Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Junkers - Syyskuu 17, 2014, 00:16:09 ap
-
Reilu viikko sitten meni työpäivän jälkeen ajellessa lenkki vähän pitkäksi ja kotiin palailin vasta illan jo hämärryttyä. Oman Nevadan vm. -99 ajovalo vaikutti melkoisen tehottomalta, lähinnä myrskylyhdyltä. Yritin kotiin tultuani lampun laatua selvitellä ohjekirjasta ja umpiosta. Päädyin johtopäätökseen, että ei taida olla halogeenivaloa Nevadassa (ainakaan umpiosta en löytänyt H4-merkintää). Lamppua en vielä ole ehtinyt avata. Kaikissa tuon ikäisissä (ja paljon vanhemmissakin) autoissa näet on halogeenivalot, joten minulle ei ollut juolahtanut mieleenkään, että moottoripyörä, jossa on vain yksi valo, voisi vielä 90-luvun lopulla olla vailla halogeenivaloa. Onko päätelmäni oikea ja jos on, onko kellään tietoa, mistä löytyisi sopiva H4-umpio Nevadaan kohtuuhinnalla ?
Samalla reissulla huomasin, että tuollainen tummennettu pleksi, jollainen pyörässäni on, ei ole hämärissä ajellessa millään lailla mukava. Eihän se tuo hämärässä / pimeässä ajaminen muutoinkaan mukavaa ole, vallankin kun monet metsän elävät tuppaavat silloin olla liikkeellä.
-
Kyllä siinä varmasti H4 on (-79 mallin T3:ssakin jo löytyy). Mittaapa kuinka paljon voltteja lampulle tulee. Taitaa hävitä matkalle aika paljon, mutta asiaan saa helpotuksen, kun otat sähkön lampulle releen kautta.
Oman vanhukseni lampulle tuleva jännite nousi 8,6:sta 11,8:aan kun asensin valoreleen linjoille (ihan itse!) ja valo kirkastui sen mukaisesti. ;D
Ja kyllä, Timo EV -käytin kaikkein halvimpia tarjoustalon tuotteita, enkä suojannut liitoksia mitenkään - katotaan kuinka pitkään toimii syksyn sateilla. :P
Kaijus
-
Tuo releytys olisi varmaan oikeasti poikaa. Tuppaa nuo Guzzin käyttämät katkaisijat olla aika kevyitä käytettäväksi suoralla virralla.
-
Muutenkin kannattaa vanhempien pyörien kohdalla tehdä relekytkennät niiden katkaisimien osalta joiden läpi kulkee isohkoja virtoja. Säästö syntyy katkaisimien ikäpidennyksestä ja häiriöiden vähenemisenä. Homma ei ole kummoinenkaan tehdä tavallisia kytkentäreleitä hyödyntämällä.
Olen entisöinyt useita -70-luvun pyöriä ja niiden jo ennestäänkin kuluneiden katkaisijoiden säästämiseksi olen releistänyt sähköt lähes sataprosenttisesti sekä käyttänyt tilaa säästäviä suojattuja vesitiiviitä Superseal-liittimiä. Paitsi niissa kohdin missä liittimet näkyvät suoraan katsojan silmään. Nekin ovat usein jätetty vain näön vuoksi ja käyttöjohdot kulkevat piilossa. Ovat kelvanneet museokatsastajille sillään. Kunhan ulkonäkö on kohdallaan ja aikakauden mukainen.
Useimmissa pyörissä ja varsinkin Guzzeissa on liittimiä melko taajassa. Johtuu kokoonpanojärjestyksestä. Johdotus on pätkitty useaan erikseen asennettavaan osaan ja osakokonaisuuksia liitettäessä myös johtimet liitetään. Käytössä tästä liitinmäärästä on vain harmia ja kotiasentaja voi poistaa osan häiriölähteistä vetämällä johtimet suoraan ilman liittimiä.
Tämä koskee etenkin -80-luvulla käytettyjä suojaamattomia liittimiä. Joissain niissä on jonkinlaiset kumisuojat joista yleensä on enemmän haittaa koska ne estävät kosteuden haihtumisen liittimistä mutta pitää ajan kanssa kertyneen lian ja hapettumat sisällä. Normaalin vuosihuollon yhteydessä on hyvä poistaa liittimistä lika ja hapettumat huolellisesti sekä suojata liittimet sopivalla suoja-aineella. Näin vanhoillakin liittimillä pärjää pidempään.
-
Halogeenin erottaa vanhemmasta hehkulampusta helpolla polttimen ulkomuodon perusteella.
Halogeeni on eteenpäin sojottavan kynttilän näköinen, kun hehkulamppu on pyöreä pallo.
p.s. Luulavasti on halogeeni, koska ne tulivat jo 1968 ja yleistyivät autoissa 1970-luvulla, jolloin ajettiin autojen ajovalojen käyttöä pakolliseksi myös päivällä ja moottoripyörille suositeltiin käyttää aina pitkiä valoja (Talja/Liikenneturva) :o . Ajovalojen päiväkäyttö perustui juuri halogeeniin, joka ei kulunut loppuun käyttötuntien myötä (kuten vanha hehkulamppu), vaan tärinästä ajan saatossa.
(Lähde: Matti Koivurovan Liikenneturvallisuuden historiaa (http://liikenneturvallisuushistoriaakaksi.blogspot.fi/2013/05/1969-taljaesitti-ajovalojen.html))
-
Kannattaa varmaan aloittaa valon etsintä mittaamalla polttimon kannasta, paljonko sinne tulee. Edetä sitten sen mukaan -> Johdotus, releytys jne.
-
Kiitos jälleen kerran hyvistä neuvoista. Irrotin lampun umpion ja halogeenipolttimohan siellä oli kuten kerroittekin. Mittasin jännitteen lampun kuvussa olevista liittimistä ja se oli 11,7 - 11,9 V. Tuohon saakka siis kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Noissa polttimon kannalle menevien johtojen liittimissä oli pientä hapettumaa, joten tässä vaiheessa taitanee riittää liittimien puhdistus ja hyvälaatuisen halogeenipolttimon vaihtaminen vanhan tilalle.
-
Kannattaa myös katsoa missä kunnossa heijastin on. Voi olla hapettumaa tai ihan vaan likainen. Sen puhdistamisellakin saa jo valoa maailmaan.
-
Jännite kannattaa mitata kuormitustilanteessa eli valon ollessa päällä. Älä paina polttimoa aivan kantaan kiinni, niin pääset raosta mittaamaan.
-
Laiton neuvo, joten herkkähipiäiset hypätkää kohtaan 2B:
Valotehon saa kolminkertaistettua vaihtamalla lampuksi Xenonin (linkki) (http://www.aliexpress.com/item/100-METAL-Motorcycle-Integration-Of-H6-3-H4-Hid-Xenon-Lamp-35w-Hid-Conversion-Kit-Motorcycle/611888673.html), joka tarjoaa täyden valotehon 9-16V jännitteellä. Kannattaa tilata 4300K malli, jonka valonväri on vain hiukan halogeenia sinisempi, eikä näinollen kiinnitä tarpeettomasti huomiota.
Kohta 2B:
Yleistietoa Xenoneista (linkki) (http://www.xenonkauppa.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Xenon/Categories/Artikkelit/Yleistietoa).
-
Xenoniin vaihtaminen suoraan vasta laiton ja edesvastuuton neuvo on. Xenonit kun palavat suurjännitteellä. Umpio pitää myös vaihtaa ja muutoskatsastaa, sitten on tieliikennekelpoinen. Taisi olla kieli poskessa-kannanotto Alilta.
Täältä voi lukea lisä"tietoa":
http://www.mmaf.fi/forum/index.php?topic=385.0
-
Kuten jo todettu, on tuollainen vaihto xenoniin laiton. Ja so what? Kukaan ei tien päällä tähän puutu, jos polliisisetä ei häikäisty, eli valo on säädetty hyvin. ;)
Ennen kuin kiljuen rientää ostoksille, kannattaa selvittää ihan mekaaniset mitat; Mahtuuko uusi upea xenon-tsydeemi umpioon ja kantaan... Ei olis eka kerta...
Laivoissahan on käytetty suurissa valonheittimissä vast. purkausputkia "polttimoina". No, eräässä oli sytytyskärkilaitteessa ajoittain läpilyöntejä, kun se sytytysjännite ( ~15´000V )ei oikein pysynyt paketissa. Reippaana poikana päätimme lakata eristyslakalla kotelon sisäpuolen. Se lakka kuivuessaan eritti pamahtamisherkkää kaasua, josta emme tienneet.
No, ensimmäisen koekäytön jälkeen tiesimme. Ja tiesi kaksi muutakin kerrosta toimitalossa. Ja Espoon palokunta...
Tulipaloa ei syttynyt, eikä vahinkoakaan syntynyt, mutta pamaus oli hyvin miehekäs ja hässäkkä sen jälkeen... :P
-
Mittasin tehdasasuisesta Nevada Anniversariosta lampun johtimien jännitehäviöt. Moottorin käydessä ja lampun palaessa maajohdin 0,9 V ja kuuma johdin 1,2 V. Siis pari volttia häviötä, ja kun virtakin silloin pienenee niin watteja puuttuu nimellisestä arviolta 5 W. Umpio aukeaa yhdestä ruuvista alareunasta lasin alta reunuksesta. Koko lyhty on muovia ja H4 polttimon teräslankapitimen koukut ovat myös muovia ja katkeavat todella helposti, jolloin koko lyhty menee uusiksi. (Että pitääkin tuota muovia olla joka paikassa...) Polttimon perälevyssä näkyy merkintä 60/55 W H4. Olen jo pitkään aikonut tarkistaa huonon valon takia: onko todella Nevadan lamppu 35/30 W kuten papereissa näkyy, mutta ei se ole vaan "oikea" lamppu sentään. Nyt tuli sekin tarkistettua. Valoa suunnatessa oli vaikeuksia, koska valokuvio on niin surkea soikea läiskä.
5 W:n tehon puute meinaa n. 10 %:a, jonka takaisin saaminen (kokonaanhan sitä ei saa mitenkään) lisää näkyvyyssetäisyyttä samaan kontrastiin alle 1,5 %. Näköharha paremmasta valosta perustuu lähietäisyyden valoläiskän kirkkauteen tiessä, joka tietysti lisääntyy, ja on hyödytön. Kiinnittäisin enemmän huomiota valon suuntaukseen ja lampun laatuun. Alun kysymys hyvästä lampusta on siis aiheellinen. Jos vielä löytyisi peltinen kromattu lyhty, niin aina hienompaa.
Motomatin kommentti releistä ja niiden kytkimiä säästävästä vaikutuksesta on erittäin totta. Releitä myöskin saa helposti uusia, mutta saako noita erikoisia, merkkikohtaisia kytkimiä, ja mihin hintaan? Pelkästään siksi kannattaa ne releet laittaa ja paksut päävirtajohtimet. Näkyvyys huonolla lyhdyllä ei siitä parane.
-
Laiskan sähkömiehen ohje: ohjausjännitteen otto alkuperäisestä lampunkannasta kahdella latta-abikolla mutta maajohto rungosta releille. Kaksi kytkentärelettä ja niille käyttöjännite riittävän paksulla johtimella. Sulakkeet vasta releiden jälkeen molemmille valoille erikseen turvallisuussyistä: jää ainakin jokin valo toimimaan häiriön sattuessa. Lisäksi on alkuperäinen kytkentä olemassa varalle. Ahkerammat integroivat uudet johdot ja releistykset pyörän alkuperäiseen järjestelmään ja minimoivat liitosten määrän.
-
Minulla ainakin oli lamppu ja kaikki polttimon kiinnitysvempeleet vielä metallia, joten mitään en onnistunut särkemään (jotain hyviä puolia siis vähän vanhemmassakin mallissa). Tämän syksyn vähät ajot aion ajella näine hyvineen, hyvälaatuiseksi arvelemani Osramin polttimon toki laitoin. Tuo relehomma kyllä vähän kiinnostaa, mutta omat sähkömiehen taidot vähän epäilyttävät. Mistä tiedän, millaisia noiden releiden tulisi olla, mihin ne sijoittaisin säiltä suojaan ja miten nuo liitokset saisi riittävän hyviksi, jotta ei tulisi aiheutettua lisää ongelmia ? Talven iltapuhteiksi tuo homma joka tapauksessa jää jos sellaiseen uskallan ryhtyä. Paljon hyvää tietoa aiheen tiimoilta olen jo nyt saanut.
-
Komponenteista voisin luetella aivan tavalliset 4-napaiset kytkentäreleet 2 kpl, vesitiiviit Superseal-liittimet joiden pinnimäärä määrittyy kulloin käytettävän johdinmäärän ja kytkentätavan perusteella, eri vahvuisia ja - värisiä kaapeleita: ohjausjännitteelle riittää 0.75mm2, käyttöjännitteelle 1,5mm2 ja hieman paksumpi virtajohtimeksi akulta releille sekä maajohdoksi. Siistin ja helpon asennettavuuden vakuudeksi releille relejalat ja niille pinnit. Relejaloilla releet saadaan siistiin pakettiin ja kiinni sopivaan paikkaan. 6mm kaapelikenkiä tarvitaan pari kappaletta käytettävien johtojen mukaan. Sulakkeille on olemassa erilaisia pidikkeitä. Niiden sijoituis kannattaa laittaa helposti käsille päästävään paikkaan.
Haittapuolena on että hommaan tarvitaan pinnien ja johtimien puristamiseen, katkomiseen ja kuorimiseen tarkoituksenmukaiset pihdit/pihtejä. Abikoliittimet eivät ole ratkaisu vaan oikeat liittimet oikeaan paikkaan jotka kiinnitetään johtimien päihin sekä puristamalla että tinaamalla. Liitoskohtien päälle kuumailmapuhaltimella kutistuvaa kutistesukkaa ja johdinnippujen vetoon kaapelisukkaa. Näitä kaikkia tarpeita löytyy autosähköliikkeistä. Myös tinaa ja tinakolvi.
Johto/pinni-liitosten tekoon minimityökalusetti: http://www.motomatti.fi/2012/01/sahkotoihin-tyokalut.html
-
... ajovalo vaikutti melkoisen tehottomalta, lähinnä myrskylyhdyltä. ...umpiosta en löytänyt H4-merkintää. ... moottoripyörä, jossa on vain yksi valo...
Eihän se tuo hämärässä / pimeässä ajaminen muutoinkaan mukavaa ole, vallankin kun monet metsän elävät tuppaavat silloin olla liikkeellä.
Ongelma on näistä päätellen heikko valoteho ja jollei umpiosta löydy H4 merkintää on silloin jo H4 polttimo laiton.
Mahdollisesti vain laitettu H4 polttimo ei halogeeni umpioon.
Taisi olla kieli poskessa-kannanotto Alilta.
Ei ollut, vaan tein sen kirkkain silmin ja valaisevassa tarkoituksessa. Toimen laittomuutta lainkaan salaamatta.
Umpion heijastuspinta voi hapettua tai polttimo olla jo alkuaan turvattoman heikkotekoinen - pelkkä merkkivalo vaatimusten täyttämiseksi. Yleinen käytäntö menneinä aikoina oli, että kunhan riittää läpäisemään viranomaisvaatimukset.
(herkkähipiäiset -> kohta 2B)
Kirkkaamman (esim.xenon) polttimon laittaminen voi tuntuvasti parantaa käyttöpyörän turvallisuutta. Sekä kuljettajan näkemää tietä, että nähdyksi tulemista ja vaikka se on laitonta, niin en turvallisuuden lisäämistä pidä edesvastuuttomana. Kaasupurkauslampun suurjännite (voltti) ei alhaisen virran (amppeeri) ja tehon (watti) takia ole turvallisuusriski ja se on normaalisti sulakkeen takana. Xenon (HID) kuumenee H4sta (35w vs 55w) vähemmän.
TÄRKEÄÄ on huolehtia, että valokuvio ja valon suuntaus pysyvät sellaisina, ettei aiheuteta haittaa kohtaavalle liikenteelle.
(Mielestäni järkevintä olisikin sallia ko. muutos toimenpide esim. katsastuskonttorilla tehtävän tarkistuksen myötä.)
Kokemukseni mukaan "halogeeni-umpioon" laitettu jälkiasennus-xenon jää kuitenkin silminnähden himmeämmäksi, kuin mitä tehdastekoiset tai uusien (autojen) valaisimet ovat, joten mistään radikaalista valosaasteesta tai liikennettä häiritsevästä terrorismista ei ole kysymys.
(kohta 2B)
Tekniset ajoneuvomääräykset ovat paikallisia ja ajoittain oman aikansa lapsia, joita ei päivitetä kehityksen myötä.
Niiden taustalla ovat myös yhä useammin kaupalliset motiivit, ei pelkästään turvallisuus tai tarkoituksenmukaisuus.
-
Komponenteista voisin luetella aivan tava...
Ymmärsin, että kyse ole niistä alkuperäisistä kahvan katkaisijoista, ei listausta kaikesta mahdollisesta liitinmerestä, mitä on saatavilla tai mahdollisesti tarvii.
Katkaisijoiden hinta selvinnee helpoiten Stein-Dinsen tai Ebayn hintoja katselemalla.
-
Ymmärsin, että kyse ole niistä alkuperäisistä kahvan katkaisijoista, ei listausta kaikesta mahdollisesta liitinmerestä, mitä on saatavilla tai mahdollisesti tarvii.
Halusin vain tuoda esille parilla eri jutulla vaihtoehdot millä keinoin saa sekä ajovalon kirkkaaksi ja kahvakatkaisijat kestämään pidempään. Kahvakatkaisijoiden kuluneisuudelle ei releistämälläkään voi mitään. Nykypyörissähän nekin ovat suurelta osin releistettyjä ja siksi vikojakaan niissä ei ole kovasti ilmennyt.
Itsellä vahvaa vertailupohjaa 70-luvun pyöristä nykypyöriin. Aikanaan purkaamoilta ja rahaa ollessa ostettiin parempikuntoisia tai uusia katkaisijoita japsipyöriin tai sitten tehtiin väliaikaispatentteja. Eikä ollut releistettyjä pyöriä ne. Ei ollut edes startin solenoidia kun oli se poljinkäynnistys useimmissa. Releistäminen ei silloin tullut edes mieleen ja saattoivat moiset palikat silloin olla kalliitakin. Kadeksankymmentäluvulla en kahvavioista kärsinyt kun oli aina uusi pyörä alla mutta nyttemmin olen huomannut että Guzzin ja Ducatin pyörissä oli siihen aikaan vielä ne seitsemänkymmentäluvun värkit. Vasta yhdeksänkymmentäluvulla viisastuivat ja päivittivät italialaisetkin sähkölaitteet nykypäivän vaatimuksia vastaaviksi. Ja silloinhan se kauppa alkoi käymään. Ainakin Ducatilla.
-
Ali. Käsitin, että viittasit laittomuudella jännitteen mittaamista liittimen ja kannan välistä. Kannatan ilman muuta laittomia muutoksia valoihin, kunhan eivät häikäise vastaantulijaa pimeällä.
-
Pelkällä olemassa olevien kytkimien ja liittimien, sulakepesiäkään unohtamatta, puhdistuksella pääsee jo pitkälle. Jännitehäviö pienenee, liitosten ja kytkinten ja sulakkeiden lämpeneminen vähenee, osien käyttöikä pitenee. Kahvojen kytkimien ja varsinkin virtalukon kytkimien osien lähellepääsy voi olla haasteellista. Jonkin sprayn pruuttaaminen vain vie lisää likaa arkoihin paikkoihin. Talvihommaa, sanoisin...
Jos releillä järjestää valoille paksumpaa virtaa, ja kytkinressukoille pienempää, on kaksi mahdollisuutta: asentaa releet satulan alle, tai asentaa releet lampun taakse. Satulan alla on Nevadassa tilaa nähdäkseni vain sulakerasian alla pieni tila akun takana. Siihen voi tehdä, mieluiten eristysaineesta, levyn kilkkeiden kiinnitystä varten. Levyn voi kiinnittää samoilla ruuveilla, joilla on sulakerasia nytkin kiinni. Lampun takana on kyllä tilaa kiinnittää vesitiiviit releet ja silloin välttyy ohjausjohtimien, entiset valojohtimet, kuljettamiselta keulasta satulan alle.
Koska suurin jännitehäviö näköjään (empiiristen havaintojeni mukaan) tulee *sulakkeiden liitoksissa, edellä mainittu levy sulakerasian alle kannattaa tehdä pelkästään uuden sulakkeen takia. *Monikossa, koska ainakin Annissa on kaksi sulaketta valoille peräkkäin: 30 A pääsulake ja 15 A ryhmäsulake. Sulakerunko kannatta valita todella huolellisesti. Tämä automalli ei ole hyvä, juuri häviöiden takia. Jos haluaa varmistaa, että on aina joku valo sulakkeen palaessa, pitää laittaa kaksi sulaketta: lähivalolle ja kaukovalolle omat. Silloin joutuu myös päävirtajohtimet tekemään molemmille omat, joten sulakkeiden sijoittaminen vesitiiviinä lampun taakse releiden yhteyteen voi myös olla hyvä valinta.
Jos todella halutaan jännitehäviötä pienentää, täytyy minimoida liitosten määrä, valita hyvät sulakepesät, valita hyvät releet (ei minireleitä) ja asentaa paksut päävirtajohtimet.
Ainakaan Annissa ei ole tehty "maadoitusta" keulaan. Mitään virtaa ei pidä kuljettaa ohjauslaakerin läpi. Pyörän akun miinus on johdotettu paksulla johtimella moottorin runkoon ison runkopultin kannan alle oikeanpuoleisen läppärungon alapuolelle (eri malleissa lienee erilaisia). Siitä on jatko tankin alta laturiin ja siitä isossa johtonipussa ohjauslaakerin ohi sinisinä johtimina joka laitteelle oma miinus. Siis kääntyvässä keulaosassa ei ole mitään runkomaata varsinaisesti maadoitustarkoituksessa. En tullut mitanneeksi: onko siellä raudoissa akun miinus? Tarpeellinen se ei ole, vaikka olisikin, eikä siitä saa virtaa kuljettaa!
Johtimeksi kannatta valita mahdollisimman hyvin taipuvaa, mielellään silikonimuovieristeistä, monisäikeistä johdinta. Paksuutta saisi minun mielestäni olla 2,5 neliömilliä. Mainitusta maadoitus runkopultista johdotetaan ilman mitään muita liitoksia miinusjohdin ohjauslaakerin ohi siihen isoon johtonippuun sitoen suoraan lampun kantaan. Plusjohdin akun pluskengästä sulakkeelle ja siitä edelleen ilman ylimääräisiä liitoksia releelle. Yleensä vältetään johtonipun rakentamista akun kenkään, mutta tässä siitä joudutaan tinkimään. Sillä nipulla onkin sitten helppo räjäyttää koko akku, jos ei tee kunnon eristyksiä kutistemuovia säästelemättä. Koska ennen sulaketta syntyvä eristevaurio on tuhoisa, suosisin sulakkeen asentamista mahdollisimman lähelle akkua.
Häviöitä jää silti, eikä lampun täyttä valovirtaa saada millään, vaikka olisi sormenpaksuiset hopeajohtimet. Suurimpana hyötynä pitäisin järkevää "sähkökytkinpolitiikkaa" ja systeemin luotettavuutta.
PS. Mitä tulee siihen tummennettuun pleksiin, tapaturmassa särkyi pleksi ja olen sen jälkeen ajanut ilman, ja kumma kyllä tottunut niin, että olen alkanut pitää koko pleksiä tarpeettomana. Ilmavirta jotenkin kuuluu moottoripyöräilyyn. Makuasioita...
-
Pelkällä olemassa olevien kytkimien ja liittimien, sulakepesiäkään unohtamatta, puhdistuksella pääsee jo pitkälle.
Uudistettaessa on myös hyvä käyttää samaa (kupari tai sinkki) materiaalia, kuin on alunperinkin ollut.
Eri metallien välille muodostuva sähköpari hapettuu herkästi ja johtaa kosketusongelmiin.
p.s. Voi tuntua turhalta hifistelyltä, mutta ainakin rannikolla tuo asia on monelle veneistä tuttu. Messinkinen rasia messinkisillä sukkula-sulakkeilla toimii ongelmitta 20 vuotta, mutta jos siihen uusii sinkki-sulakkeet, niin saa kosketusongelmia ja vuosittaisen puhdistuksen vaivoikseen.
-
Releet
-KG-