissäni mutkiin ja kovavauhtisissa loivissa on parhaimmillaan..
-
Jep. Savonlinnasta pohjoista kohden pääsee kohtuutietä vain isoja teitä Rantasalmen tai Juvan kautta.. Tai myöskin isoa tietä Kitee-Joensuu..
Nuo reitit oravin , enonkosken/heinäveden ym. ja pienemmät joensuunkin suuntiin ovat todella röykkyisiä. Ei toki kokomatkoilta mutta sellasia että aina kun sinnepäin eksyy niin kiroaa muistiaan.
Mie oon kai vaan niin tottunut alueen teihin, että ei ne niin huonoilta tunnu... Pl. edellä erikseen haukutut.
Pittää varmaan joskus käydä jossain ajamassa parempia tietä... ;D
-
Eilen oli asiaa Lahden suunnalle, muutin ajoreittiä vähän tämän keskustelun ansiosta :)
Eli Kärkisten sillasta yli ja tietä 612 Sysmään. Muuten oli OK, mutta tempaisin jossain siellä välillä "metriseen pohjattomaan reikään" ja etuvanne taisi ottaa kipeää, täytyy tehdä tarkempaa tutkimusta. Sen verran täräytti että kiekkamittari putos pelistä ja mittariston sähköt katosivat, liitin oli napsahtanut irti.
Siitä jatkaen tietä 3132 Nuoramoisesta Vesivehmaalle, joka oli makea tie. Oli mäkeä ja mutkaa sopivasti, suosittelen!
Siitä vielä Vierumäki-Ruutijärvi ja jatkaen tietä 3134 Nastolaan. Siinäkin oli välillä mahtavaa pätkää.
Takaspäin tullessa Eräjärven paikkeilla joku katu-KTM:n näköinen pyyhkäisi ohi, säikähdin oikein :D Ajattelin ajankuluksi seurata ja aika hyvin pysyinkin perässä. Suorilla repi vähän eroa mutta mutkissa sain kiinni, ehkei käyttänyt koko tehoreserviä kuten minä ::)
-
Ai tämmöinen tie?
-
Tuli eilen ehtoolla Hesasta paltessa ajeltua iänikuisen Kuutostien sijaan reittiä Porvoo-Myrskylä-Artjärvi-Kausala. Ei sinällään mikään uusi juttu edes minulle, mutta eipä ole tullut pariin vuoteen ajettua.
Kiva reitti. Pinta on paikoitellen mitä on, mutta ihan ajettavissa. Kausalasta käännyin sitten jo Kouvolan suuntaan. Siitä pääsisi suoraan tien yli Voikkaalle jne. Ja Valkealasta kun taivaltaisi Selänpään-Vuohijärven suuntaan ja sieltä Jaalaan - Vuolenkoskelle - Vierumäkeen tai Uuteenkylään .... voi perhana. Siinä sitä olisi mutkatietä jo siihen malliin, että alkaisi tulla suoraa baanaa ikävä. ;D
-
;D Ruotsin Laverdaralliin menin viime keskiviikkona osan noita teitä. "Oma rata".. eli sulkava-puumala. tuohikotti-jaala-vierumäki- vääksy-lammi-jne aina Marttilaan asti.. Tuo oma rata on huonokuntoisin mutta rakkain! Tuohikotin seudun tiet jos osaisi miltei ulkoa niin vauhdit olisi kohtuuttoman kovia..
Ruotsin rallissa oli myrskyä ja vesisadetta joten halukkaat ulkomaan vieraat vietiin kanavalle ja mp museoon autoilla. Kanavan ja museon väli oli kuulemma ruotsin mutkaisin tie! No oli kyllä syheröä. Liian syheröä Laverdoille. Harmi kun keli oli mitä oli ja tiekin paikattu joka kohdasta.
Pirun liukkaita oli tiet ruottissa, ja varsinkin ajoratamerkinnät.
-
Muistakaahan kun kaahotatte nyt niitä mutkateitä, että koulutien alkajia on liikenteessä.
-
Mutkaisista teistä tuli mieleen että en nyt muista onko se tie 3291 Jämsästä Kuhmoisiin vai joku niistä lähinurkkien teistä, sellainen pätkä missä Neste-Ralliakin ajetaan, mutta on varmaan mielisairain tienpätkä mitä on Suomessa tullut vastaan. Jos ei hirvitä ajaa hetki hiekkatiellä ja sattuu maisemissa olemaan niin kannattaa tsekata. Hillitöntä mutkaa, kallistusta ja korkeuseroja. Pienellä varauksella tosin jos muistan ton numeron väärin. "Oikaisin" kerran kotiin sitä kautta ihan sattumalta.
-
Muistit oikein. Hassintie on tuttu taival. Quota tonni sai siellä lentää matalalla.
-
Käyn joskus iltalenkillä Sipoo-Pornainen-Hinthaara-Tyysteri. Etenkin Sipoo-Pornainen on upea. Tien pinta hyvä (ei metrisiä reikiä) ja kiva mopokahvila tien varressa. Huomautan: tie on 60 km/t tie, jota voi ajaa rennosti laveamminkin, mutta kun tulee yksi kohta, jossa on neljänkympin mutka ja paksua kaksinkertaista sulkuviivaa, se sitten myös tarkoittaa sitä, että ajapa reippaasti ja olet Pornaisiin menessä kaseikossa ja takaisin tullessa naapurin kaistalla.
Yksi maisemallisesti ällistyttävän kaunis vaikkakin lyhyt pätkä on Bodominjärven luoteispuolelta Kunnarlantieltä Velskolaan. Upeita mutkia kuin Italian vuorilla ikään ja tie menee järvenrannan harjanteella. Se Kunarlantie sinänsä on nyt osin tietöiden alla ja sekin mikä ei ole, on pinnaltaan lommoinen. Ehkä kannattaa tulla mieluimmin järven kaakkoispuolelta Bodomintietä.
-
>> Sipoo-Pornainen <<
Sipoon alkupäässä on liki taivaallinen peltoaukean mutkatie. Se päättyy talonnurkalle 90ast. mutkaan. Muutkin tutkamiehet kuin minä pätkän tuntevat. Joten...
>> Kunnarlantie <<
Mutkien jälkeen onkin kiva avata Kaisakodin peltoaukealle. Oik.puolellakaan ei ole liittymiä. Joskus siihen aukealle tullessa huomasin valkoisen kypärän Kaisankodin portilla. Onneksi...
Lammi-Kataloinen-Janakkala on myös hieno ajettava. Takavuosina siellä ajelin ja eräällä aukealla meni kolme kyykkyä ohi reippasti tai vieläkin nopeammin. Aukean jälkeen oli maksupiste, jossa ei luottokortti kelvannut. Minä se vain morjestin...
Valtion motoristit tietävät myös nuo herkkupätkät ja osaavat kauniina vkl:na niissä lymytä.
-
Valtion motoristit tietävät myös nuo herkkupätkät ja osaavat kauniina vkl:na niissä lymytä.
Onpa noita nähty. Minun matkanorsullani kunnon mutkateillä kaikkien järkevintä on ajella asiallisesti ja nauttia tiestä ja maisemistakin. Ei yhtä ainoaa sakkoa vielä. Autoillessa olen onnistunut yhden rikesakon hankkimaan.
-
Niin olen laiskaksi kaasukahvan vääntäjäksi ryhtynyt että ei ole sakkoja tullut. Ei toisin paljoa valvontaakaan ole ollut.
Pyörän tyyppi vaikuttaa merkittävästi ajotapaan. Sportilla tulee ajettua urheilullisesti. Customilla on hienointa vain puksuttaa menemään rauhallista vauhtia ja ehtii tutustumaan ympäristöönkin. Myös pysähdyttyä tulee useammin jos on jotain mielenkiintoista matkalla. Ei tule tuijotettua harmaata asfalttinauhaa niin aktiivisesti kuin reippaassa ajossa.
Aikanaan oli työmatka reilut kaksikymmentä kilometriä. Sitä ajelin useimmiten hyvinkin reippaasti. Joka aamu olisi sakot saanut jos olisi ollut valvontaa kuuden pintaan.
Sitten ostin, syksyn tullen, pienen kaksitahtisen pyörän. Se ei kulkenut kovaa. Ryhdyin tekemään havaintoja ympäristöstä.
Monta uutta asiaa ilmeni majavien tekemästä padosta palaan kansallismaisemaa. Kyseinen maisema oli ollut joskus ammoisina aikoina jossain setelissä taustakuvana. Näin selittivät paikalliset. Nätti paikka siltoineen. Siinä rahassa oli, kuulemma, kuvattuna myös alastomia ihmisiä.
Polkupyöräilen myös. Tiedon tulva reitin varrelta on moninkertainen moottoripyörään nähden. Ehtii havannoimaan huomattavasti enemmän asioita. Tuttu ajolenkkikin antaa paljon lisää jos sen ajaa hitaammin tai poikkeukselliseen suuntaan.
Etsin mielelläni korvaavia reittejä tutun reitin ajamisen sijaan. Reitin pituudella ei ole väliksi ja saa olla myös soratietä. Tuttuuden määritelmä tulee kohdaltani täyteen kun on ajanut jonkin tieosuuden kahteen kertaan eri suuntiin. Silloin se on jo opittu.
Menneellä viikolla tein tieverkkoon ns umpisukelluksen ilman karttatietoja eli lähdin tietä jota en ollut ikinä aiemmin ajanut. Sitten vain kääntyilin risteyksistä siihen suuntaan miten tuntui mielekkäämmältä. Yksi tie oli umpiperä mutta toinen tie vei toiseen paikkaan ja sieltä kolmanteen. Pari tuntia harhailin näin sorateillä ja yllätyksekseni putkahdin isolle tielle joka hetken orientaation jälkeen osoittautui tutuksi tieksi. Oli kuin olisi tuttavan tavannut. Sitä paitsi olisi pian ollut tankkaamisen tarvekin.
Vaikka eksyisi niin aina jostain pääsee tilanteesta pois. Jos ei muuten niin palaamalla jälkiään takaisin. Jos muistaa mistä on kulkenut...
-
Kuittaan tuon. Muutama kesä sitten kun oli GoPro intoa päällä, niin virittelin sen kuvauskuntoon ja päästelin Nero Corsalla mutkaista Savitaipale - Taipalsaari tietä, omassa mielikuvituksessani kovaa vauhtia. Vähän niin kuin kaahaten. No sen kerran ...
Poika oli ajanut samana kesänä siinä kylätiellä mopolla, virittämättömällä Pappatunalla, ja samaten GoPro mukana.
Lopputuloksena, että se mun guzzikouhotus oli aivan surkeaa katsottavaa ja jäi sen mopolla ajon rinnalla 6-0 hopialle. No saattoihan se olla kuskeistakin kiinni, mutta ei siinä mäntyjen ja talojen ohivilinässä ole mitään näkemistä tuollaisen hitaan maisema-ajon rinnalla.
Samaa tylsyyttä potevat likimain kaikki ne "passostelvio-filkat" jossa GoPro on ruuvattu stongaan tai mihin lie, ja lähdetty tuikkimaan autoja ohitellen serpentiiniä ylös.
-
Gopro videointi on vauhdikkainta puiden välissä ajettuna. Katuajo ei oikein viritä tunnelmaan.
-
Toivottavasti jaksan joskus laittaa Yamaha XT 600:n vielä ajokuntoon. Siitä ei työmatka-ajelun hauskuus parane, jos sattuu että ei mitään valtateitä tai motareita tarvitse ajella. Ei mitään parhaita ominaisuuksia matka-ajossa se yksipyttyisen pirinä. Liikenneympyrään heittelee kuin mopolla suorastaan. Hiekkatiet ja metsäpolut parhaita sille on, ihan umpimetsään tai enskapolulle jo vähän painava jos jotenkin nopea haluaisi olla.
-
8) XT:ssä on varsinkin matalemmilla kierroksilla mukava soundi jota on kiva kuunnella.
Ja nuo kiivaampien laitteiden soundit on parhaimmillaan kovempaa ja korkeammalta ukkosmyrskyn tapaan jyristellessä tai kolmepyttyistä ferrarimaisesti ulvotattessa.. ja pyörän mukaan niitä tosiaankin tulee käyteltyä.
Tosin olen todennut että itselläni ei leppoisammillakaan laitteilla mutkavauhdit pidempää reissua pysy kurissa jonka takia en oikein uskalla enää ajella laitteilla joiden ominaisuudet tulee pienelläkin vauhdin nostolla rajoihinsa (siis jo ennen kuskin matalahkoa rajaa ;))
Se on hyvä jos se oma luja vauhti tulee jo pienemmälläkin vauhdilla, ei väliä vaikka mopoilla ohi pyyhkisivät. Pääasia että saa sen nautinnon ja fiiliksen jota on lähtenyt hakemaan. Itse tykkään urheilupyörillä pitää senverran vauhtia että kokoajan pitää keskittyä ajamiseen niin silloin se tuntuu hyvältä.
Viikonloppuna Sudenajo Lieksassa.. mukavia mutkateitä luvassa. Jee!!
-
Kuten sanoit, niin pienillä kierroksilla yksikeuhkoinen japsi kuulostaa ihan ookoolta. Isommilla sieltä pannuhuoneesta kantautuva räminä ei positiivisessa mielessä korvia hivele.