Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: kaide - Maaliskuu 26, 2010, 12:26:40 ip
-
Varmaan löytyy hajanaista tietoa aiheesta tälläkin foorumilla. Lyhyt ohje TI-harrastelijalle:
1. Ohjauslaakerin kunto kokeillaan säännöllisesti noin kerran vuodessa.
2. Välys kokeillaan pyörän etupään ollessa vapaasti ilmassa liikuttamalla etuhaarukan alaosasta kiinni pitäen. Tuntuvaa välystä ei saa olla.
-laakerin voi myös suoraan kiristää sen kummemmin kokeilematta.
3. Laakerin kiristys: löysää ensin yläkolmion kiinnityspultit ja ikeskellä oleva iso lukitusmutteri sekä irroita ainakin toisesta päästä mahdollinen ohjausiskunvaimennin. Kiristä yläkolmion alla olevaa säätömutteria sopivalla avaimella tai naputa varovasti mutterin kulmaan siten, että huomaat mutterin liikahtavan.
4. Kokeile ohjauksen liikerata. Missään vaiheessa ei saa tuntua minkäänlaista pykälää ohjauksessa.
Toista kohta kolme ja neljä niin monta kertaa, että kireys on sopiva. Jos et luota näppituntumaan, niin sopiva vastus stongan päästä jousivaa-alla mitattuna on 200-500g (lähde: Suzuki Gsx1100g Service Manual).
Jos klapin poiston jälkeen tuntuu minkäänlaista takeltelua liikuteltaessa ohjausta äärilaidasta toiseen, pitää ohjauslaakerit vaihtaa. Pykälä ohjaukseen muodostuu, kun ajetaan tarpeeksi kauan liian löysällä ohjauslaakerilla. Suoraan ajettaessa väljyyden mahdollistamat iskut laakeriin kohdistuvat samaan kohtaan ja näin pykälä muodostuu vähitellen. Huonosti tasapainoitettu eturengas nopeuttaa vaurion syntymistä. Laakerin vaihtamisen jälkeen tuntuu kuin ajaisi aivan eri pyörällä.
5. Kun olet saavuttanut mielestäsi sopivan kireyden. Kiristä lukitusmutteri ja yläkolmion pultit.
6. Kokeile vielä kerran ohjauksen herkkyys ja aloita tarvittaessa alusta.
Old School-menetelmä on kääntää laakeria 90 astetta ;D .En suosittele.
Laakereiden vaihto onkin oma tarinansa.
-
Hei,
Vielä lisäisin muistutuksen ohjauslaakerin rasvaamisesta.
Joku kerran mainitsi, että uudemmissa MG:ssä laakerirasvaa käytetään turhan nirkosesti!
t. Kimmo
-
Jos alkaa purkaa keulaa niin paljon, että pääse rasvaamaan, niin mielestäni kannattaa laakerit uusia siinä vaiheessa. On se sen verran työläs homma. Jotkut puhuvat ohjauslaakereiden ruostumisesta. Tehtaan jäljiltä lakrut ovat kunnolla rasvassa ja pelkästää riittävästä kireydestä huolehtiminen pitää laakerit kunnossa loputtomiin. Painepesurilla saa huolellinen siisteysintoilija voitelun poistettua ja tuhoutuminen voi alkaa. Ohjauslaakereina käytettäviä kartiorullalaakereita on mm. jarruttomien peräkärryjen pyörissä (sallittu kokonaispaino on 750kg). Voisi kuvitella, että rasitus siinä käytössä on joka suunnasta moninkertaista.
-
Ohjauslaakerit pitää kokeilla joka kerta kun lähtee ajamaan. Käännä ohjaus reunansta toiseen. Näin totut huomaamaan mahdolliset ongelmat.
Ohjauslaakerin rasvat kuivuvat ajan kanssa, kuten muistakin laakereista. Rasvaa kun lisää
säännöllisesti ja pitää säädön kohdallaan laakereita ei tarvitse vaihtaa. On sen alemman sisäkehän vaihto niin työlästä että, rasvata kannattaa vaikka ajankuluksi!
Tehtaan jäljiltä lisää rasvaa ekassa talvihuollossa ja sitten parin vuoden välein.
Käytä vedenkestävää rasvaa ja niin paljon kun saa mahtumaan, vastustaa hieman sitä painepesuriakin.
Kuivuneet rasvat huomaa parhaiten seuraavasti: Vie mopo pariksi tunniksi -15C pakkaseen ja kokeile vieläkö stonga kääntyy! Enska malleissa, joissa ohjauslukko on emäputkessa, kun vetää tankin huohotinletkun ohjausakselin reikään bensahöyryt pesee laakerit rasvattomiksi hetkessä.
Missä ohjausluko on emäputkessa, kannattaa ohjusakselin putki tulpata molemmista päistä.
Säätö on pyöräkohtaista. Guzzissa ehjät laakerit voi kiristää mahdottoman tiukalle ennenkuin ohjaus jäykistyy niin paljon että, pyörä ei enää mene suoraan. Tuo Suizan ohje toimii kyllä.
50kkm vedettyä perävaunua kun vei takuuremonttiin, oli myyjän kommentti: Väärin vedetty! Kun oli stefat hävinneet ja laakerit ruosteessa. Miten sitä voi väärin vetää? Aisa oli osoittanut koko ajan eteenpäin ja pyörät alaspäin? ;D
-
Kannattaa n oita säännöllisesti tarkkailla.
Omassa Centaurossa oli 42 kilometriä ajettuna aika tuntuva klappi ohjauslaakereissa. Vissiin jäänyt kokoonpanijalta kiristämättä?
Rasvaa oli kyllä reilusti, mutta jaokäytös varsinkin hiekkatiellä oli sangen erikoinen...
-
Esimerkkinä turhan nirsosta rasvan käytöstä olkoon vaikka tämä. Kyse on Cali -05 ja ajettu 17700 km. Nyt kun ohjauslaakerit viime kesän ajettavuusongelmien vuoksi irti otin, niin vanhat laakerit ovat kuvan mukaiset. Tässä on alapään laakeri, mutta eipä tuo ylempi sen paremmassa kunnossa ole. Kuivat kuin Saharan hiekka ja umpiruosteessa >:(. Oletan, että tehtaalla ei ole rasvaa käytetty - ehkä hieman öljyä. Saattaa tuolla painepesurilla olla osuutta myös. En tiedä ed.omistajan työtapoja, mutta itse tulen pitämään pesurit kaukana ja rasvat putkessa. On myös turvallisuuskysymys. Myös muille, ei vain itselle.
[ylläpito on poistanut liitteen]
-
300 tuhatta alkaa olla kalissa takana, alkuperäiset laakerit menossa. Tosin kerran rasvattu ;D.
-
Noin 170 000 km ja 12 vuotta -89 Calin laakerit tarkastettu ja voideltu, olivat hyvässä voiteessa ja kunnossa. 8)
-
Pikkulohkoissa on vissiin alkujaan kuulalaakerit. Ainakin noissa vanhoissa. Omaani on jossain vaiheessa tehty rullalaakeriswappi, aika tärkeä ja hyvä muutos. Nyt kun tuo keula on levällään, otin myös laakerit silmän alle. Rasva oli jotain keltaista vaseliinia. Osin kovettunutta ja voiteluominaisuuksiltaan jotain muuta kuin rasvan voisi olettaa olevan. Pesin rullahäkit ja koolit löpöllä ja tutkin läpikotaisin. On eerittäin hyvässä kunnossa. Täytyy kasata hyvän vettäkestävän rasvan molyrasvan tai punaisen sitkostetun vassun kanssa.
-
Sitä pykälän aiheuttavaa vauriota laakeripinnoissa tai -rullissa ei välttämättä huomaa silmällä. Kiristys ja kokeilu on ainoa luotettava testitapa. Vaihtaisin uudet lakrut, kun kerran on purettuna.
-
Niin, minä en luottanut pelkkään silmään, vaan tarkastin osat koneellisesti..
-
TI-harrastajalle "Tarkista ja puhdista,säädä,rasvaa tai vaihda/uusi tarvittaessa" -ohjetta parempi vaihtoehto :)
Kuinkahan moni pyörä on huollettu valmistajan ohjelman mukaisesti -
itse tehtynä/ostopalveluna?
T,
Jukka
Ps. Rämähti tallin katolta lumet - lumitöitä tarjolla ???
-
Kohta ollut vuoden lomautettuna; aikaa on muttei rahaa. Se opettaa kekseliäisyteen, kun on silti palava halu tehdä pyörää mieleisekseen..
-
Täytyypä sitten laittaa pian lisää sorvailtavien osien tilauksia, niin pääset vähän askartelurahaa ansaitsemaan...vai kattaako hinnat enemmän kuin materiaalin? ;)
-
Täytyy hinnoitella siten :P
-
On sen alemman sisäkehän vaihto niin työlästä että, rasvata kannattaa vaikka ajankuluksi!
Mää olen noita sisäkehiä ihan katkassu rälläkällä myös auton pyrörien laakeroinneista, kyllä se siitä paukahtaa irti kun on melkeen poikki, onko tässä helpossa menetelmässä joku selkeä virhe ?
-
Laakerikoolinpala on ollut oikean käden etusormen nahan alla jo n.25v. :-[ Kannattaa olla varovainen jos irrottelle niitä väkivalloin. Käytä ainakin suojalaseja!
Yksi hyvä konsti on painaa ohjausakselia pienen matkaa laakerin kannssa läpi alakolmion ja sitten takaisin niin että, laakeri tulee akselin mukana irti alakolmiosta. Sitten siitä saa kiinni "tavallisellakin" ulosvetimellä.
Tai sitten merkkaa akselin ja alakolmion paikat (jos ohjauslukko emäputkessa) ja painaa akselin ihan reilusti irti laakereineen päivineen. Kannatta lämmittää ensin osat n.120C lämpöön jos alakolmio on alumiinia. Asennettaessa vain alakolmio lämmitetään.
Paras ja kallein(?) vaihtoehto on ko. toimenpidettä varten valmistettu laakerin ulosvedin. Hyvällä säkällä sillä laakeri lähtee irti sisäkooleineen ilman kikkailuja.
Huonompi vaihtoehto on rikkoa laakerihäkki, rälläköidä sisäkooliin kolo tuurnalle ja lyödä kooli irti tuurnalla ja vasaralla. Paineilmavasara toimii parhaiten. Lyöntikulma on jyrkkä akselia vastaan. Jos kulma on loiva, pöytälaatikkosyndrooma estää koolin irtoamisen. Koolia ei tässä tarvitse eikä ole tarkoituskaan katkaista.
Takaisin asennettaessa laakeri lämmitetään niin että, siinä räkä kiehuu ja pudotetaan akselille. Laakereita säädettäessä pienellä ylikiristyksellä varmistetaan laakerikoolien asettuminen paikalleen ennen säätöä.
-
Tulihan se sieltä!
Nimittäin ohje laakereiden asennuksen viimeistelystä. Asennuksen jälkeen on tosiaan ylkiristettävä reilusti että koolit asettuvat paikoilleen. Sit löysätään normaalikireyteen. Tämä toimenpide siis vain kartiorullalaakereille. Kuulalaakerit eivät kestä kovin kovaa päittäisvoimaa. Ne eivät kuitenkaan ole huonot vaan ajatus on ollut tehdä hyvä ja herkästi reagoiva ohjaus. Kartiorullalaakeri on tässä suhteessa heikompi mutta kantaa paremmin voimia ja puolustaa paikkaansa isossa moottoripyörässä.
Oma havaintoni on että tehtaan jäljiltä riittävää voitelua ei ole suoritettu.
Mitä tulee perävaunun napalaakereihin väittäisin että kuormitus on melkoisesti rankempaa moottoripyörän ohjauksessa: Vääntövarttakin on metrin verran verrattuna perävaunun alle 30 cm:n. Perävaunussa kuormitus jakaantuu tasaisemmin koska laakerit pyörivät. Mp:n keulassa kuormitus on staattista laatua joka jakaantuu epätasaisesti. Perävaunussa laakerin lämpiäminen pitää voiteluaineen liikkeessä ja siten voitelu on parempaa. Ohjauslaakerissa tätä ei tapahdu. Korroosiongelma on perävaunun laakerissa harvinainen jos napakuppi ja huulitiiviste ovat ehyet. Vastaavia suojauksia ei kaikissa ohjauslaakereissa ole lainkaan. Joissakin pyörissä laakerinkuulat voi laskea vaikka keula on oikein koottuna kun osaa katsoa sopivasta suunnasta.
mm
-
Tarkistuksen jälkeen, mikäli laakeria tarvitsee kiristää kannattaa varmistaa laakerin tyyppi. Ks. ed!
Esim. Uudessa Nevadassa ja pikku Brevassa näyttää olevan eri tyyppiset laakerit...
Työkalujen/-menetelmien käyttö/suositukset perustokoon henk.koht. ammattitaitoon.
Painepesuri oikealla paineella ja oikein käytettynä on oiva värkki - väärin käytettynä, väärään kohtaan saa varmasti tuhoa aikaan.
Rälläkkä on hieno ja jopa tarkkuustyökalu osaavissa käsissä.
T,
Jukka
Ps. Lämpenee se sittenkin :D
-
Rälläkkä on hieno ja jopa tarkkuustyökalu osaavissa käsissä.
Joo, ennen sahattiin rauta poikki konesahalla just siitä mihin liitos tulee ja liitettiin osat yhteen. Nykyään vedetään poikki rälläkällä vähän sinne päin, sovitetaan ja rälläköidään lisää. Sitten loppusovitus tehdään hitsattaessa. Näinhän se nykyään menee. Materiaali on nääs halpaa. ;D
Pekka
-
Muiden huoltojen ohella avasin Norgenkin ohjauspään. Ei ollut kartiorullia vaan sellainen joku kuulalaakerijuttu, jossa kuulat oli oli sellaisessa renkaassa... Samannäköinen kun nyky-Trumpissakin eli ei ihan tavallinen kuulalaakeri... vai onko? Vanhoissa japanialaisissa kun oli kuulat ihan irrallaan. Rasvaa oli ja hieman pyyhin vanhoja pois ja laitoin uutta. Helppo homma kun teleskoopin öljynvaihtoa varten irrotin jo putketkin irti.
-
Vastakkain asennetut viistokuulalaakerit - kiristetään momenttiin.
T,
Jukka
Ps. Ko. mutterin/lukitusmutterin momentteja ei ole 1200 Sportin korjaamokäsikirjassa - varmaankin löytyvät Breva 1100:n vastaavasta.