Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Olavi - Lokakuu 15, 2016, 19:35:07 ip
-
Nonni, sain tällä viikolla postin tuomana käytetyn satulan pikku Brevan rakentelua varten (kiitos vaan Jukalle!). Lähtökohtana muutoksille on sinänsä toimiva, mutta hieman massiivinen satulakonstruktio ja sen tylsähkö muotoilu (jos verrataan muuten pyörän vahvaa muotoilua). Eikun niitit irti ja penkin kuorinta siten, että vain muovinen aluslevy on jäljellä. Pintamateriaali ja pehmusteet ja irtosivat helposti ja ovat nyt vielä ehjinä varaosina tallessa. Alkuperäinen satula on erittäin hyväkuntoinen ja pysyy koskemattomana varapenkkinä kahdelle.
Aluslevy on juuri sellainen kuin kuvittelin, hyvän aihio uudelle muodolle. Satulan massa pienenee helposti aluslevyn muotoja mukaillen. Satulan volyymista saa helposti ainakin kolmasosan pois, niin leveydestä, pituudesta ja osin korkeudesta. Liikkeelle lähdin pahvin, teipin, tussin ja saksien kanssa. Muotoilu oli on omissa ajatuksissa aika hyvin hahmollaan ja ensimmäinen luonnos onnistui kutakuinkin kohdalleen:
https://www.dropbox.com/s/jzr744y92yh6aif/20161015_170153.jpg?dl=0
Takakuuppa muuttuu vielä samansuuntaiselle kaarelle kuin takalokasuojan kaari. Toki myös kolmiulotteisuus puuttuu. Myös tankin kaaret tulee saada jatkumaan istuimessa. Penkin korkeus alenee useamman sentin.
Miten työ jatkuu? Ensimmäinen haaste on saada symmetrinen kaareva muoto rakennettua kolmiuloitteista lopputulosta mallaamaan. Harppi auttaa muottikaarien teossa. Kaarevat välilaipiot poikkisuuntaisesti sijoitettuna määräävät lopullisen muodon. Massatäytön olen ajatellut tehdä uretaanivaahdosta, jota on helppo muotoilla leikkaamalla, jatkaa täyttöä, jos jostain lähtee liikaa. Koko rakenne jäykistetään epoksihartsilla ja lasikuidulla. Pintaviimeistely tehdään ennen maalaamista pakkelilla ja hiomalla. Lopuksi pehmuste, joka tulee vain istuinpinnalle ja ehkä takakuupan etupintaan. Muoviosat tulee mustaa kiiltävää maalia. Pehmuste voisi olla punainen.
-
Lisää projektitopikkeja! Jee! 8)
-
Satulaprojekti on edennyt runkovaiheeseen, jossa muoto sivuprofiilin suhteen muuttui ensimmäisestä luonnoksesta suoraviivaisempaan malliin. Pyöreä muoto on muutenkin riittävän hankala tehdä, niin kuperuus jäi pois. Ehkä tämä malli sitten myös yksinkertaisempana sopii moderniin pyörän ilmeeseen paremmin.
Lisään tähän tallennuksen jälkeen muutaman kuvan:
https://www.dropbox.com/s/jscwrnz6lv0pjnk/20161021_182532.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/wosaorp4vaxxfb1/20161021_182556%20%281%29.jpg?dl=0
Itse satulasta, sen muovirungosta, leikkasi takareunan hitusen kantikkaan mallisen reunalipareen pois ja jäljelle jäi selkeä pyöreä muoto, jota on helpompi myös työstää täyttövaiheessa. Nyt liimamassan tulee kuivua muutamia päiviä, niin pääsee jatkamaan pu-massalla.
Kaikki kaarevat muodot on tehty täydellisestä ympyrästä. Harpin mitta = satulan leveys / 2. Pallosta tai puolipallosta voi valita halutun korkeuden. Noinkin tiheä runko helpottaa muodon tekemistä, näin ainakin kuvittelen :P itse istuinpinta on suorahko alusta pehmusteelle. Pehmusteella istuinosan sivuprofiili muuttuu vielä. Ideana on kuitenkin tehdä volyymiltaan selvästi alkuperäistä pienempi siro satula, joka keventää pyörää takaosastaan.
-
Tänään oli teippien irrottaminen vuorossa. Hermoja riipivä prosessi kaiken kaikkiaan. Muovi pehmitteet vaan haituu ja sitten saa nykiä parin sentin pätkissä teippejä. Liiman jäänteet ei oikein irtoa muuten kuin asetonilla, joka onkin aika myrkkyä. Nyt alkaa pyörä olla vain mustan ja hopean väreissä - pelkistetyn tylsänä. Nyt on ajatukset uusissa teipeissä ja idea on valmiina. Nämä tyylikysymykset on aika veitsenterällä - mikä toimii ja missä voi mennä överiksi. Pitää vaan luottaa omaan visioon.
Niin oli myös autotallin siivous ja California talviparkin sijoituspäivä. Rouva autolle on nyt tilaa tallissa ;D.
-
Satulan virittämien edistyy vaihteeksi. Nyt on tehty täytöt pu-vaahdolla ja alettu hakemaan lopullista muotoa satulalle. Työ tekijäänsä neuvoo ja suunnitelmat elävät. Tuli kuitenkin haettua se kupera perusmuoto. Menee sitten samansuuntaisesti takalokasuojan kaaren kanssa tai ainakin melkein. Sitten on tehty "pokkaukset"sisäänpäin sivuille jäljitellen tankin muotoja. Muoto näkyy parhaiten päältä päin. Noita pokkauksia voi vielä vähän korostaa lisää, että yhdenmukaisuus tankin kanssa olisi ilmeisempi.
Tähän liitän vielä havainnekuvat sivulta ja päältä:
https://www.dropbox.com/s/t6mieugau7ysj5s/20161029_171304.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/sc/vhp1up7qqp45mbi/AAC9irMnyUnI1YCySSjgytwTa
Tälle päivää on tehty seuraavaa vaihetta koskevat materiaalitestit eli epoksihartsin tarttuvuus ja reagointi eri materiaaleihin. Ei näytä olevan isoja ongelmia. Akryylimassa, muovia on ainakin kahta plaatua, satulan runko taitaa olla ns. ämpärimuovia (peh?), joka on aika heikkoa tarttuuvuuden kannalta. Epoksihartsin ja lasikuidun avulla tehdään varsinainen kantava pintarakenne ja kolojen täytöt. Pakkeloinnnilla lisätään mittatarkkuutta ja symmetriaa. Pienet lasikuulat massan sekaan, niin erillistä pakkelia ei tarvita. Polyesterihartsi on myrkky pu-massalle (sulattaa sen totaalisesti). Epoksi on selkeästi kalliimpaa, mutta myös hajuhaitat on pienempiä, ettei muuta kannata miettiä. Lisäksi pitää tutkia vielä miksi satula on vinossa pyörään nähden. Voiko sitä oikaista vai tehdäänkö korjaus satulan massoituksella.
-
Epoksi on selkeästi kalliimpaa, mutta myös hajuhaitat on pienempiä, ettei muuta kannata miettiä.
Polyesteri todellakin haisee ja sulattaa muita muovilaatuja. Mutta se on varsin mieto myrkky epoksiin nähden. Epoksin höyryt ovat enimmäkseen hajuttomia mutta se ei tee hommasta turvallista vaikka ei haisekaan. Alan töitä tehneenä piti käydä verikokeessa tämän tästä että selviäisi onko tullut altistusta. Syytä on käyttää hyvin tuuletettua paikkaa tai vielä mieluummin myös hengityssuojainta kaasusuodattimella.
Epoksi on myös itsesyttyvää mutta määrällä jota tuossa käytetään ei syntyne kriittistä massaa. Mutta vois se silti höyrytä voimakkaasti. Jollekin kerta-altistus aiheuttaa elinikäisen epoksiallergian. Eikö epoksin ja sen b-osan mukana tullut käyttöturvatiedotetta?
-
Epoksien kanssa kannattaa olla varovainen, olen nähnyt kuinka harrastetyömaalta on harrastaja viety teholle.
Altistus ei välttämättä tule ilmi ensimmäisellä "käyttökerralla". Seuraavalla saattaa sitten olla tosi kyseessä.
http://rakennusliitto.fi/2015/09/14/epoksin-kanssa-ei-leikita/
-
Ei tosiaan voi liikaa korostaa epoksin vaarallisuutta. Aina hyvin tuuletetussa tilassa laminointi ja mielellään vaikka siihen sopiva nasse naamalla. Myös käsien suojaus on pakollinen, altistus on vaarallinen myös ihon kautta. Polyesteri ei aiheuta itselle mitään. Haju toki tarttuu.
-
Epoksi on muutoin hyvä valinta. Sillä on paremmat maalausominaisuudet ja parempi säänkesto kuin polyesterillä. Sekoitus on tarkkaa. Eri osia on oltava tietty määrää toisiinsa nähden kun taas polyesterillä kovettimen sekoittaminen ei ole niin tarkkaa. Se epoksin b-osa ei ole kovetin vaan kemiallisen reaktion toinen osapuoli ja niitä pitää olla tietty määrä toisiinsa nähden. Sekoitussuhde on ilmoitettu yleensä painosuhteena mutta tilavuussuhdekin voi olla mainittu. Pienen määrän sekoittaminen on grammaluokan tarkkuudella tehtävä. Tuskinpa sitä puolta kiloa enempää tarvitakaan. Neljänneskilokin riittänee. Riippuu epoksin käyttöikkunasta sekoittamisen jälkeen. Jotkin laadut ovat varsin hätäisiä.
Olen pitänyt periaatetta että lasikuitu polyesterillä ja kalliimmat kuidut epksilla. Kuten aramidi ja hiilikuitu.
-
Aramidi imee ilman alipainetta todella huonosti polyesteriä. En tiedä miten se epoksiakaan ottaa märkälaminoimalla, en ole kokeillut.
-
Jep. Aramidi on jotenkin niin "kuivaa" että vaikuttaisi kuin se hylkisi hartseja. Huomattavasti hankalampi aine käsitellä kuin lasi- tai hiilikuitu. Yhdistelmäkuitu, joka on yleensä lasikuidun ja hiilikuidun tai hiilikuidun ja aramidin kudottu yhdistelmä on kätevintä jos haluaa lujaa helposti.
Epoksin märkälaminointi ei ole sen kummempaa kuin polyesterinkään. Molempia saa eri viskositeettisinä. Injektioepoksi on melkein kuin vettä.
Sama pätee menetelmiin: polyesterillä käy oikein kivasti märkälaminointi ja jollain lailla myös injektio. Epoksia ei märkälaminointiin kannata isommin tuhlata. Tulee vain arvokkaaksi. Mieluimmin alipainesäkityksen kautta. Sen voi tehdä joko injektiona tai sitten märkälaminointina mutta välitön säkitys ja paljon imumateriaalia että hartsi saadaan laminaatista pois mahdollisimman hyvin. Ensin siis kastellaan ja sitten ylijäämä imetään pois vaikka vanhoihin t-paitoihin.
Olen aiheesta jotain kirjoittanutkin pikaoppaan muotoon: http://www.mmaf.fi/documents/komposiittiliite.pdf
Epoksilla tekemiäni juttuja muille:
http://www.motomatti.fi/2008/11/osittaisproggiksia.html
-
Epoksia paljon käyttäneenä kehut ensinnäkin tuotteelle.
Mukavaa on että voi sotkea sekaan periaatteessa mitä hyvänsä jauhoa valumattomaksi ja sikäli hyvää filleriksikin kun ei juuri kutistu.
Mikrokuulat, kaikki jauhot, periaatteessa mikä vain puurouttava käy.
Ja pitää, jopa liiankin hyvin jos joskus täytyisi irroittaa.
TT:n kanssa eri mieltä polyesterihartsien suhteen , styreenin haihtumisesta höyryt on ihan murhaa kaikelle elävälle.
Epoksi on vaaratonta kovetettuaan, vain prosessin kesken se on altistavaa ja sikäli hyvä neuvo käyttää hanskoja ja suojautua.
Ja totta noi altistumistapaukset jos jatkuvasti alttiina, myrkkyä se on ja ei haisevana tavallaan ei osaa luontaisesti väistää.
Sain tipan silmään joskus kesken just sekoitettuani ja kokemus ei ollut mielyttävä, että sikäli suojaimet kiitos.
Styreeni sen sijaan haihtuu ilmaan koko ikänsä, ei ole hyvä sisäilma esim lasikuituveneissä.
Allerginen muutenkin muovikipoille, pisteet multa epoksin suuntaan jos tarvii jotain esim kuiduttaa ja liimanahan ne on ihan parasta.
Kallista on suhteessa polyesterihartsiin, mutta pienissä kohteissa kuten pyörät tms parempi ja lujempi vaihtoehto.
Kevralta SP-106 on mulla perusliimana venetöissä ja SP-320 myös on yhtälailla juoksevaa ja sopii hyvin perinteisten lakkaustenkin tilalle, kalvosta tulee paksu ja siloittuu itsestään jos ei liikaa laita.
Annostelupumput kannattaa ottaa samalla, olikohan litra pienin koko mitä myyvät ja 1/5 on suhde kovettajalle ja tulee siis pumpuista perus matematiikalla.
Huolellinen sekoitus on a&o, jytkähtävät noin puolessa tunnissa.
Säilyy ainakin 6v käyttökelpoisena on oma kokemus, ongelmajäte paitsi kovettuneena sitten täysin neutraali.
-
On se toki myrkky. Itselle ei tosiaan tule tuosta mitään oireita. No, ehkä jos ilmanvaihto on vajavainen, niin päänsärkyä. Varovainen noiden kanssa tietenkin pitää olla. Pikkuosien styreenin haihtuvuutta voi vähentää vanhentamalla osat. Paistamalla tai saunottamalla osia. Omissa tullut aina maali päälle, joten myrkkyjen haihtuminen lie aika vähäistä.
-
"Jälkikypsennys" on molemmille aineille hyväksi. 60 astetta ja 6 tuntia tai 80 astetta ja kaksi tuntia. On otettava huomioon että jälkikovetusta ei pidä tehdä heti sillä äkkiä lämpöön jouduttuaan kappaleen muoto ja rakenne muuttuu helposti.Itselle tein pienen uunin niin pääsi etenemään nopeasti. Alussa vain mieto lämpö. Myöhemmin korotus.
Polyesterihartsista nousee pitkään styreeniä joka on juuri se haiseva aineosa. Kovettuneenanikin. Molempien hartsien leikkaus- tai hiontapöly on haitallista ja aiemmin altistunut saa siitä oireita välittömästi. Lisäksi leikkauksessa (myös kankaiden) irtoaa pienenpientä kuitupölyä joka kulkeutuu helposti keuhkoihin.
Vanhan liiton "lasikuitumiehet" ottivat suojakännin ja väittivät että kun veressä on alkoholia niin styreeni ei pääse vaikuttamaan. Känni on mukavaa aikansa mutta loppu vaikutuksesta lienee juttua.
Polyesterissä eivät kaikki maalit pysy eikä osaan joka ei ole kunnolla kovettunut kannata maalia laittaa. Polyesteripakkeli pysyy hyvin. Epoksiin kannattaa täyteaineeksi käyttää epoksia GuzGuzin ohjeen mukaan. Itse käytän käytetyn lasikuulapuhallusjauhon siihen tarkoitukseen vaikka se onkin painavahkoa. Keveyteen pyrkivä ostaa onttoja mikropalloja.
Kun teen hyvää työtä niin materiaalin hankin täältä: http://www.jacomp.fi/
Myös Kevralta on tullut hankituksi materiaalia.
-
Kevralta itsekin hiilen olen ostanut. Lasikuidun ihan mistä sattuu. Puhallettua pätkäkuitumattoa käytän ohennettuna täyttönä ja muoteissa. Kudottua kangasta sitten osissa, mukavampaa laminoida ja pysyy helpommin kulmissa.
-
Olen suunnittelemassa uutta soolosatulaa Caliin ja käydyn keskustelun perusteella satulanpohjan värkkääminen lasikuidusta ei oikein houkuta. Minulla on työtilana autotalli ilman kunnollista ilmanvaihtoa, joten hiontapöly olisi ongelma. Olisikohan satulanpohjan tekoon muita suhteellisen helposti työstettäviä/taivuteltavia materiaaleja nykyisin tarjolla? Itse en ole asiaa seurannut vuosiin. Satula tulee olemaan varsin yksinkertainen, vanhan Bassa Lungan satulaa muistuttava:
http://www.thisoldtractor.com/mg_images/brochure_moto_guzzi_bassa_lunga_page_4.jpg
-
Riittävän iso leikkuulauta. Eli polyeteenilevy. Helppo työstää ja taipuu lämmittämällä.
-
Toki laminoinnin voi tehdä ulkonakin jos ei ole pakkasta eikä sadetta. Katoksessa, tms avoimessa tilassa tai vain tallinovet auki. Laminointihan ei montaa minuuttia vie. Käry on voimakkaimmillaan laminoinnin loppuvaiheessa ja sen jälkeen noin puoli tuntia. Kylmässä kovettuminen kestää pidempään jos asteita on vain 5 tai alle. Ja kuten kerrottu, polyesterin sisältämä styreeni ei ole kauhean myrkyllistä.
Materiaalin leikkaaminen ja hionta on syytä "ulkoistaa" sillä siitä syntyy pölyä. Itse leikkaan piirrettyä viivaa myöden yhden käden kulmahiomakoneella hyvin kapealla laikalla ja viimeistely karahiomakoneella jossa noin 40 mm hiontakiekko. Sillä pystyy tekemään aika jyrkätkin säteet. Ennen hiontaa on polyesterin kovetuttava lämpöisessä ainakin yön yli että leikkaus ja hionta onnistuisi. Tavallinen pölynsuojamaski ja suojalasit riittävät hommaan.
Muista materiaaleista pehmeä alumiinilevy taipuu hyvin mutta sen lujuus on heikko. Riippuu tietenkin paksuudesta mutta mitä paksumpaa, sitä työläämpää. Olenpa nähnyt vaneristakin tehdyn satulan pohjan ja olen itsekin käyttänyt puuta lasikuitupohjan jäykistimenä ja kiinnityskohtien vahvistamiseen. Myös manillanaru on hyvä jäykistemateriaali kun se laminoidaan lasikuidun sisään.
Lasikuitupohjan teko katkokuidusta ja polyesteristä on kuitenkin nopein ja helpoin. Ja sen voi tehdä suoraan joko peitetyn rungon päälle tai mitoittamalla erillisen mallin työpöydälle esimerkiksi uretaanimassasta tai finfoamista. Sen kun peittää muovikelmulla niin ei styreeni pääse tekemään pahojaan. Kovetinta kannattaa olla hieman enemmän että kovettuminen tapahtuu tavallista nopeammin. Se ei kuitenkaan juuri lyhennä kokonaiskovettumisaikaa.
Tapoja on siis muitakin mutta polyesterihartsi ja katkokuitu -yhdistelmä on helpoin.
-
Mutta jos oikeaoppisesti tekee satulanpohjan niin ensin tehdään malli esimerkiksi uretaanivaahdosta (Sauna Satu) tai pullotavarasta. Myös finnfoam on suosittu. Siitä karkea muoto. Sen jälkeen muotoillaan haluttu muoto tarkemmin lasikuitupakkelilla ja saadaan siten tukikerros malliin. Sen jälkeen viimeistellään autopakkelilla ja hienokitillä. Muodossa pitää ottaa huomioon että ns. miinuskulmia ei rakenteeseen tule.
Kittauksen ja viimeistelyhionnan jälkeen malli maalataan kaksikomponenttimaalilla ja sen jälkeen mallin tulee muistuttaa valmista tuotetta mutta työvarojen kanssa.
Mallin pinta käsitellään useita kertoja irrotusaineella. (vaha tai juokseva irrotusaine) ja joka välissä kiillotetaan. Tämä toistetaan useita kertoja, jopa kymmenen kertaan parin tunnin välein. Annetaan irrotusaineen kovettua lämpimässä yön yli.
Seuraavaksi tehdään muotti mallin päälle. Siihen käy oikein hyvin katkokuitumatto ja polyesterihartsi. Rakenne tehdään paksu ja lisäksi jäykistiminä voi käyttää vaneria jos kohteessa on suoria pintoja tai pitkiä loivia kaaria. Kovetetaan muotti. Joko korotetussa lämmössä tai useita päiviä huoneenlämmössä.
Muotti irrotetaan mallista. Malli saa mennä rikki sillä se on tehtävänsä tehnyt ja joutaa sekajätteeseen. Muotin sisäpinnasta poistetaan mallin jäämät ja vesihiotaan että saadaan irrotusainejäämät pois.
Muotti viimeistellään ja maalataan 2k-maalilla tai erityisellä muottimaalilla sisä eli muottipuoleltaan. Maalin kovettumisen jälkeen irrotusainekäsitellään useaan kertaan.
Kun muotti on valmis niin siihen laminoidaan, yleensä suunnattua lasikuitukangasta tarpeellinen määrä kerroksia. Suunnitellut reuna-alueet ja kiinnityskohdat voi tehdä paksummin.
Muotti siis jää jäljelle ja sillä, periaatteessa, voi tehdä lukemattoman määrän samanlaisia tuotteita lisää.
Tässä yksi tekemäni café-satula: http://www.motomatti.fi/2011/12/retrolasikuitusatula.html
Toinen retro-kilpurisatulajuttu: http://www.motomatti.fi/2012/01/lasikuitusatulanpohja.html
Lisäksi etukatteita, lokasuojia, huggereita, ketjusuojia, erilaisia paneeleita ja koko pyörän muotoilujakin on tullut tehtyä. Jopa moottorin osia hiilikuidusta. JL-Meccanican kilpa-Guzzin katteet ja satula ovat käsialaani. Tein ne aramidihiilikuituseoksesta joten kestivät mukkelehtimisiäkin. Komposiittia on myös helppo korjata verrattuna muuhun muoviin.
-
Ei se pakkanen haittaa. Se vaan hidastaa reaktiota, niin on enemmän aikaa läträtä. Se kappale vaan on tuotava lämpimään tekeytymään. Kavereiden kanssa kun on tehty isoja autohifijuttuja, niin ollaan käytetty pakkasta hyödyksi. Voi laminoida kerralla paksumpia koteloita, niin ei jää mahdollisia saumoja tai vahingossakaan irtokerroksia.
-
Kyllä Matin satulantekotaidotkin on vakuuttavia. ;) Montakohan kerrosta sitä mattoa pitäisi vähintään laittaa? Ilmeisesti märkää märälle periaatteella vai annetaanko kerrosten välillä kuivua? Lasikuitupohjassa olisi myös se hyvä piirre, että siihen voisi laminoida satulan kiinnikkeitä jos kiinnitys olisi tiedossa jo tässä vaiheessa. Joku näppärä kikka pitäisi kiinnitykseenkin keksiä. Calin etusatulan alkuperäinen kökkö kiinnitys ei ainakaan enää käy. Itse en osaa sanoa saisiko sopivia kiinnikkeitä tarvikkeina tai uudenpien Guzzien varaosina. Mielummin ostaisin kiinnikkeet kuin alkaisin itse värkkäämään.
-
Tuli monta kysymystä kerralla mutta lähdetään kuitenkin perusteista. Tässä ex-duunipaikkani ja ex-duunikaverin kirjoittama yleisopas komposiiteistä: http://patria.fi/sites/default/files/attachments/komposiitit_-_loputtomasti_mahdollisuuksia-_mobile.pdf
Se on hyvä lukea lävitse niin tietää jo paljon enemmän.
Montakohan kerrosta sitä mattoa pitäisi vähintään laittaa
?
Riippuu siitä montako grammaa neliömetrille valitsemasi kuitu painaa ja mitä tyyppiä se on.
Satulahommaan suosittelisin noin 600g/neliö joka taipuu varsin helposti eikä siten oikaise kulmissa laminoinnissa jossa ei käytetä tyhjiöintiä tai injektointia. Huomaa että suunnattu kuitu taipuu kulmissa parhaiten 45 asteen kulmassa.
Muotti ei tarvitse niin suurta laatua vaan sen voi tehdä katkokuidusta. Sitä vain useampi kerros niin tulee jäykkää. Märkää märälle. Jos aika loppuu kesken eli hartsi geeliytyy niin homma pitää lopettaa ja antaa kovettua. Sen jälkeen hionta ja hiottuun pintaan voi taas jatkaa. Myös karhennuskankaan laminointi kohtiin joista aikoo jatkaa on hyvä konsti: ei tarvitse hioa vaan repäistä kangas pois ja ihailla samalla elmontulta.
Yleensä laminointihommassa on aina hieman kiirus.
Tässä ihan perusperus-ohjetta: http://www.kanoottipurjehtijat.fi/rakentaminen/lasikuituisen-kappaleen-tekeminen-muotista Huomaa lämpötila- ja kosteusrajoitteet. Polyesteri on herkkää kosteudelle. Lujuus kärsii. Epoksia ei kannata kosteassa paikassa edes yrittää. Ilmankosteus on helppo mitata. Nykyään saa edullisia yhdistettyjä lämpö- ja kosteusmittareita.
Lisäksi kannattanee lukea mitä tuonne aiemmin linkitin omasta komposiittiohjeestani moottoripyöräilijöille: http://www.mmaf.fi/documents/komposiittiliite.pdf
Lasikuitupohjassa olisi myös se hyvä piirre, että siihen voisi laminoida satulan kiinnikkeitä jos kiinnitys olisi tiedossa jo tässä vaiheessa.
Jos jälkeenpäin haluaa kiinnittää satulaan metallikiinnikkeitä niin ihan pultit läpireikiin mutta voi upottaa laminaattiin valmiiksi pultit joihin on hitsattu kantaan levynpalat, joissa on reikiä, tueksi. Yleinen konsti on laittaa niittimutterit valmiiseen pohjaan altapäin ja tukea ne vielä kuidulla ja hartsilla. http://www.ikh.fi/fi/search/NIITTIMUTTERI
Niittumuttereihin tarvitset asianmukaiset pihdit. Rosteriset mutterit koosta M6 tarvitsee jo hieman järeämpää kalustoa. Valikoimassa on herkempiäkin niittimuttereita jotka tekevät tähtikuvion tuekseen. Ne voi myös laminoida kiinni niin ei pyöri ainakaan läpi eivätkä törrötä pehmusteen läpi.
Vanerinpalasta on helppo veistellä muotti kiinnikkeelle ja laminoida hieman paksumpi palikka jonka sitten kiinnittää satulan pohjaan joko ruuveilla tai laminoimalla. Pop-niitti ei ole vaihtoehto. Se vain ei tykkää pysyä komposiitissa tarpeeksi lujasti.
Jos vaikuttaa siltä että jokin alue tulee liian levymäiseksi niin sitä varten voi tehdä muottiin muotoja. Levymäinen muoto ei ole luja.
Mielummin ostaisin kiinnikkeet kuin alkaisin itse värkkäämään.
Jos ei itsellä ole kaluja teräksen tai alumiinin muokkaamiseen niin tee kahden kuvannon piirustus mittatietoineen niin joka seppä voi tehdä sen mukaan jämptit osat.
Kaikki yllä olevat ohjeet pätevät muottiin tehtyihin laminaatteihin.
Satulan pohjan voi toki tehdä komposiittisenä vaikka lasilevylle mutta se on silloin vain suora levy. Sellaisia satuloita näkee nykyään. Kaikki muoto tehdään pehmusteella ja päällisellä. Vrt. Bobber-mallit.
Se taas periytyy siitä että alunperin tehtiin siten ja ja sitä nyt matkitaan.
-
Tänään tuli vielä haettua satulan lopullista muotoa ureksin kanssa. Alan olla nyt aika tyytyväinen jälkeen ;D. Jos huomenna ehdin, teen ensimmäiset lasikuitukerrokset. Biltemasta ostetut aineet on varattuna. Kyllä käyttöohjeet ja varoitukset haitallisuudesta on epoksipaketin mukana. Teen työt ulkosalla autotallin edessä olevassa katostilassa, jossa varmasti tuuletus toimii. Saat sitten asettua lämpimässä autotallissa sen oma erillinen tulopoistoilmanvaihto päällä. Kun lujuusrakenne on kunnossa, teen viimeistelyt muotoon polyesteripakkelilla. Sitä Bilteman vakiotavaraa. Pyöreät muodot ei ole ihan helppo juttu. Symmetria vaatii vielä mittaamista pakkelia, hiontaa ja mittaamista.... Satula etupään keskitys oli alunperin viallinen, se on nyt oikaistu satulan mitoituksessa.
Seuraava vaihe maalaus, pohja ja pintamaalaus on isoin kysymysmerkki, miten ja millä aineilla. Tässä olen kirjaimellisesti aivan uuden edessä. Onnistuuko edes hyvin kotikonstein. Pitäisikö antaa ammattimaalarin tehtäväksi. Satulan pinnasta reilusti yli puolet on maalipintaa, joten mikään sinnepäin söhellys ei tule kyseeseen.
Kolmantena vaiheena on sitten pehmuste ja pintamateriaalin ompelu. Taas ollaan sitten niin epämukavuusalueella, kun vaan mahdollista.
Kiitos kaikista kommenteista ja taustatiedosta näitä lasikuituhommia koskien. On tässä oppia kerrassaan ::).
-
Ihan tavallinen polyesterikitti käy tasoitukseen. Paketin ohjeen mukaan, jos ei ole näppituntumaa.
Pohja- ja pintamaalaukseen kannattaa käyttää paikallsen maalikaupan ohjeita ja tuotteita. Tosin, Mastonin hiontapohjamaalista on hyviä kokemuksia, ihan spraytavarasta. Sehän hiotaan tasaiseksi kuitenkin, niin spraykin käy. Kerroksia toki saa silloin ruiskia enemmän, kun pullosta kerrosvahvuus on pienempi.
Olen maalannut pintaakin maalikaupan spraypulloon sekoitetulla maalilla, ihan kelvollista, parempi jos jaksaisi vielä myllyttää. Muutoin olen maalannut ihan tavallisella pikkukompuralla ja yläkannuruiskulla. Halpakin menettelee, kun on riittävä vedenpoisto kompressorilta. Automaaliliikkeestä saa myös tarvittavat silikoninpoistolaput, pölynpoistolaput ja tarvikkeet. Myös laadukkaat hiontakamat. Vaikka maalattava ala olisi pieni, kannattaa panostaa materiaalien laatuun.
-
Kiitoksia Motomatille yksityiskohtaisista ohjeista. Hain mökilta käsityökaluja sekä toin myös vaneria, SPU-levyä, ym. erilaista umpisolumuovia. Ajattelin kyhätä satulanpohjan mallin runkoputkien väliin kiinnitetyn vanerilevyn päälle. Toinen muotoonsahattu vanerinpalanen tulee takalokaria vasten kunhan saan sellaisen hommattua. Vaneriin on hyvä liimata SPU-levystä veistettyjä paloja urtsilla ja muotoilla satulanpohjaa ahterille sopivaksi. Varsinaista muottia en ole ajatellut tehdä, vaan laminoin lasikuidun polyesterillä mallin päälle. Olisiko olemassa helpompaa tapaa irroittaa satulanpohja mallista kuin em. geelit ja vahat, jotka ovat enemmänkin muotteja varten? Jotain sinne väliin pitäisi laittaa, että tekeleen saisi ehjänä irti. Vai sulattaako polyesteri esim. höyrynsulkumuovin?
-
Ruskea pakkausteippi irtoaa hyvin kuidusta. Myös jotkut maalarinteipit. Ei tarvi päälleen muuta. Pinnastahan ei tietenkään tule kovin nätti, just sellainen, kuin sun teippaus.
-
^Ruskea pakkausteippi vaikuttaa hyvältä idealta. Voihan sen päälle vielä levitellä jotain autovahaa tms. mitä nyt sitten autotallista sattuu löytymään.
Kolmantena vaiheena on sitten pehmuste ja pintamateriaalin ompelu.
Mistä olet ajatellut tehdä pehmusteen? Pohdiskelin iv-kanavien eristykseen käytettävää Armaflexiä, se on mukavan pehmeää ja jämäkkää. Onkohan kellään tästä kokemusta?
-
Voi. Mutta ei tarvitse. Hartsi irtoaa puhtaasti irti. Tietenkin jos teipin rajoja koettaa häivyttää, niin miksei.
Mulla on armaflexiä nyt ratapyörän satulassa. En laittaisi ajopyörään, pohjaa painon alla helposti. Limilevyä Etralta käyttää moni.
-
Flash-teippi eli "sininen teippi" on aivan ylivertaista jos johonkin kohtaan ei haluta hartsin tai liiman tarttuvan. Saa mm Kevrasta ja Jacompilta. Jotkin teipit menettävät hartsin kanssa liimansa ja se jää inhottavasti juuri sinne hartsin puolelle haittaamaan.
-
Pakkausteippi on halvempaa. Ei muuta koostumustaan polyesterin kanssa. Testattu vähintään riittävän monta kertaa. Ei tarvita erikoisteippejä.
-
Tarkoitatko sitä ruskeaa leveähköä teippiä? Sitä lienee useampaa laatua kun tuohon viimeksi uskoin niin sotkua oli purkaessa. Teippi meni ihan liiskaksi polyesterin kanssa. Mutta voi sitä olla kestävääkin. Mistähän sen tietäisi? Taitaa kokeileminen olla ainoa tapa. Pitää varmaan ostaa K-raudan teippiä kun S-kaupan teippi meni pahaksi......
-
Jostain halpakaupasta tai Biltemasta olen omani aina ostanut. 40-50 leveänä. Muottiinhan se tarttuu kovaan, mutta ei kai sillä ole väliä? Liima ei ole sulanut kyllä yhdestäkään teipistä..?
-
Testaan muutamaa merkkiä kun tulee lutraushommia. Ainahan pakettiteippiä tarvitsee.
-
Rautakaupasta saa ulkopinnastaan liukasta ja äärimmäisen tarttuvalla liimalla varustettua vihreää ilmansulkuteippiä. Tarttuu mihin tahansa. Sitäkin voisi kokeilla.
Tuli vielä sellainenkin mieleen, että laminoisi mallin ohuesti hartsilla ja vetäisisi siihen päälle Motomatin mainitsemat tökötit eikä siis teippiä laisinkaan. Malli olisi näin samalla muotti, tosin ulkopinnastaan.
Kyllähän tarkoitukseni on tavoitella hyvää laatua. Ainakaan verhoiluharjoituksia en ryhdy tekemään. Pehmusteet saatan vielä laittaa, tosin minulla on niistäkin omavalmisteista pelkkää huonoa sanottavana.
-
Veikkaan, että sekin teippi toimii. Sininen maalarinteippikin toimii. Sen karkeampi pinta kylläkin saattaa jarruttaa irroitusta. Keltainen teippi päästi joskus läpi, saattoi olla huonolaatuista teippiäkin.
-
Vähän työt rajoittaa harrastuksia, mutta välillä syntyy edistysaskelia meitsin mittapuulla. Ureksikökkäre alkaa saamaan liki lopullisen muodon muuttuessaan pakkelikökkäreeksi. Runko on toki tuossa välissä jäykistetty epoksilla/lasikuitumatoilla.
Pari havainnekuvaa:
https://www.dropbox.com/s/wg6lp8lu1ri54bb/20161107_180546.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/sc/vz6mcrm481z352u/AAA5q0lUB6ltgxO964aYCHGOa
Ideana muodossa on jatkaa tankin linjaa sujuvasti penkkiin ja toistaa takaosassa jakkaraa samoja tankin muotoja. Istuinpehmuste aikanaan oikaisee penkin istuinosassa olevan vekin ahterin alla. Mittatarkkuus ja symmetria alkaa olla viimeisiä kittikerroksia vajaana valmis. Teoriassahan pyöreän muodon voi jakaa neliöihin, joiden sivujen mitat ja ristimitat kertovat jotain symmetriasta. Tarkka kiinnekohta mittaamista varten ei ole pyöreässä käsityössä ihan selviö. Tavoitteena on, ettei ole silmin havaittavia mittavirheitä. Hiontahommat saa tehdä ulkoruokinnassa. Jos ensiviikonloppuna sitten saisi maalausta varten valmiiksi.
-
Tuostahan pitäisi ottaa muotti niin muillekin olisi saatavilla tyylikäs soolosatula.
-
Symmetrian saavuttaminen tuossa lienee se hankalin juttu. Ennen pohjatöitä maalin alle..
-
Tänään Breva sai uudet huilut. Entisiin tuubaan verrarruna uudet on lähinnä kokoa Piccolo. Kovasti tuli pohdittu mikä tuohon voisi sopia. Netistä löytyi pikku Brevasta lähinnä epäonnistuneita sylinterin mallisia pönttövirityksi. Makuasioista ei kannata kuulemma kiistellä. Olen aika tyytyväinen noihin, jotain sportstertyyliä lähellä muodoltaan, pituus toki vain 38 cm:
https://www.dropbox.com/s/00gt5ll3mqbrbob/20161119_140458.jpg?dl=0
Malli löytyi Stormilta, Tapered vaimennin 38-45 mm, a 50 euroa kpl. Äänenvaimenninrojut löytyy putkista. Onhan tuo putkien volyymi korkeintaan 30 % alkuperäisistä. Veikkaan, että äänimaailma on aika rouhea ;D. Liitäntä oli valmiiksi just passeli eikä kiinnityksiä tarvinut kummenmin viritellä, vain 2 x yksi reikä oli porattava takimmaiseen kiinnitykseen lattarautoihin. Keskiseisontatuen joutui poistamaan putkien tiltä, mutta se kuului muutenkin suunnitelmiin. Jotta sai seisontatuen pois, niin piti irroittaa oikeanpuoleinen pakosarja. Alka höllällä oli pakosarjaliitännän pultit, kuuluuko olla niin, lämpölaajenemista tms. varten?
Stormin myyjä väitti, että jos on pyörässä Lamda-anturi, ruiskujärjestelmä osaa säätää itsensä, kun pakovirtaukset muuttuu? Siihen pakoputkien välillä olevaan, putket yhdistävään pönttöön tulee anturi. Ei kai se voi olla muuta kuin lamda?
Satula alkaa olla maalaamista vaille valmis. Josko saisi pohjavärin maalattua huomenna.
-
Mulla oli tuollaiset vastaavat mustat isolohkossa. Ihan hyvin hönki. Laitoin vielä loppupäähän tikkarit. Noissahan on sellainen kaksoiskuorirakenne, jota ei voi säätää villan määrällä tai huilulla.
-
Alka höllällä oli pakosarjaliitännän pultit, kuuluuko olla niin, lämpölaajenemista tms. varten?
Kyllä ne kireällä saavat olla. Aina kun on putki irti niin uudet tiivisteet. Tiivisteen toiminta, eli tiivistäminen, perustuu sen kokoonpuristuvuuteen. Siksi sen kiristys on lyhyellä matkalla ettei metallin lämpölaajeneminen lyttää tiivistettä turhaan. Mutterien löysyys taas on asia jota on kokeilematta vaikea kommentoida: toisen kireä on toisen löysä.
-
Nonni, pyörän ulkoasu alkaa olla hahmolla. Yleisesti ottaen ulkoinen ilme on keventynyt aika lailla. Mattamusta pohjamaali näyttää satulassa aika hyvältä. Satulan tuleva toppaus nostaa ja oikaisee keskilinjaa n. 3-4 cm. Mattamusta satula voisi olla varteen otettava vaihtoehto (helpompi maalata) kiiltävälle mustalle. Satula on tehty niin alas kuin mahdollista. Jousipakka on myös löysätty alimpaan asentoon, joten takapää tuli entisestä alas n. 3 cm. Alkaa vaimonkin jalat ylettyä kunnolla maahan ;D.
Sivuprofiilikuva:
https://www.dropbox.com/s/8kin1ymgq3zxyka/20161120_182127.jpg?dl=0
Takalokasuoja sisärakenteineen on poistettu, pintakuori jäljellä. Jonkinlainen kumisisälokari pitää vielä virittää kuran hallintaan. Keskiseisontatuki on pois, uudet pakoputket on oleellisesti kevyemmät ja toivat jouset kokonaan esille. Vilkut vaihtuu pieniin kromattuihin led sellaisiin. Muovikuuppa moottori alaosasta/edestä on pois. Rekisterikilven paikka voisi olla vasemman takajousen takana, jos miliisi sellaisen kelpuuttaa?
Pakosarjan tiiviste. Pitänee katsoa uudelleen, olikohan siinä mitään tiivistettä? Oli ruuvit ilmeisen löysällä, kun kuusikoloruuvi aukesi ruuvimeisselin voimin.
-
On siellä semmoset kokoonpuristuvat tiivisterinkulat.
-
Juu, sellaiset 2 kpl puolirinkulat ovat entisillä paikoillaan. Jäi vähän epäselväksi nyt tarviiko sellaisia vaihtaa? Nehän on kokolailla selkeät metallimurikat. Vai mitä Motomatti tältä osin tarkoitti? Tiivisteen ymmärtää yleensä levystä leikattuna (tms.) joustavampana kuin ympärillä puristavat massat.
-
Noita pakoputken juuritiivisteitä on useaa tyyppiä mutta niille on tyypillistä kokoonpuristuminen että tiivistyminen saavutetaan.
Ulkopinnaltaan ne ovat kuparia tai alumiinia ja sisällä on palamatonta kokoonpainuvaa massaa. Mutta ainakin yksi malli on poikkileikkaukseltaan kuin haitari eli se painuu myös kasaan kun siihen kohdistetaan puristusta. Paksuhkojakin ne yleensä ovat sillä harvoin pakoputken laippa, jota vasten tiiviste tulee, asentuu ihan kohtisuoraan pakoaukon tiivistepintaa vasten. Siksi suhteellisen paksu että siinä olisi varaa asettua tiiviisti vaikka kohtaamiskulma olisikin hieman huono. Varsinaista jousiominaisuutta eli sitä että tiiviste jotenkin palautuisi lähemmäs alkuperäistä muotoa ei ole.
Joskus tiiviste on niin lujassa kannessa että se vaikuttaa kiinteältä.
Itsekin olen noita tiivisteitä sorvilla tehnyt kun joskus on ollut hankalasti tiivistettävä pakoputki. Vastakartiotiiviste on myös hyvä mutta vähemmän käytetty eikä sovellu laipalliselle pakoputkenpäälle. Sen tyyppinen tiiviste tiivistyy pesäänsä ja pakoputken ympärille eikä sen päähän.
-
Jos ne kertaalleen kiristetyt ei ole lämmenneet, eli moottoria ei ole lämpöiseksi, niin voi käyttää. Muutoin ei. Olen itse muutaman kerran kylmäasennuksessa käytetyt tiivisteet ottanut käyttöön. On pitänyt ihan normaalisti.
-
Olen itse muutaman kerran kylmäasennuksessa käytetyt tiivisteet ottanut käyttöön.
Voi olla hyvä kikka saada vähänkäytetyt vielä jatkoon.
Toisaalta tiivisteet ovat niin halpoja että ei tule kalliiksi.
Nykypyörissä joissa on katalysaattori(t) ja jäännöshappianturit niin kaikilla pakoputkiston tiivisteillä on vielä tärkeämpää olla tiiviitä kuin perinteisemmillä malleilla.
-
Mullakin on pari paria pikkulohkon rinkuloita varalla. Jos vaikka innostuu jotain roplaamaan.
-
Elikkä, kun irroittaa aikansa käytössä olleen pakosarjaliitoksen , kannattaa aina asentaa uudet tiivisteet.
Noita ei liene saatavilla ihan lähikaupasta (motonet). Lienee tilattavissa esim. Stein Dinseltä. On vähän muutakin hilpetööriä jo sinne tilauslistalla. Liki nollasta, kun aloittaa on kuin loputon umpihanki edessä. Onneksi on kartta (netti) ja kompassi (gruppo) matkassa. Vähän kerrallaan sitä pääsee vähän kovemmalle latupohjalle ;D.
-
Pitää muistaa että tyhmiä kysymyksiä ei ole. On vain tyhmiä vastauksia. Joita tällä foorumilla ei kuitenkaan havaittavasti paljon ole.
Perusasiat on kuitenkin hyvä opetella vaikka kirjallisuudesta (jossain määrin myös täältä keskusteluista kun käyttää hakutoimintoa) niin saa kysymyksiinsä jopa perusteltuja vastauksia.
Voi myös hämmentää se että kysymys voi olla niin syvällinen teknisesti että myös siihen saatu vastaus jää ymmärtämättä ulkopuolisilta. Näitäkään ei ole kovin paljoa mutta silloin tällöin huvittaa kysymys ja kohta vastauskin joka vaatisi teknisen sanakirjan omaksumista ja alan insinöörin taitoja että saisi selvän asiasta. Olen tainnut siihen syyllistyä itsekin.
-
Pitää muistaa että tyhmiä kysymyksiä ei ole. ....
Kekkonen kyllä sanoi, että "tyhmiin kysymyksiin ei tarvitse vastata", "tyhmä kysymys" lienee mielipide? En koskaan äänestänyt Kekkosta. ::)
-
Eikös Kekkosta äänestetä vieläkin?
-
Ja Aku Ankkaa.
Mutta noita tiivisteitä voisi löytyä mitoilla ihan tiivisteitä myyvistä kivijalkaliikkeistäkin. Vastaavia käytetään teollisuudessa.
-
Kuparisia "O-renkaita". Mittojen mukaan vain hankkimaan. Googlen kuvahaulla löytyi erilaisia malleja sanoilla: pakoputken kuparitiiviste.
Käytännössä se muistuttaa pyöreäprofiilista kumista o-rengasta mutta on ulkopinnaltaan kuparia ja sen sisällä on kokoonpuristuvaa kuitua.
-
Mittojen mukaan mihin vaan osaliikkeeseen, noita käyttää lähes kaikki merkit.
-
Selvän teki. Eipä ole aikaisemmin tullut perehdyttyä pakosarjaliitännän ratkaisuihin, kaikki on vaan täysin uutta. Taas askel eteenpäin omassa mittapuussani. Nämä Brevan kosmeettiset säädöt alkaa olla voiton puolella. Satula vaatii vielä työtä, mm. toppaus nyt vuorossa. Kaikki muu tuntuu sen satulan rinnalla ripeiltä edistysaskelilta :P. Takavilkut asennan kauhukahvoihin, siinä pitää rakentaa siistit kulmaraudat asennusta varten. Alumiinista on aihiot valmiina. Siitä johdot menevät huomaamottamasti satulan alle.
Teippaukseen liittyvää tietoa olen etsinyt usean tunnin netistä. Vielä en ole löytänyt etsimääni. Kaarevalle pinnalle ei levymäinen rakenne taivu kovin hyvin. Jonkinlainen lämmöllä kutistettava kalvo luulisi löytyvän? Voisi luulla, että tässä olisi enemmän tarjontaa tai sitten en vaan ole sattunut oikeille sivuille. Kerran katsoin "Latela" nimistä realitysarjaa ja siinä äijät teippasi Mustangia ja kuumentamalla teippi/kalvo muotoutui jopa koveriin muotoihin.
Seuraavaksi alkaa perehtyminen perushuollon tekemiseen. Brevasta on aika hyvät ohjekirjat suomeksi ja netistä löytyi myös ladattavaksi Lontoon murteella. Pitää nyt vaan ihan periaatteessa opetella miten tuo pyörä edes pääpiirteissään toimii ;D.
-
Epäilen että suurin osa pyörän tekniikkaa on aivan kuten on ollut ennenkin. Siis perinteistä tekniikkaa. Myös moottori, vaihteisto ja voimasiirto ovat perinteisiä. Mutta taatusti uutta on moottorinohjausjärjestelmä ja sen tiedonhankintaverkko joka tässä mallissa käsittää ainoastaan sytytyksen ja ruiskutuksen samassa rasiassa. Siinä riittää opiskeltavaa enemmän kuin päiväksi.
Meinasi unohtua sähköjärjestelmä. Lataus ja valaistus. Sekin on jo koettua tekniikkaa. Joten neuvoja löytynee jos ei itse löydä tietoa tai tuntuu epävarmalta. Tosin omalta osaltani pikku-Breva ei ole vahvinta osaamistani.
-
Etkös Olavi vaikuttanut Jyväskylän suunnalla? Lutakossa on teippari. Tekee autoteippauksia, kääri kaverin Bemarin helmat uusiksi. Nimeä en muista tähän hätään. Koitan puristaa esiin.
Toinen on nuo kumimaalit. Voi maalata kuin millä tahansa spraylla, mutta saa kivuttomasti pois. Mullakin nyt autossa konepelti ja takaluukku rubbercompilla pinnoitettuna, katsotaan miten pysyy. Halpa kokeilu ainakin.
-
Branderol teippaa Jyväskylässä. Varmaan saa jämåpaloja ja vinkkejä kun pyytää.
-
Samaa ajatellut itse. 1400 Calin sivulaukkujen kylkiin valkoiset alueet teipaten eikä maalilla. Maalaus maksaisi noin 200€ laatumaalarilla. Teippaus lienee edukkaampi ja sen voi ottaa pois jos vikaantuu tai kyllästyttää.
-
Noiden raitojen vetoon voisi kysellä myös hotrod-piireissä tuttua pinstripingia. Siihen löytyy osaavia harrastajia vaikka Overdrive.fi:n foorumilta. Tai vaikka keväällä Tampereen Hot Rod & Rock -showsta paikan päältä. Siellä ainakin on aina ollut osasto, jolla maalaavat livenä. Sieltä löytyy vähintään yhteystiedot.
-
Tässä on pari vuorokautta mennyt vakaakiitoa palkkaa tienatessa.
Juu Jyväskylän Palokassa asutaan. Kiitos vaan teippausvinkeistä, kyllä noilla pitää ammattitekijä löytyä, joka sanoo mikä on mahdollista tai ei. Itse asiassa ei pitäisi muuten olla isompi juttu, mutta se pyöreä muoto ja 50 -100 mm leveä teippi? leveydessä on varmaa joku raja vs kaarevuus, mikä onnistuu, ilman jotain erityistä kutistemekanismia. Teippausideakin on selvillä. Toki on kiva kuulla ammattilaista, mitä kaikkea on tarjolla. Voi avartaa omaa näkemystä tässäkin. Toimenpide kohdistuu vaan etu- ja takalokasuojaan. Nekin saa purettua irti ja kulkee kätevästi kainalossa ;D. Tankki on vähän kysymysmerkki vielä, mutta ensi pitää kuulla mitä siitä sanotaan.
Jotenkin itse vierastan tässä maalaamista, joka on periaatteessa peruuttamatonta. Teipit kannattaa vaihtaa, ennen kuin ihan kuivuvat. Joku liuotin niistä muoveista haihtuu vuosien saatossa. Sentin palasina nyppimistä tuli harjoiteltua Bravan vanhojen teippien kanssa. Nekin vanhat jo repaleiset teipit yksikertaisuudessaan lokasuojan pinnoissa antoivat oikeaa ilmettä. Nyt vähän totiseen mustaan tulee väriä - MG:n kotimaata unohtamatta ;D
-
Ota osat kainaloon ja marssit teipparin juttusille. Selviää varmaan helpoiten.
-
Rojekti etenee pikkuhiljaa. Teippaukset on tehty (itse ;D). Materiaalia ja ohjeet tulivat Tarrapaikka.fi Vaasasta. Kuperalla pinnalla muoto onnistui vaimon hiustenkuivaajalla muovia pehmentämällä. Ei se ihan täydellinen ole, mutta saa nyt välttää. Tehostevärit tein vanneteipillä. Makunsa on kullakin. Jos värimaailma alkaa tuntuu liian yliampuvalta, niin eroon niistä pääsee helposti.
Ledivilkut on kytketty ja kaikki toimii kuten pitää. Bilteman vastukset ledeihin ovat aika isoja mölliköitä ja niitä joutuu piilottamaan rakenteisiin. Pienempiäkin näyttää olevan tarjolla. Satula on vielä pohjavärillä. Pitää odottaa plussakelejä, että pääsee maalaamaan ulkona. Olen päätynyt mustaan kumimaaliin, jota Tunturi-tt suositteli. Satulan toppaus on hahmolla ja koko viritys lähtee ensi viikolla topparille. Mustan värinen keinonahka on mielessä. Yksityiskohtana ja jippona satulassa tulee olemaan "selkänojaan" upotettava gruppon pinssi. Ei tuollaista satulaa pitäisi tulla montaa vastaan.
Ulkopuolisia pieniä muutoksia tulevat vielä olemaan, poskipakkojen, laturin kopan ja sylinterikannen mustien muoviosien maalaus alumiinin värisiksi, joka saa sitten vielä kirkkaan lakan päällensä. Kosmeettiset muutokset ovat sitten siinä. Perushuolto vielä päälle ja sitten odottamaan kevään ensiajoja. Rekisterinkilven paikka tulee olemaan vasemman takajousen takana, jossa on hyvin tilaa, kun pakoputket eivät sojota taivasta kohden. Ylipäätänsä olen aika tyytyväinen keventyneeseen muotoon. Perän muutokset vaativat uuden sisälokasuojan takapyörälle, jonka tein kumisesta auton tarvikelattimatosta leikkaamalla. Ei tullut kalliiksi (2,90 euroa) Motonetistä.
Tähän lisäsin vielä muutaman kuva nykytilanteesta:
https://www.dropbox.com/s/8jcjh1uushq5k31/20161216_190209.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/xk8yyijgsq6ov8d/20161218_163947.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/yus82pqd16dns7y/20161216_195742.jpg?dl=0
https://www.dropbox.com/s/7eqos2pal5reszy/20161218_163647.jpg?dl=0
-
Hyvältähän se näyttää!
-
Mielenkiinnolla olen seurannut.
Raikkaan näköistä on tulossa.
-
Tässä on tullut tutkailtua guzzin huolto-ohjeita, myös tältä palstalta. Erikoinen juttu on tämä "Molykote type A", ihmeaine jota pitäisi laittaa peräöljyjen sekaan. Netistä sitä etsineenä, vesiperä on vastassa ollut järkevää tilauserää etsiessä. Sitten alkoi kiinnostaa mistä on oikein kyse. Samaa tavaraa käytetään saksalaisessa Liquid moly tuoteperheessä.
Wikipedia kertoo asiasta aika hyvin:
Molybdeenidisulfidi eli molybdeenisulfidi on molybdeeni- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Luonnossa sitä tavataan molybdeenihohdemineraalina. Yhdistettä käytetään voiteluaineena ja katalyyttinä. Wikipedia
Kaava: MoS2, Tiheys: 5,06 g/cm³, Moolimassa: 160,07 g/mol, Sulamispiste: 1 185 °C.
Tämä on siis jonkinlainen luonnon mineraali, jota jalostetaan konepuolen öljyjen ja rasvojen lisäaineeksi aika isossa mittakaavassa eri tuotemerkeissä. Näin arkijärjen näkökulmasta taitaa olla Liquid molyn moottoriöljyn lisäaine, MoS2, "kokolailla samaa kuraa" mitä tuo Guzzin huoltohjeen molykote type A. Moottoriöljyn sekaan on ohjeellinen arvo kuivakytkimelle 3% ja märkä sellaiselle 2% mö sekaan. Guzzin peräöljyn sekaan alkuperäistä ihmeainetta laitetaan 6%. Äkkiseltään arvattuna voisi laittaa tätä korvaavaa ainetta alkupäisen tilalle? Tämän ihmeaineen luvataan moottoripuolella vähentävän kulumista 50%. ::)
-
Molykote "Dispersio A" öljyn lisäaineen saanti pienerinä on nykyisin melko rajoittunutta. Jotkut ovat sitä ostaneet isomassa pakkauksessa ja sellaisesta on peräisin oma Molykotenikin. Periaatteessa sillä voi tehdä pienen palkanlisän kun myy "omaan astiaan". Liquid Moly MoS2 lienee kokolailla samaa ainetta. Sitä olen lukenut joidenkin käyttäneen.
Aikanaan CARC-Guzzien omistajan käsikirjassa kiellettiin laittamasta mitään lisäainetta perävaihteeseen. Kohta tuli lisälehti käsikirjaan jossa nimenomaan käskettiin laittamaan Molykotea perävaihteeseen. Sitten tuli takaisinkutsu jossa kaikkiin siihen mennessä myytyihin pyöriin laitettiin uudet perävaihteet joissa oli Molykote sisällä.
California 1400 ohjekirjassa kielletään myös lisäaineen käyttö ehdottomasti. V7 II ja V9 -malleista en tiedä. Miten lienee?
-
California 1400 ohjekirjassa kielletään myös lisäaineen käyttö ehdottomasti. V7 II ja V9 -malleista en tiedä. Miten lienee?
Hmm, olisko tuossa ainakin osasyy näiden mallien peräongelmiin?
Liquid molyn vastaavaa olen käyttänyt jonkun verran, on notkeamman/laihemman tuntuista kuin se "aito tavara" joten vähän suuremmllas annostuksella tullut käytettyä.
-
California 1400 ohjekirjassa kielletään myös lisäaineen käyttö ehdottomasti. V7 II ja V9 -malleista en tiedä. Miten lienee?
Hmm, olisko tuossa ainakin osasyy näiden mallien peräongelmiin?
Mitä mallia tarkoitat erityisesti?
-
V9 ja 1400 suunnalta lähinnä huonoja kuullut, ei V7.
-
Alkoi kiinnostamaan onko ollut yleisimminkin probleemeja? Oljynvaihtoväli 1400 perän osalta on 60.000 km. Se on pitkä matka.
-
Olen ollut siinä luulossa, että V9:n perä on romuiltaan sama, kuin aiemmissa pikkulohkoissa. Ja haarukka olisi uusi?
-
Calin perän kestosta on ollut puolesta ja vastaan keskustelua Guzzitechin foorumilla.
-
Tässä käden ulottuvilla on 1 ltr pullo Motul SAE 80/90 vaihteistoöljyä, mikä sopii myös Calin peräöljyksi. Mineraaliöljy, jossa pullon tekstin mukaan on lisäaineena: " Reinforced with MoS2". Kyllä tämä asia on käsittääkseni aikalailla taputeltu. "Samaa kuraa" laitetetaan jo valmiiksi öljyn sekaan, niin moottoriöljyihin, vaihteisto -ja peräöljyihin.
No sitten on toinen puteli Brevan perään tarkoitettua vaihteistoöljyä SAE 75W/140, joka on Lucasin synteettinen öljy. Reklaamin mukaan erityisesti V-Twin moottoreille. Siinäkin on lisäainetta, joka muotoillaan sanoilla: "with Synthetic Addtives, cools & guiets". Todennäköisesti joukossa on "samaa kuraa" vai onko muita yleisesti käytössä olevia voimasiirron kulumista vähentäviä lisäaineita?
Tuo MoS2 on aineen kemiallinen kaava eli se on silloin täysin idettistä tavaraa riippumatta valmistajasta. Aineen pitoisuus varmaan vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Aine on nimenomaan öljyliukoista. Voiteluominaisuuksien lisäksi sen pitäisi vähentään kolinoita.
Niitähän Guzzissa piisaa ;D. Sinänsä asiassa jää vielä mietittämään, miksi tuollainen ihmeaine olisi sitten jossain yhteydessä kielletty? Voiko joku metallin pintakäsittely tms. olla syynä.
Jos sitä "oikeata molykote type A" tuotetta halutaan, pitäisi olla joku kimppa ostamaan 25 litran astia. Taisi hinta olla luokkaa 1.625 euroa.
65 euroa litra. Liguid molyn MoS2 maksaa motonetissä 40 euroa litra ja sitä myydään 300 ml erissä 11,90. Eli ei taida tulla kimppaa ;D.
-
Tällä tavalla juteltiin Guzzitechissä V9:n perästä taannoin.
I've heard about 50% of some V9 dispatches have a rear end leak, the dealer orders new gaskets and bolts and usually it takes more than one visit to get it tight, but when it's done it's done, no more immediate technical issues. The rear end leak is not a simple gasket fitting problem, it has to do with the whole assembly not sitting properly together or bent/stretched bolts or something, someone suggested that dealers are expecting some callback next year. But again, it's a minor issue especially if you're ware of it, when taking a brand new V9 to a long trip, at least make sure you know what kind of oil the rear end takes and how to top it up if you don't want to go as far as actually buying and carrying the oil.
Mulla on tuota Liquimolya käytössä. Liukenee ihan kaatamalla peräöljyyn, eli ei tarvitse etukäteen sekoitella pullossa, kuten Molykotea. Nämä huollothan yleensä tehdään viileään vuoden aikaan, jolloin ainakin omassa tallissa öljykin pitää houkutella pullosta, saati sitten tuhti lisäaineistus.
Käytän samaa ainetta myös sorvin johteissa, kun se tarttuu hyvin liukupintoihin. Sorvini sijaitsee nimittäin samassa viileässä tallissa, joten pintaruoste on estettävä ajoittaisella voitelulla. Myös koiran juoksunaruhässäkän nivelöinti on voideltu ulkotiloissa tuolla..
-
Koitin löytää vastaavaa C. 1400 osastolta mutta ei tullut vastaan. Kotimaasta on raportoitu että yhdessä 1400 perässä on ollut öljyvuoto. Toistaiseksi. Korjaantuu tiivistepinnan hionnalla ja uudella tiivisteellä. Ei siis mikään iso remontti.
Itsellä on jokainen Guzzin perä vuotanut jossain vaiheessa. Osa tapaturmaisesti. (Asfaltinlaskussa käytetty linjalanka kiertyi takanapaan. Toisella kertaa laakerivika aiheutti vuodon.) Tai sitten ihan ilman mitään varoitusta tai vikaa. Tyypillinen vuodon aiheuttaja on öljynvaihto. Eri tyyppinen öljy mitä siihen asti on käytetty ei aina pysy sisällä. Palaaminen aiempaan laatuun on korjannut vaivan.
-
Myös toimettomuus aiheuttaa vuotoa, viime talvena NTX:n perävaihteesta alkoi valua öljyä vanteelle.
Vuoto korjautui kun työnsin pyörää puoli metriä eteenpäin. Ei ollut enempää tilaa.
Ei ole vuotanut sen jälkeen toistaiseksi.
NTX:n perään en ole enää laittanut lisäaineita ja kun molypurkki tyhjenee, joutuu myös LeMans pärjäämään ilman.
-
Liguid molyn MoS2 maksaa motonetissä 40 euroa litra ja sitä myydään 300 ml erissä 11,90.
Tuo 300ml purkki on kyllä houkuttelevan edullista, mutta: Liqui Molyn valmistamia ja nimenomaan vaihteistoihin lisättäviä lisäaineita ei ole jostain syystä myynnissä Motonetissa. Tuo ko. purkki kuuluu moottoriöljyyn lisättävään tuotesarjaan. Liqui Moly valmistaa nimenomaan vaihteistoöljyyn lisättäviä lisäaineita 20, 50 ja 80ml tuubeissa, ja niitä on muistaakseni myynnissä ainakin Ad-varaosakaupoissa.
Tästä on ollut aiemminkin puhetta foorumilla ja jos entiset merkit paikkansa pitää, niin joku vastaa, että "samaa ainetta', mutta ainakin minä uskon ennemmin valmistajan tekstiin, mikä löytyy helposti Lique Molyn tuoteluettelosta.
Jouko
-
Itse molybneenisulfidi on samaa matskua. Ero tulee viskositeetista ja liuottimen määrästä lisäaineessa.
-
Itse molybneenisulfidi on samaa matskua. Ero tulee viskositeetista ja liuottimen määrästä lisäaineessa.
Varmaankin näin. Moottorin ja perän lämpötilatkin on paljolti erilaiset, joten erilaisella viskositeetillä voi olla suurikin merkitys lisäaineen toimivuuteen ja erilaiseen öljyyn sopivuuteen/moottori/perä. Kaiketi valmistajat ovat tutkineet asian perinpohjin ja tietävät asiat parhaiten, eikä kuluttajan tarvitse miettiä sen kummemmin asiaa, lorauttaa vaan ohjeen mukaan oikeaa ainetta oikean määrän ja oikeaan paikkaan.
Jouko
-
Tuli netistä etsittyä lisää tietoa Liqui Moly tuotteista. Asia on kuten "Jouko S" avasi, juuri vaihteistoihin ja perävaihteeseen tarkoitettua sopivaa tavaraa löytyy, mutta ei Motonetista. Itse asiassa löysin kaksikin tuotetta, josta toinen oli selkeästi MoS2 lisäaineella terästettyä ja toisesta, Gear Protect, (suomessa ainakin tarjolla oleva) josta en vielä löytänyt tarkkaa tietoa lisäaineesta.
Liqui Molyn kotisivulta selviää, että heillä on käytössä ainakin kahta mekaanista kulutusta vähentävää lisäainetta öljyihin lisättynä. Toinen on tuo MoS2 ja toinen jonkinlainen keraaminen ainesosa. Ei yhdessä sekoitettuna, vaan jompaa kumpaa. Suojaus on esitteiden mukaan kahdenlaista, mekaanista ja kemiallista, ilmeisesti korkeassa lämpötilassa tapahtuvaa, jos nyt oikein ymmärsin.
Jos ja kun näitä aineita käytetään myös teollisissa prosesseissa, on vaikea kuvitella niiden olevan jotain " vain kauppamiesten hölynpölyä". Sanallisesti, jos voisi yrittää lyhyesti referoida: mm. Vaihteistojen ja moottorin liikkuvien osien loppuviimeistelyn jäljiltä on toisiinsa osuvia, ei täysin sileitä pintoja, joita lisäaine tasoittaa tarkoituksella, että mekaaninen lastuaminen vähenee = kuluminen vähenee. ;D
Voi noita Guzzin ohjeita, välillä kielletään lisäaineen käyttö, välillä palataan käyttöön, voi kyllä vaan ihmetellä. Kertoo vähän sinnepäin meiningistä ???. Ylipäätänsä, jos kestävyyttä lisäävät vaikutukset ovat oikeasti näin hyvät, niin aika vaikeata perustella olla käyttämättä näitä tuotteita, jos haluaa pitää kalustosta hyvää huolta.
-
mulla on semmonen itsepintainen mielikuva 80 luvulta tosta piikkiön pojilta että se pari senttilitraa lisäainetta perään laitettiin vaahtoamisen estämiseksi, täysin mahdollista että mielikuva on täysin väärä, semmonen on jääny mieleen, tallissa on niitä purkkeja niissä oli kai kanssa joku viiminen käyttöpäivä, tarttiskin mennä kattomaan mitä sieltä löytyy
-
Tuli tapanin päivän kunniaksi laitettua pikku Breva tulille ja testattua miten kone käy uusien pakoputkien kanssa. Noin 5 minuutin koekäytöllä korva kuulolta kaikki tuntuu toimivan kuten ennenkin. Paitsi käyntiääni on, miten sen nyt sanoisi ilman pahempaa ylilyöntiä - öö - "aika juhlallinen". Ihan sitä mitä pitääkin, aika matala, mutta ihan muuta kuin alkuperäinen. Alle satasen setti nuo sliparit. Tuosta on paljon iloa odotettavissa ;D. Pitää vaan nyt malttaa pari kuukautta, että pääsee testamaan sulalla tiellä :P.
-
Eilen tuli rakennettua rekisterikilven kiinnitys uudella tavalla uuteen paikkaan. Varastosta löytyi sopivan jämäkkää alumiinilattaa ja sitä sitten taivuttamaan. Rekisterikilven taustalevynä toimi alkuperäiset puretut osat, jotka tuli kiinnitettyä popniiteillä tuohon tukirakenteeseen. Ei tullut kalliiksi tuo viritys. Kiinnityskohta löytyi sopivasti pakoputken kiinnityspaikoista samoilla pulteilla. Kummallakin puolella alulattaa, on kumiset tiivisteet lisäämässä kitkaa. Tuli erittäin tukevan ja yksinkertainen rakenne ja kulmaa on helppo säätää:
Kuva etäältä:
https://www.dropbox.com/s/0ykm4wrpzpvley0/20161231_162144.jpg?dl=0
Kuva lähempää:
https://www.dropbox.com/s/83m1l17ims5ihn9/20161231_141001.jpg?dl=0
Kaikessa yksinkertaisuudessaan sopii aika hyvin tuohon paikkaan muun alumiinin värisen sekaan. Jotain kevennystä jytäkkään muotoon voisi tehdä, vaan ei ole soveltuvaa konekantaa ja menisi käsityökaluilla jälki rivoksi. Viimeistely tuli tehty 1000 hiomapaperilla. Vielä sitten lakka pintaan, kun on maalauskelejä.
-
Uuden vuoden kunniaksi tuli tehtyä Brevaan perushuoltoja:
1) Peräöljyjen vaihto ohjeilla ok muuten, mutta pulttien kiritysmomentteja ei ollut käytössä. Alumiiniset tiivistysprikat olivat pulttien kannoissa, ne laitoin takaisin.
2) Tulpat ok, kiristysmomentit ohjeen mukaan 20 Nm,
3) Vaihteiston öljynvaihtoa pitää nyt vielä pohtia. Käsillä olevissa ohjeissa ei asiaa käsitellä ja Calin ohjeisiin verrattuna paikat näyttää vähän erilaisilta. Kuvittelin löytäneeni täyttö, tarkastus ja tyhjennyskohdat, mutta pitää vielä varmistellan onko näin:
A = täyttö?
B = tarkistus?
C = tyhjennys?
Noissa kuvissa olen merkinnyt em. kohdat luonnossa:
A + B
https://www.dropbox.com/s/d3zozd5t0igq54v/20170101_155548%20%281%29.jpg?dl=0
C
https://www.dropbox.com/s/fed917v65bytiz9/20170101_160030%280%29.jpg?dl=0
Niin ja mikähän mahtaa olla noiden kiristymomentti?
-
Tyhjennystulppa vaihteiston syvemmän alueen takana. Muistaakseni 17 mm kanta. Iso kuusiokoloproppu (10 mm kanta) on sekä täyttö- että tarkistusaukko. Vaihteiston päällä oleva on huohotin. Sitä ei normaalisti availla. Se pieni kuusiokoloruuvi ensiövetokotelossa ei kuulu avattaviin.
Suosittelisin hankkimaan räjäytyskuvat, huolto-ohjeet ja korjaamokäsikirjat. Niitä saa ilmaiseksi kopioitua tietokoneelle mm täältä: http://www.guzzitek.org/gb/accueil_gb.htm
Jos käyttää alumiini- tai kupariprikkoja tiivisteinä niin ne kannattaa uusia joka kerta. Usit-tiiviste on monikertakäyttöinen. Niitä on vakiona uudemmissa Guzzeissa joten vanhempiinikin ne käy. Kiristystiedot löytyvät kirjoista.
http://www.guzzitek.org/gb/ma_us_uk/750/Breva750IE_042003_Atel(GB).pdf
Kohdassa 2.1.4 on kiristystiukkuudet oleellisille osille. Tavalliset proput kiristetään normaalisti kiinni. Eikä sitten liian tiukkaan. Vaihteistoihin tai perävaihteisiin on purkamatta hankala korjata kierteitä.
Räjäytyskuvia: http://guzzitek.org/gb/pl_us_uk/750/Breva750IE_03PL(GB).pdf
-
Juu, eipä tullut turhaa kysyttyä. Nollasta kun aloittaa, niin kaikki on uutta ensimmäisellä kerralla. Koittakaa kestää ;D
Kohdat A ja B selvillä. Siitä tyhjennyspropusta ei silmä tavoita oikein muuta kuin tuon edellisen viestin kuvan (C) mukaista tulppaa.
Vielä noista tiivisteprikoista. Varastossa on jonkin sortin lajitelma tiivisteprikkoja, jossa on kuparisia, pahvisia ja kumi/muovi sellaisia, mutta alumiinisia ei ole.
Soveltuuko näihin öljypuolen tiivistyksiin, joku muu noista kuin pyörässä olevat alumiiniprikat?
-
Kuten aiemmin vastasin niin Usit-tiiviste on monikertakäyttöinen oikein käytettynä, alumiinitiiviste kerran - kaksi käytettävä eli kun se leviää niin tiivistysteho menetetään ja muokkautuessaan alumiini kovettuu sekä kuparitiiviste joka muokkautuessaan kovettuu myös ja siten kertakäyttöinen.
Tyhjennysproppu löytyy aina alimmasta kohtaa ja on kannaltaan 17 mm. Kuvassa juurikin kohde "C".
Laitoin linkin räjäytyskuviin ja sama tieto löytyy myös huolto-ohjeesta.
Kun vaihteistoa täytetään niin pyörä pitää olla pystyssä ja vaakasuorassa. Liikatäyttöä ei kannat tehdä sillä liika tulee pois.
Mainittakoon että perävaihdekin täytetään vaaka-asennossa ja sitä varten pitää koko pyörää nostaa takaosastaan niin että haarukka on vaaka-asennossa tai irrottaa perävaihde ja tehdä öljynvaihto työpöydällä. Samalla tulee katsottua muutkin oleelliset huoltoa kaipaavat osat vetojärjestelmän takapäästä.
Pahvisia tiivisteprikkoja olen joskus, paremman puutteessa, käyttänyt mutta silloin voi tapahtua hiljaista suotamista ja propun ympäristö voi muuttua öljyiseksi. Muovisia en laittaisi niiden lämmössä pehmenemisen vuoksi mutta teflontiivisteen voisi laittaa. Mutta miksi vaivautua kun Usit-tiivisteitä ja alumiinitiivisteitä saa useista kohteista. Hydrauliikkaliikkeet ovat hyvä hankintakohde.
Usitista sen verran että sitä ei saa pyörittää kierteeseen vaan on oltava sellaista kokoa että se mahtuu painamalla paikoilleen eikä ole väljä. Usit-tiiviste on teräsrunkoinen ja siinä on kaksinkertainen kumihuuli jotka tiivistävät tehokkaasti.
Täyttö/tarkistuspropussa (Iso kromattu kuusiokoloavaimella avattava) on tiivistetty O-renkaalla. Samalla reissulla kun käy hydrauliikka- tai tiivisteliikkeessä voi senkin uusia. Malli tai itse proppu tiivisteineen mukaan. O-rengastiiviste on, varauksin, monikertakäyttöinen. Kumitiivisteitä ei kannata ostaa varastoon niiden kovettumisen takia. Pidempi säilytys ilmatiiviisti pimeässä jos niitä on tullut hankituksi. Perävaihteen propuissa on samanlaisia tiivisteitä.
Rekisterikilven kannattimesta: kuvista ei näy toista kiinnityskohtaa eikä sivuttaistuentaa. Kilpi kun on telineessään niin se heiluu ja tärisee voimakkaasti ja voi olla että se irtoaa ja kiinnityksestään. Tarkasti ottaen kilven kiinnitys ei täytä asetusta kilven näkyvyydestä tuossa paikassa eikä siinä näy e-hyväksyttyä rekisterikilven valoa. Säästyt moitteilta kun muutat kiinnityksen lailliseksi sekä sakoilta kun laitat myös valon.
Tässä valolaitteiden ja kilvenkiinnityksen käytännön ohjeita lyhyesti ja selkokielellä: http://www.mmaf.fi/documents/Tekniikka-Valomaaraykset200802.pdf
-
Vastaus lyhyesti, esittämääsi kysymykseen, kyllä kuparinen käy oikein hyvin.
-
Sotketaan soppaa Breva-aiheisella spekulaatiolla.
Otetaan 80-lukulainen V-sarjan pikkuloho
Sitten otetaan edullinen Breva 750 2003-->
Naitetaan nämä yhteen. 80-luvun tyylikäs ulkonäkö ja nykyBrevan tekniikka.
Älytöntä vai ei?
Eikös TT:n Lariossa ole joku 750 pata? Joten ei se pitäs ihan uutta olla.
-
Ainakin pääosin osat sopivat.
Pientä hienosäätöä aiheuttaa erilaiset sähköjärjestelmät.
Uskoisin että mahdollista.
Takahaarukoissa on eroja mutta kiinnitys lienee sama.
Kumman pyörän identiteetillä laite tulisi?
-
Eikös se olisi järkevämpi laittaa rungon papereilla, eli 80-lukulaisena, jollain erilaiset vaatimukset olisi lievemmät.
-
Käytännössä siis Brevan voimansiirtopaketti sellaisenaan vanhaan runkoon.
Kun en ole nyt sellaisen rungon vieressä niin yritän miettiä että onko jotain ongelmaa asennuksen suhteen.
Ilmansuodatinsysteemi ei ehkä sovi sellaisenaan.
Takana ehkä kannattaisi koittaa käyttää Brevan takahaarukkaa ja iskunvaimentimia jos kiinnitykset sopivat.
Joissakin 80-luvun malleissa oli jarru oikealla, joissakin vasemmalla. Jarruletkuhommia voi olla tiedossa riippuen takahaarukan valinnasta.
-
Käytännössä siis Brevan voimansiirtopaketti sellaisenaan vanhaan runkoon.
Kun en ole nyt sellaisen rungon vieressä niin yritän miettiä että onko jotain ongelmaa asennuksen suhteen.
Ilmansuodatinsysteemi ei ehkä sovi sellaisenaan.
Takana ehkä kannattaisi koittaa käyttää Brevan takahaarukkaa ja iskunvaimentimia jos kiinnitykset sopivat.
Joissakin 80-luvun malleissa oli jarru oikealla, joissakin vasemmalla. Jarruletkuhommia voi olla tiedossa riippuen takahaarukan valinnasta.
Kone/laatikko/kardaani/perä kaikkine hilkkeineen ja sähköineen (mittaristo, katkaisijat, johdot ja boxit)
Jarrut uusiksi, joko niin, että Brevan keula kokonaan vanhaan runkoon tai sitten rakentamisen kautta. Taakse Brevan jarrukamat ja vanteet.
paljon siinä olisi pientä sovittamista ja näpräämistä, mutta sitähän se prätkän rakentaminen on.
Näin meillä olisi tyylikäs 80-lukulainen nykytekniikalla.
Jos kustannuksia laskee, niin tuskin se paljon kalliimaksi tulee, kuin rakentaa 80-lukulainen pikkulohko kokonana uusiksi.
Ylimääräiset osat voi yrittää kaupata eteenpäin.
Breva alta 2000€, tallista 80-lukulainen aihio ja 1500€ näpräämiseen, niin luulen,e ttä ollaan aika pitkällä
-
Nonni, onnistuihan vaihdelaatikon öljynvaihto. Järkyttävän tiukkaan oli täyttötarkistustulppa jengattu. Siinä kun on o-rengastiiviste, voisi kuvitella vähemmän riittävän. Tyhjennys onnistui "helposti", kun vaan ensin irroitti pakoputken. Se putket yhdistävä kappale esti tyhjennystulpan uloskiertämisen ???.
Kiitos saaduista linkeistä, noilla pärjää vähän pitemmällekin. Hyvä ja havainnollinen oli tuo viimeinen tekniikkavalomääräykset pdf. Ohjeita tuli pengottua, mutta jotenkin ei vaan noiden perä ja vaihteiston tyhjennys-, tarkistus-, täyttöproppujen momentteja sattunut silmiin. No arviolta ja maltilla tuli kierrettyä. Pitää vahtia, ettei ala mikään vuotamaan. Magneetit löyty sekä perän ja vaihelaatikon tyhjennystulpista. Perän puolen öljyt vaikuttavat vanhoilta ja pikkasen oli metallihilettä tulpan päässä. Vaihteiston öljy vaikutti tuoreemmalta eikä hilettä juuri ollut.
Pyörä oli kyllä sivusuunassa suorassa, mutta perään ei nyt tullut nostettua näissä operaatioissa. Eikö noi laatikot tyhjenny kunnolla tuossa asennossa vai mikä syynä ohjeisiin? Lisätyt nesteet on kyllä mitattu tasan tarkkaan oikein.
Rekisterikilven teline on tehty "minimitoilla ja pelkistettynä", osin esteettisistä syistä, osin kevyen ja jäykän rakenteen takia. Takaa oikealta katsottuna kulma-aste on siinä "kinthaalla", jääden himpun verran alle 30 asteen. Valkea valo siihen tulee ilman muuta. Kiinnitys on aika jämäkkä, mutta myös kevyt noin. Jos ei kestä kyydissä, pitää miettiä muutoksia. Alumiini on kahden kumipinnan välissä tiukasti, joten tietty joustavuus siinä on. Oma syntilista on sheriffin tilastoissa niin mitätön, että kokeillaan nyt tällä jäätä ;D.
-
Pyörä oli kyllä sivusuunassa suorassa, mutta perään ei nyt tullut nostettua näissä operaatioissa. Eikö noi laatikot tyhjenny kunnolla tuossa asennossa vai mikä syynä ohjeisiin? Lisätyt nesteet on kyllä mitattu tasan tarkkaan oikein.
Ne huoltokirjan nestemäärät ovat tyhjään vaihteistoon ja perään. Nythän on kyseessä öljynvaihto joten öljyä ei mene sitä määrää mitä mainitaan. Kumpikaan öljytila ei tyhjenny tyhjennysaukkojen kautta kokonaan. Tosin ylimäärä tulee kyllä pois ajossa mutta se hiukan sottaa ja takapyörään levitessään voi aiheuttaa tarpeetonta liukkautta.
Tyhjennys onnistui "helposti", kun vaan ensin irroitti pakoputken. Se putket yhdistävä kappale esti tyhjennystulpan uloskiertämisen
Tämäpä uusi asia minulle. Oikein hyvin on mahtunut Brevastakin öljyt laskemaan. Onkohan se pönttö asennettu hieman liian eteen?
Paljonko Breva on jo kilometrejä kerännyt? Kardaanin takapään puslan puhdistus ja voitelu ei kuulu huoltokohteisiin mutta kokemuksen mukaan se on hyvä silloin tällöin tarkistaa niin ei tarvitse ryhtyä lykkäämishommiin. Samalla saa sen peräöljynkin pinnan tarkistettua kun perä on irtaallaan.
-
Muutoskatsastusvelvollisuudesta säädetään ajoneuvolain (1090/2002) 60 §:ssä ja ajoneuvojen hyväksynnästä annetun asetuksen (1244/2002) 25 §:ssä, jonka m-kohdan mukaan ajoneuvo on esitettävä muutoskatsastukseen, jos vuonna 1960 tai myöhemmin käyttöönotetun ajoneuvon osista 25 prosenttia tai enemmän on vaihdettu ensirekisteröinnin jälkeen. Tämän jälkeen ajoneuvo on muutoskatsastettava aina, kun vaihdettaan muita kuin kulutusosia. Muutoskatsastusvelvollisuudesta säädetään lisäksi moottoripyörän ja mopon rakenteen muuttamisesta annetussa liikenne- ja viestintäministeriön päätöksessä (332/1992) sekä auton rakenteen muuttamisesta annetussa liikenne- ja viestintäministeriön päätöksessä (779/1998).<<<
http://www.trafi.fi/tieliikenne/verotus/ensirekisteroinnin_jalkeinen_autovero/uudelleenverottaminen_osien_vaihtamisen_takia
http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5294.pdf
Pekka kertoo kyllä asiaa.
Tosin aika paljon teillämme kulkee vastaavia teoksia joista vain asiantuntija pystyy silmällä näkemään että on laitettu isompi kone kuin alkuperäinen. Suosittu Guzzi yhdistelmä on laittaa 500cc koneen ja vaihteiston tilalle 650cc kone ja vaihteisto. 650cc kone päivitetään 750cc koneeksi. Usein silloin kun neliventtiilikone halutaan korvata kaksiventtiilisellä. Mutta näissä on yhteistä että on käytetty saman aikakauden runkoja ja koneita.
Mutta jos välttämättä haluaa laittaa 750 Brevan koneen niin sen voi naamioida vanhemman mallin koneen komponenteilla. Kuten läppärunkojen tilalle kaasuttimet. Sellaisen eron näkee sokeampikin jos kasaripyörässä olisi moderni moottorinohjaus. Muuten tuskin tulee isompia ulkonäköongelmia.
Jos siis voi katsoa ottavansa kyseisen riskin niin en usko että mitään erityisen ylittämätöntä tapahtuisi itse tekniikan siirtämisen suhteen.
Itse olen vanha lainrikkoja: 850 kone on vaihtunut tonniseksi koneeksi ja suunnitteilla on rälläköidä 1100 koneen sylintereistä kulmat pois. Tosin lohko on sama mutta kampiakseli, nokka-akseli, nostimet, työntötangot, männät ja sylinterit vaihtuvat muutaman muun pikkuosan keralla. Takaisinpäin ei vain ole paluuta. Yläraja kulkee 1200 - 1400cc kohdalla isolohkoisen suhteen riippuen kampikammiosta.
Lisäksi olen laittanut kaasuttimet ja sytytyslaitteet hyllylle ja korvannut ne digitaalitekniikalla.
Olisiko olemassa olevan 80-luvun pikkulohkon "kunnostus" omaan runkoonsa kuitenkin varmempi ja edullisempi projekti? Yläraja lienee 750cc? Tosin jossain oli juttua että isompi pikkulohkoon perustuva "lentokonemoottori" olisi sovitettu pikkulohkon runkoon.
-
Takahaarukka lienee uudessa ja vanhassa sama, paitsi nuo sikari kiinnitykset. Mutta jos oman makuista tekee, niin kannattaisi varmaan muutenkin hommata parempaa, mittoihin sopivaa rautaa. Brevan omat ovat alimman hyllyn, hinnat alkaen mallia.
Mun Lariossa on tosiaan -99 Nevadan kone ja laatikko. Kävivät suoraan paikalleen. Syttyvehkeet siirsin Lariosta, joten konkille piti kierteistää pari reikää. Paikat olivat valuissa valmiina. Putkisto käy ristiin, H-putken pituutta pitää jatkaa jos käyttää pienempi kuutioisen putkistoa. Kaiken järjen mukaan ruiskun ilmanputsarin pitäisi käydä runkoon sellaisenaan. Huohottimen kun ottaa tekniikan mukana, ei pitäisi olla vaivoja.
-
Mutta jos välttämättä haluaa laittaa 750 Brevan koneen niin sen voi naamioida vanhemman mallin koneen komponenteilla. Kuten läppärunkojen tilalle kaasuttimet. Sellaisen eron näkee sokeampikin jos kasaripyörässä olisi moderni moottorinohjaus. Muuten tuskin tulee isompia ulkonäköongelmia.
Olisiko olemassa olevan 80-luvun pikkulohkon "kunnostus" omaan runkoonsa kuitenkin varmempi ja edullisempi projekti? Yläraja lienee 750cc? Tosin jossain oli juttua että isompi pikkulohkoon perustuva "lentokonemoottori" olisi sovitettu pikkulohkon runkoon.
Ei kannata nähdä niin paljoa vaivaa, vaihtaa vaan venttiilikopat ja karsii ruiskurunkojen suojat pois. Tien päällä ei kukaan älyä, että kyseessä on tuoreempaa tekniikkaa.
Omassa on tekniikkapakettikin jopa väärän värinen. Ei pahemmin pistä silmään, kun ei ole alkujaan mikään joka nurkan pyörä.
Tuo lentsikkamotti on 650-750 ja tyyppi laittoi sen Larion runkoon.
-
Eilen tuli rakennettua rekisterikilven kiinnitys uudella tavalla uuteen paikkaan. Varastosta löytyi sopivan jämäkkää alumiinilattaa ja sitä sitten taivuttamaan. Rekisterikilven taustalevynä toimi alkuperäiset puretut osat, jotka tuli kiinnitettyä popniiteillä tuohon tukirakenteeseen. Ei tullut kalliiksi tuo viritys. Kiinnityskohta löytyi sopivasti pakoputken kiinnityspaikoista samoilla pulteilla. Kummallakin puolella alulattaa, on kumiset tiivisteet lisäämässä kitkaa. Tuli erittäin tukevan ja yksinkertainen rakenne ja kulmaa on helppo säätää:
Kuva etäältä:
https://www.dropbox.com/s/0ykm4wrpzpvley0/20161231_162144.jpg?dl=0
Kuva lähempää:
https://www.dropbox.com/s/83m1l17ims5ihn9/20161231_141001.jpg?dl=0
Kaikessa yksinkertaisuudessaan sopii aika hyvin tuohon paikkaan muun alumiinin värisen sekaan. Jotain kevennystä jytäkkään muotoon voisi tehdä, vaan ei ole soveltuvaa konekantaa ja menisi käsityökaluilla jälki rivoksi. Viimeistely tuli tehty 1000 hiomapaperilla. Vielä sitten lakka pintaan, kun on maalauskelejä.
Olikos tuossa kilven valoa? Omaan sivukilpeen järjestin sen pienellä minivilkulla, jonka lasin korvasin kirkkaalla. Se on yläpultin tilalla, osoittaen alaspäin.
-
Vastauksia/kysymyksiä sarjassa:
Brevalla on ajettu vajaat 33 tkm. Pitänee nuo öljytasot vielä "oikaistussa asennossa" tarkastaa. Tuohon "kardaanin takapään
puslan puhdistus- ja voiteluasiaan" pitää palata tuonnenpana.
Kilven valo on suunnitteilla. Ajatuksena on upottaa se penkin sivussa/alla oleviin muoviosiin. Samaan paikkaa jossa työkalupussi oli. Idealla pieni reikä muoviin, led valo sinne muovirakenteeseen piloon. Ulospäin ei näkyisi kuin ledin ulospäin näkyvä osa (halkaisija 5- 8 mm, korkeus 2- 4 mm). Ei vaan ole vielä tuotetta tosissaan tullut etsittyä. Aivan minimalistinen rakenne on ajatuksena.
Pakoputken välipöntön oikeaan sijaintiin on vaikea ottaa kantaa. Eihän tuo kovin käytännöllistä ole. Kyse oli muutamasta millistä, että tyhjennystulpan sai irti. Samalla tuli tutkittua sitä pakoputken tiivistysasiaa pakosarjaliitännässä.
Kuvassa alla näkyy ilmeisesti se tiiviste (ruosteisen värinen rengas), joka tulisi vaihtaa uuteen, pakosarjan irroituksen jälkeen:
https://www.dropbox.com/s/qjgnsv5ulnmuge9/20170102_170520.jpg?dl=0
Jotain kuparitahnaa näkyi olevan toisella puolella käytetyn.
-
Kilven kinnitykseen saa ledillä varustettuja pultteja. Sellainen on todella huomaamaton. E-merkintää tuskin niitäkään löytyy, mutta se tuskin haittaa.
-
Jotain tuollaista yksikertaista "valonappia" pieneen reikään kiinnitettäväksi olin ajatellut, kuin kuten edellisessä kommentissa oli mainittu.
Mahtanee olla Motonetissa tai Biltemassa tyrkyllä, pitää tutkia.
Tuota Brevan tekniikan hyödyntämiskeskustelua projekteissa on tullut aprikoitua. Oikeastaan vähän ihmettelen miksi itse Brevasta sellaisenaan ei juuri ole tehty mielenkiintoisia uustulkintoja. Netistäkin olen etsinyt, mutta ei juuri mitään rakenneltu Brevasta löydy. Pari onnetonta slipariviritelmää sylinterimuotoisella pakoputkella (mikä ei nyt tähän sovi millään) tuli vastaan, ei muuta. Jotain luulisi löytyvän, mutta minun googletukset eivät ole tuottaneet tulosta ???.
Aihio tuntuu näin maallikosta houkuttelevalta ja pyörällä on käsittääkseni hyvät ajo-ominaisuudet ja hyvillä osilla niitäkin voi vielä käsittääkseni parantaa. Pyörä on kevyt ja ketterä urbaaniin ajoon ja miksi ei viikonlopun pikku retkillekin. Itse kun on nyt näin aikuisiällä tullut sotkeuduttua näihin moottoripyöriin, niin Breva sytytti kerta kaikkiaan. Pyörän rungossa, moottorissa ja sen mittasuhteissa ei isoja ongelmia pitäisi olla. Etuhaarukka vaatinee muutoksia, jos tuollaisesta halusi tehdä cafe racer tyyppistä tai jotain muuta matalamman ajoasennon kilpuria. Tätä Brevan etupäätä olenkin jo miettinyt seuraavan talven (2017-18) huoltokauden projektiksi ;D.
-
Näin miekii arvelin, että verottaja on käsi ojossa jos täällä kekkoslandiassa yrittää jotain tehdä... ;D
Tällä miun ajattelemalla projektilla ei ole tarkoitus virittää tai muutakaan vilunkia harrastaa.
Naittaa vain 2000-luvun tekniikka 80-luvun kuoriin.
Jossain sivistysvaltiossa pajat rakentaa autoja samalla tavalla.
Ps. Eihän sitä ruiskusysteemiä tarvii naamioida, kun sen vaihtaminen ei (vielä) ole kiellettyä.
-
Juu, itse pitää tyytyä hieman vaatimattomimpiin projekteihin ja opetella mototekniikan perusteita idealla "tyvestä puuhun". Palkitsevaa ja innoittavaa sekin voi olla ;D
-
Näin miekii arvelin, että verottaja on käsi ojossa jos täällä kekkoslandiassa yrittää jotain tehdä... ;D
Tällä miun ajattelemalla projektilla ei ole tarkoitus virittää tai muutakaan vilunkia harrastaa.
Naittaa vain 2000-luvun tekniikka 80-luvun kuoriin.
Jossain sivistysvaltiossa pajat rakentaa autoja samalla tavalla.
Ps. Eihän sitä ruiskusysteemiä tarvii naamioida, kun sen vaihtaminen ei (vielä) ole kiellettyä.
En itsekään ymmärrä, miksi pitäisi peitellä. Vähemmän tullee kysymyksiä jos antaa kaiken olla kasarimopossa esillä.
-
Mulla on digitaalinen moottorinohjaus -82 -mallisessa Guzzissa. Olen tehnyt sen vanhanaikaisen näköiseksi. Muun muassa suuttimille menevät kupariseosputket ovat taivuteltu vanhanaikaisesti spiraaleille, valuosat, joita siihen valettiin hiekkavaluna, olen jättänyt karheaksi pinnaltaan. Sähkölaitteet, lukuista johtimet, letkut ja ahdin on piilotettu näkyvistä eikä muutenkaan ole mitenkään uuden näköinen. Ulospäin varsin vakio.
Joskus sitä on ihmetelty mutta olen selittänyt että se on varhainen ruisku-Guzzi. Toki luontainen vaatimattomuuteni ei kuitenkaan ole estänyt esittelemättä sitä perusteellisemminkin sellaisille joiden olen arvellut asiasta jotain ymmärtävän.
Tässä varhaisvaiheita: http://www.motomatti.fi/2013/03/alkoholipyora-osien-koekokoonpano-tehty.html
-
Brevaprojektin alkaa olla tällä erää loppusuoralla. Satulaa odotan topparilta ja vähän lämpimämpää keliä, niin pääsee pintamaalaamaan muuten jo pohjavalmistellut muoviosat. Perushuollotkin sain tehty ja pyörä on valmiina kevään ajoihin. Kiitos rekisterinkilven valoa koskevasta vinkistä. Sen toteutin sillä rekisterinkilpiruuvivalolla, mutta ko. valonappula sijaitseen takalokasuojan helman alla katseilta piilossa. Tuo helpotti ja yksinkertaisti sähköjohdon vetoa.
Asiasta kolmanteen. Cali on vuorostaan telakalla perushuoltoa varten. Peräöljyt meni vaihtoon jo "rutiinilla". Nyt olen pällistellyt vaihdelaatikon öljyn vaihtoa, josta onkin ohjekirjassa kuvattu aika hyvin asia muuten, mutta tyhjennystulpan kanssa meni mietinnän puolelle. Käsittääkseni tarvitsee irroittaa koko pakoputkipakosarjasetti, jotta sen saa auki. Se pakoputkien yhdysputki on niin juuri tiellä kuin vain voi olla. Onkohan tulkintani oikeaan osuva?
-
Hankalahan se propun irotus on ja moni on vaihtanut välipöntön väliputkeksi. Se helpottaa pääsyä propulle. Mutta ei huolta. Vaihdelaatikossa, jälkeen vuoden 2002, on toinen tyhjennysproppu vaihteiston takakannen alareunassa. Vuosiluvusta en ole ihan varma. Mutta pajallani on vuoden 2002 vaihteisto kahdella tyhjennyspropulla. Siitä päättelin.
-
Mulla on 2000 mallia ja siinä öljyt lorotellaan vakiona pakoputkiston keskipöntölle. Mun tekemä putkisto menee aika läheltä samaa kohtaa, mutta öljynpoistolle on aavistus enemmän tilaa.
-
Muistelen että laskin öljyt takaproputtomasta vaihteistosta pois välipöntön päälle irrottamatta välipönttöä. Välipöntössä on väistö siinä kohtaa. Proppu mahtui niukasti pois. Sotkua tuli.
-
On joo. Semmonen pikku monttu keskellä.
-
Kiitos selvennyksistä, yritetty on. Tyhjennysproppu on siinä näkösällä ja siinä välipöntössä on myös pokkaus alaspäin, joten pultin pitäisi mahtua tulemaan alaspäin. Sen avaus ei vaan onnistu, koska sivusuunnassa tila on lenkkiavaimelle niin pieni, ettei saa siihen tarvittavaa liikettä.
Tila on myös niin ahdas ettei sinne saa mahtumaan minkäänlaista räikkätyökalua.
Vielä vaikeampaa olisi saada tuossa raossa pultti kiinnitettyä takaisin.
Ainoa ratkaisu näyttää olevan pakoputken irrotus pakosarjasta lähtien. Kahta takimmaista putkiston osaa ei saa irti, koska tilaa väliputken takia ei ole vetää putkea irti taaksepäin. Siinä on vain 2-3 mm rako keskiseisontatuen rungon ja välipöntön välillä.
Oman tulkinnan mukaan ainakin toinen pakosarja pitää irrottaa sylinteristä saakka, että tuo paketti alkaa purkautua.
Tuleehan tässä kuitenkin sitten samalla paneuduttua pyörän rakenteeseen parhaalla mahdollisella tavalla - purkamalla ja kokoomalla sitä ;D
Toinen havainto syksyllä oli, että California on tyyppikilven mukaan mallivuoden 1996 tuotos, joka on suomessa rekisteröity 1997. Tuohan voisi tarkoittaa sen aikaista "juhlavuoden" mallia? Vai onko tuo kaikki kromin määrän ja muun kiiltävä tuon aikakauden pyörissä vakiona?
Lisää tähän vielä yhden kuvan sivustapäin:
https://www.dropbox.com/sc/thzl71orvm7kumn/AADWouB6XZlEXy8xiccJ_950a
-
Minulla oli samalainen -96. Taisi olla ainakin kolmea väriä. Kromattua muoviakin löytyi. Minulla oli takakaatumaraudat .....
Tosi siisti pyörä sinulla !!
Tässä kameli lähdössä Italiaan.
Mr
-
Onko tuossa sitten eri systeemi kuin seuraavassa päivityksessä? Omasta sain kyllä keskipöntön irti ilman käyrien irroitusta.
-
Joskus kauan sitten ostin pienen metallisen mäntäpumpun jolla olen tehnyt öljynvaihdot "joka toinen kerta" silloin kun ei tarvitse moottorin öljynsuodatinta vaihtaa. Myös vaihteiston öljynvaihto sujuu sillä isommin suttaamatta. Pumppuun jäykähkö muoviputki kiinni ja työntää sen viistosti täyttöpropun reiästä vaihteiston pohjaan. Mielellään silloin kun öljy on lämmintä. Helpottaa pumppaamista. Kun vaihdelaatikko on tyhjä niin samalla pumpulla saa uuden öljyn sisään. Sama homma moottoriöljylle.
Mutta joka toinen kerta normaalisti propusta valuttamalla niin tulee tarkistettua onko vaihteistoon ilmestynyt metallipurua. Sen ilmeneminen runsaammassa määrin kertoo syntyvästä viasta. Jos on metallipaloja propussa niin olisi jo syytä vilkaista missä kunnossa hammastukset, erityisesti kytkentähampaat. Kaikki se metalli mikä ei ole tarttunut magneettiproppuun kiertää öljyn mukana laakereihin ja kuluttaa niitä ja ajan mittaan akselit menevät hieman vinoon ja hammaspyörät kuluvat nopeasti.
Tässä tyypillisiä kulumavikoja yli 100.000 km ajetussa vaihteistossa: http://www.motomatti.fi/2016/12/vanha-5-vaihteinen_28.html
Kunnostettavissa noin 600€ hintaan + työkustannukset hyvin käyttökelpoiseksi. Menee sitten vielä toiset 100.000 km. Ehkä pidempäänkin koska enää ei tule "uutuskulumapurua". Vaihteisto on parhaillaan minulla työn alla. Uusi vaihteisto tuottaa aluksi sisäänajovaiheessa purua. Siksi onkin alussa tiheämpi öljynvaihtoväli uudella pyörällä.
-
Mulla on tuollainen saman moinen. Pumppu. Olen vaan huomannut sen olevan laatikkoöljyille vähän hankala. Ei saa mielestäni ihan tyhjäksi.
-
Mulla on tuollainen saman moinen. Pumppu. Olen vaan huomannut sen olevan laatikkoöljyille vähän hankala. Ei saa mielestäni ihan tyhjäksi.
Joo, sellainen ongelma siinä on. Vaihteiston pohja on laakea joten sinne jää öljyä myös propusta laskien. Siksi öljyä tulee laatikkoon liikaa jos sen täyttää öljymäärän mukaan. Pitää täyttää vain ylärajaan eli täyttöreiän alareunaan. Veikkaisin että vähintään 80% öljystä vaihtuu pumpullakin. Hiukan enemmän jos valuttaa propusta. Sekin edellyttää että vaihteiston pohja on suorassa. Jos on pyörä hiukankin takakenossa tai kallellaan niin sisään jää runsaasti vanhaa öljyä.
Takapropun omaavat 5-vaihteiset valuvat tyhjemmiksi, ajan kanssa, kunhan pyörän keula on korkeammalla kuin perä.
Se että öljyä jää tilkka vaihtamatta ei ole ollenkaan vaarallista. Vaihtoväli on niin lyhyt että vanha öljy ei sinällään ole vielä kärsinyt ja uutta öljyä tulee jatkeeksi runsaasti vaihdon yhteydessä. Verratkaapa vaikka autojen vaihteistoöljyn vaihtoväliin.
Moottoriöljystä pumpulla vaihtuu ainakin saman verran. Suodattimeen ja kiertoon jää ehkä 3 - 4 desilitraa. Öljypohja irrotettuna ja suodatin vaihdettuna kiertoon ei jää kuin desi - puolitoista. Rakenteessa kun on erinäisiä lokosia ja kulmia joista öljy ei normaalitoimin valu pois. Esimerkiksi venttiilinnostimien kupit.
Uudemmissa Guzzeissa, CARC-mallit ja siitä eteenpäin, on ulkopuolelta vaihdettavat moottoriöljyn suodattimet. Mutta kyllä silti houkuttaa jossain 30.000 - 50.000 km kohdilla käyttää öljypohja irti. Vanhasta kokemuksesta tiedän että sinne kertyy kaikensorttista töhnää. Uuden öljyn myötä siitä lähtee aina osa uudelleen kiertoon.
-
Tuo Redlinen puuro on vielä lisäksi niin sitkoa, että on aika huono pumpata. No, onneksi on roppu pohjassa, niin voi laittaa huoltopukille valumaan vaikka yöksi.
-
Nätti Cali Olavilla, todella siisti kuvassa!
1100i tekniikka ilmeisesti.
Erikoisempi väritys, en ole vastaavaa koskaan nähnyt suomessa.
Ja esim tuon tyyppinen kromattu suoja ruiskun päällä lienee harvinaista.
Olisko just juhlavuoden erikoisuuksia?
Tuo hämmästyttää että öljynvaihto laatikkoon on niin hankalaa.
Esim -99 Jacallissa onnistuu irroittamatta mitään pakopuolesta.
Kuten voiteluaineet moottorinkin osalta.
Samoin omassa -02 EV:ssä.
-
Juu pyörä on melkein kun pakasta revitty tuon ikäiseksi. Siinä on kilometrit vielä alle 53 tkm. On 1100i mallia.
Ollut yhdellä omistajalla vuodesta 1997 ja seissyt pari vuotta omistajan kuoltua.
Bensat vaihdoin tankkiin ja ekalla lähti käyntiin. Olivat akkua ladanneet ja itse asiassa juuri sen vaihtaneet
Eipä siinä pitkään mennyt, kun tuupattiin se peräkärryyn. Perikunnalta siis ostettiin viime kesänä.
Meni vähän tinkaamisestakin maku, kun myynti näytti olevan leskirouvalle kova paikka.
Tai olisin minä jatkanut tinkaamista, mutta eukko alkoi katsoa siihen malliin, että nyt jätkä saa riittää. :P
Yhteinen pyörähän siitä tuli, että sillai.
Pohjaväritys on tumma viininpunainen ja siinä sitten kirkkaan punainen toinen väri.
Taitaa olla jotain kosmeettisia eroja esim. tuohon MarkkuEVP:n vastaavaan vuosimalliin verraten:
- nuo suojapellit astinlautojen ja moottorin välissä sekä tankin ja etuhaarukan välissä ovat kiillotettua rosteripeltiä ja mutteritkin ovat rosteria.
- molemman sylinterin ympärillä kiertää noin sentin vahvuinen suojaripa
- nii ja sen ruiskun suojakoppa on jonkinlainen aluvalukappale
- muita eroja näytti olevan myös esim jalkatapeissa, jotka veikkaan tässä oleva originaali sellaiset.
- Astinlaudat, siis pintakumi on jousitettu jollain tavalla irti astinlaudan rungosta, mutta lienee vakiota
Pitää vielä kerran käydä läpi tuon vaihteiston pohjaproppuun pääsy, mikä olisi pienimmän riesan tie.
Se on kutenkin selvää, että jotain pitää purkaa, ennen kuin sen edes saa auki.
Dokumentaatiosta ei selviä milloin lootan öljyt on viimeksi vaihdettu. Vaihdettava ne on ja haluan nähdä myös pohjapropun maneetissa olevat "hileet", jos sellaista löytyy.
Tähän mennessä Brevan osalta oli "hileet" aivan minimaalisia ja samoin calin perässä. En osaa em. huolestua.
-
Joo, 1100i mallissa näkyy olevan aikaslailla vastaavaa osaa vakionakin.
Ilmeisesti joka vuosimallissa pikkuisen kosmeettisia eroja ja nähtävästi materiaaleissa myös.
Yhtä 1100i:tä pääsin koeistumaan, äkkiseltään mielestäni siinä on mukavampi satula kun myöhemmissä.
En kyllä matkassa ole kokeillut.
Rosteria vissiin on putketkin?
Taidetaan yleisesti pitää 1100i malleja ihan kestävimpinä Caleista ja tuohan on matkaltaan just sopivasti sisäänajettu.
Kuulostaa kyllä villiltä että Maranellossa ei yhtään olisi laatikon oilivaihtoja mietitty.
Mutkallinen räikkäavain?
No, eipä se purkaminenkaan huonosta ole, liitokset auki välillä niin eivät jämähdä.
Sinkkipastaa väliin kasatessa, niin pysyvätkin irroitettavina.
Jahas olikin joku kitaralinkki tullut, tämä piti laittamani:
http://www.motorcyclespecs.co.za/model/moto%20guzzi/moto_guzzi_california_1100i%2094.htm
-
Mulla on hyllyssä yksi tuollainen 1100:n satula ja pari myöhemmän mallin jakkaraa. Vanhempi on selvästi paksummin topattu. Varmaan lienee sohvamaisempi, mutta kumpi sitten puuduttaa hanurin pitkässä matkassa?
-
Oli harvinaisen hyvä penkki minulle... tarakkaharakkakin tykkäsi.
Tuo pakarien ja välipöntön otto on niin pieni homma ja samalla putsaa pakarien pinnat kunnolla kun on käsissä.
Minun vanha taitaa olla Seinäjoellä myynnissä ;)
mr
-
Oli harvinaisen hyvä penkki minulle... tarakkaharakkakin tykkäsi.
Tuo pakarien ja välipöntön otto on niin pieni homma ja samalla putsaa pakarien pinnat kunnolla kun on käsissä.
Minun vanha taitaa olla Seinäjoellä myynnissä ;)
mr
Tuoshan se on melekeen naapurissa, et ole vielä hakenu takaasin? Siitä ja mun omasta saa kyllä laatikon propun pois vaikka vakio välipönttö on paikallaan. Ei niin helposti kun pelkän H:n kanssa mutta kumminkin.
-
Aloin purkamaan noita astinlaudan vieressä olevia suojapellinpalasia ja pakoputket tuli myös paremmin esille. Pakoputket ja se välipönttö ei ole ihan kunnolla "perillä" saumoissa edellisen säätäjän jäljiltä. Seurauksena on ahdas väli siinä välipöntön ja rungon välissä perän suuntaan. Puran seuraavaksi pakoputket ja samalla puhdistan ja kiillotan ko. metallit. Kyllä se siitä ;D. Veikkaan, että uudelleen kasauksen jälkeen joku riittävä "toleranssi" on huoltotoimille jatkossa.
Muutenkin huollon yhteydessä puran muitakin osia huoltoa/kiilloitusta varten. Laitetaan nyt kerralla pyörä valmiiksi tulevaa kesää varten. Pikkuvikoja on vielä myös selvitettävänä. Tämän kanssa seuraavat pari kuukautta puuhastellen kesää kohti. Jakkara on tosi jämäkkään plaatua. Massiivinen satularakennelma selkänojalla saa vaan takaritsiltä kiitosta.
-
Useissa vanhemmissa Guzzeissa on vasaranjälkiä pakoputkissa. Käyrissä, välipöntössä ja/tai äänenvaimentimissa.
Lienee asentajalla ollut kiire. Jos tarvitsee lyödä, mitä ei tarvitse, niin käyttää muovi- tai kovakumivasaraa.
Jos oikein haluaa hifistellä vasaran kanssa niin rekyylitön vasara on paras. Tai iso leka. Jää ainakin kunnon jäljet vaikka ei menisikään paikoilleen. Tai irti.
Toinen paikka jossa on vasaranjälkiä on etuteleskoopit ja ylä- ja alakolmiot. Myös pyöränakselien päät on hakattu tateiksi. Joskus kierrepääkin.
Jossain on vikaa jos akseli ei mene paikalleen. Se menee ihan kevyesti vain työntämällä kun homma tehdään kunnolla.
Teleskooppien irrotuksen suhteen kolmioiden lämmittäminen irrottaa teleskoopit kolmioista.
Pyöränlaakerien vaihdon jälkeen se pöydälle jäänyt putkenpätkä olisi ollut tarpeellinen. Monta olen sorvannut kun sitä ei ole. Nykyään ei tule enää yllätyksiä kovasti. Viimeksi 24 voltin rele. Yllensä toimii mutta aina ei. Rautalanka sulakkeena on ihan peruskauraa.
-
Se on opetettu Amerikan Kopterissa lyömään pyöränakselit paikkaansa..
-
Tuli eilen illalla purettua pakoputkisto sylinteriryhmään saakka. Aloitin purun takaapäin, mutta välipöntön irrotus jumahti keskiseisonnan runkoon eikä homma edennyt ilman pakosarjan purkua minun järjen juoksulla.
Vihdoin sain myös vaihdelaatikon öljyt sitten pihalle. Oli muuten aika löysällä pohjatulppa, mutta ei silti ole vuotanut. Hyvin hienoa "hilettä" oli magneetin päässä ja vähän enemmän kuin mitä muuten on tullut vastaan tähän mennessä. Varmaan tietoa ei ole milloin laatikon öljyt olisi vaihdettu edellisen kerran.
Hieman on tullut 20 vuoden aikana ruosteen röhnää pakoputkiston liitossaumoihin ja välipöntön hitsisaumoihin.
Liitossaumat pitää puhdistaa kunnolla, ehkä vaatii kevyen hionnan. Sinkkitahna tuli mainituksi aikaisemmin jossain tekstissä. Ymmärsin, että sitä kannattaa laittaa liitossaumoihin, kun nyt vähän takeltelevat, niin ensi kerralla sitten menisi purku sutjakammin. Toinen on tuo välipöntön ruostuminen saumoista ja vähän muutenkin. Kannattaako sitä käsitellä jollain ruostumista hillitsevällä käyttöiän pidentämiseksi? Muuten näkyvät pinnat saa puhdistuksella ja kiillotuksella vielä hyvää kuntoon. Onkohan näihin pakoputkiston pintafiksauksiin jotain omaa "ihmeainetta", jossa olisi järkee? Sinistyksen poistoon näyttää olevan jotain myrkkyä, mutta onko siinä käytännössä mitään hyötyä. Sinistyyhän ne kai takaisin taas? Hyllyssä on kyllä kromin kiillotukseen tarkoitettua ainetta.
Kuva pakoputkistosta:
https://www.dropbox.com/s/6mt7co8fqlz85as/20170113_144159.jpg?dl=0
Tuossa myös kuva pakopuolen näkymistä, jotka lienevät normaalin näköisiä:
https://www.dropbox.com/s/3y5rzvq269k3eek/20170113_135054.jpg?dl=0
-
Väliputkesta irtoruosteet pois ja hyvä sinkkispray päälle. Liitoksiin kuparitahna , niin seuraavalla kerralla purkaminen ja kasaaminen niin hauskaa että pitää tehdä pari kertaa ihan huvin vuoksi ;D
mr
-
Hyvältä näyttää. Osat jotka vaikuttavat ruostumattomalta teräkseltä eivät välttämättä ole sitä vaan ovat vain silattu ruostumattomalla aineella kuten välipönttö. Sen kun pitää puhtaana niin kestää pitkään. Malli- ja vuosimallikohtaisesti voi olla kokonaan rosteria, osittain rosteria tai kromattua terästä. Jälkimmäiset vaativat puhtaanapitoa juuri sieltä mistä on vaikeinta puhdistaa.
Jälkimmäisessä kuvassa (20170113_135054.jpg) näkyy myös pakoputken tiiviste. Se on kertakäyttöinen. Tässä pyörässä ei vuodolla ole suurta merkitystä mutta jos on lambda-mallin katalysaattoripakoputket niin tiiviste on erittäin tärkeässä roolissa.
Sisäpintojen puhdistuksiin liitoskohdissa on erinomainen väline porakoneeseen kiinnitettävä karhunkielirulla. Ulkopintoihin se ei ole kovin hyvä. Jättää pinnan mataksi. Sopiva koko on hiukan pienempi kun on puhdistettavan putken sisämitta.
http://www.tooloutlet.fi/fi/Tuotteet/Hiomatarvikkeet/Karhunkielituotteet/730/Karhunkielikaraliuskalaikat/2803
Yleensä riittää yksi pyöräytys jos ei ole ruostetta.
-
Oli lopen hyvä asia, että tuli purettua tuo pakoputkisto. Sen verran paljon oli liitoskohdissa likaa ja ruostetta. Nyt on kaikki liitospinnat hyvin puhdistettuna ja ilman ruostetta. Ensin ruoste pois hiomapaperilla. Käytin kromipintojen puhdistamiseen kromin puhdistusainetta (Biltema) ja se tepsikin hyvin likaan ja hapettumiin. Ei tiedä mikä aineen tarkka koostumus, mutta hajun perusteella ammoniakintapaista siinä on. Eritoten näyttää hapettumia tulevan sinne mikä on katselta piilossa. Eihän nuo enää ole uudenveroisia pinnoiltaan, mutta näillä nyt mennään. Kromipinnan vaurioita kun ei kotikonstein korjata. Liitosklemmarit ovat olleet erityisen kovilla ja ulkonäkö oli myös sen mukainen, nyt parempi. Teknisesti toki toimivat vielä.
Lisää vielä muutamia kuvia:
Kuvassa ovat oikelta vasemmalle, alumiiniset ruiskun kopat, sitten rosterpeltejä ja lopen pakoputkisto, joka on kromattua rautaa. Eli hieman laajeni tämä kiiltävien osien puhdistusoperaatio:
https://www.dropbox.com/s/fjoh4rqgbe1jmq8/20170115_170815.jpg?dl=0
Välipönttö on pian sinkkimaalausta varten valmis. Tässä sitä ruostetta olikin eniten ja muutama kohta vaatii vielä rusteen poistoa:
https://www.dropbox.com/s/iu813kcz26lmpln/20170115_171141.jpg?dl=0
Kemikaalit puhdistus ja asennusta varten. Se kuparitahna löytyi Biltemasta (2,90 euroa) ja lisäksi matkaa lähti myös pakoputkiston asennustahnaa.
https://www.dropbox.com/s/p0mk1cc6z8vs249/20170115_171316.jpg?dl=0
Tämä jälkimmäinen ohjeen mukaan jämähtää kuumuudesta ja estää kiinniruostumisen. Molemmat siis kestävät yli 1000 asteen lämpötiloja. Onkohan kellään kokemusta vastaavasta tuotteesta?
-
Nyt on Breavan osalta viimeiset säädöt valmiina ja odottelen sen satulan saapumista verhoilijalta jännityksellä, miten hyvin tekijä siinä onnistuu. Näitä moottori lähellä olevia muoviosia on muuttanut mustasta kiiltävän alumiinin värisiksi. Ajatuksena on lisätä "moottorin väristä massaa" visuaalisesti. Se moottorin edessä oleva "skuuppa" jäänee kuitenkin kokonaan pois tässä asteen verran nakummassa Breva -tulkinnassa. Eilisenä maalatut osat näkyy tuossa seuraavassa kuvassa:
https://www.dropbox.com/s/0vxfhpkel6ptfnd/20170121_163428.jpg?dl=0
Toinen arkinen syy oli noiden poskipakkojen maalaamiset se, että vanhoja teippejä irrottaessa toisestä lähti maali teipin mukana irti muoviin saakka. Miten sekin on mahdollista. Musta kiiltävän pinnan tekeminen virheettömästi lienee vaikeampi operaatio kuin tämä alumaali vaihtoehto.
-
Onko tuo samaa sävyä kuin moottori? Siinä teipissä on kerrankin ollut hyvä liima ;D
-
Juu, kyllä satutti kun maali irtosi. Sävy on kokolailla sama kuin muissa alumaalatuissa osissa. Moottori on omanvärisensä 11 vuoden jälkeen. Joku pesu on siinä on vielä edessä. Pyörästä tulee aika pirteän räväkkä ulkoasultaan. Mm. Teippaus on, sanoisinko huomiota herättävä. Odotellaan sitä satulaa, niin on julkaisun aika. 1.3.2017 menee tämä pyörä liikenteeseen ;D.
-
Tänään oli kiva puuhastelupäivä autotallissa. California alkaa olla valmiina perushuollettuna. Tuli pestyä ja vahattua maali- ja kromipintoja. Brevaan verrattuna maalinpinta on 20 v ikäisessä pyörässä erittäin hyvässä kunnossa. Kaikki pinnat ovat alkuperäsmaalissa ja -lakassa. Pari kuvaa esimerkiksi:
Etulokasuoja:
https://www.dropbox.com/s/093pwh87qojkajy/20170122_161347.jpg?dl=0
Tankki:
https://www.dropbox.com/s/wz44fv9jsvnja1c/20170122_161454.jpg?dl=0
-
Täytyy sanoa että kyllä kiiltää ja on siistiä.
-
On kyllä komeassa kunnossa. Oma 17 vuotias on jossain elämänsä vaiheessa ollut vähän kevyemmällä huolenpidolla ja se ikävä kyllä näkyy lakkapinnoissa.
-
Maalit ja niihin liittyvät ainesosat ovat varmasti vuosikymmenten aikana muuttuneet. Entiset kunnon liuotinohenteiset ns. myrkkylakkamaalit eivät taida enään olla käytössä. Autopuolella ainakin nuo vesivärit muutti kaiken. Todellakin 10 nuorempi Brava on maalipinnoiltaan selvästi kärsineempi. Yksi huolellinen omistaja selittää osan hyvästä kunnosta. Pitää nyt itse jatkaa samalla linjalla ;D.
-
Tänään sain satulan topattuna. Oli ollut kuulemma haaste verhoilijalle. Pienihän tuo on kooltaan ja kaksiosainen. Venerinlevyn laittoi molempien osien alle, että johonkin pystyy verhoilun niittaamaan. "Selkänojassa" on gruppon pinssi upotettuna. Messinki/musta pinssi on aika tyylikäs ja minun makuun. Istuinmukavuus ei tule olemaan kovin hyvä, mutta sitä varten on vakiosatula jemmassa. Kuvassa näkyy aika kivasti firman logo ;D
https://www.dropbox.com/s/mje1nxc2heb7yqm/20170209_183927.jpg?dl=0
Satularunko saa viikonloppuna mattamustan kumivärin. Satulan kiinnitys tapahtuu tarranauhoilla. Vanerissa on ajettu upotusura tarranauhalle. Satularunko pienenee visuaalisesti ja muuttuu osaksi pyörää, kun väri on musta. Pyörän kevennetty takaosa muuttaa yleisilmettä melkoisesti. Ylipäätänsä olen aika tyytyväinen omasta mielestäni siroon ja linjakkaaseen lopputulokseen.
https://www.dropbox.com/s/5frbdb1aeywpfxf/20170209_192504.jpg?dl=0
-
Hienoa työtä pukkaa olavin pajalta!
-
Nyt pyörää ja vähän myös varusteita on säädetty vaimon käyttöön soveltuvaksi. Kun mittaa on naftit 160 cm ei ilman muutoksia tahdo jalat yltää maahan. Jousipakkaa voi näköjään säätää helpostikin. Kun painoa on n. 60 kg ei liene ongelma, vaikka vetää säädöt ihan niin alas kuin mahdollista. Uusi satula on myös selvästi matalampi. Satulan korkeus on nyt noin 74 cm maasta mitattuna. Vaimot ajosaappaat vietiin suutarille pienelle korotukselle. Nyt pitäisi sitten ainakin päkiät yltää maahan, ehkä kantapääkin, kun paino omalta osalta laskee vielä pyörää.
Rouva ei jostain kumman syystä kelpuuta meitsiä ajo-opettajaksi. Rouvan oma valinta autokoulun suuntaa lienee viisautta perhesovun kannalta. Jos tuo nyt on oppinut lentämään purjelentokonetta, oppii varmaan myös ajamaan Guzzia. Itselle tosin tuon Guzzin vaihteiden hallinta vei vähän aikaa, mutta nyt osaa jo auttaa toista niissäkin.
Breva projekti meni kutakuinkin suunnitellusti, rahaa meni noin 500 euroa, joka sisälsi sliparit (100), käytetyn satulan (50), satulan päällystäminen, epoksihartsit, pakkelit jne (200), pohja- ja pintamaalit (max 50) vilkut ja muut hilut, tarrat, hiomapaperit yms (n. 100). Jotainhan tuossa oppii, kun purkaa ja kokoaa tässä pienehkössäkin laajuudessa. Projektin jatkoa mietin sitten, kun selviää tuleeko siitä vaimolle kulkupeli vain ei. Hieman kutkuttaisi saada ohjaustanko alemmas ja ajoasento lähelle ratasportin tapaista. Satulaa tulee vielä kesän makustella, jääkö satiinin hohtoiselle kumimaalille vai pitäisikö ottaa sama kiiltävä musta väri kuin rungossa. Ajokelien myötä selvinnee vielä tarviiko moottorinohjausta säätää asennettujen sliparien takia. Koekäytön äänet kuulostivat kyllä normaalilta eri kierrosalueilla, miten sitten lienee ajossa, jää nähtäväksi.
Noita kuvia on seuran Facebook sivuilla, jos ketä kiinnostaa. Tai voihan tähän yhden takasivusta otetun kuvan lisätä:
https://www.dropbox.com/s/ajsuy0y2jqw6acp/20170213_205226%280%29.jpg?dl=0
Eihän tuo varmaan mikään "tyylipuhdas" pyörä ole, mutta on ainakin omanlainen eikä vastaa tule tiellä samanlaista.
Kiitoksia monille gruppolaisille ohjeista ja erilaisista vinkeitä. TTT antoi tälle rakentelulle perussuuntaa vinkkaamalla perän keventämistä lähtökohdaksi. Aikamoinen kasa purettua osaa on laatikoissa tallella.
-
Se on tyylipuhdas oman maun mukaan rakennettu pyörä! Ja se on hyvä. Lokerointi on turhaa puuhaa.
-
Viikonloppuna tuli huollettua pikku Breva ja samalla tuli arvioitua tämän projekti kokemuksia yhdeltä kesältä. Kilometrejä ei tullut tälle pyörälle kuin hieman vajaat 2 tkm. Ensinnäkin pyörä on kevyt ja kiva ajettava ja moottori kiertää iloisesti. Oikeata ajamisen iloa, kun mennään alle 100km nopeuksilla.
Ecua ei ole uudelleensäädetty ja syystä, että pakoputken konstruktion on vielä vähän hakusessa. Tarvikeputket olivat sen verran kovaääniset, että tuli hankittua niihin vielä sisärojut. Myös kylmänä esiintynyt pieni nykiminen jäi pois.
Nyt vois olla paikallaan moottorinohjauksen uudelleen säätäminen. Rekisterikilpiteline (monovarsinen) hoiti tehtävänsä moitteettomasti. Sen keveys ja kiinnityksen leveys ja kumipinnat kiinnityksessä pelittivät. Pientä korjattavaakin on talveksi. Mm. satulan rubbermaali ei oikein kestä kulutusta. Ehkä sitten kiiltävä tai mattamusta maali tilalle.
Yksi idea olisi muuttaa pyörää sporttisempaa suuntaan. Se kyllä vaatisi isompia toimenpitietä kuin tähän menessä. Jalkataapit taaksepäin jarruineen ja vaihteen valitsimineen + uusi matalampi ohjaus. Pyörän tekniset ominaisuudet, vaan eivät oikein tue ratasuuntausta. Toki näyttävä katupyörä siitä voisi tulla. Toinen tie voisi johtaa Bobber tyyppiseen offroad pyörään. Korkeampi profiiliset renkaat menisivät melkein heittämällä, mitä nyt etulokaria pitäisi nostaa muutaman sentin. Takaiskarit pitäisi vaihtaa laadukkaampiin. Tämä voisi olla pyörän moottorin ja vaihteiston ominaisuudet huomioiden luontevampi suunta.
Ensin kyllä pitää ajaa nykyiset renkaat loppuun ;D.
-
Racerin tappisarja taitaa sopia heittämällä.