Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: motomatti - Syyskuu 30, 2015, 20:04:07 ip
-
Huollon yhteydessä ilmeni että 1100 Brevan läppärunkojen vivustojen välinen balanssitanko oli nivelistään kulunut väljäksi. Vielä jos kuluu niin tanko putoaa pois kuluneemmasta päästään omia aikojaan kuten kävi aikoinaan Centaurolleni. Meno loppui siihen paikkaan. Onneksi lähistön huoltoasemalta sain kumilenkin lainaksi.
Nyt siis Brevassa on sama vaiva ja kuluneisuus on aiheuttanut sen että vivustossa on välystä. Läppärungot voi toki säätää balanssiin keskenään välyksestä huolimatta mutta läpät selkeästi lepattavat ja välys antaa siihen mahdollisuuden. Koskee todennäköisesti kaikkia kahdella läppärungolla varustettuja malleja joissa on suora välitys keskenään. Californioissa on erilainen systeemi.
Kirjottelin aiheesta jutun:
http://www.motomatti.fi/2015/09/arkipyoran-huoltoa-lapparunkojen.html
-
Helpointa ehkä uusia vain kuluvat muovikupit, jotka ovat mallia BMG5 ja BMG5LH (vasen kierre) -> linkki (http://www.ebay.com/itm/BMG-Series-Nylon-Bodied-Ball-Joint-Linkage-Choose-Size-/201344327066?var=&hash=item2ee10e9d9a).
Väljyyttä tuntuu omassanikin. Kaasuvaijeri tulee vasempaan ja kun kone on käynnissä, niin sormella tuntee, kuinka oikean eli TPSn puoleinen läppä lepattaa. Tyhjäkäynnillä enemmän ja kierrosten myötä vähentyy.
EDIT=p.s. Saatavissa myös metallisena versiona CMG5 ja CMG5-LH -> linkki (http://www.ebay.com/itm/CMG-Spring-Retained-and-Lockable-Ball-Joint-Linkage-Choose-Size-/201344327385?var=&hash=item2ee10e9ed9).
-
Itse näkisin järkevämmäksi keventää tuota vipua ennemmin kuin laittaa painoa. Se raskaampikin kyllä värisee, mutta sen taajuus muuttuu ja lisäpaino ei ainakaan vähennä kulumista. Saattaisi käydä mielessä integroida pallot kaasuläppävipuihin ja niiden välille laittaa mittaan tehdyn hiilikuitu tms levystä leikatun tangon.
-
Mulla kulahti ja putosi sportista se välitanko oikean puoleisesta päästä irti. Hain silloin biltemasta vastaavan metallisen tilapäiskorjaukseksi, nyt tuo väliaikainen korjaus on tainnut keikkua mukana jo 80tkm ;D Toisen puolen kuppi on vielä yllättävän tivis vaikka onkin alkuperäinen.
-
Kävin omasta Brevasta nuo tarkistamassa eikä niissä oikein ollut väljää kuin hiukan pystysuunnassa. Tulee vissiin liikuteltua niitä niveliä laiskanlaisesti kun ei paljon tule kylällä lähiliikenteessä pyörittyä.
-
Noita nivelpalloja saa, kuten Ikkala mainitsikin, Biltemasta ym ruuviliikkeistä. Mutta ne eivät ole välyksettömiä. Lepattavat jo valmiiksi.
Ainoa välyksetön on Uniball ja sen kopiot. Niitähän on tyypillisesti ohjausvaimentimissa ja muissa tarkkaa liikettä vaativissa kohteissa mutta erityisesti ilmailualan kulkuneuvoissa joissa liikeradat pitää olla välyksettömiä. Vaativat vain hieman askartelua.
Itsellä on kokemusta laittaa paino välitankoon. Se laskee vapinataajuuden niin alhaiseksi että siitä ei ole enää vaivaa. Mutta muovinivelillä se ei onnistu kun paino painaa nivelen auki. Painottaminen ilmailulaitteista kopioimani ratkaisu. Vapinat ilmenevät vain tyhjäkäynnilla ja siitä ylöspäin mutta ei juurikaan enää neljäntuhannen kierroksen kohdilla. Muuta vakavaa haittaa, kuin TPS:n pistekuluminen ei pienestä välyksestä ole. Akseleihin tulee joka tapauksessa välystä. Sen vuoksi on läppärunkoja vaihdettu. Välyksestä karkaa ilmaa ja läpän liike on epätarkka varsinkin lähellä tyhjäkäyntiä. Siihen auttaa puhtaus.
-
Tämä nivelien kuluminen on yksi syy miksi ainakin Saksassa on V11 käyttäjien piirissä "koulukunta" joka säätää tyhjäkäynnin molempien läppien top ruuveista. Molemmat läpät lepäävät aina jousivoiman painamana top -ruuvejaan vasten tyhjäkäynnillä = tyhjäkäynti on vakaa ja tasainen kun se kerran säädetään. Kun kaasua käännetään, häviävät ensin välykset nivelistä ja sitten vasta läpät liikkuvat. Ajossa mennään taas läpät nivelien varassa. Kierroksilla läppien tasapaino säädetään välystangon pituudella. Näin molemmat tilanteet pysyvät säädöissään (ajo kierroksilla + tyhjäkäynti) vaikka nuo "muovinivelet" kuluvat. Tällai olen itse säätänyt (ei ole "virallinen" tapa mutta toimii ja on järkeenkäypä). Haittana on se että tyhjäkäynnin säätö on työläämpää mutta jos ei mihinkään koske (ruiskutukseen... mikä ei kyllä kaikilta onnistu kun "liha on niin heikko"), kyllähän se tyhjäkäynti pysyy kohdallaan. Askubal on myös yksi tarkkojen kuulanivelien valmistajasta.
-
Rakennetta paremmin tuntematta, mutta voisiko sinne laittaa vetojousen ikään kuin tangon rinnalle pitämään välykset nollilla?
-
Kyllä jousikin on eräänlainen ratkaisu. Kuluminen kuitenkin jatkuu vaikka vapina vähenisikin. Ainakin välyksen kasvamissuunta olisi tiedossa.
-
Omistin aiemmin Nevada IE:n, joka oli vähistä kilometeistään huolimatta saanut osakseen paljon "huoltoa".
Tämän seurauksena mm. imubalanssit olivat pahasti pielessä. Kun säädin balansseja kohdilleen, niin huomasin
myös tuon kuulanivelten väljyyden. Ratkaisin asian hankkimalla metalliset nivelet, joista sen vasenkätisellä
kierteellä varustetun löytyminen teetti vähän töitä. Lopulta sain nivelen jostain firmasta, jonka nimen olen
jo unohtanut (siivonnut sähköpostista), mutta nivelen valmistaja oli http://www.elesa-ganter.com (http://www.elesa-ganter.com).
-
Noita niveliä saa laakeriliikkeistä ja Etolasta esimerkiksi. Ei ole edes kalliita.
-
Itselle ei ole ongelma nivelet eikä välitanko. Välitangon saan tehtyä molemmista päistään oikeakätisellä kierteellä ja halutessani myös vasenkätisellä. Ongelma on kuluminen kaasuläppien akseleissa ja niiden läppärungossa oleviin reikiin. Kaikki ylimääräinen lepatus ja ja akselien tarpeeton heiluminen kuluttaa sekä akselia että sen reikää. Menee seokset sekaisin eikä TPS tykkää asiasta sen enempää.
Itseäni harmittaa että en ole huomioinut tätä asiaa ajoissa ja pessyt kunnolla akseloinnin mekanismeja. Se kun on siellä alapuolella hieman piilossa. Törkyähän mekanismeista irtosi oikein kunnolla. Tekisi mieli ottaa käteen koko läppärunkoviritys ja purkaa että saisi varmasti puhtaaksi ja sen jälkeen pitää ne paikat puhtaina. Vilkaiskaapa sinne läppärunkojen akselien alapäihin. Paljon ajetussa siellä voi olla melko paljon mustaa möhnää joka koostuu bensiinin haihtumisjäämistä ja tiepölystä, arvaan. Vielä ei kuitenkaan ole ilmennyt mitään erityisen havaittavaa häiriötä vaikka akseleissa hieman jo välystä onkin. Bräkleenistä ja sen tapaisista kokonaan haihtuvista liuottimista on hommassa kovasti apua.
-
Tämä on vanha juttu, mutta en tehnyt uutta kun asia on edelleen ajankohtainen.
Nevadassa on hiukan serkkujansa pienempää kaikki, myös läppäyhdystanko. Siinä on 5 mm paksu tanko ja sen päissä M5 kierteiset muovikupit. Toinen on vasenkätisellä kierteellä. Läppärunkojen akseleilla on litteät vipuset ja niissä niittaamalla kiinnitetyt kuulapää nupit muovikuppejansa varten. Ihan hyvä systeemi uutena kun kuula on kuppiinsa tiukka ja kitka estää läppien lepatuksen.
Kun sitten aikaa kuluu ja kilometrejä karttuu alkaa muovinivelissä olla välystä. Mistä se tulee? Luullakseni siitä, että nivelen muovikuppi on pohja alaspäin ja kuula-aukko ylöspäin. Lika ja vesi menee suoraan muovikuppiin ja se myös pysyy likaisena. Kuula ei ilmeisesti ole hyvää metallia, koska se on syöpynyt karheaksi. Lika ja karhea kuula syövät muovia nopsaan ja kuulanivelestä tulee väljä.
Sain vinkin kokeilla yhdystangon päästä: onko värinää moottorin käydessä? No oli. Asia on siis korjattava. Vaihtoehtoja on muutama: helpoin kai olisi vaihtaa muovinivelet joka vuosihuollossa uusiin. Pieni vaiva ja halpa hinta. Kun lepatus tapahtuu joillakin kierroksilla kitkasta huolimatta, voi olla asiallista tehdä uusi tanko hiukan paksummasta aineesta, jotta sillä on enemmän massaa ja lepatuksen taajuus laskee alle tyhjäkäynnin värryytyksen. Tein näin.
Uusi tanko ja uudet nivelet valmistuivat talven aikana. Nivelet ostin Motonetistä. Malli on kumitiivisteellä varustettu 90° malli. Pitihän se purkaa. Metalli on jotain aika pehmeää ja painevalun, vast. jäljiltä karheaa, myös kuula. Pieni sokka pitää kuulan kolossaan. Sokka pois ja päättäväinen vetäisy ja kuula tulee ulos. Kuulapesä ei ole aivan pallo, se näkyy kulumajäljestä kun hetken pyörittää. Se on loivasti elliptinen kartio, toroidi taitaa olla oikea sana. Kuulan kaulalla on kuulapesässä jousirengas, joka puristaa kuulaa pesän pohjaa, kartiota kohti, siten, että välys pysyy poissa, vaikka kulumista tapahtuukin, jonkin aikaa. Kumi tekee niveleen kitkaa, joka on sikäli iso, että läppien palautinjouset menettävät tehoaan hiukan, mutta palutuvat kyllä juuri ja juuri riittävällä voimalla.
Nevadan tapauksessa on tilaa käytettävissä niukasti. Siksi kannattaa valita M5 malliset kuulanivelet. Ne myöskin sopivat vipujen 5 mm:n reikiin ilman suurentamista. Entiset kuulat lähtevät nöyrästi pois kun niitatun osan työntää pois viilalla muutamalla työnnöllä ja sopivaa puupalan vast. reikää vasten lyö tylpällä tuurnalla. Vivut ovat tiukkaa metallia ja niiden poraaminen ja viilaaminen ei ehkä ole hyvä ajatus.
Kun läppärunkojen vivustot kuitenkin on siis otettava irti, kannattaa koko vivusto ja akseli puhdistaa hyvin. Kannattaa vaihtaa akselitiiviste, jos sellainen sattuu olemaan. Pesin akselin alakautta paikallaan niin hyvin kun painepulloöljyllä sain. Ohutta yleisöljyä. Likaa olikin ja hapettumat pitivät tiukkasovitteisen vipusysteemin aika tiukasti paikoillaan. Ruiskutein sen öljyllä ja annoin liota yön yli. Aamulla lähtivät joten kuten. Otin palutusjousen pois pidättimeltään, jotta sain tehtyä hommat niin, että läpät ovat puolivälissä, eivätkä missään ääriasennon rajoittimessa, eivätkä mene rikki. En tiedä kuinka aiheellista se on mutta kaiken varalta. Osia on monta ja kannattaa katsoa tarkkaan niiden asennot ja järjestys purkaessa. Oikealla puolella on myös joutokäynnin "ryyppy" epäkesko ja sille säätö.
Kun kerran tilaa on sopivasti niinkin, päätin kääntää pallonivelet toisin päin. Siis pallo ylös ja kuppi nurin. Vaikka kupissa onkin tiiviste, sinne menee varmasti likaa ja vettä. Ollessaan nurin se vesi ainakin tulee kupista pois.
Kun mittaa tarkasti läppäakselien keskinäisen välin niiden alapäistä, siis pyörän poikittain, saa mitan, joka pitää olla yhdystangollakin. Se näkyy olevan myös entisellä muovikuppisella, joka on ehjänä pois otettuna mitattavissa. Sen mitan voi siis säätää uuteen yhdystankoon ruuvipenkissä. Kuulanivelissä ei ole avaimen paikkaa, joten sen holkkeihin tulee helposti rumia jälkiä työkaluista kun lukitsmuttereita kiristää. Kun läppärungot ja vivustot olivat paikoillaan mittasin yhdystangon reikien välin. Koska vivustot ovat olleet irti reikien väli on nyt väärä. Säädin sen vastaamaan akselien välimittaa imusynkan säätöruuvilla. Sitten välitanko menee paikoilleen "pudottamalla" ja ruuvit kiristämällä. Tässä asennossa kumpikin imukurkku/läppä on alkurajoittimessaan, kuten tuossa aikaisemmin oli mainittu jonkun koulukunnan pitävän oikeana. TPS resetin voi tehdä yhtä hyvin tanko kiinni kuin irtikin, koska läppä on alkuasennossa rajoittimella kummassakin tapauksessa, kummassakin sylinterissä. Kaasuvaijerit ovat hiukan löysällä ja "ryyppy" poissa, eli oikella kurkulla ryyppyepäkeskon ja siihen nojaavan, läppää kääntävän, trissan välissä on juuri ja juuri pikku rako.
Imusynkkaa en edes mitannut, koska teen sen vasta kun olen säätänyt venttiilit, mutta uskallan väittää, että imu on aika lähellä tasapainoa nytkin. Ainakin käynti on siistiä, eikä pahemmin täristä. Jotokäynnin tärinää voi säätää baipass ruuveilla samalla kun joutokäyntiäkin. Jos imutasapainoa joutuu säätämään vähänkin, eivät läpät ole enää molemmin puolin rajoittimessaan kaasu kiinni asennossa, ja TPS-reset on sitten tehtävä tanko irroitettuna. Mutteri irrottamalla se onkin nyt helpompaa kuin murjoa rikki muoviniveltä.
-
Hyvältä vaikuttaa.
Kerro välitangon kuulumisia kun ajokausi etenee.
-
Erikoinen idea tehdä valmiiksi välyksellisiä niveliä.
Törmäsin tähän kun vaihdevivuston nivelet uusiksi.
Hutina Bilteman/ Motonet en nyt muista kumman mutta välystä oli yhtä paljon kuin jo kulutetuissa.
Onneksi sormet kertoi ennen asennusta jonkun pahasti mättävän.
Valkeakosken Laakeri, en muista mikä brandi nivelillä, mutta ihan tasan timmejä niveliä tarttui mukaan, vasen- että oikeakierteisiä.
Muistaakseni jotain 4e kipale.
http://www.valkeakoskenlaakeri.com
-
Laakeriliikkeiden laakerin merkkiset yleensä ovat tiukkoja. Niitä kyllä pääsee yleensä pyynnöstä hiplaamaan. Kaukoidässä tehdyt on monesti letkuja uutuuttaan.
-
Nivelissä on eroja...
Onnistuin liki 200000km sitten nappaamaan roskiksen reunalta Allisonin 300000 km ajetun vaihteenvalitsimen vaijerin.
Laitoin silloin sen päissä olleet pallonivelet LeMansin vaihdevivustoon. Ihan tiiviit vieläkin, ei valittamista laadun tai hankintahinnan
suhteen.
-
Kateutta tuntien en saanut ex-eläkeduunista takavarikoitua merkittävää määrää asianmukaisia tarpeita riittävästi.
Silloin värkkäilin harjoitussuihkukoneiden parissa. Helpompi oli saada työsuorituksia nestemäisiä hyödykkeitä suosien. Kaverin Daytonan mukattu venttiilikoppa tuli kuntoon pienellä lasiastialla vahvaa nestettä.
Sittemmin myös Centauron asfalttia laahanneen osan kunnostus. Sama seppä kyseli että onko tää jokin epidemia. Nykyään taitaa olla juurikin niin....
Joskus on ollut mukava olla hommissa pajassa jossa homma kuin homma on "pikku juttu". Hitsari kehui että hän kyllä hitsaa Itämeren silakan ja alumiinifolion yhteen. Pikku vierteessä. Paikallisessa.
-
Mulla on ratapyörän vivustossa toisessa päässä jossain pulttikasassa mukana tullut laadukkaampi nivel ja toisessa päässä takaluukun kaasujousen muovinivel. Todennäköisesti riittävät pyörän loppuiän..
-
Tänään kävin avaamassa ajokauden. Näkyivät olevan muutkin lajitoverit liikkeellä. Tuli ajeltua talven yli säilöntäaineella olleet bensiinit tankista pois. Harjoittelin varalentokentän päätylevennyksellä hidasajoa ja kieputtelin u-käännöksiä, joka näytti joitakin hymyilyttävän. Silti jänskätti mutkatiellä sen verran, että tuli hartiat ja kädet kipeiksi. Kyllä se siitä alkaa parin ajopäivän jälkeen taas sujua. Voi olla parempikin pieni alkujännitys kun hilpeä huolettomuus.
Tieteellistä näyttöä yhdystangon toimivuudesta on vaikea toimittaa, mutta pyörä toimi täysin moitteetta. Myös se usein vaivannut pintakaasulla hidasajossa esiintynyt rytkytys oli kokonaan poissa. Käynti oli sileää ja veto ja kiihdyts mainiota. Voi se johtua kevään ensimmäisestä ajostakin. Tai subjektiivisesta tunteesta muutostyön onnistumisesta. Läppävivuston tärinää en osaa/uskalla liikkeellä ollessa tunnustella, mutta paikallaan ollessa sitä ei ollut millään kerroksilla läheskään sellaisia määriä kuin entisellä. Kuva taustapeilissä oli kirkas, eikä muutakaan tärinää ollut, paitsi tyhjäkäynnillä ihan vähän. Tyhjäkäyntisäädöillä viritin sen miten taisin. Se on aika pienestä kiinni. Molemmat ruuvit ensin kiinni ja sitten täsmälleen yksi kierros auki. Sitten moottori käyntiin ja aivan pikku liikkeillä molemmista ruuvveista vuorotellen sellainen kohta, jossa on oikea kierrosluku ja takalamppu vipottaa vähiten. Jos on vähänkin väärin alkaa joko käynnin kakominen tai tärinä.
Mittasin kyllä vivuston asennon, reikävälin, ennen kun purin ne puhdistukseen. Olihan ne olleet aivan päin seiniä. Ei ole mikään ihme se rytkytys. Anni ei kyllä ole koskaan ollut mikään paha tärisijä varsinaisilla ajokierroksilla.
Kunnollista mittausdataa saisi kun liittäisi oskilloskoopin suurohmisesti (1 Mohm etuvastus) TPS-antojännitteeseen ja ajaisi eri kierrosluvuilla ja - kuormituksilla vanhalla ja uudella yhdystangolla. Ei ole nyt sellaista, muistiin keräävää, oskilloskooppia, eikä sille sopivaa tankkilaukkua.
Yhdystangon painon lisäys on 100 g. Entinen painoi 50 g ja uusi 150 g. Voisi ajatella, että läppäakselin laakerit kuluvat siitä painon kannattelusta tien pinnasta tulevan tärinän takia. Toisaalta – ovat ne aika paksua ainetta, ne akselit ja laakerit...
-
Oliko siis erillinen säilöntäaine bensan seassa? Jos olisi ollut pienkonebensaa, niin se olisi voinut selittää tasaisen käynnin. On nimittäin erinomaista tavaraa moottorin toiminnalle.
-
Oliko siis erillinen säilöntäaine bensan seassa? Jos olisi ollut pienkonebensaa, niin se olisi voinut selittää tasaisen käynnin. On nimittäin erinomaista tavaraa moottorin toiminnalle.
Säilöntäainetta, purkkitavaraa, loraus tankkiin ja tankki täyteen 98 E 5 vaikka jälkeen päin ajattelin, että enempi viina olisi absorboinut enempi vettä.
Lähipäivinä selviää oliko talven vanha bensiini tasaisen käynnin syy kun tankkaan uutta. ;D
-
Viime viikolla säädin venttiilit. Oli hiukan pienet välykset. Lämpötila oli kyllä 25° jonka vaikutusta en ihan tiedä. Laitoin kuitenkin välykset, joilla tulkki mahtuu juuri väljästi, mutta ei liikaa. En vieläkään säätänyt siinä vaiheessa vakuumeja. Koeajossa tuntui moottori hiukan tärisevältä ja käynti hiukan takertelevalta, epätasaiselta.
Viikolopulla kävin luokkakokouksessa (50 v) ja tuli siinä ajettua yli 600 km hyvin monissa lämpötiloissa. Venttiilien rolina kuului kivasti hiljaa (80 km/t) ajaessa ja veto oli kyllä tasaista, mutta kylien läpi hiljaa pintakaasulla ajaessa oli taas se kirottu nypytys palannut. Sitä ei ollut ennen venttiilien säätöä, ja kyllä, kyllä tein sen tosi huolella. Myös kaasua löysätessä oli putkessa ampuilua joka kerta. Näitä vaivoja oli kaikissa lämpötiloissa.
Tänään säätelin vakuumit u-putkella. Vahingosta viisastuneena ostin pätkän moottorisahan besiiniletkua, sellaista keltaista lämpöä kestävää, kirkkaan u-letkun molempiin päihin, jotta moottorin lämpö ei sulata mittalaitetta. En nollannut TPS:ää, enkä edes mitannut, olettaen sen olevan entisessä arvossa.
Aika vähän tarvitsi säätää, mutta hiukan kuitenkin, pari kierrosta yhdystangon pituuden hienosäätöruuvista. Aikaisemmin mittailin, että se säätää n. 1 mm/kierros. Käsikaasu sattuu olemaan juuri siten, että se täysillä huudattaa moottoria 4000 rpm, kuten tälle säädölle suositellaan, ja ohivirtausruuvit kokonaan kiinni ensin. Koska letkut nyt olivat paikoillaan säädin myös tyhjäkäynnin samalla tavalla tasapainoon, vaikka sellaista ei missään opastetakaan. Viritin ohivirtausruuvit niin, että kierrokset olivat 1200 paikkeilla ja molempien kurkkujen imu samanlainen, siis pelkillä ohivirtausruuveilla, ei enää yhdystankoa säätämällä. Tyhjäkäynnistä tuli ihmeen tasainen, joka oli pieni yllätys.
Kävin ajamassa koeajon, en pitkää, mutta riittävästi, n. 50 km kaikenlaisia teitä. Puolipilvistä ja 25° lämmintä. Nykiminen oli poissa, kaikki kierrokset olivat aivan sileät. Ampuilua ei tullut vaikka miten rääkkäsi. Taisin onnistua näissä virityksissä tällä kertaa. En ollut uskonut imutasapainolla olevan noin paljon merkitystä. Varsinkin tuo ampuminen vähän ihmetyttää – kuinka se voi tähän liittyä? (Toisaalta – kyllähän se jo teininä suutelemista opetellessa todettiin, että jos molemmilla osapuolilla ei ole sama imu, siitä seuraa sellainen plossahdus.)
Seuraavat päivät näyttänevät: olenko vain turhan toiveikas omasta työstä, vai palaako entisistä vaivoista jotakin...
-
Kyllä se synkka voi aiheuttaa pauketta. Toinen imukanava on kiinni, mutta toinen saa ilmaa kun on raollaan.
-
Epäbalanssi voi aiheuttaa myös nykivää käyntiä matalilla kierroksilla. Mutta huipputehosta ei ole pois.
Oma V10 on erittäinkin herkkä pienillekin säätövirheille.
Siksi on kokemusta välitangoista.
Ihan parasta nykyGuzzeissa on että ei ole enää kahta läppärunkoa. Vain yksi per pyörä.
-
Ihan parasta nykyGuzzeissa on että ei ole enää kahta läppärunkoa. Vain yksi per pyörä.
Yksi kurkku etupyörälle ja toinen takapyörälle. Vitsi, vitsi... ;D
Tänään ajoin pitkän lenkin ja totesin sen vanhan vaivan olevan tallella. Siis imutasapaino toimii hyvin vain yhdellä kierrosluvulla, 4000 rpm, ja tyhjäkäynnillä myös. Muilla kierroksilla on nykimistä ja paukkumista hiukan, ei paljoa. Tutkimusta täytyy siis vielä jatkaa, jostainhan se johtuu, vaikka onkin lähinnä esteettinen haitta.
Poissa on kuitenkin läppien lepatus ja yhdystangon välys. Sehän oli tämän muutostyön (massan lisäys ja luotettavat pallonivelet) tarkoitus ja siinä olen ainakin onnistunut.
Kävi mielessä sellainen ajatus, että onkohan läppärungot otettava tuvan pöydälle tarkastettavaksi? Silloin kun niillä oli pahaa lepatusta ne pitivät, varsinkin oikea läppä, rumaa räpätystä kaasu kiinni ollessa. Eräs motoristi kysyi: "Onko sinulla ketju löysällä kun noin rämisee?" Kun tulin kioskin pihaan. Etsin pitkään sen räminän lähdettä ja päädyin siihen, että sen on oltava ilmaläppä, joka lyö johonkin rajoittimeen. Nyt tällä tangolla sitä räminää ei ole. Voisiko asia tosiaan olla näin, ja voisiko läppä olla vahingoittunut?
Sellainen ajatus myöskin kävi mielessä, että voisikohan tuosta, muuten tarpeettomasta, ryyppy/käsikaasu vivusta tehdä imutasapainon hienosäädön? Vaikka voisikin, se tasapaino on saatava ensin suunnilleen samaksi koko käytettävällä kierrosalueella.
-
Imutasapaino pitää olla kunnossa perustekniikalla. "ryyppy"vivun "tasapaino" tulee väärää kautta. Eli sille toiselle läppärungolle. Tällä perusteella tasapaino tulee väärästä suunnasta eli ei ole hyväksi.
Muutoin käsikaasu on hyvä sillä kaasuvaijerin katkettua sillä voi jatkaa matkaa hiljakseen.
Vastaukseksi pohdintaasi: imutasapaino pitää olla sama kaikilla kierrosluvuilla.
-
Ja se balanssi tulee samaksi kaikilla alueilla, kun säädetään sekä tyhjäkäynnillä, että jollain tietyllä kierrosalueella. Tietenkin varmistaen, että kumpikin kurkku aukeaa myös auki asti.
-
Ja se balanssi tulee samaksi kaikilla alueilla, kun säädetään sekä tyhjäkäynnillä, että jollain tietyllä kierrosalueella. Tietenkin varmistaen, että kumpikin kurkku aukeaa myös auki asti.
Amen.
-
"ryyppy"vivun "tasapaino" tulee väärää kautta. Eli sille toiselle läppärungolle. Tällä perusteella tasapaino tulee väärästä suunnasta eli ei ole hyväksi.
Tuo on kyllä selvillä. Tarkoitin muuttaa koko ryyppyvivun tarkoituksen sellaiseksi mekanismiksi, joka säätää yhdystangon pituutta n. millin puoleensa vaikka ajon aikana samaan tapaan kuin se hienosäätöruuvikin. Se on vain tuollainen päähän pälkähtänyt aivoitus, joka lienee aika vaikea edes toteuttaa kun vaierien päät menisivät vasemman läppäakselin liikkuvaan osaan. Eivät toimisi pitkän päälle. Jotain kekseliäämpää olisi oltava. Joissain malleissa onkin näköjään kunnon säätönuppi siinä imubalanssin ruuvin päässä. Vai onko niitä itse tehty?
Ja se balanssi tulee samaksi kaikilla alueilla, kun säädetään sekä tyhjäkäynnillä, että jollain tietyllä kierrosalueella. Tietenkin varmistaen, että kumpikin kurkku aukeaa myös auki asti.
Mutta kun ei tule... >:( Jotain on siis väärin, enkä keksi mitä. Täytyy vielä tutkia lisää.
-
Ainakin V10-koneissa on välitangon pikasäätö sormimutterilla tangon vasemmassa päässä. Kitkalukitteinen. Vanhemmiten lukitus kuluu ja tanko pyrkii pyörimään tärinästä omia aikojaan.
Tottunut jo siihen että pidemmän matkan jälkeen vasen käsi vilahtaa läppärungon alle ja pyöräyttää balanssin suurin piirtein kohdilleen. Nyttemmin olen muokannut hieman rakennetta eikä säätö pyöri enää kovin herkästi itsekseen.
-
Ei kai tuota kannata liian vaikeasti miettiä, jousi sopivaan väliin, niin ei mutteri pyöri auki. Tai ainakin aika paljon saa balanssivikaa olla, että auki rytkyttää. :D
-
Ja se balanssi tulee samaksi kaikilla alueilla, kun säädetään sekä tyhjäkäynnillä, että jollain tietyllä kierrosalueella. Tietenkin varmistaen, että kumpikin kurkku aukeaa myös auki asti.
Amen.
Kyllä siitä hyvä tuli, viimein. Jos tekee huolimatonta työtä, saa tehdä kaiken uudelleen. Jos luulee homman olevan helppo ja voivansa tehdä sen heittämällä vaan, saa tehdä kolmannen kerran. Lopulta se sitten onnistui. Huolellisuutta ja tarkkuutta ja hiukan maalaisjärkeä vain vaadittiin.
Jos se jotakin kiinnostaa niin oikea läppä on 0,4 mm:n välyksellä irti stop-ruuvistaan kaasu kiinni asennossa, ja läppien aukeaminen samassa asennossa on 7,60°/4,33° (tod/ast, mitähän eroa noilla on?) TPS-alkuarvon asetuksen tein läpät yhdystangosta vapautettuna arvoilla 6.37°/3,10° (tod/ast) ja balanssin säädin vasta sitten.
Huomasin putkessa ampumista ja hidasajon nypyttämistä tulevan siitäkin, että kaasun alkuarvo on asetettu johonkin muuhun astemäärään kuin todelliseen läppien alkuarvoon, siis siihen, jossa ne ovat stoppateissaan vapaasti, ilman yhdystangon pakkovääntöä.
Ainakin Nevadan ja V7:n huoltomanuaalissa kielletään ruuvaamasta sitä pyhää stopruuvia, en tiedä miksi. Jos läppien akselien kääntövipusarjaa joutuu purkamaan, joka on hyvin todennäköistä likaantumisen takia, voi se stopruuviin nojaava kääntövivun nokka vääntyä. Ne vipuset on nimittäin asennettu tiukkaan sovitukseen akselilleen, eikä muuten voikaan olla kun niiden on oltava aina oikein. Kun sitä vipusarjaa irrottelee, ja jos säästelee irrotusöljyä, asennuskahvia, hermoja, ja jos vähänkin hutiloi, se peltinokka vääntyy vinoon kun pihdeillä nutkuttelee sitä hilavitkutinta pois akselilta, vaikka onkin paksua ja hyvää metallia. Se on sitten sama kuin olisi veivattu sitä pyhää stoppariruuvia. Molemmissa läppärungoissa sama juttu. Tarvitaan kellosepän kädet ja lehmän hermot.
Hyvä asia on se, että tulipa tämäkin säätö opeteltua ja omaksuttua pitkällä kaavalla.
-
Aihe on jo vanha, muta herätellään vähän sitä kun piti kertoa kokemuksia välitangon toimivuudesta.
Hyvin se toimi, mutta kulma-malliset metalliset pallonivelet eivät lopulta olleet paras valinta. Niihin ilmaantui klappia. Vaihdoin ne suoriin uniball tyyppisiin ja klapista pääsi eroon sillä. Myös vaihteensiirtovivuston nivelet vaihdoin niihin ja juuri klapin poistamiseksi sielläkin.
Huomasin myös, että läppävivustojen keskinäisestä asento erosta johtuen ei ole mahdollista säätää imubalanssia niin, että se olisi hyvä kaikilla läpän asennoilla. Sen saa toimivaksi käytännössä vain yhdessä kohdassa. On kuitenkin mahdollista korjata asia seuraavasti:
<kopiota omasta tekstistä toisaalta>Jos vaihteisto on kankea vaihdettava, kuten Nevadalle on tyypillistä, siis saattaen vaihdettavaa mallia, niin siihen auttaa dramaattisesti kun uusii kunnollisiksi vaihteen siirtovivuston nivelet. Oiken harmittaa kun en aikaisemmin sitä hoksannut. Vaihdoin ne kulmapallot suoran mallisiin uniballeihin ja nyt naksahtelee vaihteet silmään niin että on oikein ilo niitä käyttää.
Toinen syy tärinään on imutasapaino. Luigi on rakentanut koneen V-profiilin niin, että sylinterit eivät ole sivusuunnassa samalla linjalla. Imukurkut myös ovat viistossa asennossa. Läppärungot kuitenkin ovat keskenään samanlaiset ja niiden läppiä kääntävät vivut joutuvat näin tekemään keskenään erilaiset liikeradat. Siksi imutasapainoa ei ole mahdollista saada aikaan kaikilla kierrosluvuilla/läppien asennoilla. Myös alkuperäiset muoviset läppien yhdystangon nivelet ovat kelvottomat. Kevyt yhdystanko myös pyrkii edesauttamaan läppien resonanssivärähtelyä joillakin kierrosluvuilla.
Imutasapainon hankaluudet on suhteellisen helppo korjata, korjaamalla Luigin tekemä suunnitteluvirhe:
Tehdään paremmaksi ja hiukan painavammaksi läppien yhdystanko. Niveliksi laitetaan uniball tyyppiset nivelet M6 ja molemmat oieakätisellä kierteellä. Tanko tehdään rautakaupan rosteri M6 kierretangosta. Syntynyt lisäpaino alentaa resonanssitaajuuden alle minkään kerrosluvun aiheuttaman. Samalla saadaan napakka tanko ilma klappeja.
Yhdystanko tehdään "silmäväliltään" 12 mm lyhyemmäksi kuin alkuperäinen. Kun se asennetaan paikoilleen irrotetaan vasemmasta läppävivustosta tasapainon säätäruuvi. Vaen vipu käännetään uuteen asentoon, jotta yhdystanko ylettää siihen, vaikka onkin nyt lyhyempi. Kun läpät lepäävät toppereihinsa, säädetään tasapainoruuvilla vipujen reijät yhdystangon kanssa samaan. Tätä varten tasapainoruuvi on vaidettava uuteen 10 mm pitempään, jota sen säätävara jää riitäväksi.
Näin helpolla on modifikaatio tehty ja voidaan tehdä imutasapainon säätö. Siitä vielä muutama asia:
Ennen säätöä kannattaa tehdä TPS nollakohdan asetus. Siihen tarvitaan GuzziDiag. Irrotetaan oikean läppärungon vivusta yhdystanko toimenpiteen ajaksi ja varmistetaan, että vivusto lepää topparissaan. Nollataan GuzziDiagilla TPS nollaamalla itseopitut arvot. Sitten sammutetaan pyörästä virta ja pidetään kahvipaussin mittainen tauko pyörä virrattomana, jotta käsky asettuu perille ECU:un.
Tasapainon säätöön tavitaan anemometri ja sissy/vast apumies pitämään kaasukahvaa juuri oikeilla kierroksilla. Tyhjäkäynti-ilman ruuvit suljetaan kokonaan. Säätöruuvilla säädetään imut tasaan ainakin 3500 rpm molemmin puolin, mutta luultavasti ne ovat tasaan muillakin kierroksilla. Lopuksi säädetään tyhjäkäynti. Se on nyt hyvin matala. Avataan molempia ilmaruuveja vähän kerrallaan niin, että tyhjäkäynti on oikea ja imu on tasan. Kun nyt tarkastetaan imu muillakin kierrosluvuilla, saattaa olla, että säätöaä on hiukan muutettava, jolloin tyhjäkäyntilmaa on taas säädettävä jne... Lopuksi kuitenkin muutamalla säätäkierroksella lähestytään optimia.
Vasmmen läppärungon akselilla on alimpana muteri, joka lukitsee koko akselin lelut paikoilleen. Akselin alapäässä on messinkilaakeri taspainovivulle. Tässä laakerissa on tietty välys. Kannattaa etsiä miljoonalaatikosta sopiva asuslevy em. mutterille; niin paksu aluslevy, että imutasapainon säädön välys puristuu pois. Laakeri on sitten viraton ja mutteria on löysättävä kun taas tarvitaan tasapainon säätöä, ja kiristettävä taas sen jälkeen. Näin saadaan pois senkin välyksen haitta.
Tämän jälkeen onkin sitten ostettava kaupasta silkkihansikkaat ajohanskoiksi; niin sileää on käynti. ;)</kopiota toisaalta>
Kopsasin omaa tekstiäni tänne kun sopii paremmin otsikkoon. Se alkuperäinen on täällä:
https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=8512.0
Lopulta kuitenkin käytin rautakaupan kierretangon asemesta 8 mm tankoa, jonka teetin konepajalla varta vasten tähän tarkoitukseen kun se nyt kerran oli. Vaihdoin siihen vaan uudet M6 uniball nivelet ja säädin reikävälin 12 mm alkuperäistä lyhyemmäksi. Sain lyhennettyä sitä juuri tarpeellisen määrän, jotta sain vivut kääntymään yhtenevästi. Se kierretanko kyllä toimii yhtä hyvin ja jos sen paino ei riitä tärinän vaimentamiseksi, niin voi siihen lisäillä muttereita painoksi tarpeen mukaan.
Imubalanssin säätöä varten tarvitaan se uusi M4* ruuvi. Sen on nyt oltava 35 mm pitkä ja hyvä olisi kuusio- tai kuusiokolokanta (jotta se työkalu pysyy siinä ilman tuskailua). Sen vanhan vastajousen pituus ei aivan riitä ja siihen auttaa miljoonalaatikosta kaivettu sopiva holkki, tai pitempi jousi.
Huomasin myös menettelyvirheen omassa imutasapainon säädössäni. Kun säätöä tehdään ja tärisevässä koneessa on vaikea saada työkalua pysymään paikoillaa, se lipsahtaa pois säätöruuvista kun kääntää katsetta kierroslukumittariin ja anemometriin, tulee kiusaus käyttää tyhjäkäynnin ryyppyvipua se kun huudattaa juuri sopivasti 4000 rpm. Se on väärä tapa! Se sekoittaa koko säätäperiaatteen ja tulos on väärä. Täytyy siis keksiä joku muu tapa pitää kaasua ja kierroksia haluttuina säädön ajan: sissy, vaimo, tyttöystävä, naapurin kissa...
Edit: *Tuanoinnii, ei se ole ainakaan M4 vaan lähempänä 5 mm paksu ja kierre on jokin aika tiheä. En muista tarkkaa kokoa ja kierteen tyyppiä eikä ole nyt mittauskeinoa sille. Kävin Juväskylän Kita Koneesta mallin kanssa hakemassa ja sain sopivan ruuvin ja vieterin.
-
Henkilökohtaisesti olen siirtänyt läppärunkojen säädön, Centaurossa, pitkällä, yksiosaisella, joka on, identtinen Daytonassa, tupladipinssin toimeksi. Ohjeistusta tulee jos tarvii. Erikseen on Californian säätötanko on, kaksiosaisuudestaan johtuen, varsin, yllättävän tasasuhtainen joita on Jackalissa, Stonessa ja Californiassa. Säätämällä sekin hoituu. Kohtuullisesti.